Perjantaipullo: Saimaan juomatehtaan laakeri olutta

Laakeri vaahtoaa kauniisti

Tämänviikkoisena perjantaipullona on Saimaan juomatehtaan Laakeri olutta joka nimensä mukaisesti on lager-tyyppistä olutta josta vahvuutta löytyy 4,5 %. Muita tietoja en valitettavasti löytänyt enkä koko oluesta löytänyt minkäänlaista mainintaa Saimaan juomatehtaan omilta nettisivuilta. Olutta myydään kuitenkin tölkkitavarana hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.

Avatessa tölkin erottaa tuoksun todella miedosti kun etsimällä etsii mutta vain hädintuskin. Sama tilanne on myös lasiin kaadettuna eikä tuoksua erota kovin selkeästi myöskään lasista nuuhkiessa, ainoastaan hyvin hennon ja etäisen tuoksun löytää kun aikansa etsii.

Lasiin kaadettaessa vaahtoa tulee kauniisti pintaan hieman hattaramaisella koostumuksella. Jostain syystä omaan silmääni tämän oluen vaahtoaminen oli tavallista miellyttävämmän näköistä joka tietenkin on pelkkää plussaa. Vaahto on maistettuna tuttuun tapaan varsin kirpeää.

Maku oluessa on mieto ja raikas, kepeän sitrusmainen ja kesäinen eli sellainen jota on helppoa kuvitella aurinkoisella terassilla nauttivansa hyvässä seurassa. Suutuntuma on kepeä mutta ei laiha eikä mauton. Jälkimaku on hieman kirpeä joka kuitenkin katoaa kohtalaisen nopeasti pois suusta.

Kokonaisuutena Laakeri on varsin toimiva makunautinto jonka mielellään juo toisenkin kerran.

Musiikkina tämän kanssa sopii kesäiset rallit, mm. Luis Fonsi & Demi Lovato – Èchame La Culpa sekä Megan Trainor – No Excuse

Perjantaipullo: Gofore Praise India Red Lager

Praise-lager

Tämänkertainen olut on astetta undergroundimpaa kamaa sillä tätä ei ihan joka paikasta löydy. Kyseessä on Panimo Hiiden panema Praise Indian Red lager joka on vartavasten Goforelle tehtyä tavaraa. Vahvuutta oluella on 5,2 %.

Pullon aukaistua ja lasiin kaadettaessa erottaa miellyttävän vaikkakin hennon hedelmäisen raikkaan tuoksun. Tuoppiin kaadettaessa olut ei vaahtoa juuri lainkaan mutta vähäinen vaahto pysyy kohtalaisen pitkään oluen pinnalla.

Vaikkakin oluen vahvuus on 5,2 % ja se on tyypiltään india red lager ei tästä silti tullut vahvan oluen makua enkä sokkotestissä olisi osannut edes lageriksi tunnistaa. Maku oli hedelmäisempi ja paljon enemmän IPA-mainen kuin mitä perinteisti lagerilta on tottunut odottamaan.

Suutuntuma on miellyttävän täyteläinen mutta kuitenkin raikas ja pehmeä ja jälkimaku on miellyttävän tasainen joka jättää halun ottaa toisenkin kulauksen. Erittäin toimiva olut jota toivon mukaan tulen maistamaan vielä toisenkin kerran.

Musiikiksi sopii mm. Fatboy Slim – Weapon of Choice tai Pendulum – Witchcraft.

Perjantaipullo: Samuel Smith’s Organic Chocolate Stout

Samuel Smith’s Organic Chocolate Stout

Tämänkertaisena perjantaipullona on Samuel Smith -panimon valmistama Organic Chocolate Stout. Olut on tyypiltään sweet stout ja vahvuutta löytyy 5 %. Olutta myydään mm. Alkoissa.

Pullon aukaistessa nousee esiin selkeästi erinomainen ja miellyttävä suklaan tuoksu joka tuoksuu myös lasiin kaadettuna kohtalaisen vahvasti. Olut vaahtoaa varsin maltillisesti ja vaahto katoaa nopeasti myös oluen pinnalta pois enkä sitä kerennyt edes kunnolla maistamaan ennen kuin se oli jo kadonnut pinnalta pois.

