Aleksin Blogi

Category: Teknologia

  • Lyhyesti kokemuksia OnePlus 8T -puhelimesta ja LineageOS:sta

    TLDR: Käytettävä puhelin LineageOS:lla, tosin monen objektiivin tuen menettää kamerasta sen myötä. Monet ohjelmat vinkuvat että eivät toimi ilman Googlen työkaluja, mutta oikeasti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki on toiminut ilman ongelmia.

    Muutama sana puhelinvalinnasta

    Muutama viikko takaperin kerroin lyhyesti siitä että vuosien Apple-puhelinten käytön jälkeen suuntasin katseeni Android-maailman tarjontaan (lue täältä) Applen nykyisen tai ainakin tulevaisuudessa tulevan politiikan seurauksena.

    Koska myös Android-puhelimien luotettavuus lukeutuu itselläni yhtä korkealle kuin luotto siitä että Kiinassa sallitaan vapaa mielipiteiden ilmaisu ilman pelkoa siitä että hallitus tulee asiaan puuttumaan oli ainoa vaihtoehto Androidille customoitu ROM. Käytännön elämässä siis tarkoittaa sitä että lanasin puhelimessa sisällä olevan käyttöjärjestelmän mäkeen ja laitoin tilalle erilaisen Android-version.

    Oma valintani custom ROMiksi oli LineageOS joka on lähestulkoon kai samanlainen kuin tavallinen Android-versio joka oman puhelimeni mukanakin on toimitettu, mutta siinä ei ole mukana Googlen ohjelmistoja (Google Play kauppa, Google Maps, YouTube ja muut sellaiset himmelit) ja lisäksi jotain pieniä konfigurointeja on kai tehty eri tavalla. Aiheesta enemmän kiinnostuneet voivat lukea LineageOS:sta heidän kotisivuiltaan (katso täältä) tai mennä suoraan kyselemään tarkempia kysymyksiä IRC:stä #lineageos-kanavalta libera.chat verkosta.

    Koska Android-maailman kapulat on itselleni suhteellisen tuntemattomia kävin IRC:stä kyselemässä neuvoja mihin saa ainakin tämän LineageOS:n asennettua. Näiden keskusteluiden pohjalta päädyin OnePlus 8T -malliin koska sen saatavuus oli hyvä (lue: heti haettavissa), hinta tolkullinen (alle 500 euroa) ja koska siihen oli saatavana tämä custom ROM. En siis osaa sanoa mitään tästä onko tämä parempi vai huonompi kuin muut Android-puhelimet, joten en katso tässä tekstissä asiaa lainkaan siltä kannalta vaan lähinnä ummikkona joka koettelee Androidia monen vuoden Apple-maailman jälkeen.

    Muutaman viikon käyttökokemukset

    Alkuperäisellä firmwarella ensimmäinen käynnistys

    Olen käyttänyt tätä puhelinta nyt tämän kuun kymmenennestä päivästä saakka joten lähes kolme viikkoa on jo käyttöä takana. Tämän ajan käyttökokemukset ovat olleet positiiviset muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

    Vaikka tässä postauksessa listaan enimmäkseen negativiisia puolia on hyvä huomauttaa että yleistuntuma on selkeästi positiivinen eikä tämän kanssa enää ole tullut niin vahvaa tunnetta siitä että Android olisi ainoastaan crapwarea sisältävä kommunistien lelu 😉 Puhelin on puutteistaan huolimatta ollut tarpeeksi hyvä omassa käytössä koska kaikkiin ongelmiin on ollut kiertotiet.

    Olen pitänyt erityisen paljon hyvästä akkukestosta (omassa käytössä akku kestää helposti päivän tai puolitoista) sekä näytöstä joka on mukavan kokoinen selata nettiä ja joka väritoiston ja yleistuntumansa osalta tuntuu suoraan paljon paremmalta kuin aiemmin käyttämäni iPhone 11:n näyttö. Puhelin on lisäksi sopivan kevyt ainakin itselleni ja siihen olen saanut lähes kaikki ohjelmat joita normaalisti käytän.

