Aleksin Blogi

Category: Teknologia

  • Kokeilussa: Panasonic DVD-S700 DVD-soitin

    Panasonicin DVD-S700 on mukavan kompakti DVD-soitin

    Hieman taustaa

    Viime vuoden puolella hankin 14″ putkitelevision jossa on integroituna myöskin VHS-soitin (katso täältä). Televisio on ollut ajoittain kohtalaisen ahkerassakin käytössä ja onpa sillä tullut VHS-elokuvia katsottua viimeksi tällä viikolla joten kapine on osoittautunut hyväksi ostokseksi. Myönnettäköön että hetkittäin on käynyt mielessä että jos 21″ kokoluokassa bongaisin hyvän putkitelevision saattaisin sellaisen harkita hommaavani.

    Televisiossa on integroitu VHS-nauhuri, mutta halusin päästä katsomaan omia Sony CX240 -kameralla kuvattuja kotivideoita miltä ne näyttäisivät vanhalla kunnon CRT TV:llä. Koetin polttaa omia kotivideoita testin vuoksi DVD:lle ja katsoa toimisiko ne Xbox 360:lla, mutta harmillista kyllä Xbox 360 ei osannut toistaa kotipolttoista DVD-levyä.

    Katselin eri kaupoista millaisia edullisia DVD-soittimia on markkinoilla joissa olisi vielä Scart-ulostulo jotta sen saisi helposti kytkettyä televisioon jossa ei HDMI:stä ole tietoakaan ja etsinnän tuloksena löytyi Panasonic DVD-S700.

    Käyttökokemuksia

    Laite on ollut nyt lähes pari kuukautta käytössä ja sen kautta olen katsellut X-Filesejä DVD:ltä, koettanut kotipolttoista kotivideo-DVD:tä sekä katsellut muutamia leffojakin ja kaikki DVD:t ovat pyörineet ilman ongelmia. Soitin tekee lähes kaiken sen mitä siltä toivoinkin.

    Ainoa mitä toivoisin lisäksi olisi aluekoodivapaus DVD-levyjen toiston osalta, mutta koska ensisijaisessa elokuvakatseluni tapahtuu Reavon soittimella (kirjoitan joskus siitä arvostelun tänne blogiin) videotykiltä ja koska siinä on mahdollista ohittaa aluekoodi ei tällä aluekoodin ohituksella tässä soittimessa ole niin suurta merkitystä vaikkakin se mukava lisä olisi ollutkin.

    Levyn luku on tarpeeksi nopea että ainakaan itselläni se ei koettele hermojani. Laite ei pidä juurikaan ääntä ja toisto, kelaaminen ja muut perustoiminnot toimivat juuri kuten pitääkin ja kuva näyttää hyvältä Scartin kautta katsottuna putkitelevisiossa.

    Panasonicista löytyy itselleni tärkein liitäntä eli Scart-ulostulo

    Mukavana lisänä laitteessa on USB-liitäntä etupaneelissa jonka kautta voi katsoa myös USB-tikulle tallennettuja videoita jos ne ovat oikeassa formaatissa. Normaalin (eli ei-nörtin) näkökulmasta tämä nykyaikana taitaa harmillisesti jäädä kuitenkin haaveen asteelle sillä videotuki on Xvid-koodekille joita ei enää juuri missään tule vastaan ellei itse transkoodaa videoitaan oikeaan formaattiin. Laitan kuitenkin tämän postauksen loppuun kiinnostuneille ohjeita kuinka videoitaan voi konvertoida FFMPEG:llä tämän soittimen tukemaan formaattiin jos intoa on transkoodailla videoitaan.

    USB:n kautta on mahdollista katsoa myös valokuvia jotka on JPG-formaatissa sekä kuunnella MP3-tiedostoja. En muista olenko kumpaakaan näistä ominaisuuksista testannut joten en niiden rajoituksiin osaa ottaa tarkemmin kantaa.

    Ruusut ja risut

    Ruusuja tälle soittimelle on helppoa antaa, sillä se tekee juuri sen mitä siltä odottaakin eikä se maksa paljoa. Videot toistuvat hyvin ja scart-ulostulo oli se minkä vuoksi tämän ostin eikä sen toiminnassa ole mitään valittamista joten tämä on hinta-laatu-suhteeltaan ainakin itselleni ollut hintansa väärti vekotin.

