Aleksin Blogi

Category: Perjantaipullo

  • Perjantaipullo: Spitfire gold

    Spitfire Gold

    Tämänkertaisena perjantaipullona on Shepherd neame -panimon Spitfire gold. Shepherd Neame mainostaa nettisivuilla olevansa britannian vanhin panimo joka ainakin allekirjoittaneelle tuli yllätyksenä sillä en aikaisemmin muista kuulleeni koko panimosta. Sivistyksessäni on siis selkeästikin aukkoja enemmän kuin laihialaisessa emmentalissa reikiä.

    Spitfire Gold on tyypiltään golden ale ja vahvuutta sillä on 4,3 %. Väriarvoa tai katkeroita en löytänyt netistä joten jääköön ne arvoitukseksi.

    Spitfiren goldin aukaistua ja nuuhkiessa sen tuoksua muodostui ensimmäisenä fiiliksenä hyvin Lapin Kulta -oluen tyylinen tuoksu joka sinänsä oli hieman yllättävää. Lasiin kaataessa vaahtoavuus on maltillisen rauhallista mutta kuitenkin sellaista että pienen kauniin vaahdon saa pintaan. Vaahto kestää pinnalla hetken aikaa eli sen verran sopivasti että sitä kerkeää myös maistamaan ilman että kauheaa kiirettä täytyy olla. Vaahto on kohtalaisen kirpakkaa maultaan kuten yleensä monessa muussakin oluessa.

    Maku on hedelmäinen ja maukas ja suutuntuma on puolitäyteläinen. Vaikka kyseessä onkin olut tuli itselleni mieleen mausta silti hyvinkin vahvasti Pommac-limonadi. Hämmentävä maku mutta ei kuitenkaan huono. Olut maistuu yllättävän voimakkaalle ottaen huomioon sen miedon alkoholitilavuuden.

    Yhden pullon tätä voi helposti ottaa mutta kovin helposti ei kahta peräkkäin voisi kuvitella tätä nauttivansa sillä maku on kuitenkin kohtalaisen persoonallinen ja selkeästi erottuva. Se toimii pienissä määrissä hyvin vaihteluna mutta esim. ruokaolueksi tätä olisi hieman vaikeaa kuvitella.

    Musiikkina tämän kanssa toimi hyvin mm. Linkin Park – Numb sekä Papa Roach – Between angels and insects.

  • Perjantaipullo: Neito golden ale

    Neito

    Tämänkertaiseksi olueksi valikoitui Mustan virran panimon ale-tyyppinen olut Neito. Neito myydään ilmeisesti normaalisti hieman erilaisessa pullossa mutta nyt Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi oluen pullo on hieman eri näköinen. Voin tosin olla väärässäkin joten vastuu lukijalla.

    Olut on vahvuudeltaan 4,7 %. Väriarvoa en löytänyt tähän mutta Alkon sivulla katkeroiksi on merkattu 17.0 EBU.

    Pullosta kaadettaessa lasiin olut kuohuaa todella vähäisesti eikä vähäinen syntynyt vaahto kauaa oluen pintaa jää koristamaan. Lähestulkoon kuvaa ottaessa oli jo vaahto pinnasta kadonnut pois joten ainakaan liiallisesta vaahtoisuutta ei tarvitse pelätä. Vaikka en itse ole erityisen suuri oluen vaahtoisuuden ystävä olisin kuitenkin sitä hieman enemmän kaivannut pintaan tunnelmaa antamaan – edes sen verran että kerkeäisin sitä maistamaan.

    Maku oluessa on maltillinen. Siinä on hentoa kirpeyttä havaittavissa suutuntumassa mutta vahvuutta maussa ei ole juurikaan. Jälkimakua ei ole juuri nimeksikään. Makunsa puolesta kokonaisuus on hieman laimeahko omaan mieltymykseeni, mutta kuitenkin tällaisenaankin on Neito selkeästi juomakelpoista olutta jota voi ottaa mielellään toisenkin kerran.

    Kappaleina tämän kanssa tuli havaittua toimivaksi ainakin Loituma – Tähden lentäessä sekä Myrkur – I riden så.

  • Perjantaipullo: Doggie Style Pale Ale

    Flying Dogin Doggie Style

    Tämänviikkoisen perjantaipullon valinnaksi kohdistui Doggie Style Pale Ale jota valmistaa amerikkalainen Flying Dog Brewery. Olut on vahvuudeltaan 5,5 % ja sen katkerot on 35 IBU. Väriarvoa en valitettavasti heidän nettisivuiltaan löytänyt.

    Doggie Style vaahtoaa varsin vähäisesti tuoppiin kaadettaessa ja sen voikin halutessaan humauttaa tuoppiin kohtalaisen nopeallakin vauhdilla ilman että olut kuohuu yli laitojen. Harvoinpa onneksi tällaiselle kiirehtimiselle on mitään perusteltua syytä joten mieluummin maltin kanssa oluen lasiinsa kaataa. Vaahto on koostumukseltaan kohtalaisen paksua ja ehkä jopa hieman kermaistakin mutta se on makunsa puolesta lähes mautonta.

    Tuoksu oluessa on hento jota hetken etsimällä kyllä löytää mutta joka ei varsinaisesti nenään hyppää. Tuoksu on tutun alemainen ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä.

    Maussa on hillittyä hedelmäistä vivahdetta. Se on kohtalaisen raikas olut eikä siitä makunsa puolesta synny vaikutelmaa kovinkaan vahvasta oluesta. Tästä huolimatta maku ei millään muotoa ole vetinen tai laiha, suutuntuma on alussa hieman pistävä ja kirpeän sitrusmainenkin mutta hetken suussa pidettyä löytyy täyteläistä olutnautintoa. Varsin juomakelpoinen olut.