    Ohjelmat joita olen aktiivisesti käyttänyt ovat Telegram, WhatsApp, Signal, Instagram, Firefox, FastMail, JuiceSSH, Nordean nettipankki sekä Nordean tunnusluvut. Lisäksi useita muitakin sekalaisia ohjelmia on saanut asennettua ja ne on toimineet siitäkin huolimatta että ohjelmat asennusvaiheessa tai käynnistysvaiheessa saattavat vinkua siitä että ohjelma ei toimisi koska ne tarvitsevat Googlen palveluita toimiakseen.

    En sitten tiedä josko jotkin ominaisuudet eivät toimi, mutta ainakin ne mitä itse tarvitsen ovat yleensä toiminut lukuunottamatta notifikaatioita joiden toiminta tuntuu täysin epämääräiseltä. Esim. pikaviestimet eivät anna yleensä notifikaatteja kuin silloin tällöin ja monesti pitkällä viiveellä. Sama kyllä koskaa myös tekstiviestejä. Tästä on kuitenkin hyvä huomauttaa että tämä VOI johtua myös virransäästön asetuksista. En ole asiaa jaksanut tutkia koska asia ei ole itseäni kovin paljoa kiinnostanut sillä käytän pääosin kommunikointiin Telegrammia ja se toimii tietokoneella nettiselaimen kautta ja myös Signalia voin käyttää tietokoneelta jolloin myös viestit huomaa. Tämä notifikaattiongelma voi kuitenkin olla monelle isompikin ongelma, joten kannattanee varmaan perehtyä tarkemmin tähän saako sitä korjattua jos aikoo LineageOS:aa laittaa.

    Toinen huono puoli (joka itselleni on isompi miinus) on se että ainakaan suoraan ei toimi Android Auto oman automankkani kanssa. En tosin ole vielä jaksanut laittaa edes navigointiohjelmistoakaan ja olen käyttänyt navigoidessa työpuhelintani joten tämä ei sen suhteen ole iso ongelma, mutta se on kuitenkin asia jonka joskuus toivon mukaan jaksan katsoa saisiko sen toimimaan.

    Kolmas huono puoli on kamera. Kamera LineageOS:ssa ei osaa käyttää OnePlus 8T:n useampia linssejä joten ainoastaan oletuskameralla + etukameralla joutuu kuvansa räpsimään. Omalla kohdalla tämäkään ei ole ongelma koska lähes poikkeuksetta kaikkialla missä haluan kuvata kuljetan mukana erillistä kameraa (Fujifilm X100F tai Fujifilm X-T2) ja siellä missä ne ei ole mukana yleensä yhden objektiivin räpsäisyt riittävät. Toki mukavampi olisi jos voisi kaikkia linssejä hyödyntää, mutta en ole jaksanut kovin paljoa jaksanut tähänkään käyttää aikaa selvittääkseni voisiko tämän korjata jotenkin.

    Neljäs miinuspuoli tulee tulostimen toimivuudesta. En saanut Canon Pixma Pro 10s -tulostinta toimimaan Androidista tulostaessa joten tein tulostuksen lopulta sitten vanhalla iPhonellani tai iPadillani. Tämänkaltaisissa mystisissä toimimattomuusongelmissa ilman selkeitä virheviestejä tulee yhä fiilis että Apple on vielä vuosia edellä toimivuudessa ja käytettävyydessä, mutta onneksi etumatka on kaventunut merkittävästi eikä enää Android-puhelinta käytettäessä rupea turhauttamaan kun mikään ei toimi 😀

    Loppupäätelmät

    Testikuva joka otettu vielä kameran ollessa oletusfirmwarella

    Muutamien viikkojen käytön jälkeen iPhonea ei ole tullut ikävä. Asiat joita puhelimella teen on pääsääntöisesti toiminut hyvin lukuunottamatta edellisessä kappaleessa lueteltuja puutteita. Omaksi onnekseni nuo puutteet ovat sellaisia että omassa elämässäni ne eivät kovin paljoa haittaa koska niihin on kiertoteitä jotka sopii itselleni, mutta jos tämä olisi ainoa puhelin jota omistaisin, jos puhelimen kameralla olisi suuri merkitys tai jos tarvitsisin esim. Android Autoa tai varmempaa notifiikaattien toimintaa ilman Googlen palveluita niin tutkisin tarkemmin netistä josko näihin ongelmiin on jo ratkaisuita.

