Category: Perjantaipullo

Kloster Scheyernin luostarin painimon Kloster Gold Dunkel on 5,0 % vahvuinen tumma lager. Paljoa muuta tietoja en oluesta löytänytkään joten enemmän teknisistä tiedoista kiinnostuneet joutuvat itse turvautumaan Googlen tai muiden hakukoneiden apuun.

Pullo on yleisesti toimivan simppeli, vaikkakin sen typografinen ilme miellyttää itseäni keskiverto olutpulloa enemmän. Tuoppiin kaataminen vaatii hieman malttia sillä vaahtoavuus on runsasta. Tuoksu tuopissa on hennon paahteinen vaikkakin harmillisen vähäinen. Väri on tumma, lähes mustan ruskea ja omaa silmääni miellyttävä.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja sen olemus on kepeästi pistävä. Maku on keskinkertaisen tumman lagerin tyyliä – ei huono, mutta ei mitenkään poikkeuksellinen. Siinä erottuu vähäisesti paahteisuutta. Toimiva olut, mutta ei mitenkään erityisesti kaltaistensa joukosta erottuvaa sorttia.

Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin mm. The 69 Eyes – Framed in Blood tai Gothminister – Darkside.

Saksalaisen Warsteinerin panimon Warsteiner Premium Beer on 4,7 % vahvuinen pilsner. Panimon sivulla olutta on pullotavarana tämän tölkkitavaran sijaan ja siellä alkoholitilavuudeksi on annettu 4,8 % joten täysin saman oluen muita tietoja en löytänyt. Kuitenkin suuntaa-antavasti varmaan pullotavarastakin saa tietoja katsomalla panimon omilta sivuilta (katso täältä). Suomessa olutta myy ainakin LIDL.

Tuoppiin kaataminen vaatii malttia sillä kuohuavuus on runsasta. Pinnalle muodostuu kaunis paksu harso joka kuitenkin kohtalaisen nopeasti katoaa pois. Väri on suhteellisen vaalea, ohran keltainen joka näyttää miellyttävältä. Tuoksu tuopissa on todella mieto enkä ainakaan itse osaa sanoa siitä mitään erikoista sen vähäisen erottuvuuden vuoksi.

Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on aavistuksen pikantti, raikkaaseen kallistuva pienellä sopivalla särmällä. Jälkimaku on kuivuudessaan vähäinen eikä siitä juuri kerrottavaa jälkipolville irtoa. Perus toimivaa pilsneriä ilman erityistä vahvaa mielipidettä puolesta tai vastaan – sellainen että tätä voi hyvinkin juoda toisenkin kerran ilman ongelmaa, mutta ei mitään ehdotonta halua silti siihen ole.

Musiikkina tämän kanssa toimii kepeä meno, mm. Crawlers – Come Over (again) tai Jungle – Truth.

Ruotsalaisen Poppels Bryggerin Unmasked New England IPA on 8,5 % vahvuinen IPA. Katkeroaineita siinä on 55.0 EBU ja kantavierrettä 19.8 °P. Vahvuutensa vuoksi olutta saa Suomessa ainoastaan Alkoista joissa sitä löytää tilausvalikoiman tuotteena. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivulta (katso täältä).

Tölkki on tylsähkö mutta selkeästi erottuvaa tyyliä. Tuoppiin kippaaminen on vaivatonta sillä vaikka vaahtoavuus onkin kohtalaisen runsasta ei se ole arvaamattomasti käyttäytyvää sorttia. Tuopissa oluesta erottaa hyvin sen kellertävän ruskean sävyn ja samean olemuksen joka ainakaan itselleni ei erityisemmin iske ulkoisesti. Tuoksu sitä vastoin on miellyttävä ja raikkaan hedelmäinen.

