Aleksin Blogi

Category: Tuotekokeilut

  • Kokeilussa: Panasonic DVD-S700 DVD-soitin

    Panasonicin DVD-S700 on mukavan kompakti DVD-soitin

    Hieman taustaa

    Viime vuoden puolella hankin 14″ putkitelevision jossa on integroituna myöskin VHS-soitin (katso täältä). Televisio on ollut ajoittain kohtalaisen ahkerassakin käytössä ja onpa sillä tullut VHS-elokuvia katsottua viimeksi tällä viikolla joten kapine on osoittautunut hyväksi ostokseksi. Myönnettäköön että hetkittäin on käynyt mielessä että jos 21″ kokoluokassa bongaisin hyvän putkitelevision saattaisin sellaisen harkita hommaavani.

    Televisiossa on integroitu VHS-nauhuri, mutta halusin päästä katsomaan omia Sony CX240 -kameralla kuvattuja kotivideoita miltä ne näyttäisivät vanhalla kunnon CRT TV:llä. Koetin polttaa omia kotivideoita testin vuoksi DVD:lle ja katsoa toimisiko ne Xbox 360:lla, mutta harmillista kyllä Xbox 360 ei osannut toistaa kotipolttoista DVD-levyä.

    Katselin eri kaupoista millaisia edullisia DVD-soittimia on markkinoilla joissa olisi vielä Scart-ulostulo jotta sen saisi helposti kytkettyä televisioon jossa ei HDMI:stä ole tietoakaan ja etsinnän tuloksena löytyi Panasonic DVD-S700.

    Käyttökokemuksia

    Laite on ollut nyt lähes pari kuukautta käytössä ja sen kautta olen katsellut X-Filesejä DVD:ltä, koettanut kotipolttoista kotivideo-DVD:tä sekä katsellut muutamia leffojakin ja kaikki DVD:t ovat pyörineet ilman ongelmia. Soitin tekee lähes kaiken sen mitä siltä toivoinkin.

    Ainoa mitä toivoisin lisäksi olisi aluekoodivapaus DVD-levyjen toiston osalta, mutta koska ensisijaisessa elokuvakatseluni tapahtuu Reavon soittimella (kirjoitan joskus siitä arvostelun tänne blogiin) videotykiltä ja koska siinä on mahdollista ohittaa aluekoodi ei tällä aluekoodin ohituksella tässä soittimessa ole niin suurta merkitystä vaikkakin se mukava lisä olisi ollutkin.

    Levyn luku on tarpeeksi nopea että ainakaan itselläni se ei koettele hermojani. Laite ei pidä juurikaan ääntä ja toisto, kelaaminen ja muut perustoiminnot toimivat juuri kuten pitääkin ja kuva näyttää hyvältä Scartin kautta katsottuna putkitelevisiossa.

    Panasonicista löytyy itselleni tärkein liitäntä eli Scart-ulostulo

    Mukavana lisänä laitteessa on USB-liitäntä etupaneelissa jonka kautta voi katsoa myös USB-tikulle tallennettuja videoita jos ne ovat oikeassa formaatissa. Normaalin (eli ei-nörtin) näkökulmasta tämä nykyaikana taitaa harmillisesti jäädä kuitenkin haaveen asteelle sillä videotuki on Xvid-koodekille joita ei enää juuri missään tule vastaan ellei itse transkoodaa videoitaan oikeaan formaattiin. Laitan kuitenkin tämän postauksen loppuun kiinnostuneille ohjeita kuinka videoitaan voi konvertoida FFMPEG:llä tämän soittimen tukemaan formaattiin jos intoa on transkoodailla videoitaan.

    USB:n kautta on mahdollista katsoa myös valokuvia jotka on JPG-formaatissa sekä kuunnella MP3-tiedostoja. En muista olenko kumpaakaan näistä ominaisuuksista testannut joten en niiden rajoituksiin osaa ottaa tarkemmin kantaa.

    Ruusut ja risut

    Ruusuja tälle soittimelle on helppoa antaa, sillä se tekee juuri sen mitä siltä odottaakin eikä se maksa paljoa. Videot toistuvat hyvin ja scart-ulostulo oli se minkä vuoksi tämän ostin eikä sen toiminnassa ole mitään valittamista joten tämä on hinta-laatu-suhteeltaan ainakin itselleni ollut hintansa väärti vekotin.

    Isoin miinus käytettävyydessä tulee ainakin itselläni kaukosäätimen muutaman napin koosta. Skip-painikkeet ovat nihkeän pienet ja niitä saa aina etsiä että missä ne olivatkaan. Tietenkään elokuvia katsoessa tämä ei ole luultavasti koskaan ongelma koska harvoin elokuvassa tulee juuri mitään skipattua (ainakaan itselläni), mutta DVD:ltä kun katsoo X-Filesejä on niiden jokaisen episodin lopussa monella eri kielellä jokin teksti jotka haluaa aina skipata ohi ja tätä nappia tarvitsee painella monesti.

    Kokonaisuutena Panasonic DVD-S700 on ollut hyvä soitin jonka ostaisin uudemmankin kerran mikäli tarvetta tulisi.

    Videoiden transkoodaus soittimelle sopivaan muotoon

    FFMPEG:llä transkoodattu kotivideo pyörimässä putkitelevision näytöllä. Tähän blogiin otettu valokuva näyttää huonommalta kuin oikeassa elämässä televisiolta katsottuna.

    Kuten ylempänä kirjoitin on laitteessa etupaneelissa USB-liitäntä jonka kautta videoita voi katsoa. Rajoitteena kuitenkin on se, että videot pitää olla oikeassa formaatissa eikä nykyään juuri missään näe tässä formaatissa olevia videoita.

    Esimerkiksi nykyiset puhelimet kuvaavat usein MP4:ää käyttäen joko HEVC-koodekkia tai H.264:ää eikä siinä muodossa olevat videot toistu. Samoin oma Sony CX240 -videokamerani (lue täältä) kuvaa videonsa aivan eri formaattiin joten näitäkään ei tällä soittimella voi katsoa ilman niiden muuntamista eri formaattiin.

    Videoita onnistuu kuitenkin muuntaa oikeaan formaattiin käyttäen ainakin FFMPEG-nimistä ohjelmaa (http://ffmpeg.org/). Asennuksen jälkeen ohjelman käyttö tapahtuu joko Windowsin komentoriviltä tai Linuxin/Mac OSX:n terminaalista joten tämä voi karsia käyttäjiä jonkin verran. Mahdollisesti videoita onnistuu myös konvertoida HandBreakilla, mutta koska siitä ei ole kokemusta tähän formaattiin en siitä kommentoi sen enempää.