    Isoin miinus käytettävyydessä tulee ainakin itselläni kaukosäätimen muutaman napin koosta. Skip-painikkeet ovat nihkeän pienet ja niitä saa aina etsiä että missä ne olivatkaan. Tietenkään elokuvia katsoessa tämä ei ole luultavasti koskaan ongelma koska harvoin elokuvassa tulee juuri mitään skipattua (ainakaan itselläni), mutta DVD:ltä kun katsoo X-Filesejä on niiden jokaisen episodin lopussa monella eri kielellä jokin teksti jotka haluaa aina skipata ohi ja tätä nappia tarvitsee painella monesti.

    Kokonaisuutena Panasonic DVD-S700 on ollut hyvä soitin jonka ostaisin uudemmankin kerran mikäli tarvetta tulisi.

    Videoiden transkoodaus soittimelle sopivaan muotoon

    FFMPEG:llä transkoodattu kotivideo pyörimässä putkitelevision näytöllä. Tähän blogiin otettu valokuva näyttää huonommalta kuin oikeassa elämässä televisiolta katsottuna.

    Kuten ylempänä kirjoitin on laitteessa etupaneelissa USB-liitäntä jonka kautta videoita voi katsoa. Rajoitteena kuitenkin on se, että videot pitää olla oikeassa formaatissa eikä nykyään juuri missään näe tässä formaatissa olevia videoita.

    Esimerkiksi nykyiset puhelimet kuvaavat usein MP4:ää käyttäen joko HEVC-koodekkia tai H.264:ää eikä siinä muodossa olevat videot toistu. Samoin oma Sony CX240 -videokamerani (lue täältä) kuvaa videonsa aivan eri formaattiin joten näitäkään ei tällä soittimella voi katsoa ilman niiden muuntamista eri formaattiin.

    Videoita onnistuu kuitenkin muuntaa oikeaan formaattiin käyttäen ainakin FFMPEG-nimistä ohjelmaa (http://ffmpeg.org/). Asennuksen jälkeen ohjelman käyttö tapahtuu joko Windowsin komentoriviltä tai Linuxin/Mac OSX:n terminaalista joten tämä voi karsia käyttäjiä jonkin verran. Mahdollisesti videoita onnistuu myös konvertoida HandBreakilla, mutta koska siitä ei ole kokemusta tähän formaattiin en siitä kommentoi sen enempää.

    Rimpsu jolla olen itse onnistunut muuntamaan vidoita DVD-soittimen ymmärtämään muotoon on esimerkiksi seuraavanlainen:

    ffmpeg -i INPUT_FILENAME.MTS -c:v libxvid -vb 2000k -vf scale=720x576 -c:a libmp3lame OUTPUT_FILENAME.avi

    Parametrit tarkoittavat tässä seuraavaa:

    1. -i INPUT_FILENAME kertoo mitä tiedostoa ollaan muuntamassa
    2. -c:v libxvid kertoo että muunnettu video pitäisi saada XviD-formaattiin
    3. -vb 2000k kertoo videon bitraten. Mitä suurempi sitä parempi kuvanlaatu, mitä pienempi sitä huonompi kuvanlaatu. 2000k tarkoittaa noin kahta megaa. Vaihtoehtoinen tapa videon kuvanlaadun asettamiseen on käyttää -q:v 5 parametriä missä 1 tekee parasta jälkeä ja siitä suuremmat numerot huonompaa jälkeä. Mitä pienempi numero sitä parempi laatu mutta tietenkin tiedostojen koot kasvavat sitä mukaa myöskin.
    4. -vf scale=720×576 kertoo että lopullinen video pitää saada 720×576 resoluutioon. En muista osaako tämä soitin näyttää isompia resoluutioita, mutta putkitelkkarilla isommasta resoluutiosta ei kuitenkaan ole iloakaan.
    5. -c:a libmp3lame kertoo että videon äänet halutaan pakata LAME MP3 -enkooderilla jotka ainakin toimivat hyvin tämän DVD-soittimen kanssa.
    6. OUTPUT_FILENAME.avi on tietenkin videon nimi mille nimelle tiedosto transkoodataan, tämä voi olla vaikka pertsa.avi. Olennaista on kuitenkin pitää avi tuossa tiedoston nimessä koska ainakin AVI-tiedostot aukeavat tällä DVD-soittimella kun video sen sisällä on pakattu Xvidiksi ja äänetkin kuuluvat kun ne on mp3:na.