Suutuntuma on täyteläinen. Maku on makea ja greippinen ja siinä on hyvä balanssi kirpeyden ja makeuden välillä. Jälkimaku jättää sopivan kuivan olemuksen peräänsä mutta ei missään nimessä tarpeettoman korostuneesti. Hyvä ja toimiva IPA, vaikkakin ulkoinen olemus hieman verottaa parasta kokonaiskokemusta.

Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti chilliä musiikkia, mm. Disciples ft. bshp – Solid Gold tai Gorgon City, DRAMA – Nobody.

Tanskassa majaansa pitävän Carlsbergin panimon Elephant on 7,2 % vahvuinen vahva lager. Olutta myydään Alkoissa vakiovalikoiman tuotteena 0,33 l tölkeissä. Katkeroaineita on 22.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 14.4 °P. Lisätietoja oluesta löytää Alkon sivuilta (lue täältä).

Ulkoisesti tölkki on kohtalaisen tylsä vaikkakin selkeä – toisaalta Alkon sivuilla esitetyssä tuotekuvassa on merkittävästi mielenkiintoisemman näköinen tölkki kuin mitä tässä tuotteessa minkä itse sieltä löysin. Onneksi ulkoinen kauneus on vain yksi osa kokonaisuutta niin tölkin kuin värinkin osalta, joten tylsähköstä olemuksestaan huolimatta kaikkea toivoa ei kannata heittää syrjään tämänkään oluen kohdalla.

Tuoksu on hedelmäinen, voimakas ja miellyttävä. Väri on meripihkainen ja ainakin omaan silmääni miellyttävä. Suutuntuma on täyteläinen ja varustettu aavistuksen kirpeällä ja napakalla terällä. Maussa löytää helposti yrttisyyttä ja hedelmällisyyttä ja tällaisenaan tämä on kyllä toimiva olut, mutta ei erityisesti erotu massasta oikeastaan suuntaan tai toiseen. Asiallinen keskisarjan painija omassa luokassaan.

Musiikkina tämän kanssa menee hyvin mm. Nothing But Thieves – Futureproof tai Franz Ferdinand – The Dark of the Matinée.

Amerikkalaisen Great Dividen panimon Claymore Scotch Ale on 7,7 % vahvuinen strong ale jota myydään 0,33 tölkkinä. Katkeroita siinä on 21.0 EBU ja kantavierrettä 18.2 °P. Olutta löytyy Alkoissa tilausvalikoiman tuotteena, vaikkakin omani bongasin suoraan hyllystä Vantaan Koivukylän Alkosta. Lisää tietoa oluesta löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

Ulkoisesti tölkki on suhteellisen tavallisen oloinen ilman kovin suuria ihmeellisyyksiä. Tölkistä nuuhkaistuna tuoksu ei erityisesti hivellyt hajuaistiani, mutta tuopissa ollessaan alkaa tuoksu saamaan miellyttävää luumuista vivahdetta. Tuoppiin kaataminen on vaivaton operaatio sillä vaahtoavuus on maltillista eikä vaahto kauaa jaksa pinnalla pysyä. Lasissa oluen tumma ja viehättävä sävy pääsee kauniisti esiin.

Suutuntuma on runsas ja täyteläinen ellei jopa erittäin täyteläinen kuten Alko kuvailee. Omassa makumaailmassa täyteläisen ja erittäin täyteläisen raja on vielä hakusessa sillä kovin usein edes täyteläisiä oluita ei tule maisteltua, joten lukjia suhteuttakoon arvioni täyteläisyydestä puhtaasti fiilispohjaiseksi mutu-tuntumaksi.

Maku on sangen miellyttävä. Siinä on hivenen maltaisuutta ja miellyttävää karamellimaista makeutta joka ei kuitenkaan korostu liiaksi. Yhdistettynä hyvin toimivaan pehmeään olemukseen on tämä kokeilemisen arvoinen tuttavuus ja selkeästi edukseen erottuva makunautinto.

Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti kepää jazzahtavaa tunnelmaa, esim. Diana Krall – Just the way you are tai Jane Monheit – Cheek to cheek.