    Rimpsu jolla olen itse onnistunut muuntamaan vidoita DVD-soittimen ymmärtämään muotoon on esimerkiksi seuraavanlainen:

    ffmpeg -i INPUT_FILENAME.MTS -c:v libxvid -vb 2000k -vf scale=720x576 -c:a libmp3lame OUTPUT_FILENAME.avi

    Parametrit tarkoittavat tässä seuraavaa:

    1. -i INPUT_FILENAME kertoo mitä tiedostoa ollaan muuntamassa
    2. -c:v libxvid kertoo että muunnettu video pitäisi saada XviD-formaattiin
    3. -vb 2000k kertoo videon bitraten. Mitä suurempi sitä parempi kuvanlaatu, mitä pienempi sitä huonompi kuvanlaatu. 2000k tarkoittaa noin kahta megaa. Vaihtoehtoinen tapa videon kuvanlaadun asettamiseen on käyttää -q:v 5 parametriä missä 1 tekee parasta jälkeä ja siitä suuremmat numerot huonompaa jälkeä. Mitä pienempi numero sitä parempi laatu mutta tietenkin tiedostojen koot kasvavat sitä mukaa myöskin.
    4. -vf scale=720×576 kertoo että lopullinen video pitää saada 720×576 resoluutioon. En muista osaako tämä soitin näyttää isompia resoluutioita, mutta putkitelkkarilla isommasta resoluutiosta ei kuitenkaan ole iloakaan.
    5. -c:a libmp3lame kertoo että videon äänet halutaan pakata LAME MP3 -enkooderilla jotka ainakin toimivat hyvin tämän DVD-soittimen kanssa.
    6. OUTPUT_FILENAME.avi on tietenkin videon nimi mille nimelle tiedosto transkoodataan, tämä voi olla vaikka pertsa.avi. Olennaista on kuitenkin pitää avi tuossa tiedoston nimessä koska ainakin AVI-tiedostot aukeavat tällä DVD-soittimella kun video sen sisällä on pakattu Xvidiksi ja äänetkin kuuluvat kun ne on mp3:na.

    Videon transkoodaus ottaa aikaa ja mitä tehokkaampi kone jolla sitä tekee sitä nopeammin se sujuu. On hyvä testata asetuksia ja laatua ensin mahdollisimman lyhyellä videolla, esim. puolen minuutin klipillä jotta näkee tuleeko kuvanlaadusta tarpeeksi hyvää ja aukeaahan video varmasti soittimella ennen kuin mitään parin tunnin videota alkaa transkoodaamaan vain huomatakseen että asetukset olivat pielessä 🙂

  • Kokeilussa: SanDisk Clip Sport Plus Mp3-soitin

    SanDiskin Clip Sport Plus on pieni soitin

    Yleisesti

    Joitain viikkoja takaperin hankin kannettavan CD-soittimen, Lenco CD-300:n josta kirjoitin tänne blogiinkin (lue täältä). Laitoin pian sen jälkeen jo tilaukseen lisäksi myös erillisen Mp3-soittimen CDOn.comista ja hieman yli viikon sitä odotettuani se vihdoin saapui läheiseen postin automaattiin.

    Valinnaksi päätyi SanDisk Clip Sport Plus 32 GB kokoluokassa. Tästä on olemassa myös malli joka ei ole “Plus” joka käsittääkseni tarkoittaa vain sitä että siinä mallissa ei ole Bluetooth-yhteyksiä toisin kuin tässä. Tarkemmin kiinnostuneet saavat kuitenkin itse validoida onko tämä näin, mutta tällaiseen mielikuvaan jäin pikaisen googlaamisen perusteella.

    Mp3-soitin tuli hankittua ensisijaisesti ulkoiluun ja toki myös kotona kuunteluun. Laite jolla ei voi tehdä kuin yhtä tai korkeintaan kahta asiaa pakottaa pitämään fokuksen siinä mitä on tekemässä ja akkukestokin tällaisissa yhden asian laitteissa tuppaa olemaan varsin hyvä (ilmeisesti jopa noin 18-20 tuntia per lataus).

    Ensituntumat ja äänenlaatu

    Kappaleiden selaaminen on helppoa. Ääkköset näyttävät hassulta.

    Koska kyseessä on Mp3-soitin jolla on tarkoitus kuunnella musiikkia on itselleni äänenlaadulla merkitystä. Onneksi tämä soitin kuulostaa hyvälle kun sen pariksi pistää kunnolliset kuulokkeet.

    Olen testaillut tätä muutamilla asiallisilla kuulokkeilla langallisesti (Sennheiser Momentum Wirelesseillä langallisena sekä Beats EP On-Eareilla) ja kummallakin soitin kuulostaa sen verran hyvälle että musiikista pääsee nauttimaan. Tietenkin huonoilla kuulokkeilla kuunneltuna tämä on kuulostanut juuri niin huonolta kuin kuulokkeetkin, eli fysiikan lakeja ei rikota tai ihmeitä tehdä soittimella jos kuulokkeet itsessään ovat onnetonta laatua.

    Tähän mennessä olen kuunnellut musiikkini pääsääntöisesti langallisesti, mutta olen koettanut myös automankkaani tätä yhdistää Bluetoothin kautta. Yhdistäminen tapahtui helposti ja ongelmitta ja autossa on tullut jonkin verran ajaessa kuunneltua tämän soittimen kautta musiikkia.

    Ainoa miinuspuoli autossa Bluetoothin yli kuunnellessa on ollut todella hiljainen äänenvoimakkuus joka tarkoittaa käytännössä sitä että soittimen päästä joutuu soittimen laittamaan täydelle voimakkuudelle ja myöskin auton päässä joutuu pistämään äänenvoimakkuuden isolle. Ongelmaa tässä ei toki ole muutoin kuin silloin jos unohtaa autossa laittaa soittimen hiljaisemmalle ennen kuin vaihtaa soittimen esim. CD-puolelle jolloin äänenvoimakkuus on todella lujalla. Autoni soittimessa on ollut myös joidenkin muiden ulkoisten laitteiden äänenvoimakkuuden kanssa haasteita, joten tämä ongelma voi olla riippuvainen autosoittimestani tai sen asetuksista eikä niinkään välttämättä tästä soittimesta.

    Käytettävyys on laitteessa hyvä ja helppo. Kun soittimen laittaa tietokoneeseen kiinni tulee se näkyviin ulkoisena laitteena samaan tapaan kuin USB-tikut ja vastaavat. Tämän jälkeen omalta tietokoneelta siirretään Mp3-tiedostot oikeaan kansioon, valitaan Windowsista “Poista” tämän ulkoisen laitteen osalta jonka jälkeen soitin päivittää tietokantansa tai tekee jotain muuta vastaavaa. Pian tämän jälkeen voikin musiikkia alkaa kuuntelemaan.

