Aleksin Blogi

Category: Perjantaipullo

  • Perjantaipullo: Lapin Kulta A

    Tuttu ja turvallinen Lapin Kulta löytyy vihdoin myös nelosena kaupasta

    Tämänviikkoisena perjantaipullona nähdään jälleen tölkki mutta pitkästä aikaa vaihteen vuoksi nelosolutta. Lapin Kulta on varmasti jokaiselle suomalaiselle oluen nauttijalle tuttu juoma ja tuskinpa kovin montaa suomalaista löytyy joka ei tietäisi Lapin Kultaa eli tuttavallisemmin Lapparia vaikka olutta ei nauttisi lainkaan.

    Lapin Kultaa on myyty suomalaisissa kaupoissa jo kymmeniä vuosia ja onpa Lapin Kulta A-oluena Wikipedian mukaan voittanut kultaa Brysselin kansainvälisissä olutkilpailuissa vuonna 1963. Olutta valmistaa Hartwall.

    Lapin Kulta on tyypiltään lager, vahvuutta siinä on 5,2 % ja sen väriarvo on 11 EBC. Hartwallin omalla sivulla lasipullossa myytävä 5,2 % vahvuinen versio on merkitty katkeroidensa osalta 21 EBU mutta Alkon sivuilla taas tölkkiversion katkerot on ilmoitettu 16 EBU. En sitten tiedä onko lasipullossa myytävän ja tölkissä toimitetun tavaran välillä tämän suhteen eroa vai onko kummassa jommassa nettisivussa vain väärä tieto.

    Lasiin kaadettaessa olut kuohuaa kauniisti ja hillitysti eikä vaahto kovin kauaa lasissa viihdy. Koostumukseltaan vaahto on kohtalaisen hattaramaista eikä se maistu juuri miltään. Tuoksu oluessa on mieto eikä sitä oikein tahdo erottaa mutta tarkemmin kun sitä etsii niin sieltä se kuitenkin löytyy. Kaikkiaan siis hyvin kepeätuoksuinen olut.

    Suutuntuma on suhteellisen mieto ja hieman vetinen, jopa yllättävänkin laiha nelosolueksi. Maussa on ainoastaan aavistuksen verran kirpeyttä.

    Varsinaisesti Lapin Kullan nelonen ei ole aivan parhaimmistoon kuuluva olutnautinnoksi hienostuneeseen siemailuun mutta se on silti erittäin passeli olut ruoan kanssa nautittuna, pelisessioihin tai vaikkapa kyytipojaksi makkaranpaistoreissuille. Perustoimiva lager jota tulen jatkossakin ostamaan aina satunnaiseen nautintaan.

    Musiikiksi tämän kanssa sopi hyvin ainakin Charon – Little Angel sekä Entwine – The Strife.

  • Perjantaipullo: Amorphis Lager from the thousand lakes

    Amorphis-lager kuohuaa kohtalaisesti

    S-Marketissa käydessäni yllätykseni oli suuri kun havaitsin että suomalaisen metallimusiikin pioneeri Amorphis on antanut nimensä myös oluelle. Koska oluita tulee testattua niin täytyihän se tämäkin olut ottaa tarkempaan analyysiin.

    Olut on kotoisin Maku Brewingin panimolta ja tyyliltään se on lager. Vahvuutta oluessa on 4,6 %, väriarvoltaan se on 10 EBC ja katkeruus on 45 EBU. Olutta myydään niin tölkkeinä kuin lasipulloinakin. Kuten kuvasta näkyy omani oli tölkki mutta jos olisin lasipullona sen bongannut olisin sellaisena sen mieluummin ostanut. Maku Brewingin sivulla näkee hieman lisää tietoa tästä oluesta.

    Lasiin kaadettaessa olut on suhteellisen kuohuvaa tavaraa. Vaahto on hattaramaista ja se säilyy jonkin tovin lasissakin kaatamisen jälkeen. Vaahto maistuu kohtalaisen kirpeälle.

    Tuoksu on mieto eikä se juurikaan hyppää esiin. Nuuhkiessa tuoksua sen kyllä erottaa ja se on tuoksultaan hyvä ja miellyttävä, paikoitellen jopa IPAmaisia vivahteita tuli tuoksusta mieleen.