    Videon transkoodaus ottaa aikaa ja mitä tehokkaampi kone jolla sitä tekee sitä nopeammin se sujuu. On hyvä testata asetuksia ja laatua ensin mahdollisimman lyhyellä videolla, esim. puolen minuutin klipillä jotta näkee tuleeko kuvanlaadusta tarpeeksi hyvää ja aukeaahan video varmasti soittimella ennen kuin mitään parin tunnin videota alkaa transkoodaamaan vain huomatakseen että asetukset olivat pielessä 🙂

  • Kokeilussa: SanDisk Clip Sport Plus Mp3-soitin

    SanDiskin Clip Sport Plus on pieni soitin

    Yleisesti

    Joitain viikkoja takaperin hankin kannettavan CD-soittimen, Lenco CD-300:n josta kirjoitin tänne blogiinkin (lue täältä). Laitoin pian sen jälkeen jo tilaukseen lisäksi myös erillisen Mp3-soittimen CDOn.comista ja hieman yli viikon sitä odotettuani se vihdoin saapui läheiseen postin automaattiin.

    Valinnaksi päätyi SanDisk Clip Sport Plus 32 GB kokoluokassa. Tästä on olemassa myös malli joka ei ole “Plus” joka käsittääkseni tarkoittaa vain sitä että siinä mallissa ei ole Bluetooth-yhteyksiä toisin kuin tässä. Tarkemmin kiinnostuneet saavat kuitenkin itse validoida onko tämä näin, mutta tällaiseen mielikuvaan jäin pikaisen googlaamisen perusteella.

    Mp3-soitin tuli hankittua ensisijaisesti ulkoiluun ja toki myös kotona kuunteluun. Laite jolla ei voi tehdä kuin yhtä tai korkeintaan kahta asiaa pakottaa pitämään fokuksen siinä mitä on tekemässä ja akkukestokin tällaisissa yhden asian laitteissa tuppaa olemaan varsin hyvä (ilmeisesti jopa noin 18-20 tuntia per lataus).

    Ensituntumat ja äänenlaatu

    Kappaleiden selaaminen on helppoa. Ääkköset näyttävät hassulta.

    Koska kyseessä on Mp3-soitin jolla on tarkoitus kuunnella musiikkia on itselleni äänenlaadulla merkitystä. Onneksi tämä soitin kuulostaa hyvälle kun sen pariksi pistää kunnolliset kuulokkeet.

    Olen testaillut tätä muutamilla asiallisilla kuulokkeilla langallisesti (Sennheiser Momentum Wirelesseillä langallisena sekä Beats EP On-Eareilla) ja kummallakin soitin kuulostaa sen verran hyvälle että musiikista pääsee nauttimaan. Tietenkin huonoilla kuulokkeilla kuunneltuna tämä on kuulostanut juuri niin huonolta kuin kuulokkeetkin, eli fysiikan lakeja ei rikota tai ihmeitä tehdä soittimella jos kuulokkeet itsessään ovat onnetonta laatua.

    Tähän mennessä olen kuunnellut musiikkini pääsääntöisesti langallisesti, mutta olen koettanut myös automankkaani tätä yhdistää Bluetoothin kautta. Yhdistäminen tapahtui helposti ja ongelmitta ja autossa on tullut jonkin verran ajaessa kuunneltua tämän soittimen kautta musiikkia.

    Ainoa miinuspuoli autossa Bluetoothin yli kuunnellessa on ollut todella hiljainen äänenvoimakkuus joka tarkoittaa käytännössä sitä että soittimen päästä joutuu soittimen laittamaan täydelle voimakkuudelle ja myöskin auton päässä joutuu pistämään äänenvoimakkuuden isolle. Ongelmaa tässä ei toki ole muutoin kuin silloin jos unohtaa autossa laittaa soittimen hiljaisemmalle ennen kuin vaihtaa soittimen esim. CD-puolelle jolloin äänenvoimakkuus on todella lujalla. Autoni soittimessa on ollut myös joidenkin muiden ulkoisten laitteiden äänenvoimakkuuden kanssa haasteita, joten tämä ongelma voi olla riippuvainen autosoittimestani tai sen asetuksista eikä niinkään välttämättä tästä soittimesta.

    Käytettävyys on laitteessa hyvä ja helppo. Kun soittimen laittaa tietokoneeseen kiinni tulee se näkyviin ulkoisena laitteena samaan tapaan kuin USB-tikut ja vastaavat. Tämän jälkeen omalta tietokoneelta siirretään Mp3-tiedostot oikeaan kansioon, valitaan Windowsista “Poista” tämän ulkoisen laitteen osalta jonka jälkeen soitin päivittää tietokantansa tai tekee jotain muuta vastaavaa. Pian tämän jälkeen voikin musiikkia alkaa kuuntelemaan.

