Aleksin Blogi

  • Leffalauantai: Deuce Bigalow: European Gigolo (Deuce Bigalow – Koko euroopan gigolo)

    Deuce Bigalowin roolissa nähdään Rob Schneider

    Deuce Bigalow: European Gigolo (IMDB) on amerikkalainen vuonna 2005 julkaistu komedia. Ohjauksesta on vastannut Mike Bigelow ja pääosarooleissa nähdään Rob Schneider, Eddie Griffin, Jeroen Krabbé sekä Hanna Verboom.

    Tarinassa kerrotaan Deuce Bigalowista (Rob Schneider) joka lähtee Amsterdamiin miesprostituioitujen sutenöörinä toimivan ystävänsä T. J. Hicksin (Eddie Griffin) luokse. Eräänä iltana Deuce löytää kadulta sammuneeksi luullensa tunnetun miesprostituoidun jota T. J. Hicks on koettanut saada palkkalistoilleen. Deuce kuljettaa tuon prostituoidun selviämään T. J.:n veneelle, mutta siellä selviää että prostituoitu ei olekaan sammunut vaan hänet on tapettu kuten aikaisemmin moni muukin gigolo.

    T. J. päättää hankkiutua ruumista eroon huomaamattomasti mutta huonolla menestyksellä. Pian hänen kuvansa komeilee lehtien kansissa ja hän on poliisien etsimä henkilö. Deuce päättää auttaa ystäväänsä ja lähtee selvittämään kuka todellisuudessa on tämän ja monen muun alueella tapetun gigolon todellinen tappaja.

    Eva (Hanna Verboom)

    En ole aikaisempaa vuonna 1999 julkaistua Deuce Bigalow: Male Gigolo elokuvaa nähnyt joten en pysty arvioimaan olisiko tästä jatko-osasta saanut enempää irti mikäli jonkinlaista kosketuspintaa olisi päähenkilöön ollut jo entuudestaan. Ainakin itsenäisenä elokuvana katsottuna tämä tuntui hieman keskinkertaista heikommalta komedialta joka yrittää olla hauska ja siinä on hupaisiakin piirteitä, mutta se ei silti onnistu missään vaiheessa naurattamaan. Myönnettäköön silti että teini-ikäisenä tämän filmatisoinnin huumori olisi vielä saattanut itseänikin naurattaa, joten on mahdollista että en vain enää kuulu sopivaan kohdeyleisöön.

    Elokuvan seksuaalissävytteinen huumori on onnistuttu toteuttamaan huonosti eikä se tunnu sopivan tunnelmaan oikein missään vaiheessa. Siinä missä American Piessä ja monessa muussa high school -maailmaan sijoittuvassa teinikomediassa seksuaalissävytteinen huumori yleensä toimii sillä ne sopivat ympäröivään viitekehykseensä luonnollisena osana tarinaa, ei samaa valitettavasti voi sanoa tämän elokuvan kohdalla. Sutenööri, Deuce sekä gigolot tuntuvat kaikki irtonaiselta ympäröivään miljööseen nähden eikä tämän tason huumori tunnu luonnolliselta osalta siinä ympäristössä mihin se on sijoitettu, joten lopulta jäljelle jää vain huumoria joka ei naurata sillä se ei sovi tunnelmaan.

    Lisäksi tarinaan päälle liimatun tuntuinen elämänfilosofia missä Deuce taistelun tiimellyksessä valistaa mitä nainen todellisuudessa haluaa sen sijaan mitä gigolot luulevat naisten haluavan tuntui täysin tarpeettomalta lisältä jättäen mielikuvan olisiko elokuvaan haluttu saada jotain syvällisempääkin opetusta sekaan siinä kuitenkaan kunnolla onnistumatta.

    Komedia joka ei naurata ei ole yleensä järin hyvä elokuva muutenkaan eikä tämäkään tee poikkeusta. Tavalliset elokuvalliset elementit olivat kyllä toimivaa tasoa eikä ohjaus, näyttely tai mikään muukaan sellainen jäänyt häiritsemään, mutta huonosti toteutettua huumoria ne eivät kuitenkaan pelasta. Kyllä tämän kerran katsoo, mutta ei tätä mitenkään kovin hyvänä pysty pitämään.