    Samoin navigaattoria tarvitsevan kannattaa etukäteen etsiä onko olemassa hyviä navigointiohjelmistoja jos Google Maps ei ole vaihtoehto. Itse en ole vielä jaksanut kunnolla etsiä koska käytän työpuhelinta navigaattorina autossani koska se toimii suoraan autosoittimeni kanssa.

    Lopputulemana olen ollut kaikista puutteista ja pienistä ongelmista huolimatta tähän puhelimeen tyytyväinen. En sitä kuitenkaan aivan varauksetta muille osaa suositella sillä nämä ongelmat voivat olla toisille merkittäviäkin haasteita puhelimen käytölle.

  • Nykyinen Internet on pilalla

    Wiby.me hakukoneen etusivu

    Nykyinen Internet on enenevissä määrin pelkkää persoonatonta roskaa

    Olen lähiaikoina pannut merkille, että nykymuodossaan Internet on mennyt aina vain huonompaan suuntaan. Yhä enemmän ja enemmän vastaan tulee sivustoja jotka ovat erilaisten maksumuurien takana, sivuston mainosten määrä suhteessa muun sisällön määrään on suhteeton mainosten voitoksi ja lisäksi sivustojen persoonallisuus on kokenut inflaation sillä aivan liian monet sivustot ovat samasta puusta veistettyjä.

    Nykyisin sivut joihin netistä Googlen kautta yleensä päätyy ovat sieluttomia, kylmiä, tunteettomia ja tylsiä vailla hajua ja makua. Kenties sivut ovat käytännöllisiä, mobiiliystävällisiä ja helposti käytettäviä mutta samaan aikaan niissä ei ole enää samanlaista omaperäisyyden leimaa mitä 2000-luvun taitteen nettisivuissa oli. Sivut joihin törmäsi olivat uniikkeja niin sisällöllisesti kuin ulkoisesti, aihealueet niillä olivat aivan mitä tahansa maan ja taivaan välillä eikä kaupallisuus ollut vallannut leijonan osaa nettiliikenteestä.

    Mikä parempaa, ennen suurin osa Internetistä tai siellä käytävästä keskustelusta ei ollut Facebookin, Twitterin, Googlen tai Amazonin hallussa ja netti oli melkoinen villi länsi josta ei tiennyt mihin siellä törmää. Nykyään yhä useammat yhteisöt ovat menneet Facebookiin ja sitä myöten niiden persoonallisuus on kadonnut ja jokainen sivu näyttää enemmän tai vähemmän samalta.

    Sosiaalinen media on uhka aidoille mielipiteiden ilmaisuille

    Persoonallisuuden puutteen lisäksi pidempien tekstien ja muun sisällön siirtäminen pois omilta erikseen ylläpidetyiltä kotisivuilta Facebookin huomaan on tuonut aivan uudenlaiset uhkat myös vapaille ajatuksien ilmaisulle. Milloin tahansa mikä tahansa sinne kirjoitettu ajatus voi kadota mikäli Facebook kokee sen sisällön alustalleen sopimattomaksi, olipa syy heillä mikä hyvänsä. Kenen alustaa käytät sen sääntöjä kumarrat.

