The Pacifier (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan nimellä Tuttisoturi on vuonna 2005 julkaistu toiminnallinen draamakomedia. Sen on ohjannut Adam Shankman jonka muihin ohjauksiin kuuluu mm. A walk to remember (Muistojen polku). Suurimmassa roolissa on mm. Fast and Furious -elokuvista tunnettu Vin Diesel. Muissa rooleissa nähdään mm. Lauren Graham, Brittany Snow, Max Thieriot sekä Morgan York.
Normaalisti sotakentillä tehtäviä suorittava luutnantti Shane Wolfe (Vin Diesel) saa tavallisuudesta poikkeavan komennuksen. Erään sotilasasiantuntijan kuoleman vuoksi hän joutuu menemään kuolleen miehen lesken kotiin vahtimaan perheen turvallisuutta siksi ajaksi kun lesken on poistuttava muutamaksi päiväksi toiseen kaupunkiin tärkeille asioille.
Vahdittavaan lapsikatraaseen kuuluu pari teini-ikäistä sekä muutama pienempi lapsi, joten perhe-elämään tottumattomalle sotilaalle hyppäys toisenlaiseen arkeen on haastava kokemus jonka hän hetken aikaa katsottuaan tiivistää osuvasti virkkeeseen “And they say war is hell.” (“Ja he kutsuvat sotaa helvetiksi”).
Vähitellen välit lasten kanssa paranevat ja Shanesta muodostuu lapsille kaivattu auktoriteetti ja isähahmo jonka läsnäolo tuo turvaa ja joka antaa terveitä eväitä elämään.
Perheen teinit Seth (Max Thieriot) ja Zoe (Brittany Snow)
The Pacifier kuuluu kepeän viihteellisiin hyvän mielen elokuviin jonka voi katsoa lähes seurassa kuin seurassa. Se on kaikilta osiltaan tasaisen varma lajityyppinsä lapsi josta on helppoa pitää jos tämän tyylilajin elokuvat on omaan makuun toimivia, mutta samasta syystä se on helppoa kokea myös tyhjänpäiväisenä ajan tappamiseen sopivana täyte-elokuvana vailla mitään suurempaa arvoa.
Vaikka kyseessä on helposti lähestyttävä ja rento elokuva oli siihen saatu silti mukaan mukavia ja onnellisen opettavia kasvutarinoita. Ei ole tietenkään vaikeaa arvata että kasvutarinat ovat ennalta-arvattavia ja siten helposti karrikoidun naiiveja, mutta tämän tyylilajin viitekehyksessä ne toimivat ilman että ne ärsyttävät tai tuntuvat päälle liimatulta – ellei sitten koko tätä tyylilajia itsessään laske tähän kategoriaan.
Omaan makuuni tämä elokuva toimi hyvin. Se on hupaisa ja sympaattinen elokuva jonka jaksaa katsoa kerran tai useammankin.
Lehe Suur Paks Mastif Vintage 2016 on Lehe Brewereyn panimon erikoisolut (barley wine). Vahvuutta löytyy 9.6 %, katkeroita 43.0 EBU ja kantavierrettä 22.2 °P. Vahvuudestaan johtuen olutta myydään ainoastaan Alkoissa. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivuilta (katso täältä).
Pullo on tyylikäs ja etiketti on massasta erottuva. Pullon aukaistua löytää voimakkaan siirappisen aromin joka säilyy myös tuoppiin kaadettuna. Tuoppiin kaataminen käy käden käänteessä sillä vaahtoavuudesta ei ole juuri lainkaan tietoa. Tuopissa oluen miellyttävä kuparinruskea väri erottuu hyvin.
Suutuntuma on täyteläinen ja runsas. Maku on tummasävyisen karamellimainen ja yrttinen. Vahvasta alkoholin määrästä huolimatta vahva humala ei nouse esiin häiritsevästi vaan maku pysyy erinomaisena alusta loppuun saakka. Varsin hyvä olut.
Musiikkina tämän kanssa menee hyvin mm. tummanpuhuva goottivivahteinen musiikki, mm. Lacrimosa – Not every pain hurts tai Diary of Dreams – The Wedding
Kotini nettiyhteys tulee kaapeliverkon kautta ja on tullut siitä asti kun olen tässä asunnossa asunut. Satunnaisia epämääräisiä pätkäisyitä on ilmennyt aina toisinaan ja virtojen sammuttamisen jälkeen nettipurkista toimivan yhteyden takaisin saamiseen on saattanut mennä useita tunteja vaikka normaalisti pitäisi kyseessä olla muutamien minuuttien operaatiosta.