    Musiikkia voi selata muutamilla eri tavoin eli ainakin artisteittain ja albumeittain. Itse selaan lähes poikkeuksetta ensin artistiin jonka jälkeen soitin näyttää albumit mitä kyseisellä artistilla on. Tämän jälkeen valitaan levy ja laitetaan haluttu kappale soimaan. Ensimmäisenä kappalelistalla on aina Shuffle jolla voisi toistaa kappaleita albumilta satunnaisessa järjestyksessä (en ole koettanut), mutta toisena listalla on jo levyn ensimmäinen kappale. Tästä kun laittaa levyn soimaan soi siitä sitten koko levyn loppuun eli soitto jatkuu aina valitusta kappaleesta automaattisesti eteenpäin kuten odottaakin.

    Pieni mukava lisä on albumin kansitaiteen näyttäminen näytöllä vaikkakin näyttö on suhteellisen huono tähän käyttöön. Kuitenkin siitä saa suunilleen edes selvän 🙂 Jotta kuva näkyy vaatii tämä ilmeisesti sen että kuva on ID3-tageissa ja maksimissaan 480×480 kokoa. Näytön resoluutio on 128×128 joten pienempikin kuva riittää hyvin tätä käyttöä varten. En ole koettanut toimisiko kansiossa oleva kuva myöskin siten että se näkyisi kuunnellessa sillä olen Mp3Tag-ohjelmalla lisännyt suoraan mp3-tiedostoihin kuvat (katso ohjelma täältä).

    Yksi pieni ongelma kansitaiteiden näyttöön on tullut havaittua. Jos näyttö on sammuksissa silloin kun kappale vaihtuu ja näytön avaa kappaleen soidessa, ei kansitaidetta tule näkyviin vaikka kappaleeseen sellainen olisi upotettu. Ehkä tämä on jokin virransäästöominaisuus tai sitten vain bugi, mene tiedä.

    Loppupäätelmät

    Apulannan Plastik on yhä erinomainen levy

    Muutamien päivien kovan käytön ja monen albumin kuuntelun perusteella on tämä soitin vaikuttanut todella hyvälle.

    Sen äänenlaatu on hyvä, koko on sopiva että sitä voi helposti kuljettaa mukanaan mutta se on tarpeeksi suuri että sitä on mukavaa käyttää (ts. ei liian pieni etteikö nappeihin osuisi). Äänenvoimakkuuden säätimet ovat jämäkät painaa eikä niitä aivan vahingossa paina, omaan makuuni ne ovat aavistuksen liiankin kovaa voimaa vaativat käyttää.

    Hyvillä kuulokkeilla tämä kuulostaa hyvälle, se on helppokäyttöinen ja toimiva joten ehdottomasti hintansa väärti laite. Bluetoothia olen koettanut ainoastaan yhdellä laitteella tähän mennessä ja sen kanssa ei ollut ongelmia myöskään parituksessa. Toivon mukaan tästä moneksi vuodeksi olisi iloa 🙂

  • Kokeilussa: Lenco CD-300 kannettava CD-soitin

    Lenco CD-300 on pienikokoinen kannettava CD-soitin

    TL;DR – Hyvä ja edullinen kannettava CD-soitin asiallisella äänenlaadulla ainakin kotona tapahtuvaan kuunteluun langallisilla kuulokkeilla. Bluetoothilla en saanut yksiä kuulokkeita toimimaan, mutta toiset toimivat sekä parit eri Bluetooth-kaiuttimetkin. Mukana toimitettavien akkuparistojen kesto ensimmäisellä täydellä latauksella oli Bluetooth-kaiuttimeen toistettuna seitsemän levyllistä musiikkia.

    Mitä ja miksi

    Muutamia päiviä takaperin hankin Lenco CD-300 kannettavan CD-soittimen Verkkokauppa.comista. Kotoa löytyy entuudestaan kyllä jo CD-soittimia, mutta käytännöllisyyttä ajatellen kannettava CD-soitin kiinnosti sillä sen avulla oma musiikin kuuntelu kuulokkeilla ei ole paikkaan sidoksissa samalla tapaa kuin aikaisempien CD-soittimien osalta jotka on pidettävä jatkuvasti virroissa että niillä voi edes musiikkia kuunnella.

    Kiinteästi pistorasiassa pidettävät soittimet luo rajoitteita siihen missä musiikkia voi kuunnella helposti kuulokkeilla CD-levyltä, joten päätin koettaa onko edullinen 79 euron hintainen kannettava CD-soitin yhtään mistään kotoisin ja voisiko tällä kuunnella musiikkia mukavasti sohvalla rönöttäen tarpeeksi hyvällä äänenlaadulla että siitä ei tule paha mieli vaan että siitä voisi jopa nauttia. Näihin toiveisiin suhteutetun tämä on vaikuttanut hyvin toimivalta ratkaisulta.

    Käyttökokemuksia

    Laitteen mukana toimitetaan CD-soitin, jonkinlaiset rimpulat nappikuulokkeet, käyttöohjekirja, ladattavat akkuparistot sekä USB-piuha jonka toisessa päässä on jokin pyöreä liitin. Tällä piuhalla onnistuu ladata CD-soittimeen sisälle laitetut paristot mikäli ne ovat sellaisia paristoja että ne on tarkoitettu ladattaviksi. Laitteen mukana ilahduttavasti sellaiset myös toimitettiin joten heti mihinkään perus paristojen ostorumbaan ei joudu että tällä pääsee musiikista nauttimaan.

    Akkuparistojen sisään heittämisen jälkeen ensimmäisenä kuuntelutestiin meni kotimaisen Entwinen levy Gone. Levyn luku ei ota mitenkään suhteettoman paljoa aikaa vaan suunilleen samoja lukemia mitä muut käyttämäni CD-soittimet yleensä ovat ottaneet – luultavasti jotain viiden ja kymmenen sekunnin välillä (en ole mitannut vaan puhtaasti fiilispohjalta arvioiden).

    Tavarat joita mukana toimitetaan

    Mukana tulevilla nappikuulokkeilla kuulee heti että levy kyllä toimii ja ääni ei pätki ainakaan tällaisessa kopiosuojaamattomassa CD-levyssä. Kuitenkin laitoin pian jo Sennheiserin Momentum Wireless -kuulokkeet kaapelilla kiinni ja huomasin että äänenlaatu on tarpeeksi miellyttävä että sillä voi musiikista nauttia. Hyvä niin!

