Category: Perjantaipullo

  • Perjantaipullo: König Ludwig Dunkel

    König Ludwig Dunkel

    Tämänkertaiseksi perjantaipulloksi valikoitui König Ludwig Dunkel joka on tyyliltään tummaa lageria ja jonka valmistajana on saksalainen panimo König Ludwig Schlossbrauerei Kaltenberg. Oluen alkoholitilavuus on 5,1 %, väriarvo 54,4 EBC ja katkerot 22,0 EBU. Olutta myydään hyvin varustelluissa perusmarketeissa.

    Olut on tuoksultaan lähes huomaamaton niin pullostaan kuin lasista. Pidempään tuoksua esiin houkutellessa tuoksun lasista kyllä löytää mutta varsin mietona ja mitäänsanomattomana. Vaahtoavuutta ei myöskään ole juuri nimeksikään joten aika railakkaalla vauhdilla pullon sisällön voi viskata tuoppiinsa.

    Suutuntuma on pehmeä ja siitä ei erota juurikaan alkoholin makua. Maku on kokonaisuutena hieman omaperäinen ja siitä tulee lähestulkoonsa fiilis siitä että kiskoisi Coca Colaa josta on hapot karannut jo hyvä tovi sitten. Miellyttävää makua oluesta kuitenkin löytää kun sitä aikansa suussa pitää ja aromit pääsevät esiin. Samoin hetken suussa pitämisen jälkeen myös jälkimaku jää tuntumaan hetkeksi suuhun positiivisella tapaa.

    Vaikka olut onkin ihan mukiinmenevä ja juomakelpoinen on se silti sellainen että ei tästä mitään omaa suosikkiani kyllä tule. Tällaisenaan nautittuna maku on turhan vetinen ja laimea ja jättää fiiliksen että ruoan kanssa tämä voisi toimia paljon paremmin.

    Musiikiksi tämän kanssa sopi mm. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – Rajaton rakkaus tai Sinaya – Buried by Terror.

  • Perjantaipullo: Buster-Jangle American IPA

    Buser-Jangle American IPA

    Tämänkertainen perjantaipullo on Radbrewin panimon Buster-Jangle American IPA. Alkoholitilavuus on 7,0 %, katkerot 70 EBU ja tyypiltään olut on pale ale. Lisätietoja löytyy oluesta Alkon sivuilta sekä Radbrewin omilta sivuilta.

    Pullon aukaistua ja nuuhkaistessa erottaa hyvin miellyttävän raikkaan hedelmäisen IPA-oluelle tyypillisen tuoksun joka säilyy myös lasissa miellyttävänä. Olut vaahtoaa kauniin kermaisesti lasiin kaadettaessa. Vaahto on yleiseen tapaan varsin pistävän makuista mikäli sitä haluaa maistaa.

    Maku on raikas mutta siinä on yllättävän vahvasti erottuva alkoholin maku joka nousee läpi suutuntumaan. Suutuntuma on kuitenkin kokonaisuutena raikas vaikkakin voimakas. Jälkimaku jättää suuhun vahvasti alkoholin tunnun.

    Omaan makuuni tämä meni kategoriassa juomakelpoinen pienissä määrin mutta ei mikään erityisen hyvä. Maun raikkaus on toimivaa tasoa mutta liiallisen vahvasti korostuva alkoholin maku vähentää juomanautintoa.

    Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin punk rock, mm. The Offspring – The Kids aren’t alright sekä Nollaseiska – Mun Hollywood.

  • Perjantaipullo: Bryggeri vuosi sata

    Bryggeri vuosi sata

    Bryggeri vuosi sata on Helsinkiläisen Bryggeri-panimon valmistama olut jota aikoinaan sai Alkosta mutta jota enää en sivuilta löytänyt. Lisätietoja panimosta löytää heidän kotisivuiltaan osoitteesta http://bryggeri.fi/.

    Vuosi sata on tyypiltään Doppelbock, sen alkoholitilavuus on 10 %, väri on 77,9 EBC ja katkerot 27,0 EBU.

    Pullon avattua tuoksu on kotikaljamainen ja lasiin kaadettua esiin nousee ruismaisia aromeita. Vaahto on todella vähäistä ja olisin kaivannut hieman enemmänkin vaahtoa pintaan.