Maaliskuusta saakka olen tehnyt töitä etänä joten toimivalle nettiyhteydelle on ollut tarvetta tavallista enemmän. Jostain syystä lähikuukausina on saanut muutamia kertoja soitella operaattorille epämääräisistä katkomisista jossa nettiyhteys katkeaa modeemilta asti, joten vika rajoittuu kaapelointiin, fyysiseen liitäntään tai modeemiin itsessään sen perusteella eikä niinkään omaan sisäverkon laitteistoon ja niiden kytkentöihin.
Vetäisin jo kertaalleen resetoinnin purkille mutta ongelma ei poistunut joten viime viikon lopulla operaattori lähetti huoltomiehen tutkimaan netin toimivuuden matalamalla tasolla. Matalammalla tasolla tarkoitan siis fyysistä tasoa. Huoltomies mittaili signaalia mitä seinästä tuli postauksen alussa kuvassa näkyvälle vekottimelle jotta saisi analysoitua ja rajattua vian ilmenemispaikkaa.
Esimerkkinä vika voi olla taloyhtiön kellarilta asuntooni tulevassa kaapeloinnissa, seinässä olevassa rasiassa, kaapelissa seinän ja modeemin välillä sekä tietenkin kaapeliverkossa vaikka naapuriasunnoissa olevat häiriötä aiheuttavat laitteet. Jos naapurissa vaikkapa jollakulla on tehokas antennivahvistin voi se aiheuttaa häiriöitä nettiin. Tavasta miten ongelma ilmenee ei kuitenkaan olisi syytä tällaista onneksi olettaa, koska sellaisille ei pystyisi tekemään mitään omasta asunnostaan käsin.
Huoltomies vaihtoi seinään rasian joten nyt seinässä on erillinen pistoke netille ja erillinen pistoke televisioantennille kun aikaisemmin molemmat tuli samasta ja olivat haaroitinpalikan kautta jakautuneena sitten oikeille laitteille. Samoin hän sanoi että he mittailevat operaattorin päässä signaalitasoja siitä mitä tulee taloyhtiön kellarille ja vertailevat niitä niihin tasoihin mitä tulee asunnolleni asti. Mikäli näiden välillä on paljon heittoa vikaa voi hyvinkin olla asunnon ja kellarin välisessä kaapeloinnissa. Mikäli taas signaalitasot pysyvät stabiilina vika luultavasti voi poistua modeemin vaihdon myötä.
Saapa nähdä kuinka käy ja saako ongelman poistumaan 🙂
TL;DR – Ava Maxin häpeilemättömän tarttuvia ja hyväntuulisia kappeleita täynnä oleva debyyttilevy osoittaa että tasokasta pop-musiikkia tehdään vielä tänäkin päivänä. Erinomainen levy.
Ava Maxin eli oikealta nimeltään Amanda Ava Kocin debyyttialbumi Heaven & Hell julkaistiin pitkän odotuksen jälkeen vihdoin viime viikon perjantaina eli 18.09.2020.
Tyylitään Ava Maxin ensimmäinen täysipitkä on helposti lähestyttävää radioystävällistä pop-musiikkia joka kappaleiden tarttuvuuden osalta voisi mennä hyvin 2000-luvun alkupuolen radiopopinkin puolelle, mutta modernien soundimaailmoidensa vuoksi se erottuu uudemman sukupolven popiksi.
Omien havaintojen perusteella Ava Max kuuluu niihin artisteihin joista suuri osa tuttavistani ei ole koskaan edes kuullut, mutta heti kun soitattaa kappaleen Sweet but Psycho monelle tulee ahaa-elämys siitä että onhan tätä sittenkin radiossa tullut kuultua. Itse luultavasti artistin löysin YouTuben kautta ja onpa useampaa hänen kappaletta tullut käytettyä myös Perjantaipullo-postauksissa, ensimmäisen kerran jo vuoden 2018 lokakuun postauksessa (katso täältä) joten aivan uusi tuttavuus ei ole kyseessä.
Levyllä on 15 kappaletta ja se on kansitaiteissa jaettu kahteen puoleen, taivaaseen ja helvettiin, eli A–puolen osuutena on Heaven ja B-puolen osuutena on Hell. Spotifyssä albumi näkyy kahtena CD:nä, mutta todellisuudessa fyysisiä levyjä on vain yksi ja se on ainoastaan taiteelliselta näkökulmaltaan laitettu kahteen eri osuuteen.