    Bluetooth-ominaisuutta tuli koetettua saada useammankin laitteen kanssa toimimaan, mutta ainoastaan yhdessä neljästä laitteesta en saanut pariliitosta muodostettua. Koetin ensimmäisenä juurikin Sennheiserin Momentum Wireless -kuulokkeisiin luoda Bluetooth-yhteyttä mutta en saanut sitä mitenkään toimimaan vaikka rämppäsin kumpaakin laitetta hyvän tovin joten ensikokemus Bluetoothista ei vakuuttanut.

    Onneksi seuraavaksi koettamani JBL Go -matkakaiutin (lue täältä), Bose Soundlink Revolve Plus (lue täältä) sekä Apple AirPods (lue täältä) toimivat ilman ongelmia sen jälkeen kun olin ymmärtänyt toimintalogiikan kuinka pariliitos muodostetaan. Pariliitos Bluetooth-laitteeseen tapahtuu siis siten, että ensin painetaan CD-soittimesta PROG/BT painiketta muutama sekunti pohjassa jonka jälkeen näyttöön tulee ilmoitus että laitteen Bluetooth on mennyt päälle.

    Tämän jälkeen Bluetooth-valo vilkkuu sinisenä näytön vieressä olevassa ledissä. Kun tämä vaihe on käynnissä laitetaan paritettava kaiutin/kuuloke paritusmoodiin jonka jälkeen laite pian yhdistää automaattisesti tähän kaiuttimeen tai kuulokkeeseen. Tämä siis ei kuitenkaan jostain syystä Sennheiserin Momentum Wirelessin kanssa toiminut ainakaan itselläni, mutta muut laitteet yhdistivät suhteellisen nopeastikin ja musiikin sai kuulumaan langattomasti kaiuttimeen tai kuulokkeeseen.

    Samassa huoneessa muutaman metrin sisällä ollessa Bluetooth-toistossa en myöskään havainnut mitään häiriöitä ja musiikki toimi pätkimättä ja levyt toistui hyppimättä.

    Koetin laitteessa yhtä kopiosuojattua Bullet For My Valentinen levyä, mutta tämän osalta kappaleet ei toistuneet lainkaan. Huomasin vasta tämän jälkeen katsoa että kyseessä oli kopiosuojattu levy, joten on mahdollista että myös muut kopiosuojatut levyt aiheuttavat ongelmia. Kuitenkin muut kahdeksan kuuntelemaani levyä on toistunut vailla mitään ongelmia joten ongelma luultavasti rajoittuu joko kopiosuojaukseen tai yksittäiseeen ongelmalliseen levyyn.

    Akkukesto ja anti-shock

    CD-soittimessa on muutamia nappeja ja normaalin käyttölogiikan oppii nopeasti

    Akkukestosta en löytänyt mitään tietoa Internetistä ja en vielä ole paljoa kerennyt käyttämään tätä että voisin sanoa paljonko akkukesto on ilman Bluetooth-yhteyttä, mutta Bluetoothia käyttäen jonkinlaisen arvioin sanoisin että n. seitsemän levyllistä musiikkia voi kuunnella ennen kuin joutuu lataamaan paristot uudelleen.

    Olin ladannut yöllä sisällä laitteessa olevat akkuparistot täyteen ja kuuntelin seuraavana päivänä Bluetooth-kaiuttimeen striimaamalla kolme kertaa Heather Novan albumin Glow Stars, kaksi kertaa Lykke Lin albumin Wounded Rhymes, kerran Sonata Arctican Unian sekä kerran Elvenkingin albumin Heathenreel (lue täältä). Näiden kuunteluiden jälkeen näytöllä näkyi kuvake josta sain käsityksen että akku alkaa olemaan vähissä. En koettanut olisiko virtaa vielä riittänyt yhteen levylliseen vai olisiko laite sammunut samantien, mutta tästä kuitenkin saanee edes jotain käsitystä siitä kuunteleeko laitteella 2 levyä vai 20 levyä per lataus.

    On luultavaa että Bluetooth kuluttaa enemmän virtaa kuin levyjen kuuntelu langallisilla kuulokkeilla kuunneltuna joten kenties levyjä voi kuunnella enemmänkin mikäli ei langatonta toistoa käytä. Olen kerennyt kuuntelemaan langallisilla kuulokkeilla kolme albumillista musiikkia uusimman latauksen jälkeen joten vielä tähän en osaa sanoa mitään varmaa. Kuitenkin akkukesto on näillä näkymin omaan käyttöön enemmän kuin riittävä siihen käyttöön mihin soittimen olen ostanutkin.

    Laitteessa on myös ns. Anti-Shock toiminto jonka avulla levyä puskuroidaan muistiin jolloin tärinöiden ei pitäisi vaikuttaa kuunteluun mikäli puskurissa on vielä musiikkia eikä sitä tarvitse tuolloin lukea muistiin. Oma kuunteluni on luonteeltaan sellaista että kun laitan levyn pyörimään en soitinta juurikaan heiluttele ja ravistele, mutta muutamat kerrat olen levyn soidessa kantanut sen toiseen huoneeseen vaakatasossa pitämällä eikä tämä ainakaan ole aiheuttanut itselläni kertaakaan nykimistä tai hyppimistä sointiin.

    On tietenkin mahdollista että mikäli puskuri olisi silloin lopussa kun laitetta heiluttelee tai kantaa paikasta toiseen voisi tästä tulla ongelmia toistoon, mutta kotona käytettäessä pienimuotoisissa satunnaisissa siirroissa huoneesta toiseen en ole kohdannut minkäänlaisia ongelmia.

    Äänenlaatu

    Laite imaisee kaksi AA-paristoa. Mukana toimitetaan ladattavat paristot jotka voi ladata laitteessa itsessään.

    Koska kyseessä on CD-soitin jonka primäärisenä funktiona on musiikin kuunteleminen on luultavasti monelle tärkeä kriteeri myöskin äänenlaatu. Onneksi se on kohdallaan eikä soittimen huokea hinta jätä äänenlaadun osalta kylmäksi.

    Bluetoothia käytettäessä striimattuna Bosen Soundlink Revolve Plussaan ei äänenlaatu aiheuttanut kertaakaan huonoa mieltä. Musiikki kuulostaa hyvälle ja täyteläiselle joten sillä mielellään jaksaa kuunnella useitakin levyjä taustamusiikkina.

    Tarkempaa ja kriittisempää kuuntelua tehdessä langallisilla kuulokkeilla en myöskään joutunut pettymään äänenlaatuun ainakaan The 69 Eyesin Wasting the Dawnin, Metallican Master of Puppetsin tai And justice for all -albumien kohdalla. Jokainen niistä soi Sennheiserin Momentum Wireless -kuulokkeilla langallisesti käytettynä niin hyvin että keskittyminen menee itse musiikkiin eikä turhaan hifistelyyn – eli soitin tekee sen mitä siltä odotankin.