    Arvosana: 4/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 47 886 annettuun ääneen”]4,7/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Lapland pilsner

    Tornion panimon Lapland Pilsner on gluteeniton 5,2 % vahvuinen pilsneri. EBU-arvo on 30 ja EBC 15. Lisää teknisiä tietoja löytyy Tornion Panimon omilta sivuilta (katso täältä). Olutta myydään ainakin tätä kirjottaessa hyvin varustelluissa ruokakaupoissa kuten Koivukylän K-Citymarketissa.

    Tölkki ulkoisesti on suhteellisen tasapaksun näköinen. Ajaa asiansa, mutta ei mitenkään erityisesti herätä huomiota suurella vetovoimalla.

    Aukaistessa ja tuoksua etsiessä huomaa nopeasti että mitenkään voimakastuoksuinen olut ei ole kyseessä ja tölkistä sitä hädin tuskin erotti. Tuoppiin kaadettuna tuoksu ei voimistu mutta sen aromi nousee esiin joka on miellyttävän makea ja veden kielelle nostattava.

    Vaahtoavuus on suhteellisen runsasta mutta ei kuitenkaan arvaamattomasti käyttäytyvää sorttia joten maltillinen kaataja ei joudu kovin kauaa kaatamisen kanssa aikaansa tappamaan. Vaahto on paksua ulkoisesti mutta koostumukseltaan silti haperoa ja nopeasti haihtuvaa.

    Väri on kaunis ja meripihkainen, vaikkakin kuvassa olut näyttää hieman vaaleammalta valaistuksesta johtuen.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tasaisen pehmeä vailla liiallista korostamista mihinkään suuntaan. Lempeä ja yrttinen olemus antaa miellyttävän makunautinnon josta on helppoa pitää, vaikkakin varmasti osalle nauttijoista maku voi kääntyä aavistuksen liiallisen makeaan suuntaan. Omaan makuuni tämä toimi hyvin.

    Musiikkina tämän kanssa toimii tummavivahteinen goottitunnelmainen EDM, mm. Blutengel – Reich mir die Hand tai Terminal Choice – Keine Macht. Varoituksen sanana on hyvä mainita herkemmille katsojille että mikäli veren näkeminen aiheuttaa pahoinvointia, Blutengelin vampyyriteemainen video sisältää siinä määrin lopussa verellä läträämistä että sitä ei välttämättä voi jokaiselle varauksetta suositella.

  • Kirja: Ellen G. White – Tie Kristuksen luo

    Tie Kristuksen luo on amerikkalaisen hengellisen kirjailijan Ellen Gould Whiten teos joka on ensimmäisen kerran julkaistu Wikipedian mukaan vuonna 1892 nimellä Steps to Christ (lue täältä). Tämä suomenkielinen painos on julkaistu vuonna 2010. Sivuja on 128 joten mitenkään erityisen paksusta niteestä ei ole kyse.

    Vaikka kirja tunnetaan yleisesti Ellen Whiten kirjoituksena, on aiheen ympärillä kuitenkin ollut vuosien saatossa ilmeisesti eriäviä näkemyksiäkin. Teoksen kirjoittajaksi on väitetty myös Whiten palveluksessa ollutta Fannie Boltonia ja että White ei itse olisi kirjaa omin käsin kirjoittanut. Tähän en itse ota kantaa onko asia näin vaiko ei – eikä sillä tämän teoksen sisällön kanssa itselleni ole merkitystä, mutta mielenkiintoinen yksityiskohta yhtä kaikki. Mikäli tämä aihe kiinnostaa löytää siitä lisätietoa eri näkökulmista esim. täältä tai täältä.

    Kuten nimestä pystyy helposti päättelemään on tämä hengellisen kirjallisuuden kategoriaan kuuluva teos. Kirja on jaettu 13 lukuun ja niiden aihepiirit käsittelevät erilaisia hengelliseen elämään kuuluvia vaiheita tai osa-alueita. Esimerkiksi lukujen aiheina ovat “Ihminen tarvitsee Jumalaa”, “Syntien tunnustaminen”, “Arkipäivän usko” ja “Jumalan lapsen ilo” joten kirjassa käsitellyt hengelliset asiat ovat suoraviivaisen tunnustuksellisia ja pragmaattisen teologisia eikä niinkään teologisien abstraktien käsitteiden ja Jumalan mysteerin filosofisiin aspekteihin pureutuvia.