    Ennen anonymiteetti Internetissä oli oletusarvo joten kontroversaalistenkaan näkemyksien ilmaisua ei tarvinnut samalla tapaa varoa. Nykyään jos kirjoittaa “vääriä mielipiteitä” suhteessa enemmistön tai vähintäänkin äänekkäämmän vähemmistön mielestä esimerkiksi Facebookissa tai Twitterissä on mahdollisuus että siitä seuraa sellainen määrä Twitter-raivoa että pian kirjoittajaa vaaditaan jo pyytämään anteeksi milloin mitäkin josta joku on mielensä pahoittanut.

    Ymmärrän kyllä mikäli joku pyytää anteeksi kirjoittamaansa jos hän oikeasti tulee siihen tulokseen että asiat joita sanoi olisi voinut sanoa toisin tai jättää sanomattakin. Aivan liian kuitenkin syntyy mielikuva selkärangattomasta vätystelystä jossa anteeksi pyydetään sitä että omat mielipiteet eivät vastanneetkaan sosiaalisesti odotettuja normistoja. Mikäli ihmiset eivät kestä kuulla mielipiteitä ja arvoja jotka eivät vastaa jonkun toisen ihmisen näkemyksiä joita netistä lukee niin silloin olisi hyvä aika pysähtyä peilin eteen ja miettiä mikä elämässä on mennyt pieleen.

    Sosiaalisen median raivoamisella, anteeksipyyntöjen vaatimisella ja sellaisten esittämisellä milloin minkäkin pinnalla olevan asian vuoksi on luotu kulttuuri missä ihmiset eivät enää helposti uskalla ilmaista näkemyksiä jotka eivät vastaa sosiaalisesti odotettuja normistoja. Vääränlaisten mielipiteiden ilmaisusta on aina uhkana että voi joutua sosiaalisen median haaskalauman silmätikuksi jonka jälkeen elämä Internetin ulkopuolellakin voi käydä pahimmassa tapaa hankalaksi.

    Sopimattomien ajatuksien sanojien vaientamisen kulttuurilla luodaan ainoastaan ilmapiiri missä samanmielisten selkääntaputtelijoiden kerho kokoontuu yhdessä parantamaan maailmaa missä etsitään jälleen uusi väärinajattelija tikun nokkaan nostettavaksi ja lopulta lynkattavaksi. Hyvin onnistuttua sosiaalisen median oikeuden jakajien toimesta väärinajattelija saadaan savustettua ulos työpaikaltaan missä pidetään nollatoleranssia väärinajattelulle tai trendikkäämmin ilmaistuna vihapuheelle. Vihapuhe onkin mitä oivallisin termi sillä se elää ja mukautuu aina kätevästi ajan hengen mukaiseen suuntaan sen mukaisesti mikä milloinkin sattuu olemaan enemmistön tai kovaäänisen vähemmistön mielestä sopimatonta.

    Mikä sitten neuvoksi? Kuinka tilanteen voisi korjata?

    koshka.love sivuston erinomainen teksti Make the Web Great Again (lue täältä)

    Uskon että paras keino nykyisen tilanteen muuttamiselle on palata takaisin Internetin alkulähteille. Aikaan milloin suurin osa nettisivuista oli itse hostattuja tai vähintäänkin hostattuna sellaisessa paikassa missä soveliaisuuden säännöt eivät mene nykyisen ajan hengen mukaisen uhrimentaliteetin omaavien mielensäpahoittajien ehdoilla vaan lainsäädännön ehdoilla.

    On parempi kirjoittaa omat ajatuksensa ja muut tekstinsä muualle kuin sosiaaliseen mediaan jolloin niitä ei voida poistaa yhteisön sääntöjen vuoksi vaan ainoastaan viranomaisten toimesta mikäli sellaiselle on tarvetta. On selvää että luultavasti koskaan sellaiselle ei ole tarvetta sillä kontroversaaliset mielipiteet harvoin kuitenkaan ovat laittomia vaan ne ovat ainoastaan sellaisia että sosiaalisessa mediassa ne lynkataan kerettiläisenä.