    Suutuntuma oluessa on kohtalaisen täyteläinen, kirpeyttä löytyy hieman kielen kärkeen olutta maistellessa mutta kokonaisuutena suutuntuma ei jätä kirpeää tai vahvaa mielikuvaa. Itselleni olisi toiminut kyllä vahvempikin suutuntuma, mutta tällaisenaankin tämä on varsin kelvollinen olut nautittavaksi. Makunsa puolesta tämäkin olut on siis nautinto jota mieluummin siemailee hillitysti lasista kuin kiskoo suoraan tölkistä.

    Tämän kanssa ei varmasti ole vaikeaa arvata mitä musiikkia on suosittelulistallani. Itse kuuntelin Amorphiksen Under the red cloud -levyä taustalla, mutta mikä tahansa Amorphiksen tuotanto on tämän kanssa oikeaa musiikkia soitettavaksi. Laitetaan tähän kuitenkin muutama suositus YouTubesta mikäli Amorphiksen musiikki ei ole tuttua. Kappalevalinnat olkoon vaikka legendaarinen Black Winter Day sekä uudemmalta tuotannolta The Four Wise Ones.

  • Perjantaipullo: Stone go to IPA

    Stone go to IPA on yhdysvaltalainen 4,7 % olut

    Tämänkertainen perjantaipullo on oikeammin tölkki kuten kuvastakin voi havaita, mutta koska edelleenkään ei ole aikomusta aloittaa tölkkitorstaita niin tämäkin menee perjantaipullo-kategoriaan.

    Stone go to IPA on markettitavarana myytävä 4,7 % vahvuinen ale-olut, tarkemmin ottaen IPA kuten nimestäkin voi päätellä. Katkerot oluessa on 70 EBU.

    Olutta valmistaa Stone Brewing niminen jenkkilästä lähtöisin oleva panimo. Joissain blogeissa tuli vastaan että tämä olisi saksalainen olut, mutta ainakin Alkon sivu ilmoittaa tämän oluen tulevan Yhdysvalloista. Ilmeisesti Stone Brewingillä on kuitenkin panimotoimintaa myös Saksassa joten mene tiedä vaikka tämä valmistettaisi sitten siellä.

    Stonea löytyy hyvin varustelluista ruokakaupoista esim. Citymarketeista mutta lisäksi näitä on näkynyt jopa joillain hyvin varustelluilla ABC-asemilla josta taisin itsekin tämän testikappaleen ostaa.

    Lasiin kaadettaessa oluen vaahto on suhteellisen paksun ja tiheän nököistä mutta maistettaessa koostumus paljastuu paljon hattaramaisemmaksi. Oluen tuoksu on miellyttävän hedelmäisen kepeä ja raikas.

    Suutuntuma on kohtalaisen väkevä ja vahva mutta ei kuitenkaan negatiivisella tapaa. Enemmänkin sellainen että makua löytyy tasapainoisena koostumuksena. Myös maku on tuoksun tapaan hedelmäinen ja raikas ja kaikin puolin miellyttävä. Olut maistuu ja tuntuu juuri sille mille IPA-oluen kuuluukin (ainakin allekirjoittaneen mielikuvissa). Kitkeryyttä on mausta havaittavissa, jälkimaku on kohtalaisen vahva mutta ei lainkaan ikävä.

    Kokonaisuutena Stone go to IPA on parhaimpia ellei jopa paras IPA jota olen tähän mennessä matkaani poiminut. Ehdottomasti testaamisen arvoinen.

    Musiikkina tämän kanssa meni hyvin Iron Maiden – The Trooper sekä Motörhead – Ace of Spades.

  • Perjantaipullo: Pyynikin Gluteeniton KauppaIPA

    Pyynikin KauppaIPA lasiin kaadettuna

    Tämänviikkoinen perjantaipullo jatkaa viime viikon tapaan Pyynikin käsityöläispanimon oluiden makumaailmoissa. Tällä kertaa valintana on Pyynikin gluteeniton KauppaIPA jota myydään nimensä mukaisesti hyvin varustelluista ruokakaupoista. Omani ostin Vantaalta Koivukylän LIDL:stä.