Taivas-puolen avausraitana toimii leppoisalla tempolla ja miellyttävillä syntikkasoundeilla maalaileva H.E.A.V.E.N josta siirrytään sulavasti radiohittibiisinä tutuksi tulleeseen Kings & Queensiin. Vaikka kappaletta on entuudestaan tullut kuunneltua YouTubesta jo monet kerrat saa se yhä silti helposti jalan heilumaan musiikin tahtiin.
Kolmantena soivassa Nakedissa on taustoissa jollain tapaa ysärimeininkiäkin havaittavissa ja syntikoiden äänimaailmat ainakin itselleni toimii erittäin hyvin. Kappale itsessään on leppoisa ja modernin katyperrymäinen tarttuvine kertosäkeistöineen. Heti perään pyörähtävä Tattoo kuuluu samankaltaiseen kastiin, toimivaa ja rentoa tanssimusiikkia jonka voisi hyvin sijoittaa myös Katy Perryn Witness-albumille. Vauhtia kappaleessa ei ole missään vaiheessa paljoa, mutta koko ajan pidetään yllä tanssittavaa tunnelmaa.
Viidentenä kuultava OMG What’s Happening kuuluu niihin biiseihin että tämä olisi erittäin helppoa nähdä musiikkivideokappaleena ja kuvitella soivan radiossa niin kauan että vauvasta vaariin jokainen muistaa kappaleen ainakin jossain vaiheessa kuulleensa. Kappale on sanalla sanoen törkeän tarttuva ja sen tahtiin tekee mieli lähteä joraamaan riippumatta siitä onko tanssitaitoja tai ei. Täydellinen hittibiisi.
Tulevaisuuden hittibiisin perään kuultava Call me tonight ei jätä sekään kuuntelijaansa kylmäksi. Vaikka kappaletta soudetaan eteenpäin hitaammilla airoilla ja rennommalla tunnelmalla on siinä sillti tarttuvuutta ja tanssittavuutta vaikka muille jakaa. Erinomainen veisu siis tämäkin.
Raita seitsemän, Born to night pitää myös yllä levyn tanssittavaa tunnelmaa. Rento ja eteenpäin rullaileva rytmi ja päähän tarttuva kertosäe johon on helppoa uppoutua ja huomata jalan heiluvan musiikin tahdissa.
Kahdeksas kappale Torn kuuluu niihin joita on ennakkoon voinut jo YouTubesta kuunnella ja sitä toki on tullut tehtyäkin. Jostakin taustasyntikan soundista jostain syystä itselleni tulee paikoitellen jopa ABBAmaisia vivahteita joka ei missään nimessä ole huono asia. Rytmikäs ja tarttuva kappale jota kuunnellessa on helppoa sulkea silmänsä ja antaa rytmin viedä musiikin maailmaan.
Helvetti-puolen avauskappaleena toimiva Take you to hell menee sekin rentoihin ja verkkaisesti rullaileviin kappaleisiin jossa missään vaiheessa ei kuitenkaan pääse tylsistymään. Mukava rytmitys ja monipuolisia vaiheita tarjoileva ralli jossa Ava Maxin laulutaidot pääsevät hieman paremmin esiin.
Kymmenentenä kappaleena pyörähtää radiohitti Who’s Laughing Now joka myös YouTubessa on tullut monet kerrat kuunneltua. Edelliseen kappaleen tapaan pidän tämän kappaleen rytmityksestä ja verkkaisesta tunnelmasta.
Belladonna on luultavasti selkeimmin levyltä erottuva kappale erinlaisen tyylinsä vuoksi. Tietenkään kappale ei poikkea siten että se ei sopisi levylle tai rikkoisi kokonaisuuden harmonian, mutta jo säkeistössä esillä olevat tasaisen rytmikkäät lähes hypnoottiset elementit pääsevät kertosäkeistössä erityisesti oikeuksiinsa. Pidin kovasti.
Kahdentenatoista kappaleena kuultava Rumours palaa takaisin tutumpaan tunnelmaan. Toimivaa melodista ja rytmikästä menoa jossa taustat etenee tasaisen varmasti kuin mummo lumessa. Svengaava kappale jossa myös syntikkasoundeista on vaikea olla pitämättä.
Seuraavana kuultava So Am I on myös monelle jo entuudestaan tuttu YouTuben kautta. Helposti lähestyttävä hitti joka allekirjoittaneelle uppoaa erinomaisesti vielä monen kuuntelun jälkeenkin.