    Suoran ja tunnustuksellisen tyylinsä vuoksi Whiten tekstien kohdeyleisöksi luultavammin hakeutuu helpommin ne jotka jo uskovat tai jotka haluavat uskoa ja etsivät Jumalaa, kuin ne joita ei kristillinen usko kiinnosta lainkaan.

    Pääsääntöisesti kirja oli sisällöltään hyvä ja sen suoraviivainen tunnustuksellisuus toimii hyvänä muistutuksena siitä kaikesta hyvästä mitä Jumala lapsilleen antaa, niin parannuksen armosta kuin myös elämässä koettavista siunauksista muutoinkin.

    Oma teologinen näkemykseni kuitenkin poikkesi suhteellisen selkeästi Whiten kannasta (tai ainakin omasta tulkinnastani Whiten kannasta) kirjan viimeisessä luvussa Jumalan lapsen ilo. Siinä missä Whiten tekstistä syntyy mielikuva että epäilyksien ilmaisut ovat haitallisia ja vaikuttavat itsesi lisäksi muihin eikä niistä pitäisi sen vuoksi puhua olen tästä päinvastaista mieltä. Koen että on tärkeää pystyä keskustelemaan uskon veljien ja sisarusten kanssa myös epäuskonsa tunteista ja kokemuksista eikä vain pyrkiä välttelemään asiaa, sillä usko joka ei kestä koetusta onko se todellisuudessa uskoa lainkaan?

    Myönnettäköön että voin yhtyä Whiten näkemykseen tässä aiheessa sen suhteen että pidän tärkeänä myös käyttää tervettä harkintaa ja arviointikykyä valikoidessa aikaa, hetkeä ja keskustelukumppaneita keiden kanssa asiasta puhuu – aivan kuten jokaisessa muissakin oman henkilökohtaisen elämän murheiden tai huolien ilmaisuissa. On turhaa ja hedelmätöntä ammentaa omia sen hetken epäilyksiään kaikkien ympäröivien ihmisten taakaksi, sillä eivät kaikki kykene niitä käsittämään eikä niiden käsittelystä hyödy kertoja sen enempää kuin vastaanottajakaan. Tästä näkökulmasta voin ymmärtää Whiten tekstiä, mutta tapa miten se tuotiin esiin tai ainakin miten sen itse kirjan sivuilta tulkitsin antaa mielestäni huonon toimintamallin uskon elämän haasteiden käsittelyyn.

    Yksittäisiä kohtia kirjassa oli myös joissa otettiin taiteellisia vapauksia kerrottaessa Jeesuksesta, esim. sivulla 121 virkkeessä “Hänen kasvoillaan ei ollut tuskaantunutta eikä tyytymätöntä ilmettä, vaan ne olivat aina tyynet ja rauhalliset.”. Raamatussa ei oman muistini mukaan ainakaan moista kerrota ja esimerkiksi Joh. 2:14-17 kerrotaan kuinka Jeesus kaatoi temppelissä pöydät kumoon ja vitsan kanssa ajoi väen pihalle. Voihan toki olla että hän tuolloin kiivastuneenakin oli tyyni ja rauhallinen, mutta voi hyvin olla että ei ollut. Yhtä kaikki kumpikin tulkinta menee jo yli sen mitä kirjoitettu on, joten on parempi pysytellä siinä mistä Raamattu kertoo ja jättää tämänkaltaiset tulkinnat puoleen jos toiseen tekemättä.

    Kokonaisuutena Tie Kristuksen luo on suoraviivaisessa tunnustuksellisuudessaan hyvä teos lukea josta saattaa saada jotain muistutusta omaan uskon elämäänsä. Pieniä taiteellisia vapauksia lukuunottamatta sen opetus tuntui tervehenkiseltä kristillisyydeltä eikä mikään noista taiteellisista vapauksista tuntunut myöskään suoranaisesti harhaoppiselta tai haitalliselta, enemmänkin vain liioitellun kaunistetulta kuvalta siitä mitä Raamatusta Jeesuksesta tiedämme.

