Aleksin Blogi

  • Leffalauantai: Halloween (2018)

    Michael Myers

    Vuoden 2018 Halloween (IMDB) on David Gordon Greenin ohjaama kauhu/trilleri jonka pääosissa nähdään Jamie Lee Curtis, Judy Greer sekä Andi Maticha.

    Halloween nojaa – tai ainakin käsittääkseni nojaa – tarinansa osalta aikaisempaan vuonna 1978 julkaistuun samaa nimeä kantavaan kulttielokuvaan. Koska itse en valitettavasti ole nähnyt kyseistä elokuvaa katsoin tämän puhtaasti itsenäisenä elokuvana vailla tarkempia tietoja menneisyyden tapahtumista.

    Tarinassa kerrotaan Michael Myers -nimisestä hahmosta joka on 40 vuotta sitten lahdannut siskonsa sekä monia muita ihmisiä. Hän on siitä saanut pitkän vankilatuomion, mutta tässä vuoden 2018 versiossa hänen onnistuu karata vankeudesta ja lähteä uudemman kerran päästämään ihmisiä elävien kirjoista manan maille.

    Merkittävä osa tarinassa on myös Jamie Lee Curtisin tähdittämällä Laurie Strodella. Hän on 40 vuotta sitten selvinnyt Myersin kynsistä jonka jälkeen viha on saanut hänet treenaamaan ja valmistautumaan uuteen kohtaamiseen. Kuten arvata saattaa on uusi kohtaaminen edessä ja pian nähdään kummassa löytyy enemmän tahtoa päästää toisesta viimeiset elämän henkäykset pihalle.

    Laurie Strode (Jamie Lee Curtis)

    Mikäli aikaisempaa vuoden 1978 Halloween-elokuvaa ei ole katsonut, on vuoden 2018 versio suhteellisen mitäänsanomaton ja tasapaksu tusinateinikauhuelokuva jossa syvyyttä on yhtä paljon kuin lasten kahluualtaassa.

    Kautta linjan hahmot jäävät etäisiksi, sillä kenessäkään ei ole persoonaa joka kiinnostaisi tai jonka kohtalosta välittäisi lainkaan. Käytännössä katsoen elokuva on vain joukko irtonaisia hahmoja joiden välinen tunneside ei tunnu missään vaiheessa aidolta tai merkitykselliseltä. On vain mummo jolla on huonot välit lapseensa ja lapsenlapseensa mutta jotka sitten kriisin tullen löytävät läheisyyden toisistaan. Toisin sanoen kyseessä on siis kliseinen ja teennäinen ihmissuhdekuvio josta ei saa mitään irti.

    Lisäksi tarinan pääpointti tuntuu puuttuvan – tai vaihtoehtoisesti nojaavan liikaa historiaan joka pitäisi tietää, mutta jota uutena katsojana ei vain voi tietää. On Michael Myers, mies joka on tappanut 40 vuotta sitten väkeä ja jonka käsistä Laurie on selvinnyt. Jostain syystä Michael haluaa pakenemisensa jälkeen tulla tappamaan Laurien, mutta mitään syytä tälle ei anneta. Tarina tuntu tällaisenaan merkityksettömältä ja lattealta.

    Onneksi elokuvalliset aspektit olivat muuten kunnossa. Ohjaus, valaistus, leikkaus ja muut tavalliset asiat olivat tavallista tasoa ja siten saivat keskinkertaisesta tai sisällöttämästä tarinasta edes katsottavaa tasoa olevan tuotoksen. Ei tämä missään vaiheessa pelota, ei jännitä eikä edes ahdista joten siinä valossa elokuvan näkeminen kauhuna tuntuu absurdilta, mutta keskinkertaisena tusinaelokuvana tämän katsoo kerran tai pari jos odotuksena ei ole nähdä mitään mestariteosta.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 110 096 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Augustijn Grand Cru

    Augustijn Grand Cru on belgialaisen Van Steenbergen panimon luostariolutta eli samankaltaista kuin trappistioluet mutta eivät ole trappistimunkkien valvonnassa valmistettuja (katso Olutwiki täältä). Vahvuutta oluessa on 9 % ja sitä löytyy 33 cl pullossa. Olutta myydään ainakin Belgium In A Box -sivustolla josta omani tilasin.

    Pullon aukaistua löytää hiivaisen ja aavistuksen tunkkaisen tuoksun joka tuoppiin kaadettuna saa mieluisampaa ja raikkaampaa olemusta tuoksuunsa hiivaisuuden vaipuessa taka-alalle. Tuopista pääsee hyvin myös esille oluen simamainen samean kuparinen olemus.

    Suutuntuma on täyteläinen ja voimakas, aavistuksen terävä mutta kuitenkin tasapainoinen eikä liiallisen hyökkäävä. Maussa nousee alkoholi selkeästi esiin mutta ei kuitenkaan häiritsevällä tapaa. Maku on raikas ja yrttinen ja olemukseltaan olut on aavistuksen hapan ja jälkimaku hivenen kitkerään taipuvainen. Helposti nautittava olut.

    Musiikkina tämän kanssa menee mukavasti mm. Enya – Only time tai Loreena McKennitt – The Mummers’ Dance.

  • Kuvailua: Kansallismuseo

    Kansallismuseo ulkoa

    Kävin jokin tovi takaperin kansallismuseota katsomassa vihdoin viimein myös sisältä. Kaverini tiesi kertoa että siellä oli menossa Inkeriläiset – unohdetut suomalaiset -näyttely jonne oli ilmainen sisäänpääsy joten suunnistimme katseemme kansallismuseon suuntaan.

