Perjantaipullo: Buster-Jangle American IPA

Buser-Jangle American IPA

Tämänkertainen perjantaipullo on Radbrewin panimon Buster-Jangle American IPA. Alkoholitilavuus on 7,0 %, katkerot 70 EBU ja tyypiltään olut on pale ale. Lisätietoja löytyy oluesta Alkon sivuilta sekä Radbrewin omilta sivuilta.

Pullon aukaistua ja nuuhkaistessa erottaa hyvin miellyttävän raikkaan hedelmäisen IPA-oluelle tyypillisen tuoksun joka säilyy myös lasissa miellyttävänä. Olut vaahtoaa kauniin kermaisesti lasiin kaadettaessa. Vaahto on yleiseen tapaan varsin pistävän makuista mikäli sitä haluaa maistaa.

Maku on raikas mutta siinä on yllättävän vahvasti erottuva alkoholin maku joka nousee läpi suutuntumaan. Suutuntuma on kuitenkin kokonaisuutena raikas vaikkakin voimakas. Jälkimaku jättää suuhun vahvasti alkoholin tunnun.

Omaan makuuni tämä meni kategoriassa juomakelpoinen pienissä määrin mutta ei mikään erityisen hyvä. Maun raikkaus on toimivaa tasoa mutta liiallisen vahvasti korostuva alkoholin maku vähentää juomanautintoa.

Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin punk rock, mm. The Offspring – The Kids aren’t alright sekä Nollaseiska – Mun Hollywood.

Perjantaipullo: Bryggeri vuosi sata

Bryggeri vuosi sata

Bryggeri vuosi sata on Helsinkiläisen Bryggeri-panimon valmistama olut jota aikoinaan sai Alkosta mutta jota enää en sivuilta löytänyt. Lisätietoja panimosta löytää heidän kotisivuiltaan osoitteesta http://bryggeri.fi/.

Vuosi sata on tyypiltään Doppelbock, sen alkoholitilavuus on 10 %, väri on 77,9 EBC ja katkerot 27,0 EBU.

Pullon avattua tuoksu on kotikaljamainen ja lasiin kaadettua esiin nousee ruismaisia aromeita. Vaahto on todella vähäistä ja olisin kaivannut hieman enemmänkin vaahtoa pintaan.

Maku on kiitettävän pehmeä ottaen huomioon oluen 10 % vahvuisen alkoholitilavuuden. Kuitenkin maku oli valitettavasti omaan makuuni hieman tylsä ja siitä nousi vahvemmin fiilis kotikaljasta kuin mitä muista maistamistani oluista on tullut. Maultaan se on hieman makea mutta kokonaisuutena silti jättää suuhun vetisen tunnelman.

Omaan makuuni tämä ei ollut mikään paras olut, mutta ihan mukiin menevä kuitenkin. Jälkimakuna nousee vahvan alkoholimäärän tuomat prosentit suuhun mutta ei kuitenkaan ikävällä tapaa mutta kuitenkin siten että sen selvästi erottaa.

Musiikiksi sopii mm. Bat for Lashes – Laura ja Dia Frampton – Crave.

Perjantaipullo: Patronus Weissbier

Patronus Weissbier

Patronus Weissbier on saksalaisen Perlenbacherin valmistamaa vehnäolutta jota myydään ainakin joissain LIDL-myymälöissä. Alkoholitilavuus on 5,5 % ja muita tietoja oluesta ei sitten tunnu löytyvänkään.

Olut on lähes tuoksuton niin pullosta kuin lasistakin nuuhkaistessa. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa kauniisti jättäen pinnalleen kepeän mutta lähes mauttoman makuisen vaahdon. Väri on omaan silmääni miellyttävä.

Maku on kohtalaisen raikas ja siinä on hieman karamellimaista vivahdetta. Harmillista kyllä olut silti vahvuudestaan huolimatta jättää kaipaamaan hieman vahvempaa tuntua sillä tallaisenaan olut on kohtalaisen laimea ja siihen olisi toivonut enemmän tunnetta. Kuitenkin se on ihan menettelevä perustasoinen vehnäolut jonka voi silloin tällöin nauttia. Yksittäisinä pulloina satunnaisesti toimii mutta ei erotu mitenkään poikkeavasti joukosta.