    Musiikkia voi selata muutamilla eri tavoin eli ainakin artisteittain ja albumeittain. Itse selaan lähes poikkeuksetta ensin artistiin jonka jälkeen soitin näyttää albumit mitä kyseisellä artistilla on. Tämän jälkeen valitaan levy ja laitetaan haluttu kappale soimaan. Ensimmäisenä kappalelistalla on aina Shuffle jolla voisi toistaa kappaleita albumilta satunnaisessa järjestyksessä (en ole koettanut), mutta toisena listalla on jo levyn ensimmäinen kappale. Tästä kun laittaa levyn soimaan soi siitä sitten koko levyn loppuun eli soitto jatkuu aina valitusta kappaleesta automaattisesti eteenpäin kuten odottaakin.

    Pieni mukava lisä on albumin kansitaiteen näyttäminen näytöllä vaikkakin näyttö on suhteellisen huono tähän käyttöön. Kuitenkin siitä saa suunilleen edes selvän 🙂 Jotta kuva näkyy vaatii tämä ilmeisesti sen että kuva on ID3-tageissa ja maksimissaan 480×480 kokoa. Näytön resoluutio on 128×128 joten pienempikin kuva riittää hyvin tätä käyttöä varten. En ole koettanut toimisiko kansiossa oleva kuva myöskin siten että se näkyisi kuunnellessa sillä olen Mp3Tag-ohjelmalla lisännyt suoraan mp3-tiedostoihin kuvat (katso ohjelma täältä).

    Yksi pieni ongelma kansitaiteiden näyttöön on tullut havaittua. Jos näyttö on sammuksissa silloin kun kappale vaihtuu ja näytön avaa kappaleen soidessa, ei kansitaidetta tule näkyviin vaikka kappaleeseen sellainen olisi upotettu. Ehkä tämä on jokin virransäästöominaisuus tai sitten vain bugi, mene tiedä.

    Loppupäätelmät

    Apulannan Plastik on yhä erinomainen levy

    Muutamien päivien kovan käytön ja monen albumin kuuntelun perusteella on tämä soitin vaikuttanut todella hyvälle.

    Sen äänenlaatu on hyvä, koko on sopiva että sitä voi helposti kuljettaa mukanaan mutta se on tarpeeksi suuri että sitä on mukavaa käyttää (ts. ei liian pieni etteikö nappeihin osuisi). Äänenvoimakkuuden säätimet ovat jämäkät painaa eikä niitä aivan vahingossa paina, omaan makuuni ne ovat aavistuksen liiankin kovaa voimaa vaativat käyttää.

    Hyvillä kuulokkeilla tämä kuulostaa hyvälle, se on helppokäyttöinen ja toimiva joten ehdottomasti hintansa väärti laite. Bluetoothia olen koettanut ainoastaan yhdellä laitteella tähän mennessä ja sen kanssa ei ollut ongelmia myöskään parituksessa. Toivon mukaan tästä moneksi vuodeksi olisi iloa 🙂

  • Puhelin vaihtoon

    Uusi puhelimeni Nokia 3310 ja JBL Go -matkakaiutin (lue arvostelu)

    Yleistä

    Kovin kauaa ei ole kulunut siitä kun edellisen kerran vaihdoin puhelintani. Edellinen puhelimen vaihto tapahtui elokuussa 2021 ja tuolloin iPhone 11 vaihtui OnePlus 8T -malliin johon asensin LineageOS:n (lue täältä puhelimen vaihdosta ja täältä lisää kokemuksia).

    Ensisijaisena syynä tuolloin puhelimen vaihtoon oli Applen tietoturvapolitiikan arveluttavat kehityksen suunnat jonka vuoksi annoin Android-puhelimelle mahdollisuuden. Koska kuitenkin normaaliin puhelimiin valmiiksi asennettuihin Android-käyttöjärjestelmiin en luota sitäkään vähää laitoin tuolloin puhelimeen suoraan LineageOS:n.

    Luettuani lisää Android-puhelimien tietoturvasta käyttöjärjestelmätasolla ja perehdyttyäni tarkemmin myös LineageOS:ssa oletuksena oleviin heikkouksiin yksityisyydensuojaa ajatellen ajattelin että olkoonsa, en jaksa tähän hätään ainakaan alkaa säätämään tarkemmin LineageOS:n konfiguraatioita useammalla eri tasolla jotta puhelimen saisi aidosti Google-vapaaksi.