    Ensisijaisesti haluan tämänkin soittimen avulla nauttia musiikista ja antaa kappaleiden rempseän rytmin laittaa jalan antamaan tahtia enkä niinkään keskittyä miettimään kuulenko kaikki albumin miksauksessa ja masteroinnissa tehdyt hienot nyanssit. Jos haluan puhdasveristä hifistelyä missä etsimällä etsin täydellistä ääntä käännän katseeni suosiolla erilaisiin laitteisiin, mutta jos haluan hyvää ääntä jossa musiikista nauttii ei tämä soitin ainakaan itseäni ole testaamieni levyjen osalta jättänyt kylmäksi vaan se on täyttänyt kaikki odotukseni hyvin.

    Loppupäätelmät

    Laitteen paketti on pieni ja siinä on kerrottu kyljessä luultavasti kaikki olennainen

    Muutamien päivien käytön ja useamman kuunnellun albumin perusteella Lenco CD-300 on täyttänyt kaikki sille asettamani odotukset. Se on huokea, sen äänenlaatu on hyvä niin langallisesti kuin Bluetoothinkin kautta, sen akkuparistot kestävät useamman levyn kuuntelun ilman tarvetta ladata niitä joka välissä, sen käyttö on langallisten kuulokkeiden kanssa yksinkertaista ja sen Anti-Shock toimii ainakin omassa tasaisessa kotikäytössäni ongelmitta.

    Tilanne Anti-Shockin osalta voi tietenkin olla toinen mikäli tämän kanssa aikoisi kävellä ja lenkkeillä mutta koska itsellä ei sellaisia aikeita ole en sellaisia myöskään ole lähtenyt testaamaan.

    Mikäli tarkoitus on etsiä helposti reissuun mukaan otettava tai kotona käytettävä paristokäyttöinen CD-soitin on ainakin itselläni hyvät kokemukset muutaman päivän perusteella Lenco CD-300:sta. On kuitenkin hyvä huomioida se, että yksien Bluetooth-kuulokkeiden kanssa ainakin itselläni oli ongelmia saada yhdistymään lainkaan joten mikäli Bluetoothia tarvitsee on hyvä varautua siihen että aivan kaikkien laitteiden kanssa paritus ei jostain syystä toimi.

    Kestävyydestä pitkällä aikavälillä en tietenkään voi sanoa mitään, mutta aika näyttää sen sitten omalla painollaan. Siihen asti ei muuta kuin levyjä soittimeen, luurit kiinni ja päähän, kansivihko levystä kouraan ja sohvalle röhnöttämään. Sitä vartenhan musiikin toistolaitteet on luotu – jotta voisimme nauttia enemmän taiteesta jota myös musiikiksi kutsutaan.

  • Puhelin vaihtoon

    Uusi puhelimeni Nokia 3310 ja JBL Go -matkakaiutin (lue arvostelu)

    Yleistä

    Kovin kauaa ei ole kulunut siitä kun edellisen kerran vaihdoin puhelintani. Edellinen puhelimen vaihto tapahtui elokuussa 2021 ja tuolloin iPhone 11 vaihtui OnePlus 8T -malliin johon asensin LineageOS:n (lue täältä puhelimen vaihdosta ja täältä lisää kokemuksia).

    Ensisijaisena syynä tuolloin puhelimen vaihtoon oli Applen tietoturvapolitiikan arveluttavat kehityksen suunnat jonka vuoksi annoin Android-puhelimelle mahdollisuuden. Koska kuitenkin normaaliin puhelimiin valmiiksi asennettuihin Android-käyttöjärjestelmiin en luota sitäkään vähää laitoin tuolloin puhelimeen suoraan LineageOS:n.

    Luettuani lisää Android-puhelimien tietoturvasta käyttöjärjestelmätasolla ja perehdyttyäni tarkemmin myös LineageOS:ssa oletuksena oleviin heikkouksiin yksityisyydensuojaa ajatellen ajattelin että olkoonsa, en jaksa tähän hätään ainakaan alkaa säätämään tarkemmin LineageOS:n konfiguraatioita useammalla eri tasolla jotta puhelimen saisi aidosti Google-vapaaksi.

    Tietenkään mikään matkapuhelin ei ole sellainen etteikö sitä operaattoritasolta valvottaisi ja käsittääkseni myös voitaisi valvoa tarkemminkin niin halutessa mutta se asia ei itseäni häiritse kovinkaan paljoa. Operaattorit tekevät ilmeisesti automaattista tarkkailua jo teknisistäkin syistä (verkon toimivuuden ja kuuluvuuden analysointi), mutta yksilötason valvontaa tuskin niinkään paljoa ellei sille ole erityistä tarvetta enkä usko että olisin itse sellainen ihminen kenen valvonnassa operaattorien tasolla olisi mitään syytä koska kuitenkin olen aivan tavallinen pulliainen jonka elämän seuranta ei mahda kovin paljoa kiinnostaa jos se vaatii vähänkään enemmän vaivaa.

    Valvonnassa sitä vastoin Googlen, Applen, Microsoftin, Amazonin ja Metan (eli Facebookin) seuranta tökkii merkittävästi enemmän sillä luultavasti käyttäjiä valvotaan ja seurataan oletusarvoisesti olipa sille syytä tai ei. Tietenkin sille on kaupalliset syyt sillä käyttäjistä kerätystä datasta voidaan luoda monenlaisia profiileja kaupallisia tarkoituksia vasten. Lisäksi älypuhelimista voi eri ohjelmat kerätä käyttäjistään vaikka kuinka paljon dataa joita käsitellään hyvin vaihtelevin eri tavoin tietosuojasta ja tietoturvasta mahdollisesti mitään välittämättä.

    En pidä lainkaan siitä kehityksen suunnasta missä jokainen on lähtökohtaisesti monikansallisten teknologiajättien valvonnan ja seurannan ja analysoinnin kohteena, joten päätin antaa tällä kertaa älyttömälle puhelimelle mahdollisuuden.

    Teknisesti orientoituneille henkilöille joita kiinnostaa tietää mitä Google-suhteita Lineagessa ilmeisesti vielä on niin lyhyesti tiivistäen A-GPS:n käyttämä SUPL, DNS-palvelimet ja NTP ainakin käyttävät Googlen palveluita. Kaikki nämä olisi mahdollista konfiguroida siten että ne eivät käyttäisi Googlen palveluita, mutta osa muutoksista katoaa jos ja kun käyttöjärjestelmän päivittää, ainakin tällaista tietoa kuulin muualta. En jaksanut varmistaa asiaa, mutta en myöskään jaksanut alkaa säätämään mitään näistä asetuksista koska osa vaatii komentorivillä konfigurointia joten päätin antaa asian olla ja hankkia suoraan suosiolla puhelimen missä ei Internetiä edes halua käyttää ja mistä sen voi sen vuoksi huoletta ottaa myös pois käytöstä.

