Aleksin Blogi

Category: Perjantaipullo

  • Perjantaipullo: Teerenpeli Suomi 100 juhlaolut

    Teerenpeli Suomi 100 juhlaolut

    Tämänviikkoisena perjantaipullona on Teerenpeli Suomi 100 juhlaolut. Kuten nimestä voi arvata kyseesä on kotimaisen Teerenpeli-panimon panema olut. Tyypiltään se on pohjahiivaolut ja sen alkoholipitoisuus on 5,0 %, väriarvo on 45 EBC ja katkeroita 25. Olutta oli saatavana muutama viikko takaperin vielä Alkosta mutta tuote on valitettavasti tainnut jo poistua valikoimasta.

    Avatessa pullon voi helposti havaita miellyttävän savuisen tuoksun joka jo itsessään on omiaan luomaan suomalaista tunnelmaa kuten juhlaoluelta voi jo odottaakin. Vaahtoavuus on mietoa ja sen vaahto on varsin hentoa eikä vaahto kauaa kestä oluen pinnalla ennen katoamistaan.

    Suutuntuma on pehmeän täyteläinen. Olut on värinsä lisäksi myös maultaan varsin tumma olut jossa savun aromi nousee tuoksun lisäksi myös makuun antamaan miellyttävää kesäyön tunnelmaa, sellaista jossa sielunsa silmin voi nähdä itsensä paistamassa makkaraa järven rannalla hyvässä porukassa.

    Maku on kaikin puolin hyvä ja tämä menee helposti nautintona siemailtavien oluiden listalle.

    Musiikiksi tämän kanssa sopii rauhallinen tunnelmointi, esim. Silentium – Painless sekä Antimatter – Epitaph.

  • Perjantaipullo: Nobelaner

    Nobelaner on LIDL:in valikoiman perusbissejä

    Tämänkertainen perjantaipullo on saksalainen Nobelaner lager joita myydään Suomessa LIDL-kaupoissa. Kyseessä on 4,5 vahvuinen kolmosolut. Oluesta löytyy kehnommanpuoleisesti tietoja netissä, mm. valmistajaa en netin syövereistä onnistunut kaivamaan saati sitten väriarvoja ja muita teknisempiä tietoja. Tästä jo pystyy helposti tekemään monenlaisia johtopäätöksiä oluen hienostuneesta makuelämyksestä ja elitistisen korkeasta laatutasosta 😉

    Tölkin aukaistua ja sisältöä nuuhkiessa nenään puskee hieman epämieluisa tuoksu eikä tuoksu paremmaksi muutu tuopissa ollessaankaan. Ei se mikään maailman epämukavin tuoksultansa ole mutta ei se kuitenkaan myöskään herätä suuria maisteluhalujakaan.

    Yllätyin kuinka kohtalaisen suurta Nobelanerin vaahtoavaisuus on. Maltillisesti sen tuoppiin saa kaadettua ilman että se ylitse kuohuaisi mutta kuitenkin vaahdon määrä oli hieman yllätys ennakko-olettamuksiini nähden. Vaahto on hattaramaista ja se on varsin mietoa maultaan. Varsinaisen oluen maku on kohtalaisen mieto, melkeinpä jopa hieman vetinen. Suutuntuma yleisesti ottaen on kohtalaisen pehmeä.

    Maku on suhteellisen raikas mutta kuitenkin tarpeettoman hillitty ollakseen edes kesäterassin hitti. Tällaisessa muodossa kyseessä on suhteellisen tylsä ja mitäänsanomaton lager jota voi silloin tällöin ottaa mutta ei tätä varsinaisesti voi kehua mihinkään suuntaan. Tämä on niitä oluita joita kannetaan kotiin kun määrä voittaa laadun. Yksittäisinä tölkkeinä satunnaisesti nautittaessa kuitenkin välttävä olut.

    Musiikkina tämän kanssa toimii ainakin Tessa Violet – Not over you sekä Mars Argo – Using you.

  • Perjantaipullo: Spitfire gold

    Spitfire Gold

    Tämänkertaisena perjantaipullona on Shepherd neame -panimon Spitfire gold. Shepherd Neame mainostaa nettisivuilla olevansa britannian vanhin panimo joka ainakin allekirjoittaneelle tuli yllätyksenä sillä en aikaisemmin muista kuulleeni koko panimosta. Sivistyksessäni on siis selkeästikin aukkoja enemmän kuin laihialaisessa emmentalissa reikiä.

    Spitfire Gold on tyypiltään golden ale ja vahvuutta sillä on 4,3 %. Väriarvoa tai katkeroita en löytänyt netistä joten jääköön ne arvoitukseksi.