    Tietenkään mikään matkapuhelin ei ole sellainen etteikö sitä operaattoritasolta valvottaisi ja käsittääkseni myös voitaisi valvoa tarkemminkin niin halutessa mutta se asia ei itseäni häiritse kovinkaan paljoa. Operaattorit tekevät ilmeisesti automaattista tarkkailua jo teknisistäkin syistä (verkon toimivuuden ja kuuluvuuden analysointi), mutta yksilötason valvontaa tuskin niinkään paljoa ellei sille ole erityistä tarvetta enkä usko että olisin itse sellainen ihminen kenen valvonnassa operaattorien tasolla olisi mitään syytä koska kuitenkin olen aivan tavallinen pulliainen jonka elämän seuranta ei mahda kovin paljoa kiinnostaa jos se vaatii vähänkään enemmän vaivaa.

    Valvonnassa sitä vastoin Googlen, Applen, Microsoftin, Amazonin ja Metan (eli Facebookin) seuranta tökkii merkittävästi enemmän sillä luultavasti käyttäjiä valvotaan ja seurataan oletusarvoisesti olipa sille syytä tai ei. Tietenkin sille on kaupalliset syyt sillä käyttäjistä kerätystä datasta voidaan luoda monenlaisia profiileja kaupallisia tarkoituksia vasten. Lisäksi älypuhelimista voi eri ohjelmat kerätä käyttäjistään vaikka kuinka paljon dataa joita käsitellään hyvin vaihtelevin eri tavoin tietosuojasta ja tietoturvasta mahdollisesti mitään välittämättä.

    En pidä lainkaan siitä kehityksen suunnasta missä jokainen on lähtökohtaisesti monikansallisten teknologiajättien valvonnan ja seurannan ja analysoinnin kohteena, joten päätin antaa tällä kertaa älyttömälle puhelimelle mahdollisuuden.

    Teknisesti orientoituneille henkilöille joita kiinnostaa tietää mitä Google-suhteita Lineagessa ilmeisesti vielä on niin lyhyesti tiivistäen A-GPS:n käyttämä SUPL, DNS-palvelimet ja NTP ainakin käyttävät Googlen palveluita. Kaikki nämä olisi mahdollista konfiguroida siten että ne eivät käyttäisi Googlen palveluita, mutta osa muutoksista katoaa jos ja kun käyttöjärjestelmän päivittää, ainakin tällaista tietoa kuulin muualta. En jaksanut varmistaa asiaa, mutta en myöskään jaksanut alkaa säätämään mitään näistä asetuksista koska osa vaatii komentorivillä konfigurointia joten päätin antaa asian olla ja hankkia suoraan suosiolla puhelimen missä ei Internetiä edes halua käyttää ja mistä sen voi sen vuoksi huoletta ottaa myös pois käytöstä.

    Speksejä ja muuta

    3310:ssä on kaksi SIM-paikkaa sekä paikka MicroSD-kortille

    Hetken puhelimia tutkaillessani satuin huomaamaan Verkkokauppa.comissa Nokia 3310:n. Ne joilla elinvuosia on vierähtänyt jo enemmänkin muistavat vielä legendaarisen 3310:n 2000-luvun alkuvuosilta. Tämä tilaamani puhelin kuitenkin on merkittävästi uudempi ja uudistuneempi jolla on yhtymäkohtia vanhaan alkuperäiseen 3310:een ainoastaan pienissä määrin.

    Nykymaailmaan sopivia ominaisuuksia tässä kapulassa on kaksi SIM-paikkaa, MicroSD-korttipaikka joka tukee netin tietojen perusteella muistikortteja 32 GB saakka, värinäyttö, matopeli jota en vielä ole koettanut, MP3-soitin, FM-radio, Micro USB-lataus, jonkinmoinen karkea kamera jolla voi ilmeisesti myös kuvata videoita ja myöskin Bluetooth tästä löytyy. Lisäksi tässä on olemassa jonkinlainen Internet-selaamisen mahdollisuus Opera Minillä mutta tässä ei kuitenkaan ole wifiä tai 3G/4G/5G verkkoja. Käytännössä itse pistin Internetin suoraan pois käytöstä enkä edes ole sitä koettanut toimiiko se lainkaan nykyään 2G-verkoissa joita tämä kapula tukee.