    Speksejä ja muuta

    3310:ssä on kaksi SIM-paikkaa sekä paikka MicroSD-kortille

    Hetken puhelimia tutkaillessani satuin huomaamaan Verkkokauppa.comissa Nokia 3310:n. Ne joilla elinvuosia on vierähtänyt jo enemmänkin muistavat vielä legendaarisen 3310:n 2000-luvun alkuvuosilta. Tämä tilaamani puhelin kuitenkin on merkittävästi uudempi ja uudistuneempi jolla on yhtymäkohtia vanhaan alkuperäiseen 3310:een ainoastaan pienissä määrin.

    Nykymaailmaan sopivia ominaisuuksia tässä kapulassa on kaksi SIM-paikkaa, MicroSD-korttipaikka joka tukee netin tietojen perusteella muistikortteja 32 GB saakka, värinäyttö, matopeli jota en vielä ole koettanut, MP3-soitin, FM-radio, Micro USB-lataus, jonkinmoinen karkea kamera jolla voi ilmeisesti myös kuvata videoita ja myöskin Bluetooth tästä löytyy. Lisäksi tässä on olemassa jonkinlainen Internet-selaamisen mahdollisuus Opera Minillä mutta tässä ei kuitenkaan ole wifiä tai 3G/4G/5G verkkoja. Käytännössä itse pistin Internetin suoraan pois käytöstä enkä edes ole sitä koettanut toimiiko se lainkaan nykyään 2G-verkoissa joita tämä kapula tukee.

    Puhelin on kourassa todella pieni ja se on niin kepeä että taskussa sitä hädin tuskin huomaa että se on edes mukana. Painoa sanotaan Mobiili.fi sivun mukaan olevan ainoastaan 79,6 grammaa (lue täältä) joka on aivan naurettavan vähän. Ei ihme että puhelinta ei meinaa edes taskussa huomata kantavansa mukana 😀

    Ensimmäisten havaintojen joukkoon on kuulunut aivan järjettömän pitkä akkukesto. Siinä missä älypuhelinta olen tavallisesti ladannut noin joka toinen yö tai välillä myös jokaisena yönä niin tämän osalta ei samanlaista tarvetta lataukselle ole juurikaan ilmennyt. Tuote tuli viime tiistaina illalla joskus kahdeksan jälkeen jolloin latasin puhelimen akkua. Kuitenkaan en ladannut akkua edes aivan täydeksi asti ja vasta eilen sunnuntaina puhelin ilmoitti vähäisestä akusta.

    Tietenkin akun erinomaista kestävyyttä selittää moni asia. Kun puhelimella ei voi tehdä juurikaan paljoa muuta kuin soittaa ja tekstata ei puhelin kuluta akkua juuri lainkaan kun sitä ei näpelöi jatkuvalla syötöllä. Lisäksi kuitenkin akkukestoon vaikuttaa varmaankin lisäksi myös pieni näyttö sekä se että siinä ei ole juurikaan langattomia tiedonsiirtomahdollisuuksia.

    Tiistai-illan ja sunnuntain päivän välillä kerkesin puhelimella kirjoittelemaan muutamia tekstiviestejä ja soittamaan muutamia puheluita joten puhelin ei ole ollut siis täysin käyttämättäkään. Lisäksi useaan otteeseen olen käyttänyt puhelimen MP3-soitinta ja kuunnellut useita levyjä sitä kautta. Monesti olen käyttänyt myös Bluetoothia kun olen kuunnellut musiikkia pienestä JBL Go 3 -matkakaiuttimesta esim. ruokaa laittaessa ja saunoessa, mutta kaikkina muina aikoina olen pitänyt Bluetoothin poissa päältä.

    Äänenlaatu mp3-kuuntelussa paremmilla kaiuttimilla ei ole oikein vakuuttanut, mutta tällaisella pienellä matkakaiuttimella kuunnellessa Bad Religion on soinut varsin iloisesti tarpeeksi hyvällä soundilla että sitä on hyvin jaksanut taustalla kuunnella. En ole kovin syvällistä testausta tehnyt onko äänenlaatu oikeasti huono paremmilla kuulokkeilla ja kaiuttimilla vai onko vain testaamani kappaleet olleet huonolaatuisia mp3-tiedostoja joten tämä vaatinee enemmän perehtymistä mikäli tätä haluaa käyttää parempien kuulokkeiden kanssa mp3-soittimena.

    Puhelimeen voi laittaa nappikuulokkeet ja mukana toimitetaan jonkinlaiset äänenlaadultaan aivan kamalat kuulokkeet. En tiedä sainko rusikoidessa toisia kuulokeita kuulokeportin jotenkin huonoon jamaan kun nyt ainakin joillakin napeilla ääni tulee vain toisesta kuulokkeesta ellei piuha ole oikeanlaisessa kulmassa. En ole jaksanut päätäni tämän kanssa vaivata kuitenkaan liikaa koska en usko että kovin paljoa tulen kuulokeporttia käyttämään oikein missään, mieluummin hommaan erillisen mp3-soittimen jos jostain pieni ja edullinen soitin tulee joskus vastaan. Voi kuitenkin siis olla että käyttäjän kannattaa olla käyttämättä liiallisesti voimaa kun survoo kuulokkeita kuulokeporttiin koska portti voi olla kohtalaisen heikkolaatuinen.

    Miten ilman älypuhelinta pärjää nykymaailmassa?

    Jotta älypuhelimesta on realistista siirtyä käyttämään ensisijaisena puhelimenaan jotain vähemmän älykästä kapulaa on hyvä miettiä miten omaa älypuhelintaan käyttää. Itsellä eniten käytetyt ominaisuudet ovat olleet kommunikaatio ja Instragram, EazyBreak lounausetuohjelman käyttö, Nordean nettipankin tunnuslukusovelluksen käyttö ja nettipankki, navigointi, satunnainen netin selaaminen ja toisinaan myös musiikin kuuntelu.

    Ainoastaan EazyBreak on tällä hetkellä itselläni sellainen jota en voi tietääkseni muilla keinoin kuin älypuhelimella ratkaista. Kommunikaatiossa WhatsApp, Telegram ja Signal toimivat hyvin tietokoneella siinä missä Instragrammikin. Nykyään myös WhatsAppin työpöytäversio ainakin beta-versiossa toimii siten että matkapuhelimen ei tarvitse edes olla verkossa jotta sillä voi viestitellä tietokoneelta käsin, joten kommunikointi näitä pikaviestimiä käyttäen onnistuu yhä, mutta tavoitettavuuteni rajoittuu siihen aikaan jolloin olen tietokoneen äärellä.