    Omien sivujen ylläpitämisen etuna on sananvapauden lisäksi myös vapaus muutenkin. Mikäli sivuillaan ei kerro kuka on, missä asuu tai kerro mitään muutakaan sellaista mistä lukija voi tietää kuka sivuston takana todellisuudessa on voi pysyä anonyyminä ja olla sen myötä vapaampi julkaisemaan matalammalla kynnyksellä vaikkapa omaperäistä taidetta jota ei välttämättä niin helposti julkaise omalla nimellään jos se ei ole “tarpeeksi hyvää” tai kaupallisesti myyvää.

    Old School -Internet elää ja voi hyvin

    Neocitiesin kautta löytää satoja tuhansia “old school” -sivustoja (selaa täältä)

    Lähipäivien iltoina olen viettänyt aikaani selaillen omaperäisiä ja persoonallisia webbisivuja joissa on vanhaa kunnon “web 1.0” -tyyliä. Sitä tyyliä mikä Internetistä teki aikoinaan mielenkiintoisen. Sivustoja joita ylläpitää pääosin yksittäiset harrastelijat missä aihealueet vaihtelevat kaikessa maan ja taivaan välillä ja joissa Googlen, Amazonin ja Facebookin likaiset lonkerot ovat pelkkä huono muisto.

    Kiehtovinta on silti ollut huomata että tämänkaltaisia sivuja on todella paljon eivätkä ne monetkaan ole edes vanhoja vaikka ovatkin sen näköisiä. Monia sivuja on päivitetty aivan lähipäivinä tai vähintäänkin lähikuukausina mutta näihin ei ole juuri koskaan tullut törmättyä Googlen haun kautta.

    Kuinka paljon Internetin mielenkiintoisesta sisällöstä jää ihmisiltä piiloon kun hakukoneet eivät niitä nosta hakijoilleen esiin?

    On ilahduttavaa huomata että koko Internet ei sittenkään ole niin pahasti pilalla kuin miltä se on tuntunut, vaan alkuperäistä Internettiä ei vain Googlen kautta törmää. Jokaiselle vanhanaikaisten sivujen tyylistä kiinnostuneelle suosittelen vahvasti wiby.me hakukonetta (katso täältä) joka on erikoistunut tämäntyylisten sivustojen etsintään ja löytämiseen.

    Mikäli osaamista ja intoa löytyy niin laita oma omaperäinen verkkosivu pystyyn ja ole osana muuttamassa maailmaa parempaan 🙂

  • Vanha Raspberry Pi käyttöön

    Raspberry Pi asennusvaiheessa

    Koska viime perjantaista saakka olen ollut karanteenissa on kotona ollessa vihdoin löytynyt aikaa monenlaiseen teknisempään säätämiseen. Eilen illalla innostuin ruveta virittelemään vuosia vanhan Raspberry Pi 2:n hyötykäyttöön kaapissa seisottamisen sijaan.

    Virittelin illan ja yön aikana (koska silloin on parhaat ajat datailla!) Raspberry Pihin Linuxin SD-kortille, asentelin siihen Nginxin eli web-serverin ja sen jälkeen vielä virittelin Pin kaappiin verkkopiuhan päähän. Siellä se nyt rullailee ja on helposti käytettävissä SSH:lla. Tarkoitus olisi vielä lisätä se kiinni julkiseen Internetiin jolloin voisi satunnaisia pieniä huvikseen värkättäviä webbisivuja pyöritellä omassa “konesalissa” yleisesti käytettävien maksullisten virtuaaliserverien sijaan 🙂

    Laitteen näyttöön en vielä ole saanut viritettyä minkäänlaista kuvaa, mutta eiköhän tässä lähipäivinä senkin saa jollain muotoa käyttöön.

    Mukavinta tämänkaltaisissa projekteissa on erityisesti se että ne muistuttavat vielä siitä miksi IT-alalle on alunperin edes tullut lähdettyä. Matalahkon tason säätämistä, konffaamista ja skriptaamista. Nykyisin pilvipalvelut, virtuaalikoneet ja kaikki muut antavat kyllä mukavia mahdollisuuksia ns. oikeisiin kaupallisiin verkkosivustoihin ja niiden pyörittämiseen mutta samalla ne abstraktoituvat niin tunteettomiksi ja merkityksettömiksi laitteiksi että niistä vain katoaa se “fiilis”, tekemisen meininki ja säätämisen ilo.