    Puhelin on kourassa todella pieni ja se on niin kepeä että taskussa sitä hädin tuskin huomaa että se on edes mukana. Painoa sanotaan Mobiili.fi sivun mukaan olevan ainoastaan 79,6 grammaa (lue täältä) joka on aivan naurettavan vähän. Ei ihme että puhelinta ei meinaa edes taskussa huomata kantavansa mukana 😀

    Ensimmäisten havaintojen joukkoon on kuulunut aivan järjettömän pitkä akkukesto. Siinä missä älypuhelinta olen tavallisesti ladannut noin joka toinen yö tai välillä myös jokaisena yönä niin tämän osalta ei samanlaista tarvetta lataukselle ole juurikaan ilmennyt. Tuote tuli viime tiistaina illalla joskus kahdeksan jälkeen jolloin latasin puhelimen akkua. Kuitenkaan en ladannut akkua edes aivan täydeksi asti ja vasta eilen sunnuntaina puhelin ilmoitti vähäisestä akusta.

    Tietenkin akun erinomaista kestävyyttä selittää moni asia. Kun puhelimella ei voi tehdä juurikaan paljoa muuta kuin soittaa ja tekstata ei puhelin kuluta akkua juuri lainkaan kun sitä ei näpelöi jatkuvalla syötöllä. Lisäksi kuitenkin akkukestoon vaikuttaa varmaankin lisäksi myös pieni näyttö sekä se että siinä ei ole juurikaan langattomia tiedonsiirtomahdollisuuksia.

    Tiistai-illan ja sunnuntain päivän välillä kerkesin puhelimella kirjoittelemaan muutamia tekstiviestejä ja soittamaan muutamia puheluita joten puhelin ei ole ollut siis täysin käyttämättäkään. Lisäksi useaan otteeseen olen käyttänyt puhelimen MP3-soitinta ja kuunnellut useita levyjä sitä kautta. Monesti olen käyttänyt myös Bluetoothia kun olen kuunnellut musiikkia pienestä JBL Go 3 -matkakaiuttimesta esim. ruokaa laittaessa ja saunoessa, mutta kaikkina muina aikoina olen pitänyt Bluetoothin poissa päältä.

    Äänenlaatu mp3-kuuntelussa paremmilla kaiuttimilla ei ole oikein vakuuttanut, mutta tällaisella pienellä matkakaiuttimella kuunnellessa Bad Religion on soinut varsin iloisesti tarpeeksi hyvällä soundilla että sitä on hyvin jaksanut taustalla kuunnella. En ole kovin syvällistä testausta tehnyt onko äänenlaatu oikeasti huono paremmilla kuulokkeilla ja kaiuttimilla vai onko vain testaamani kappaleet olleet huonolaatuisia mp3-tiedostoja joten tämä vaatinee enemmän perehtymistä mikäli tätä haluaa käyttää parempien kuulokkeiden kanssa mp3-soittimena.

    Puhelimeen voi laittaa nappikuulokkeet ja mukana toimitetaan jonkinlaiset äänenlaadultaan aivan kamalat kuulokkeet. En tiedä sainko rusikoidessa toisia kuulokeita kuulokeportin jotenkin huonoon jamaan kun nyt ainakin joillakin napeilla ääni tulee vain toisesta kuulokkeesta ellei piuha ole oikeanlaisessa kulmassa. En ole jaksanut päätäni tämän kanssa vaivata kuitenkaan liikaa koska en usko että kovin paljoa tulen kuulokeporttia käyttämään oikein missään, mieluummin hommaan erillisen mp3-soittimen jos jostain pieni ja edullinen soitin tulee joskus vastaan. Voi kuitenkin siis olla että käyttäjän kannattaa olla käyttämättä liiallisesti voimaa kun survoo kuulokkeita kuulokeporttiin koska portti voi olla kohtalaisen heikkolaatuinen.

    Miten ilman älypuhelinta pärjää nykymaailmassa?

    Jotta älypuhelimesta on realistista siirtyä käyttämään ensisijaisena puhelimenaan jotain vähemmän älykästä kapulaa on hyvä miettiä miten omaa älypuhelintaan käyttää. Itsellä eniten käytetyt ominaisuudet ovat olleet kommunikaatio ja Instragram, EazyBreak lounausetuohjelman käyttö, Nordean nettipankin tunnuslukusovelluksen käyttö ja nettipankki, navigointi, satunnainen netin selaaminen ja toisinaan myös musiikin kuuntelu.

    Ainoastaan EazyBreak on tällä hetkellä itselläni sellainen jota en voi tietääkseni muilla keinoin kuin älypuhelimella ratkaista. Kommunikaatiossa WhatsApp, Telegram ja Signal toimivat hyvin tietokoneella siinä missä Instragrammikin. Nykyään myös WhatsAppin työpöytäversio ainakin beta-versiossa toimii siten että matkapuhelimen ei tarvitse edes olla verkossa jotta sillä voi viestitellä tietokoneelta käsin, joten kommunikointi näitä pikaviestimiä käyttäen onnistuu yhä, mutta tavoitettavuuteni rajoittuu siihen aikaan jolloin olen tietokoneen äärellä.