    Maku on kiitettävän pehmeä ottaen huomioon oluen 10 % vahvuisen alkoholitilavuuden. Kuitenkin maku oli valitettavasti omaan makuuni hieman tylsä ja siitä nousi vahvemmin fiilis kotikaljasta kuin mitä muista maistamistani oluista on tullut. Maultaan se on hieman makea mutta kokonaisuutena silti jättää suuhun vetisen tunnelman.

    Omaan makuuni tämä ei ollut mikään paras olut, mutta ihan mukiin menevä kuitenkin. Jälkimakuna nousee vahvan alkoholimäärän tuomat prosentit suuhun mutta ei kuitenkaan ikävällä tapaa mutta kuitenkin siten että sen selvästi erottaa.

    Musiikiksi sopii mm. Bat for Lashes – Laura ja Dia Frampton – Crave.

  • Perjantaipullo: Patronus Weissbier

    Patronus Weissbier

    Patronus Weissbier on saksalaisen Perlenbacherin valmistamaa vehnäolutta jota myydään ainakin joissain LIDL-myymälöissä. Alkoholitilavuus on 5,5 % ja muita tietoja oluesta ei sitten tunnu löytyvänkään.

    Olut on lähes tuoksuton niin pullosta kuin lasistakin nuuhkaistessa. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa kauniisti jättäen pinnalleen kepeän mutta lähes mauttoman makuisen vaahdon. Väri on omaan silmääni miellyttävä.

    Maku on kohtalaisen raikas ja siinä on hieman karamellimaista vivahdetta. Harmillista kyllä olut silti vahvuudestaan huolimatta jättää kaipaamaan hieman vahvempaa tuntua sillä tallaisenaan olut on kohtalaisen laimea ja siihen olisi toivonut enemmän tunnetta. Kuitenkin se on ihan menettelevä perustasoinen vehnäolut jonka voi silloin tällöin nauttia. Yksittäisinä pulloina satunnaisesti toimii mutta ei erotu mitenkään poikkeavasti joukosta.

    Musiikkina tämän kanssa sopii mm. Jamiroquai – Virtual insanity sekä A Fine Frenzy – Almost lover.

  • Perjantaipullo: Trappistes Rochefort 10

    Trappistes Rochefort 10 on kauniin väristä ja miellyttävästi vaahtoavaa vahvaa olutta

    Tämänkertaisena olutvalintana on työkaverini suosittelemaa Trappistes Rochefort 10. Olut on tyypiltään erikoisuus, trappist-tyyppistä. Trappist on Wikipedian mukaan suojattu nimike jota voi käyttää vain benediktiiniläisten trappisluostareiden munkkien valvonnasssa tehdystä luostarioluesta.

    Olut on vahvuudeltaan 11,3 % ja sitä löytyy hyvin varustelluista Alkoista. Katkerot oluessa on 16.0 EBU. Alkon sivulta löytää hieman lisää teknisiä tietoja.

    Avatessa pullon nousee esiin hieman hiivainen tuoksu suoraan pullosta nuuhkaistessa mutta kuitenkin lasiin kaadettua tuoksu on suhteellisen mieto ja neutraali. Pullosta lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa kauniisti mutta maltillisesti ja vaahto kestää pinnalla hyvän tovin. Vaahto on kohtalaisen vahvaa ja kirpeää maultaan.

    Suutuntuma on kokonaisuutena yllättävänkin pehmoinen ottaen huomioon korkean alkoholitilavuuden. Kuitenkin jälkimakuna nousee kirpeyttä esiin kohtalaisen vahvastikin jota suutuntumassa ei selkeästi erota.

    Mausta tulee hieman etäisesti mieleen kotikalja mutta vahvemmalla otteella. Vaikka olut onkin vahva alkoholitilavuutensa suhteen on tämä kuitenkin helposti nautittava olut jossa vahvuuden aistii enemmänkin lämpönä suussa kuin väkevänä makuna.

    Maku on yllättävän rento ja tasapainoinen mutta samalla jopa lähes persoonaton sillä sen aromit ja maku ei hyppää aisteihin kovin vahvasti. Omaan makuun olisin ehkä kaivannut hieman persoonallisempaa makuelämystä, mutta tällaisenaankin varsin kelpo olut silloin tällöin nautittuna.

    Musiikiksi tämän kanssa sopii mm. Damien Rice – I don’t want to change you sekä Sara Bareilles – She used to be mine.