    Olen pitänyt OnePlus 8T -älypuhelinta kotona silti koko ajan päällä, mutta olen ottanut siitä netin pois silloin kun en sitä käytä ja kun en sitä tarvitse pitää netissä. Olen keskimäärin muutaman kerran päivässä käyttänyt tätä WLANissa ja käynyt katsomassa Instagrammin, WhatsAppin, Telegrammin ja Signalin silloin kun en ole käynyt koneella niitä katsomassa. Telegram, Signal ja WhatsApp on työviikolla kuitenkin aina auki työpäivän aikana samoin kuin IRC joten kovin pitkiä tavoitettavuushaasteita näiden osalta tuskin tulee.

    Nordean nettipankkia voi käyttää myös ilman älypuhelinta, sillä olen jo vuosia takaperin hommannut Nordealta erillisen fyysisen tunnuslukulaitteen. Koetin sitä ja se toimi vieläkin aivan hyvin, joten älypuhelinta ei tarvitse tätäkään varten. Tietenkin koska omistan yhä älypuhelimen voin sitä tarpeen mukaan käyttää kun yhdistän sen vain nettiin, mutta tämäkään ei ole pakollinen paha mikäli samanlaisen tunnuslukulaitteen vain hankkii erikseen.

    Tilasin DNA:lta OnePlussaan myös uuden SIM-kortin jotta voin puhelimen ottaa joskus mukaan mikäli sellainen tarve tulee. Käytännössä tarpeet joissa älypuhelinta tarvitsen liittyy navigointiin. Jos puhelimessa ei kuitenkaan ole SIM-korttia ja nettiä en tietenkään pääse myöskään käyttämään navigaattoria joten ajattelin että MultiSIM toimii ratkaisuna tähän haasteeseen. Toinen vaihtoehto tietenkin olisi hommata vain autoonsa erillinen navigaattori.

    Omassa käytössäni lähes kaikki älypuhelimella tehtävät toimenpiteet on ratkaistavissa ilman älypuhelintakin. Lisäksi älypuhelimesta arjessa luopumisen ei tarvitse tarkoittaa kokonaan älypuhelimesta luopumista – älypuhelimen voin ottaa mukaan niinä hetkinä kun sille on oikeaa tarvetta. Kuitenkin jos oletusarvoisesti pystyy olemaan ilman taskussa olevaa valvontalaitetta eli älypuhelinta on se aina suunta parempaan.

    Loppupäätelmät

    3310 on kutakuinkin CD-levyn kotelon korkuinen

    Puhelin on tehnyt sen mitä sen on tarvinnut eikä siinä ole ollut isommin valittamista. Tekstiviestien naputtelu tai muiden kirjoittamista vaativien toimenpiteiden suorittaminen onnistuu vanhasta muistista jos on joskus kauan aikaa sitten käyttänyt tämänkaltaisia puhelimia. Tärkeimmät puhelinnumerot lisäsin osoitelistaan käsipelissä naputellen eikä ainakaan itsellä tuottanut näppäimistö isompia haasteita.

    Ensimmäiset päivät 3310:n kanssa ovat olleet siis hyviä. Ainoastaan mp3-soittimen osalta Bluetoothia käyttäen parempien luurien kanssa kaipaisin parempaa äänenlaatua ja myöskin FM-radion olisi kiva toimia ilman nappikuulokkeita. Käytännössä kummatkin puutteet ovat sellaisia että ne ei paljoa omaa käyttöäni häiritse ja voin ostaa erillisen mp3-soittimen jos sopivan satun jostain löytämään. Myöskin kuulokeliitännän laatu jättää arvailujen varaan.

    Hintaa luurilla on uutena 59,90 euroa ainakin tätä kirjoittaessa Verkkokauppa.comissa joten mitään kovin suurta taloudellista tappiota tämän kanssa ei tule tehtyä vaikka joutuisin jossain vaiheessa palaamaan älypuhelimeen. Siihen saakka tällä mennään 🙂

    Kirjoitan tänne blogiin myöhemmin toivon mukaan kokemuksia pidemmän käytön jälkeen kuinka elämä on sujunut ilman älypuhelinta.

  • Lyhyesti kokemuksia OnePlus 8T -puhelimesta ja LineageOS:sta

    TLDR: Käytettävä puhelin LineageOS:lla, tosin monen objektiivin tuen menettää kamerasta sen myötä. Monet ohjelmat vinkuvat että eivät toimi ilman Googlen työkaluja, mutta oikeasti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki on toiminut ilman ongelmia.

    Muutama sana puhelinvalinnasta

    Muutama viikko takaperin kerroin lyhyesti siitä että vuosien Apple-puhelinten käytön jälkeen suuntasin katseeni Android-maailman tarjontaan (lue täältä) Applen nykyisen tai ainakin tulevaisuudessa tulevan politiikan seurauksena.

    Koska myös Android-puhelimien luotettavuus lukeutuu itselläni yhtä korkealle kuin luotto siitä että Kiinassa sallitaan vapaa mielipiteiden ilmaisu ilman pelkoa siitä että hallitus tulee asiaan puuttumaan oli ainoa vaihtoehto Androidille customoitu ROM. Käytännön elämässä siis tarkoittaa sitä että lanasin puhelimessa sisällä olevan käyttöjärjestelmän mäkeen ja laitoin tilalle erilaisen Android-version.

    Oma valintani custom ROMiksi oli LineageOS joka on lähestulkoon kai samanlainen kuin tavallinen Android-versio joka oman puhelimeni mukanakin on toimitettu, mutta siinä ei ole mukana Googlen ohjelmistoja (Google Play kauppa, Google Maps, YouTube ja muut sellaiset himmelit) ja lisäksi jotain pieniä konfigurointeja on kai tehty eri tavalla. Aiheesta enemmän kiinnostuneet voivat lukea LineageOS:sta heidän kotisivuiltaan (katso täältä) tai mennä suoraan kyselemään tarkempia kysymyksiä IRC:stä #lineageos-kanavalta libera.chat verkosta.

    Koska Android-maailman kapulat on itselleni suhteellisen tuntemattomia kävin IRC:stä kyselemässä neuvoja mihin saa ainakin tämän LineageOS:n asennettua. Näiden keskusteluiden pohjalta päädyin OnePlus 8T -malliin koska sen saatavuus oli hyvä (lue: heti haettavissa), hinta tolkullinen (alle 500 euroa) ja koska siihen oli saatavana tämä custom ROM. En siis osaa sanoa mitään tästä onko tämä parempi vai huonompi kuin muut Android-puhelimet, joten en katso tässä tekstissä asiaa lainkaan siltä kannalta vaan lähinnä ummikkona joka koettelee Androidia monen vuoden Apple-maailman jälkeen.