    Olen pitänyt OnePlus 8T -älypuhelinta kotona silti koko ajan päällä, mutta olen ottanut siitä netin pois silloin kun en sitä käytä ja kun en sitä tarvitse pitää netissä. Olen keskimäärin muutaman kerran päivässä käyttänyt tätä WLANissa ja käynyt katsomassa Instagrammin, WhatsAppin, Telegrammin ja Signalin silloin kun en ole käynyt koneella niitä katsomassa. Telegram, Signal ja WhatsApp on työviikolla kuitenkin aina auki työpäivän aikana samoin kuin IRC joten kovin pitkiä tavoitettavuushaasteita näiden osalta tuskin tulee.

    Nordean nettipankkia voi käyttää myös ilman älypuhelinta, sillä olen jo vuosia takaperin hommannut Nordealta erillisen fyysisen tunnuslukulaitteen. Koetin sitä ja se toimi vieläkin aivan hyvin, joten älypuhelinta ei tarvitse tätäkään varten. Tietenkin koska omistan yhä älypuhelimen voin sitä tarpeen mukaan käyttää kun yhdistän sen vain nettiin, mutta tämäkään ei ole pakollinen paha mikäli samanlaisen tunnuslukulaitteen vain hankkii erikseen.

    Tilasin DNA:lta OnePlussaan myös uuden SIM-kortin jotta voin puhelimen ottaa joskus mukaan mikäli sellainen tarve tulee. Käytännössä tarpeet joissa älypuhelinta tarvitsen liittyy navigointiin. Jos puhelimessa ei kuitenkaan ole SIM-korttia ja nettiä en tietenkään pääse myöskään käyttämään navigaattoria joten ajattelin että MultiSIM toimii ratkaisuna tähän haasteeseen. Toinen vaihtoehto tietenkin olisi hommata vain autoonsa erillinen navigaattori.

    Omassa käytössäni lähes kaikki älypuhelimella tehtävät toimenpiteet on ratkaistavissa ilman älypuhelintakin. Lisäksi älypuhelimesta arjessa luopumisen ei tarvitse tarkoittaa kokonaan älypuhelimesta luopumista – älypuhelimen voin ottaa mukaan niinä hetkinä kun sille on oikeaa tarvetta. Kuitenkin jos oletusarvoisesti pystyy olemaan ilman taskussa olevaa valvontalaitetta eli älypuhelinta on se aina suunta parempaan.

    Loppupäätelmät

    3310 on kutakuinkin CD-levyn kotelon korkuinen

    Puhelin on tehnyt sen mitä sen on tarvinnut eikä siinä ole ollut isommin valittamista. Tekstiviestien naputtelu tai muiden kirjoittamista vaativien toimenpiteiden suorittaminen onnistuu vanhasta muistista jos on joskus kauan aikaa sitten käyttänyt tämänkaltaisia puhelimia. Tärkeimmät puhelinnumerot lisäsin osoitelistaan käsipelissä naputellen eikä ainakaan itsellä tuottanut näppäimistö isompia haasteita.

    Ensimmäiset päivät 3310:n kanssa ovat olleet siis hyviä. Ainoastaan mp3-soittimen osalta Bluetoothia käyttäen parempien luurien kanssa kaipaisin parempaa äänenlaatua ja myöskin FM-radion olisi kiva toimia ilman nappikuulokkeita. Käytännössä kummatkin puutteet ovat sellaisia että ne ei paljoa omaa käyttöäni häiritse ja voin ostaa erillisen mp3-soittimen jos sopivan satun jostain löytämään. Myöskin kuulokeliitännän laatu jättää arvailujen varaan.

    Hintaa luurilla on uutena 59,90 euroa ainakin tätä kirjoittaessa Verkkokauppa.comissa joten mitään kovin suurta taloudellista tappiota tämän kanssa ei tule tehtyä vaikka joutuisin jossain vaiheessa palaamaan älypuhelimeen. Siihen saakka tällä mennään 🙂

    Kirjoitan tänne blogiin myöhemmin toivon mukaan kokemuksia pidemmän käytön jälkeen kuinka elämä on sujunut ilman älypuhelinta.

  • Verkon kaapelointeja uuteen uskoon

    8-porttinen Switch sekä Unify Secure Gateway kiinnitettynä pöydän taakse. Samalla pöydän päältä kertyneet pölyt tuli pyyhkäistyä pois.