    Olin muutaman vuoden jo asunut Uudellamaalla kun sain selville että tämä rakennus on kansallismuseo eikä kirkko joksi olin sitä aina jotenkin erehtynyt luulemaan. Varsin päheän näköinen pytinki. Lisää tietoja varsinaisesta paikasta ja siellä olevista näyttelyistä löytää täältä.

    Laitetaan tähän muutama kuva myös näyttelystä ja paikasta yleisesti ottaen.

  • Juhannus ja viikonloppu takana

    Juhannusilta Kopussa

    Viikonloppu jäi taakse ja juhannus tuli nähtyä ja koettua hyvässä seurassa yhdessä seurakunnan väen kanssa. Juhannuksena oli Kopussa Nummelan puolella aktiviteettina rentoa hengailemista joten lähdin myös itse sinne iltaa viettämään. Joskus viiden maissa paikalle saavuin ja hieman vajaa puolen yön ajelin takaisin kotio joten siinä juhannus mukavasti meni rennosti hengaillen.

    Juhannusviikonloppu oli muutenkin mukavan toiminnan täyteinen. Sapattina kävin ensimmäistä kertaa koronasulkujen jälkeen jumalanpalveluksessa myös paikan päällä. Loppuilta meni rennosti hönöttäen kotona.

    Sunnuntaina sitten tein kaverini kanssa reissun Tampereelle. Kaveri tuli aamusta joskus yhdentoista maissa luokseni missä hörppäsimme kahvit ja hieman ennen puolta päivää käänsimme Minin keulan kohden Pirkanmaata. Tampereelle tuli lähdettyä kaverini kanssa moikkaamaan yhteistä kaveripariskuntaa sekä tietenkin heidän poikiaankin.

    Päivä meni mukavasti Tampereella ja illasta joskus puolen yhdentoista maissa palailin takaisin kotiin. Mukava ja toiminnantäyteinen viikonloppu sosiaalisissa merkeissä siis 🙂

  • Leffalauantai: Plan 9 from outer space

    Avaruuden asukkaat Tanna (Joanna Lee) ja Eros (Dudley Manlove)

    Plan 9 from outer space (IMDB) on vuonna 1959 julkaistu sci-fi/kauhuelokuva jonka on ohjannut Edward D. Wood Jr. Elokuvasta on olemassa niin mustavalkoinen kuin värillinenkin versio ja kuten kuvista voi päätellä katsoin itse värillisen version. Pääosaroolelissa nähdään Gregory Walcott, Mona McKinnon, Duke Moore sekä Tom Keene. Lisäksi pienemmissä rooleissa nähdään myös vampyyrielokuvien ystäville tuttu Bela Lugosi sekä suomalais-amerikkalainen näyttelijä Maila Nurmi.

    Elokuvan juoni kertoo avaruudesta tulevista muukalaisista jotka aikovat estää ihmiskuntaa tuhoamasta koko universumia. Ihmisillä on taipumus ollut kehittää aseita jotka ovat olleet aina vain tehokkaampia ja on odotettavaa että he tulevat myös kehittämään aseen jonka vuoksi koko universumi on vaarassa tuhotua. Avaruuden asukkaat aikovat estää ihmisiä joko hyvällä tai pahalla joten kovatkin keinot otetaan käyttöön.

    Muukalaiset ottavat käyttöönsä suunnitelma yhdeksän jonka avulla he herättävät juuri kuolleet ihmiset takaisin eläviksi. He pystyvät myös kontrolloimaan takaisin herätettyjä kuolleita ja pian vielä elävien kirjoissa kulkevat ovat vaarassa tämän suunnitelman vuoksi.

    Kuolleista herätetty Vampira (Maila Nurmi)

    Plan 9 from outer space on tullut tunnetuksi huonona elokuvana ja onpa sitä myös pidetty kautta aikojen huonoimpana elokuvana yleisön äänestyksen perusteella kriitikko Michael Medvedin kirjassa The Golden Turkey Awards (katso Wikipedia). Oma näkemykseni ei kuitenkaan voi yhtyä tuohon mielipiteeseen, sillä Plan 9 from outer space on lähinnä oman aikakautensa keskinkertainen elokuva.

    Tarina on tavallista tasoa, eli sellainen että sen ympärille voi kyllä kasata elokuvan mutta ei sitä mestariteosten kategoriaan pysty hyvällä tahdollakaan nostamaan. Pidin silti tarinassa siitä että muukalaisilla oli edes jonkinmoinen syy toiminnalleen sekä siitä kuinka ihmisten sotaisa ja tuhoisa luonne tuotiin negatiivisessa valossa esiin.

    Näyttelytyö oli pääosin keskinkertaista ja paikoitellen jopa kohtalaisen huonoa, mutta ei missään nimessä niin huonoa että se olisi itseäni erityisesti jäänyt häiritsemään. Elokuvan pystyi katsomaan tönköstä näyttelystä huolimatta vaivatta loppuun – ehkä siksi että vanhemmissa elokuvissa on tottunut siihen että näyttelytyö on suhteellisen teatreaalista luonteeltaan muutenkin eikä siltä odota aivan samanlaista ilmaisua kuin uudemmilta. Mene tiedä.

    Kokonaisuutena Plan 9 from outer space on keskinkertainen elokuva. Ei se hyvä ole, mutta en tätä mitenkään erityisen huononakaan pysty näkemään. Se on oman aikakautensa lapsi ja siitä on helppoa nähdä aikakautensa elokuvissa muutenkin nähtäviä absurdeja piirteitä nykymittakaavassa katsottuna, mutta ei tämä mitenkään erityisesti poikennut muista.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 35 172 annettuun ääneen”]4/10[/simple_tooltip])