    Jollain tapaa nykyiset virtuaaliratkaisut yms. eivät enää tunnu tietotekniikalta sellaisena kuin mihin lapsena innostuin, vaan niistä on lähinnä tullut käyttöesineita ja bisnestä. Vähän samalla tapaa kuin suurin osa nykyisistä autoistakin on kyllä hyviä, hienoja ja parempia kuin 80-luvulla mutta samalla niistä on kadonnut kaikki se persoonallisuus ja omalaatuisuus ja tekemisen meininki.

    Näissä projekteissa on kiintoisaa myös se että näiden kanssa pääsee itse matalammalle tasolle säätämään asioita eikä laite ole vain salaperäinen musta laatikko jonka hallinta on jossain rapakon takana olevassa konesalissa ties kenen hallussa ja jota ei pääse itse käsin kopeloimaan jos mieli jostain syystä niin tekisi. Oma serveri kotona leikkiprojekteihin on mukava olla koska silloin kaikki hallinta pysyy itsellä juuri siten kuin sen haluaa 🙂

  • Puhelin vaihtoon ja pitkä avautuminen Applesta

    OnePlus 8T

    Applen tie yksityisyyden tiellä on pian vain kaunis muisto historiassa

    Eilen päivällä kävin hakemassa uuden puhelimen. Vuosien iPhonen käytön jälkeen puhelimeksi valikoitui eilen irkissä käytyjen keskusteluiden jälkeen OnePlus 8T joka on Android-käyttöjärjestelmällä varustettu puhelin.

    Kuten ainakin osa itseni livenä tuntevista tietää en ole erityisen suuri Android-fani eikä asiaa auta lainkaan se että Googlen palvelut on integroitu siihen kiinteänä osana. Ei niissä palveluissa varmaankaan teknisesti mitään vikaa ole, mutta Googlen tapa kerätä dataa käyttäjistään massiivisia määriä tökkii itselläni todella pahasti. En luota Googleen ja pidän sen toimintaa monin paikoin yhteiskunnallisesti haitallisena ja moraalisesti arveluttavana.

    Valitettavaa kyllä Apple on lähipäivinä ilmaissut myös aikomuksistaan alkaa skannata käyttäjiensä kuvia iCloud-kuvapalvelusta. Ajatus minkä perusteella Apple sitä aikoo ruveta tekemään on hieno ja ajatuksen tasolla hyvä, sillä lapsiin kohdistuvat sopimattomat teot on tuomittavia tietenkin kaikilla tavoin (lue uutinen asiasta) ja sellaisia tekevät rikolliset kuuluvat vankilaan.

    Teknisesti kuitenkin tämänkaltaisten takaporttien luominen hyvienkin aikeiden perusteella ja sen verukkeella käyttäjien laajamittainen massavalvonta on asia jota en vain voi pitää oikeana. Kuten sanottua, “Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla”.

    Monet tietoturva-asiantuntijat ovatkin aiheesta puhuneet varsin negatiiviseen sävyyn, eikä syyttä. Mikäli jokaista kuvaa jonka käyttäjät ottavat ja siirtävät iCloud-pilvipalveluun aletaan automaattisesti skannaamaan ja vertaamaan johonkin salaiseen mustaan listaan ja raportoimaan viranomaisille mikäli salaisella mustalla listalla olevan kuvan tarkistussumma täsmää käyttäjän pilveen siirtämän kuvan kanssa ollaan huolestuttavalla polulla.