    Kotonani on jo jonkin aikaa verkon konfiguroinnit olleet vähän niin ja näin kun Ubiquitin Cloud Key onnistui hävittämään konfiguraationsa jo toista kertaa. Verkon konfiguroinnit toki laitteessa ovat pysyneet, mutta siinä vaiheessa kun asetuksia on tarvinnut vaihtaa on tarve ollut tietenkin päästä hallintapaneeliin. Tässä vaiheessa Cloud Keyn omia aikojaan hävittämät konfiguraatiot tulivat vastaan ja konfigurointien tekeminen jäi. Koska konfiguraatiot olivat pielessä oli myös USG eli Ubiquiti Secure Gateway irrallaan vailla käyttöä.

    Varmaankin kuukauden tai pari käytin pelkästään DNA:n nettipurkkia ja sen takana Ubiquitin Switchejä sekä yhtä jonkin muun valmistajan Switchiä (taitaa olla Zyxel). Koska Ubiquitin laitteet tarjoavat konfiguroinnillaan hyötyjä jos niitä käyttää Unifin hallintaohjelmiston avulla päätin vielä kerran laittaa verkon konfiguraatiot kuntoon. Backupitkin aikaisemmin olivat siis jollain tapaa vajaat joten koko roskan joutui konfiguroimaan uudemman kerran.

    Tällä kertaa pistin Ubiquitin hallintapaneelin pyörimään Ubuntulle joka pyörii virtuaalikoneena QNAP NAS TVS-882:lla. Mielenkiintoisempi osuus tällä kertaa verkkoani konfiguroitaessa oli kuitenkin fyysiset muutokset – enää USG ja Switch ei pyöri kaapissa hirveän johtokasan saattelemana vaan sijoitin ne tietokonepöytäni taakse. Ruuvasin parit ruuvit pöydän takalevyyn ja laitoin niihin Switchin ja USG:n jonka avulla sain tietokonepöydän kaapin merkittävästi siistimpään kuosiin, etenkin kun sijoitin nettiboksinkin ikkunalaudalle verhon taakse piiloon.

    Aikaisemmin Switch, nettiboksi ja USG olivat kaapissa yhdessä jatkoroikan, Philips Hue Bridgen ja Rasberry Pin kanssa. Kuten huomaa, johtojen hallinta on aivan järkyttävää.

    Jatkossa voisi tätä vielä hioa lisää ja laittaa myös Philips Huen bridgen pöydän taakse jolloin olisi kaapissa vielä vähemmän laitteita. Tällä hetkellä alakaappiin jäi ainoastaan Hue Bridge ja Raspberry Pi, mutta kumpikin olisi kohtalaisen helposti laitettavissa myös pois näkyvistä pöydän taakse. Ehkäpä ensi kerralla kun siivoilen ja mietin kuinka voisin siisteyttää johtojen järjestystä lisääkin, mutta tässä vaiheessa nämä nyt tehdyt pienet muutokset loivat heti merkittävää parannusta kaapin siisteyteen.

  • Apple Watchin ranneke vaihtoon

    Uusi ranneke

    Pidemmän aikaa on mielessäni ollut hankkia Apple Watch -älykelloon uusi ranneke. Olen aikaisemmin käyttämässäni vanhemman generaation Apple Watchissa (lue täältä) ja nykyisin käytössäni olevassa versiossa (josta en vielä ole kirjoittanut tänne) käyttänyt vakiona tulevaa ranneketta.

    Kummankin kellon rannekkeen kanssa on ollut itselläni ongelmia ihon ärtymisen kanssa joka erityisesti on alkanut tuntumaan silloin kuin on hionnut lenkkeillessä. Ranneke on alkanut kutittamaan ja iho on ärtynyt sen verran että kello on tullut monesti jätettyä sen vuoksi käyttämättä. Koska kello jota ei käytä on täysin turha sain vihdoin aikaiseksi hankkia Verkkokauppa.comista uuden rannekkeen.

    Rannekkeeksi valikoitui merisuolanharmaa Sport Loop -ranneke joka irtosi 48,90 euron hintaan (katso täältä). Ensikokemukset on olleet erinomaiset sillä ranneke ei vielä ainakaan ole hiertänyt ihoa ja sen kanssa kellon käyttö on ollut jälleen mukavaa. Toivon mukaan se on sitä myös jatkossa, sillä Apple Watch on mukava kello jota on ilo käyttää mikäli rannekkeen kanssa ei tule haasteita iholle.