    Spitfiren goldin aukaistua ja nuuhkiessa sen tuoksua muodostui ensimmäisenä fiiliksenä hyvin Lapin Kulta -oluen tyylinen tuoksu joka sinänsä oli hieman yllättävää. Lasiin kaataessa vaahtoavuus on maltillisen rauhallista mutta kuitenkin sellaista että pienen kauniin vaahdon saa pintaan. Vaahto kestää pinnalla hetken aikaa eli sen verran sopivasti että sitä kerkeää myös maistamaan ilman että kauheaa kiirettä täytyy olla. Vaahto on kohtalaisen kirpakkaa maultaan kuten yleensä monessa muussakin oluessa.

    Maku on hedelmäinen ja maukas ja suutuntuma on puolitäyteläinen. Vaikka kyseessä onkin olut tuli itselleni mieleen mausta silti hyvinkin vahvasti Pommac-limonadi. Hämmentävä maku mutta ei kuitenkaan huono. Olut maistuu yllättävän voimakkaalle ottaen huomioon sen miedon alkoholitilavuuden.

    Yhden pullon tätä voi helposti ottaa mutta kovin helposti ei kahta peräkkäin voisi kuvitella tätä nauttivansa sillä maku on kuitenkin kohtalaisen persoonallinen ja selkeästi erottuva. Se toimii pienissä määrissä hyvin vaihteluna mutta esim. ruokaolueksi tätä olisi hieman vaikeaa kuvitella.

    Musiikkina tämän kanssa toimi hyvin mm. Linkin Park – Numb sekä Papa Roach – Between angels and insects.

  • Perjantaipullo: Neito golden ale

    Neito

    Tämänkertaiseksi olueksi valikoitui Mustan virran panimon ale-tyyppinen olut Neito. Neito myydään ilmeisesti normaalisti hieman erilaisessa pullossa mutta nyt Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi oluen pullo on hieman eri näköinen. Voin tosin olla väärässäkin joten vastuu lukijalla.

    Olut on vahvuudeltaan 4,7 %. Väriarvoa en löytänyt tähän mutta Alkon sivulla katkeroiksi on merkattu 17.0 EBU.

    Pullosta kaadettaessa lasiin olut kuohuaa todella vähäisesti eikä vähäinen syntynyt vaahto kauaa oluen pintaa jää koristamaan. Lähestulkoon kuvaa ottaessa oli jo vaahto pinnasta kadonnut pois joten ainakaan liiallisesta vaahtoisuutta ei tarvitse pelätä. Vaikka en itse ole erityisen suuri oluen vaahtoisuuden ystävä olisin kuitenkin sitä hieman enemmän kaivannut pintaan tunnelmaa antamaan – edes sen verran että kerkeäisin sitä maistamaan.

    Maku oluessa on maltillinen. Siinä on hentoa kirpeyttä havaittavissa suutuntumassa mutta vahvuutta maussa ei ole juurikaan. Jälkimakua ei ole juuri nimeksikään. Makunsa puolesta kokonaisuus on hieman laimeahko omaan mieltymykseeni, mutta kuitenkin tällaisenaankin on Neito selkeästi juomakelpoista olutta jota voi ottaa mielellään toisenkin kerran.

    Kappaleina tämän kanssa tuli havaittua toimivaksi ainakin Loituma – Tähden lentäessä sekä Myrkur – I riden så.

  • Perjantaipullo: Doggie Style Pale Ale

    Flying Dogin Doggie Style

    Tämänviikkoisen perjantaipullon valinnaksi kohdistui Doggie Style Pale Ale jota valmistaa amerikkalainen Flying Dog Brewery. Olut on vahvuudeltaan 5,5 % ja sen katkerot on 35 IBU. Väriarvoa en valitettavasti heidän nettisivuiltaan löytänyt.

    Doggie Style vaahtoaa varsin vähäisesti tuoppiin kaadettaessa ja sen voikin halutessaan humauttaa tuoppiin kohtalaisen nopeallakin vauhdilla ilman että olut kuohuu yli laitojen. Harvoinpa onneksi tällaiselle kiirehtimiselle on mitään perusteltua syytä joten mieluummin maltin kanssa oluen lasiinsa kaataa. Vaahto on koostumukseltaan kohtalaisen paksua ja ehkä jopa hieman kermaistakin mutta se on makunsa puolesta lähes mautonta.

    Tuoksu oluessa on hento jota hetken etsimällä kyllä löytää mutta joka ei varsinaisesti nenään hyppää. Tuoksu on tutun alemainen ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä.

    Maussa on hillittyä hedelmäistä vivahdetta. Se on kohtalaisen raikas olut eikä siitä makunsa puolesta synny vaikutelmaa kovinkaan vahvasta oluesta. Tästä huolimatta maku ei millään muotoa ole vetinen tai laiha, suutuntuma on alussa hieman pistävä ja kirpeän sitrusmainenkin mutta hetken suussa pidettyä löytyy täyteläistä olutnautintoa. Varsin juomakelpoinen olut.

    Musiikkina tämän kanssa toimi erinomaisesti ainakin Kaunis Kuolematon – Palava maa sekä Vorna – Yksin.