    Tässä tapauksessa mihin sitä nyt sanotaan käytettävän ei toki ole ongelmaa kuin ainoastaan rikollisille jotka siirtävät pilvipalveluun sairasta materiaalia – olettaen tietenkin että tuo lista on oikeasti sitä mitä sen sanotaan olevan, mutta salainen kuva-arkisto jonka pohjalta valvontaa lähdetään tekemään ja jonka perusteella ihmisiä ilmiannetaan mahdollisesti myös virkavallalle on lähtökohdiltaan jo niin epämääräinen ja arveluttava että tämä herättää väkisinkin epäilyksiä siitä että tämänkaltaista järjestelmää ei tulla jatkossa käyttämään ainoastaan tähän tarkoitukseen.

    Tämänkaltaisen teknisesti toteutettavan toimintamallin hyväksyminen antaa aivan liian suuren mahdollisuuden diktatuurille ja sensuurille. Entä jos Apple päättääkin jatkossa että he alkavat myös skannaamaan “äärioikeistolaista materiaalia”, “terrorismia” tai “yhteiskunnalle muuten vaarallista materiaalia”? Kuka määrittää sen rajan? Kuka määrittää mikä on sellaista materiaalia?

    Entä maat joissa vaikkapa uskonnon levittäminen on kiellettyä, aikooko Apple esim. antaa jokaiselle maalle hallinnolle omat salaiset listat kuvista johon Applen puhelimet sitten vertaavat käyttäjien ottamia kuvia ja raportoivat viranomaisille? Tämä olisi erittäin kätevä tapa ainakin hallitukselle kerätä suoraan tietoa ketkä käyttäjät jakavat vaikkapa hallituksen vastaista viestintää kuvissaan jne.

    Tietenkin nämä skenaariot ovat kaukaisia uhkakuvia, mutta Ylen uutisessa kerrotaan myös seuraavaa joka herättää yleisesti huolta Applen tietoturvan tasosta: “Jos vastaavuus havaitaan, Applen työntekijä tarkastaa kuvan.“. Tästä on nopeasti pääteltävissä se, että mikäli Applen työntekijät pystyvät kuvat tarkistamaan on heillä oltava myöskin siis pääsy kuviin. Minne unohtuikaan kaikki hienot puheet yksityisyydestä, käyttäjien datan salaamisesta yms.? Kauniita mainospuheita selkeästi eikä käyttäjien yksityisyydellä tunnu olevan enää merkitystä.

    Onneksi nämä muutokset tulevat ensialkuun vasta Yhdysvaltoihin ja myöhemmin luultavasti laajemminkin, mutta luotto siihen että näin todellisuudessa ei olisi jo (että jokainen käyttäjän kuva skannataan) on suhteellisen vähäinen.

    Mutta miksi sitten tämä puhelin?

    LineageOS:ää asentamassa

    Ennen kuin Apple lähtee tietoturvapolitiikkansa kanssa aivan laukalle päätin antaa mahdollisuuden Androidille jotta näen onko Applelle mitään realistista vaihtoehtoa omassa käytössä.

    En kuitenkaan lähtenyt ns. tavalliseen Androidiin (koska en luota Googleen sitäkään vähää) vaan avoimen lähdekoodin Android-versioon jossa ei ole mukana Googlen ohjelmistopakettia. Käytännössä siis pistin puhelimeen LineageOS:n joka on kustomoitu Android-versio. Tämän Android-version asennusmahdollisuus oli itselläni tärkein kriteeri ja irkistä onneksi sain neuvoja että tähän puhelimeen sen asennus on mahdollista ja niinpä sitten kävin tämän puhelimen hakemassa.

    Eilen illalla värkkäsin puhelimeeni tuon LineageOS:n joten tästä on hyvä lähteä sitten kokeilemaan miltä tuntuu kustomoitu Android ilman Googlen palveluita.

    Kunhan olen puhelinta jonkin aikaa käyttänyt kirjoitan tänne blogiin omia kokemuksiani.