Toiseksi viimeiseksi kuultava Salt on myös entuudestaan tuttu YouTubesta. Alun jousista rytmikkääksi popiksi käynnistyvä kappale kuuluu myös kovien hittien joukkoon. Kertosäe vie helposti kuuntelijansa mukanaan joraamisen maailmaan josta säkeistötkään eivät ravistele takaisin, ainoastaan antaa hetken hengitystaukoa jotta seuraavan kertosäkeen jaksaa taas bailata täydellä innolla.
Viimeiseksi on jätetty luultavasti tunnetuin hittibiisi, Sweet but Psycho. Tätä entuudestaan on itsekkin tullut useimmiten soitettua muille jos on tarkoitus ollut hehkuttaa Ava Maxia. Levyllä kappale toimii yhtä hyvin kuin YouTubestakin. Tarttuva ja svengaava rytmi kautta kappaleen ja päähän tarttuva kertosäe jonka aikana on helppoa huomata itsensä laulamassa mukana. Aivan loistava kappale yhä edelleen.
Kuten yllä olevista kappaleista on helppoa päätellä on Ava Maxin Heaven & Hell omaan makuuni aivan täyttä timanttia. Kokonaisuutena alusta loppuun tarttuvuutta ja hittiä hitin perään tarjoilevaa pop-levyä ei ole aivan hetkeen tullut vastaan. Ennakko-odotukset olivat levyä kohtaan korkeat etukäteen kuultujen hittibiisien vuoksi, mutta ilahduttavasti Ava Max tarjoaa kuuntelijoilleen albumin mikä vastaa odotuksia ja antaa vielä paljon enemmän. Se asettaa pop-musiikin riman niin korkealle että on mielenkiintoista nähdä missä vaiheessa saa seuraavan kerran nähdä kun pop-albumi onnistuu sen ylittämään.
Laitan tähän loppuun vielä linkkejä YouTubeen josta voi käydä kappaleita kuuntelemassa mikäli mikään näistä ei ole entuudestaan tuttu.
Harry Block (Orlando Jone) ja Ira Kane (David Duchovny)
Evolution (IMDB) joka suomennettuna on käännetty suoraviivaisesti muotoon Evoluutio on Ivan Reitmanin ohjaama komediallinen sci-fi vuodelta 2001. Pääosarooleissa nähdään David Duchovny, Orlando Jones, Julianne Moore sekä Seann William Scott.
Avaruudesta tipahtaa maahan asteroidi. Lähialueella opettajana toimivat Ira Kane (David Duchovny) ja ja Harry Block (Orlando Jones) lähtevät katsomaan tapahtumapaikkaa ja ottavat samalla näytteitä. Mikroskoopilla tutkiessa näytteistä paljastuu että asteroidin mukana on tullut solurakenteeltaan jotakin maan asukkaille entuudestaan tuntematonta elämänmuotoa.
Mielenkiintoisemmaksi tilanteen tekee kuitenkin se kuinka nopeasti löydetyssä näytteessä tutkijat havaitsevat muutoksia kehityksessä. Siinä missä evoluutioteoriassa on puhuttu sadoista miljoonista vuosista on näiden solujen kohdalla samanlainen kehitys havaittavissa muutamissa tunneissa.
Evoluutio alkaa ottamaan nopeasti huolestuttavan kehityssuunnan ja pian ihmisten on reagoitava vieraan lajin kehittymiseen voimakeinoilla.
Allison (Juliannne Moore)
Evolution on kepeä sci-fi elokuva jossa on jätetty paljon tilaa komediallisille elementeille. Harmillista kyllä komediallinen anti tuntuu väsähtäneeltä, levottomalta ja viitekehykseensä sopimattomalta irroittelulta joka ei kovin usein jaksa naurattaa. Tyyliltään huumori olisi sopinut kenties American pien tyylisiin komedioihin, mutta aikuisten maailmaan sijoittuvassa elokuvassa tämänkaltainen huumori ei vain uppoa.
Viihteelliseltä arvoltaan tämä oli keskinkertaista tasoa, eli se on helposti katsottava elokuva jossa kaikki elokuvalta vaadittavat peruselementit on kunnossa. Sen jaksaa helposti katsoa kerran tai vaikka jossain seurassa toistamiseenkin, mutta mitään kepeää viihdettä suurempaa siitä ei löydä. Eipä sillä, kepeillä ja viihteellisillä elokuvilla on oma aikansa ja paikkansa ja tämä sopii niihin hetkiin kun haluaa vain katsoa jonkin sopivan harmittoman mutta viihdyttävän filmin.