    Musiikkina tämän kanssa toimi erinomaisesti ainakin Kaunis Kuolematon – Palava maa sekä Vorna – Yksin.

  • Perjantaipullo: Lapin Kulta A

    Tuttu ja turvallinen Lapin Kulta löytyy vihdoin myös nelosena kaupasta

    Tämänviikkoisena perjantaipullona nähdään jälleen tölkki mutta pitkästä aikaa vaihteen vuoksi nelosolutta. Lapin Kulta on varmasti jokaiselle suomalaiselle oluen nauttijalle tuttu juoma ja tuskinpa kovin montaa suomalaista löytyy joka ei tietäisi Lapin Kultaa eli tuttavallisemmin Lapparia vaikka olutta ei nauttisi lainkaan.

    Lapin Kultaa on myyty suomalaisissa kaupoissa jo kymmeniä vuosia ja onpa Lapin Kulta A-oluena Wikipedian mukaan voittanut kultaa Brysselin kansainvälisissä olutkilpailuissa vuonna 1963. Olutta valmistaa Hartwall.

    Lapin Kulta on tyypiltään lager, vahvuutta siinä on 5,2 % ja sen väriarvo on 11 EBC. Hartwallin omalla sivulla lasipullossa myytävä 5,2 % vahvuinen versio on merkitty katkeroidensa osalta 21 EBU mutta Alkon sivuilla taas tölkkiversion katkerot on ilmoitettu 16 EBU. En sitten tiedä onko lasipullossa myytävän ja tölkissä toimitetun tavaran välillä tämän suhteen eroa vai onko kummassa jommassa nettisivussa vain väärä tieto.

    Lasiin kaadettaessa olut kuohuaa kauniisti ja hillitysti eikä vaahto kovin kauaa lasissa viihdy. Koostumukseltaan vaahto on kohtalaisen hattaramaista eikä se maistu juuri miltään. Tuoksu oluessa on mieto eikä sitä oikein tahdo erottaa mutta tarkemmin kun sitä etsii niin sieltä se kuitenkin löytyy. Kaikkiaan siis hyvin kepeätuoksuinen olut.

    Suutuntuma on suhteellisen mieto ja hieman vetinen, jopa yllättävänkin laiha nelosolueksi. Maussa on ainoastaan aavistuksen verran kirpeyttä.

    Varsinaisesti Lapin Kullan nelonen ei ole aivan parhaimmistoon kuuluva olutnautinnoksi hienostuneeseen siemailuun mutta se on silti erittäin passeli olut ruoan kanssa nautittuna, pelisessioihin tai vaikkapa kyytipojaksi makkaranpaistoreissuille. Perustoimiva lager jota tulen jatkossakin ostamaan aina satunnaiseen nautintaan.

    Musiikiksi tämän kanssa sopi hyvin ainakin Charon – Little Angel sekä Entwine – The Strife.

  • Perjantaipullo: Amorphis Lager from the thousand lakes

    Amorphis-lager kuohuaa kohtalaisesti

    S-Marketissa käydessäni yllätykseni oli suuri kun havaitsin että suomalaisen metallimusiikin pioneeri Amorphis on antanut nimensä myös oluelle. Koska oluita tulee testattua niin täytyihän se tämäkin olut ottaa tarkempaan analyysiin.

    Olut on kotoisin Maku Brewingin panimolta ja tyyliltään se on lager. Vahvuutta oluessa on 4,6 %, väriarvoltaan se on 10 EBC ja katkeruus on 45 EBU. Olutta myydään niin tölkkeinä kuin lasipulloinakin. Kuten kuvasta näkyy omani oli tölkki mutta jos olisin lasipullona sen bongannut olisin sellaisena sen mieluummin ostanut. Maku Brewingin sivulla näkee hieman lisää tietoa tästä oluesta.

    Lasiin kaadettaessa olut on suhteellisen kuohuvaa tavaraa. Vaahto on hattaramaista ja se säilyy jonkin tovin lasissakin kaatamisen jälkeen. Vaahto maistuu kohtalaisen kirpeälle.

    Tuoksu on mieto eikä se juurikaan hyppää esiin. Nuuhkiessa tuoksua sen kyllä erottaa ja se on tuoksultaan hyvä ja miellyttävä, paikoitellen jopa IPAmaisia vivahteita tuli tuoksusta mieleen.

    Suutuntuma oluessa on kohtalaisen täyteläinen, kirpeyttä löytyy hieman kielen kärkeen olutta maistellessa mutta kokonaisuutena suutuntuma ei jätä kirpeää tai vahvaa mielikuvaa. Itselleni olisi toiminut kyllä vahvempikin suutuntuma, mutta tällaisenaankin tämä on varsin kelvollinen olut nautittavaksi. Makunsa puolesta tämäkin olut on siis nautinto jota mieluummin siemailee hillitysti lasista kuin kiskoo suoraan tölkistä.

    Tämän kanssa ei varmasti ole vaikeaa arvata mitä musiikkia on suosittelulistallani. Itse kuuntelin Amorphiksen Under the red cloud -levyä taustalla, mutta mikä tahansa Amorphiksen tuotanto on tämän kanssa oikeaa musiikkia soitettavaksi. Laitetaan tähän kuitenkin muutama suositus YouTubesta mikäli Amorphiksen musiikki ei ole tuttua. Kappalevalinnat olkoon vaikka legendaarinen Black Winter Day sekä uudemmalta tuotannolta The Four Wise Ones.