    Olut on vahvuudeltaan 4,7 % eli vahvinta mitä kaupoissa vielä tätä kirjoittaessa saa myydä (tammikuuta odotellessa!). Katkeruus on EBU-arvoiltaan 55. Väriarvoa en löytänyt, mutta yleisesti mikäli oluesta haluaa lisätietoa kannattaa suunnata Pyynikin verkkosivuille.

    KauppaIPA vaahtoaa varsin maltilliseen tapaan lasiin kaadettaessa ja pian vaahto myös katoaa pois. Vaahto on koostumukseltaan muutenkin varsin hentoa. Tuoksu on kevyt eikä se erotu vahvasti vaikka kun tuoksua etsimällä etsii sen kyllä sieltä löytää. Mieto tuoksu yhtä kaikki.

    Maku on suhteellisen pehmeä ja kenties aavistuksen hiivainen, mutta tästä huolimatta suutuntumassa on havaittavista kirpakkuutta yleiestä pehmeydestä huolimatta. Makunsa puolesta olut ei maistu kovin stereotyyppiselle IPA-oluelle (lue: niille joita myydään määrä eikä laatu edellä).

    Pyynikin gluteeniton KauppaIPA on varsin kelvollinen olut nautintojuomaksi mutta kuten hyvien oluiden kanssa muutenkin ei tätäkään osaa kuvitella miksikään litrakaatojuomaksi.

    Musiikkeina tämän kanssa toimivat ainakin Lucette – Bobby Reid sekä Amelia Curran – Wrecking ball

  • Perjantaipullo: Pyynikin Ruby Jazz

    Pyynikin käsityöläispanimon Ruby Jazz Ale

    Tämänkertainen perjantaipullo on Pyynikin käsityöläispanimon Ruby Jazz Ale. Olut on alkoholivahvuudeltaan 4,7 %, sen väriarvo on 70 EBC ja katkerot 50 EBU. Tarkempia tietoja löydät oluesta panimon sivuilta.

    Lasiin kaadettaessa vaahtoaminen on kohtalaisen runsasta kuten kuvastakin voi havaita. Kuitekin vaahto on paksua ja koostumukseltaan miellyttävää eikä se aivan järjettömiksi ajoiksi jää pinnalle joten tämän kanssa on mahdollista elää. Vaahtoa maistettaessa makuaisti poimii hyvin terävän maun joka ei kuitenkaan ole mitenkään huono.

    Oluen tuoksu on hennon hedelmäinen ja miellyttävä.

    Maku on poikkeuksellisen vahvan tuntuinen ottaen huomioon todellisen alkoholimäärän. Olutta myydään kauppatavarana ja koska vielä elämme vuotta 2017 ei kaupassa saa myydä 4,7 % vahvempia oluita (joka onneksi muuttuu ensi vuonna!) joten oluessa ei kuitenkaan alkoholia ole paljoa. Maku sitä vastoin on sellainen että jos maistaisin tietämättä olisin vahvasti uskonut että tämä on vahvempaakin olutta.

    Suutuntuma on kohtalaisen voimakas mutta hetken suussa pitäessä oluen vahvuuden tunne heikkenee ja jäljelle jää enää erinomaisen oluen maku. Eipä sillä, pidän vahvalle maistuvasta oluesta ja siksi oli positiivista havaita että vahvan oluen makutuntumaa on saatu pienempiinkin prosenttilukemiin.

    Kaikenkaikkiaan Pyynikin käsityöläispanimon Ruby Jazzz Ale on erinomainen olut. Se sopii täydellisesti nautittavaksi iltatunnelmaan ja se on hyvä esimerkki siitä että olut on tehty nautittavaksi eikä litra tolkulla ryystettäväksi. Olut on sen verran mainiota tavaraa että onpa se voittanut myös vuonna 2016 World Beer Awards -kilpailussa maailman parhaan miedon tumman alen tittelin.

    Musiikkina tämän kanssa toimi rento ja kepeä musiikki, esimerkiksi Cat Pierce – You belong to me sekä Anya Marina – Serious Love.