Musiikkina tämän kanssa sopii mm. Jamiroquai – Virtual insanity sekä A Fine Frenzy – Almost lover.

Perjantaipullo: Trappistes Rochefort 10

Trappistes Rochefort 10 on kauniin väristä ja miellyttävästi vaahtoavaa vahvaa olutta

Tämänkertaisena olutvalintana on työkaverini suosittelemaa Trappistes Rochefort 10. Olut on tyypiltään erikoisuus, trappist-tyyppistä. Trappist on Wikipedian mukaan suojattu nimike jota voi käyttää vain benediktiiniläisten trappisluostareiden munkkien valvonnasssa tehdystä luostarioluesta.

Olut on vahvuudeltaan 11,3 % ja sitä löytyy hyvin varustelluista Alkoista. Katkerot oluessa on 16.0 EBU. Alkon sivulta löytää hieman lisää teknisiä tietoja.

Avatessa pullon nousee esiin hieman hiivainen tuoksu suoraan pullosta nuuhkaistessa mutta kuitenkin lasiin kaadettua tuoksu on suhteellisen mieto ja neutraali. Pullosta lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa kauniisti mutta maltillisesti ja vaahto kestää pinnalla hyvän tovin. Vaahto on kohtalaisen vahvaa ja kirpeää maultaan.

Suutuntuma on kokonaisuutena yllättävänkin pehmoinen ottaen huomioon korkean alkoholitilavuuden. Kuitenkin jälkimakuna nousee kirpeyttä esiin kohtalaisen vahvastikin jota suutuntumassa ei selkeästi erota.

Mausta tulee hieman etäisesti mieleen kotikalja mutta vahvemmalla otteella. Vaikka olut onkin vahva alkoholitilavuutensa suhteen on tämä kuitenkin helposti nautittava olut jossa vahvuuden aistii enemmänkin lämpönä suussa kuin väkevänä makuna.

Maku on yllättävän rento ja tasapainoinen mutta samalla jopa lähes persoonaton sillä sen aromit ja maku ei hyppää aisteihin kovin vahvasti. Omaan makuun olisin ehkä kaivannut hieman persoonallisempaa makuelämystä, mutta tällaisenaankin varsin kelpo olut silloin tällöin nautittuna.

Musiikiksi tämän kanssa sopii mm. Damien Rice – I don’t want to change you sekä Sara Bareilles – She used to be mine.

Perjantaipullo: Franziskaner dunkel

Franziskaner Weissbier dunkel

Franziskaner Weissbier dunkel on saksalaisen Munichissa sijaitsevan Spaten-Franziskaner-Bräun panema tumma vehnäolut. Vahvuutta oluessa on 5,0 % ja katkeroita 8.0 EBU. Olutta on saatavana niin Alkoissa kuin myös hyvin varustelluista ruokakaupoista.

Olutta avatessa havaitsee kauniin karamellimäisen tuoksun joka valitettavasti lasiin kaadettua katoaa nopeasti havaitsemattomaksi. Olut ei lasiin kaadettaessa vaahtoa juuri lainkaan vaikka suhteellisen vauhdikkaasti oluen tuoppiin kaadoinkin.

Franziskanerissa on puolitäyteläinen suutuntuma miellyttävän pehmeällä otteella. Koostumukseltaan se on suhteellisen samea olut. Maku on karamellimäinen ja siinä on jopa hieman siirappista tuntumaa banaaninvivahteisessa maussaan.

Kaikki maistamani Franziskanerit ovat olleet niitä oluita joita mielelläni suosittelen ihmisille jotka haluavat kokeilla jotain helposti lähestyttävää “erikoisolutta” jos haluaa lähteä peruslagereista laajentamaan omaa makumaailmaansa muihinkin suuntiin.

Musiikkina sopii mm. Our Father josta löysin videon missä sitä lauletaan Paaville sekä Rita Oran tulkinta kappaleesta What child is this.