  • Kuukausikatasaus elokuuhun

    Elokuu on kääntymässä menneisyyteen tehden tilaa syyskuulle, joten on jälleen tavalliseen tapaan aika tehdä lyhytmuotoinen kuukausikatasaus menneeseen kuukauteen. Käytännössä katsoen elämä on jatkanut rullailua omalla painollaan.

    Kuun alussa pidin lyhyen kesäloman jonka aikana tuli käytyä autolla Itä-Suomessa äidin luona sekä Kokkolassa siskojen luona. Kesäloman loputtua tein vielä muutaman päivän Itä-Suomesta käsin töitä sillä loman jälkeenkin työt ovat olleet yhä etätyötä maailmassa vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Omaksi onnekseni pidän etätöistä yhä joten tilanne etätyötilanne sopii itselleni enemmän kuin hyvin.

    Itä-Suomen reissulla kerkesi lisäksi myös mutamaa kaveriakin pitkästä aikaa näkemään. Ehkä voisi käydä useammankin kerran kotiseuduilla niin näkisi myös muitakin siellä suunilla asuvia kavereita.

    Tämän kuun puolella tuli myös osaa työkavereista nähtyä kun pidimme pienimuotoisen piknikin. Oli mukava pitkästä aikaa nähdä myös työkavereita ja viettää rento hengailuhetki. Itse en myöhään kuitenkaan ollut kun lähdin vielä autoilemaan kohden Jyväskylää ja Laukaata.

    Laukaassa oli Kallioniemen “juhannus” eli seurakunnan tapahtuma minkä oli alunperin tarkoitus olla juhannuksena mutta joka koronatilanteen vuoksi siirtyi syksymmälle. Tuolla näin ensimmäistä kertaa ns. uskovain kasteen ja kirjoitin tuosta reissusta lyhyesti myös tänne blogiini (lue täältä).

    Seurakunnassa tuli käytyä myös aktiivisesti muutenkin, usemmankin kerran perjantaina nuorten aikuisten illassa ja sapattisin jumalanpalveluksessa. Onneksi koronatilanne maailmassa on vielä sallinut seurakunnan tapahtumat, toivottavasti myös jatkossa tilanne maailmassa pysyy vakaana ja yhteiskunta pääpiirteittäin voi toimia siten että kovin suuria rajoituksia ei jouduta laittamaan. Saapa nähdä.

    Heinäkuun lopulla hankkimani skootteri (lue täältä) on yhä ollut ajossa ja ajaminen on edelleen tuntunut miellyttävältä kokemukselta, mutta ajot ovat olleet suhteellisen vähäisiä johtuen siitä että päivät olen töissä kotoa käsin ja iltaisin yleensä ei ole ollut asiaa minnekään paitsi viikonloppuisin. Ajettuja kilometrejä on kuitenkin kertynyt jo yli 800, joten mikäli sama tahti jatkuu on pian skootteri vietävä 1000 km määräaikaishuoltoon.

    Kodin sisustus ja järjestys koki hieman muutoksia. Olohuoneesta otin videotykin pois käytöstä ja siirsin elokuvien katselupisteen makuuhuoneeseen. Tämä muutos aiheutti tietenkin muutoksia makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen ja makuuhuoneen sisustuksellisesta muutoksesta tuli jo tänne blogiin kirjoitettuakin (lue täältä). Kun saan olohuoneen tolkullisemman näköiseksi laitan nykyisestä sisustuksesta kuvia myös tänne blogiin.

    Elokuvien katselu on ollut suhteellisen vähäistä, ainoastaan 18 tuli katsottua tässä kuussa. Tätä selittää paljon se, että olen ruvennut katsomaan myös sarjoja joihin saa helposti kulutettua tuntikausia aikaa. Lisäksi aina välillä tulee pelattua, luettua kirjoja, soitettua pianoa ja lauleskeltua joten tekemistä on enemmän kuin aikaa on käytössä.