  • Kokeilussa: Rog Strix Arion M.2 NVMe SSD Enclosure

    Rog Strix Arion on kotelo M.2 NVME-levylle

    Jokunen tovi takaperin hankin verkkokauppa.comista (katso täältä) kotelon kaapissa ylimäärisenä pyörineelle M.2 NVMe levylle. Kovalevy pyöri pidemmän aikaa jo jouten sillä olin hankkinut Windows-koneeseeni isompia M.2 levyjä jo kuukausia takaperin joten vihdoin sain aikaiseksi etsiä minkälaisia koteloita markkinoilla olisi joilla ylimääräisen 240 GB M.2 levyn saisi hyötykäyttöön pölyn keräämisen sijaan. Asuksen Rog Strix vaikutti omiin tarpeisiini sopivalta ja hintakin oli järkevä (59,90 eur) joten hain kotelon kotiin.

    Kotelon käyttöönotossa oli alussa itselläni hieman haasteita sillä en meinannut millään saada koteloa kiinni kovalevyn asentamisen jälkeen. Tähän löytyi onneksi netistä tietoa ja syynä oli että kiinnitysruuvit ei ollut kovalevyssä aivan pohjaan asti pyöritetyt minkä vuoksi kotelon kannen kiinni laitto aiheutti ongelmia. Muutoin kotelon käyttö oli juuri niin helppoa kuin osasi odottaakin eli laite tuli Windowsin laitehallinnassa näkyviin suoraan ilman säätämisiä.

    Käytön aikana laitteessa on hienosti väriään vaihtelevat ledit joka on ihan mukavan näköinen pöydällä käytössä ollessa. Tämä luultavasti jakaa mielipiteitä ja voi luoda toisille jonnemaiset fiilikset, mutta itse pidän värillisistä ledeistä joten omaan silmääni tämä näyttää mukavalta käytössä.

    M.2 levy kotelossa paikalleen kiinnitettynä kansi vielä avoinna

    Kotelon tuntu on todella jämäkkä josta iso plussa. Tuntuu että tätä ei tarvitse ainakaan jännittää repussa kuljettaa mukana koska pelkoa mutkalle vääntymisestä tai halkeamisesta ei luultavasti ole. Etenkin enemmän matkustaville tämä on piirre jota voi arvostaa.

    Verkkokaupan sivujen mukaan kotelo tukee siirtonopeuksia jopa 10 Gb/s USB 3.2 Gen 2:lla joten kotelon oma nopeus tuskin tulee ensimmäiseksi pullonkaulaksi. Kovalevy jonka sisään nakkasin on nopeutensa puolesta lukiessa jopa 1500 MB/s ja kirjoittaessakin 800 MB/s, mutta Windows koneessa kiinni näytön USB-hubin kautta siirtonopeus kirjoittaessa oli noin 230 MB/s ja lukiessa noin 350 MB/s vaikkakin välillä jostain syystä lukiessa joku osa koneesta hikkaili ja välillä vauhti hidastui ja pian kiihtyi uudestaan.

    Mac OSX:ssä pari vuotta vanhalla MacBook Prolla ajettaessa kirjoitus- ja nopeustestiä käyttäen BlackMagicin testisoftaa saatiin kirjoitusnopeudeksi 261.3 MB/s ja lukunopeudeksi 838.9 MB/s joten lukunopeus oli merkittävästi parempi kuin oman Windows-koneeni USB-liitännässä.

    Nopeustestausta BlackMagic Designin testisoftalla Mac OSX:ssä

    Kokonaisuutena vekotin on vaikuttanut vakuuttavalta. Jämäkkää tekoa oleva kotelo jonka sisään saa nykyaikaisen M.2 levyn josta voi värkätä käyttöönsä merkittävästi keskivertoa USB-tikkua tai muistikortteja rivakamman kannettavan kovalevyn. Mikäli myöskään pitkässä juoksussa ongelmia ei ilmene on laite ainakin itselleni hintansa väärti, etenkin jos reissussa haluaa tehdä videoeditointia tai muuta missä isokokoisia tiedostoja haluaa käsitellä ilman tuskastuttavaa odottelua.