Vaikka alkoholitilavuus on 5 % ei tästä maista alkoholin makua juuri lainkaan sillä suutuntuman täyttää voimakkaasti esiin nouseva suklainen maku joka dominoi suvereenisti suutuntumaa peittäen alleen kaiken muun. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaisesti huono asia sillä se antaa olueen persoonallisen ja miellyttävän maun. Tämä on sellainen olut että tätä on yksi pullo mukavaa nauttia mutta enempää ei silti edes tahtoisi makean makunsa vuoksi. Erikoisempana oluttetauksena ilahduttava yllätys.

Musiikkina toimii tämän kanssa hyvin mm. My Indigo – Indian summer sekä Disturbed – Sound of Silence (live).

Perjantaipullo: Kakolan kalpea

Kakolan kalpea

Tämänviikkoisena perjantaipullona on jälleen pullon sijaan tölkki, Laitilan wirvoitusjuomatehtaan ja panimoravintola Koulun yhdessä panema Kakolan kalpea. Tyypiltään olut on suodattamaton pale ale jonka alkoholitilavuus on 4,7 %, EBU 50 ja EBC 9. Lisätietoja oluesta löytää Laitilan sivuilta.

Tölkin aukaistua erottaa hyvän ja raikkaan pale alen tuoksun joka nousee miellyttävsti esiin niin tölkistä kuin lasistakin. Olut on reilusti vaahtoavaa ja sen vaahto pysyy pinnalla pitkään. Vaahto on ohutta ja ilmavaa ja varsin pistävän makuista. Lasiin kaataminen ottaa oman aikansa reilun vaahtoavuutensa vuoksi joka hieman vaatii kärsivällisyyttä kaatajalta jotta sen malttaa tuoppiin asti kaataa kokonaan.

Maku on raikas vaikkakin kohtalaisen pistävä ja greippimäinen. Yleisesti suutuntuma on kepeähkö. Jälkimaku jättää suuhun hieman happaman tuntuman vähän samaan tapaan kuin greippimehuistakin.

Kokonaisuutena Kakolan Kalpea on kohtalaisen OK olut joka happamuudestaan huolimatta maistuu ihan juotavalle vaikkakin alussa esiin nousee hieman turhan pistävä suutuntuma kun kulauksen ottaa. Yhden tölkin voi silloin tällöin tätä nauttia mutta omaan makuuni kokonaisuus on hieman turhan hapan jotta kovin usein voisi tästä nauttia.

Musiikkeina toimi hyvin mm. Kamelot ft. Alissa White-Gluz – Liar Liar sekä Kobra and the Lotus – You don’t know.

Perjantaipullo: König Ludwig Dunkel

König Ludwig Dunkel

Tämänkertaiseksi perjantaipulloksi valikoitui König Ludwig Dunkel joka on tyyliltään tummaa lageria ja jonka valmistajana on saksalainen panimo König Ludwig Schlossbrauerei Kaltenberg. Oluen alkoholitilavuus on 5,1 %, väriarvo 54,4 EBC ja katkerot 22,0 EBU. Olutta myydään hyvin varustelluissa perusmarketeissa.

Olut on tuoksultaan lähes huomaamaton niin pullostaan kuin lasista. Pidempään tuoksua esiin houkutellessa tuoksun lasista kyllä löytää mutta varsin mietona ja mitäänsanomattomana. Vaahtoavuutta ei myöskään ole juuri nimeksikään joten aika railakkaalla vauhdilla pullon sisällön voi viskata tuoppiinsa.

Suutuntuma on pehmeä ja siitä ei erota juurikaan alkoholin makua. Maku on kokonaisuutena hieman omaperäinen ja siitä tulee lähestulkoonsa fiilis siitä että kiskoisi Coca Colaa josta on hapot karannut jo hyvä tovi sitten. Miellyttävää makua oluesta kuitenkin löytää kun sitä aikansa suussa pitää ja aromit pääsevät esiin. Samoin hetken suussa pitämisen jälkeen myös jälkimaku jää tuntumaan hetkeksi suuhun positiivisella tapaa.

Vaikka olut onkin ihan mukiinmenevä ja juomakelpoinen on se silti sellainen että ei tästä mitään omaa suosikkiani kyllä tule. Tällaisenaan nautittuna maku on turhan vetinen ja laimea ja jättää fiiliksen että ruoan kanssa tämä voisi toimia paljon paremmin.

Musiikiksi tämän kanssa sopi mm. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – Rajaton rakkaus tai Sinaya – Buried by Terror.