    Kokonaisuutena elokuu oli pääsääntöisesti hyvä kuukausi johon mahtui monenlaista tapahtumaa. Oikein hyvää päättyvää elokuuta ja alkavaa syyskuuta, toivon mukaan seuraava kuukausi on hyvä ja rauhallinen teillä kaikilla 🙂

  • Leffalauantai: Rambo

    John Rambon roolissa nähdään Sylvester Stallone

    Rambo (IMDB) on Sylvester Stallonen ohjaama toimintaelokuva jossa hänet myös nähdään elokuvan päähenkilönä John Rambona. Muissa merkittävissä rooleissa nähdään Julie Benz, Paul Schulze, Matthew Marsden ja Graham McTavish.

    John Rambo on entinen Vietnamin sodassa mukana ollut taistelija. Nykyisellään hän elää Thaimaassa rauhaisaa elämää, kerää käärmeitä viidakosta muiden tilauksesta ja elämä on kohtalaisen tasaista. Eräänä päivänä hänen luokseen tulee ryhmä lähetystyötä tekeviä uskovaisia jotka tahtoisivat päästä Johnin kyydillä Burmaan.

    John ei innostu ajatuksesta, mutta ryhmässä mukana olleen Sarahin (Julie Benz) suostuttelemana hän lähtee viemään seurueen sisällissodan kourissa olevaan maahan ja palaa takaisin kotiinsa. Myöhemmin hänen luokseen tulee pastori joka kertoo että hänen viemästään ryhmästä ei ole enää kuulunut mitään. Uusi reissu on jälleen edessä mutta tällä kertaa matkaseurueena on palkkasotureita joiden tehtävänä on pelastaa lähetystyöntekijät mikäli he ovat yhä elossa.

    Rambo itsekään ei jää Burman puolella laivalleen peukaloita pyörittämään ja odottamaan että palkkasoturit hoitavat homman kotiin, joten pian palkkasotureiden mukana on yksi ylimääräinen taistelija joka on valmis näyttämään kuinka vihamielisten sotilaiden kanssa neuvotellaan asioista aseita laulattaen.

    Sarah (Julie Benz)

    Viihteelliseltä arvoltaan Rambo on mukavan suoraviivaista aivot narikkaan -tason toimintaa jonka katsottuaan ei tarvitse kovin syväluotaavaa analyysiä tehdä saadakseen siitä jotain irti, joten omassa lajityypissään se toimii yhtä hyvin kuin ketsuppi makaronissa.

    Kuten yleensä muutoinkaan tämän tyylilajin elokuvissa ei tarina ole sen vahvinta antia. Se on mutkaton ja monin paikoin kliseinen mutta sellaisenaan täysin asiansa ajava. Sitä vastoin toimintaa tarinassa riittää kun aseilla jaetaan oman käden oikeutta ja ruumiiden määrää kasvatetaan sellaista tahtia että laskuissa ei enää kerkeä pysymään.

    Yllätyin kuinka paljon verta lensi ja kuinka paljon väkeä kaatui, mutta onneksi kumpikaan piirteistä ei tuntunut tarpeettoman yliampuvalta omassa lajityypissään. Liiallisella raakuudella on vaarana lähteä muovautumaan splatteriksi ja tarpeettoman suurella ruumiiden määrällä helposti hakeudutaan absurdiutensa vuoksi jo mustan komedian puolelle mutta onneksi näihin tyylisuuntiin ei kuitenkaan tahattomasti ajauduttu.

    Ohjaus oli pääpiirteittäin selkeää ja toimivaa, mutta nopeammissa kohtauksissa mentiin paikoitellen omaan makuuni suhteettoman lyhyillä leikkauksilla jotka lähinnä luovat hämmentyneen katsomakokemuksen josta ei tiedä mitä juuri tapahtui. Kuitenkin suurimmaksi osaksi Stallonen ohjaus toimi ilman sen suurempia valituksia.

    Omaa korvaani ilahdutti hyvin toteutettu surround-äänimaailma joka lisäsi toiminnan tuntua ja helpotti tunnelmaan pääsemistä.

    Kokonaisuutena Rambo on lajityypissään toimiva elokuva joka viihdyttää niitä jotka tästä tyylilajista pitävät, mutta ei kuitenkaan ole niitä elokuvia joka kovin monella toimisi porttihuumeena toimintaelokuvien genreen.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 214 984 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])