    Muutaman viikon käyttökokemukset

    Alkuperäisellä firmwarella ensimmäinen käynnistys

    Olen käyttänyt tätä puhelinta nyt tämän kuun kymmenennestä päivästä saakka joten lähes kolme viikkoa on jo käyttöä takana. Tämän ajan käyttökokemukset ovat olleet positiiviset muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

    Vaikka tässä postauksessa listaan enimmäkseen negativiisia puolia on hyvä huomauttaa että yleistuntuma on selkeästi positiivinen eikä tämän kanssa enää ole tullut niin vahvaa tunnetta siitä että Android olisi ainoastaan crapwarea sisältävä kommunistien lelu 😉 Puhelin on puutteistaan huolimatta ollut tarpeeksi hyvä omassa käytössä koska kaikkiin ongelmiin on ollut kiertotiet.

    Olen pitänyt erityisen paljon hyvästä akkukestosta (omassa käytössä akku kestää helposti päivän tai puolitoista) sekä näytöstä joka on mukavan kokoinen selata nettiä ja joka väritoiston ja yleistuntumansa osalta tuntuu suoraan paljon paremmalta kuin aiemmin käyttämäni iPhone 11:n näyttö. Puhelin on lisäksi sopivan kevyt ainakin itselleni ja siihen olen saanut lähes kaikki ohjelmat joita normaalisti käytän.

    Ohjelmat joita olen aktiivisesti käyttänyt ovat Telegram, WhatsApp, Signal, Instagram, Firefox, FastMail, JuiceSSH, Nordean nettipankki sekä Nordean tunnusluvut. Lisäksi useita muitakin sekalaisia ohjelmia on saanut asennettua ja ne on toimineet siitäkin huolimatta että ohjelmat asennusvaiheessa tai käynnistysvaiheessa saattavat vinkua siitä että ohjelma ei toimisi koska ne tarvitsevat Googlen palveluita toimiakseen.

    En sitten tiedä josko jotkin ominaisuudet eivät toimi, mutta ainakin ne mitä itse tarvitsen ovat yleensä toiminut lukuunottamatta notifikaatioita joiden toiminta tuntuu täysin epämääräiseltä. Esim. pikaviestimet eivät anna yleensä notifikaatteja kuin silloin tällöin ja monesti pitkällä viiveellä. Sama kyllä koskaa myös tekstiviestejä. Tästä on kuitenkin hyvä huomauttaa että tämä VOI johtua myös virransäästön asetuksista. En ole asiaa jaksanut tutkia koska asia ei ole itseäni kovin paljoa kiinnostanut sillä käytän pääosin kommunikointiin Telegrammia ja se toimii tietokoneella nettiselaimen kautta ja myös Signalia voin käyttää tietokoneelta jolloin myös viestit huomaa. Tämä notifikaattiongelma voi kuitenkin olla monelle isompikin ongelma, joten kannattanee varmaan perehtyä tarkemmin tähän saako sitä korjattua jos aikoo LineageOS:aa laittaa.

    Toinen huono puoli (joka itselleni on isompi miinus) on se että ainakaan suoraan ei toimi Android Auto oman automankkani kanssa. En tosin ole vielä jaksanut laittaa edes navigointiohjelmistoakaan ja olen käyttänyt navigoidessa työpuhelintani joten tämä ei sen suhteen ole iso ongelma, mutta se on kuitenkin asia jonka joskuus toivon mukaan jaksan katsoa saisiko sen toimimaan.

    Kolmas huono puoli on kamera. Kamera LineageOS:ssa ei osaa käyttää OnePlus 8T:n useampia linssejä joten ainoastaan oletuskameralla + etukameralla joutuu kuvansa räpsimään. Omalla kohdalla tämäkään ei ole ongelma koska lähes poikkeuksetta kaikkialla missä haluan kuvata kuljetan mukana erillistä kameraa (Fujifilm X100F tai Fujifilm X-T2) ja siellä missä ne ei ole mukana yleensä yhden objektiivin räpsäisyt riittävät. Toki mukavampi olisi jos voisi kaikkia linssejä hyödyntää, mutta en ole jaksanut kovin paljoa jaksanut tähänkään käyttää aikaa selvittääkseni voisiko tämän korjata jotenkin.

    Neljäs miinuspuoli tulee tulostimen toimivuudesta. En saanut Canon Pixma Pro 10s -tulostinta toimimaan Androidista tulostaessa joten tein tulostuksen lopulta sitten vanhalla iPhonellani tai iPadillani. Tämänkaltaisissa mystisissä toimimattomuusongelmissa ilman selkeitä virheviestejä tulee yhä fiilis että Apple on vielä vuosia edellä toimivuudessa ja käytettävyydessä, mutta onneksi etumatka on kaventunut merkittävästi eikä enää Android-puhelinta käytettäessä rupea turhauttamaan kun mikään ei toimi 😀

    Loppupäätelmät

    Testikuva joka otettu vielä kameran ollessa oletusfirmwarella

    Muutamien viikkojen käytön jälkeen iPhonea ei ole tullut ikävä. Asiat joita puhelimella teen on pääsääntöisesti toiminut hyvin lukuunottamatta edellisessä kappaleessa lueteltuja puutteita. Omaksi onnekseni nuo puutteet ovat sellaisia että omassa elämässäni ne eivät kovin paljoa haittaa koska niihin on kiertoteitä jotka sopii itselleni, mutta jos tämä olisi ainoa puhelin jota omistaisin, jos puhelimen kameralla olisi suuri merkitys tai jos tarvitsisin esim. Android Autoa tai varmempaa notifiikaattien toimintaa ilman Googlen palveluita niin tutkisin tarkemmin netistä josko näihin ongelmiin on jo ratkaisuita.

    Samoin navigaattoria tarvitsevan kannattaa etukäteen etsiä onko olemassa hyviä navigointiohjelmistoja jos Google Maps ei ole vaihtoehto. Itse en ole vielä jaksanut kunnolla etsiä koska käytän työpuhelinta navigaattorina autossani koska se toimii suoraan autosoittimeni kanssa.

    Lopputulemana olen ollut kaikista puutteista ja pienistä ongelmista huolimatta tähän puhelimeen tyytyväinen. En sitä kuitenkaan aivan varauksetta muille osaa suositella sillä nämä ongelmat voivat olla toisille merkittäviäkin haasteita puhelimen käytölle.