Ruokapaikat: Mount Everest Vilhonkatu

Bhendo masu, lammasta currykastikkeessa Mount everestin tyyliin

Tämänkertainen ruokapaikka on nepalilainen ravintola Mount Everest joka löytyy Helsingin keskustasta aivan rautatieaseman läheisyydestä, osoitteesta Vilhonkatu 9. Käytännössä siis paikka on Rautatientorin vieressä, lähellä kansallisteatteria. Mount Everestin ravintoloita löytyy Helsinigistä myös Lapinlahdenkadulta sekä Luotsikadulta, mutta en ole kumpaakaan näistä aikaisemmin myöskään testannut.

Keskustan Mount Everest on yleisilmeeltään siisti ja viihtyisä ravintola joka olemukseltaan ja sisustukseltaan on hyvin samanlainen kuin muutkin nepalilaiset ravintolat joita olen koettanut.

Kävin ravintolassa lauantaina noin kolmen aikaan eikä ainakaan siihen aikaan ollut erikoisemmin ruuhkaa. Istumaan mahtui hyvin. Paikalla oli kyllä myös muitakin ihmisiä mutta otin kuvan siten että he eivät tule kuvaan näkyviin lukuunottamatta kuvassa näkyvää työntekijää.

Lauantaina kolmen aikaan oli hyvä aika käydä, sillä tähän aikaan mahtui hyvin istumaan vaikka toki muutama yksittäinen asiakas paikalla oli kuvan ulkopuolella

Tavallisesti nepalilaisissa ravintoloissa tapanani on tilata lähes aina kanaa, mutta tällä kertaa mukana olleen kaverini suosituksesta päädyin ottamaan lammasta currykastikkeessa.

Olin katsonut ravintolan ulkopuolelta seinästä ruokalistan ja valinnut mitä haluan syödä, joten tilaus oli suoraviivainen ja nopea prosessi. Menin sisään, sanoin minkä annoksen haluan ja menin istumaan. Ruokaa ei tarvinnut odottaa kauaa ja ennen pääruokaa tuotiin jo pöytään papadum-leipä jota oli hyvä syödä pääruokaa odotellessa.

Pääruoka oli hyvä ja maukas. Se maistui tutulle ja turvalliselle nepalilaisen ravintolan ruoalle eikä se herättänyt kovin suuria ajatuksia tai tunnetiloja. Toisin sanoen, ruoka oli hyvää ja se maistui juuri sille mitä siltä toivoi ja odottikin. Jos pitää nepalilaisesta ruoasta, pitää varmasti myös tästäkin paikasta.

Keskustan Mount Everest ulkoapäin kuvattuna

Annoksen koko oli hyvä, vaikkakin se oli oman jaksamisen ylärajoissa. Sen pystyi syömään hyvin ilman ähkyä, mutta kuitenkin sen jälkeen tiesi käyneensä syömässä. Itselleni olisi siis pienempikin annos riittänyt, mutta hyvänä puolena eipä tarvinnut illalla enää syödä muuta isompaa ateriaa.

Hinta aterialle ei myöskään ollut paha, sillä annos maksoi 14,50 eur.

Loppupäätelmänä Mount Everest Vilhonkadulla Helsingin keskustassa on hyvä ja normaalihintainen nepalilainen ravintola. Siellä on hyvä ja ystävällinen palvelu, ruoka on hyvää ja tunnelmakin on viihtyisä. Jos pitää nepalilaisesta ruoasta, en näe mitään syytä miksi tätä paikkaa en voisi suositella kokeilemaan.

Kokkailut: Pekonilla täytetty uunipaprika nuudelien kera

Valmis annos

Tämän kertaisissa kokkailuissa on myöskin hyvin simppeli ruoka, pekonilla täytetty uunipaprika jonka kanssa nuudeleita.

Aivan ensimmäiseksi vedenkeittimellä tuli kiehautettua vettä nuudeleille. Nuudelit tuli viskattua kattilaan jonka päälle sitten kiehuvat vedet tuli lisättyä. Kansi päälle ja nuudelit sinne hautumaan muun ruoan valmistuksen ajaksi.

Seuraavana vaiheena oli paistella pekonit. Pekonien paistamisen aloittamisen yhteydessä pistin myös uunin lämpeämään 175 asteeseen.

Ruoanvalmistuksessa käytetyt ainesosat. Kurkku unohtui kuvasta.

Pistin Amerikan pekoni -paketista kaksi kappaletta pekonisuikaileita pannulle kärventymään. Toinen näistä sitten katkesi kahteen osaan, mutta toki tällä ei ole tällaisessa ruoassa mitään merkitystä aterian estetiikan kannalta. Pekonien paistuessa pannulla kerkeää hyvin irroittamaan paprikasta keskusosan pois, puolittaa paprikan valmiiksi ja nyppiä pois isoimmat siemenet.

Kun pekonit olivat kärventyneet valmiiksi oli aika viskata pekonit paprikan sisälle täytteeksi ja laittaa uuniin. Annoin olla paprikan 175-asteisessa uunissa 7 minuuttia, mutta ehkä olisi voinut olla hieman pidempäänkin.

Kun kaikki oli kokkailujen puolesta valmista kaadoin nuudeleiden loput vedet pois ja kippasin siitä pienen annoksen lautaselle, leikkasin kurkkua lautaselle aterian seuraksi raikkautta tuomaan ja hieman heitin lautaselle mukaan myös raejuustoa. Viimeisen silauksen aterialle antoi paprikan päälle lisätty Grana Padano juustoraaste jonka lisäsin vasta kun ateria oli lautasella.

Nuudelit lisätty kiehuvaan veteen imeytymään
Kaksi viipaletta pekonia joista toinen katkesi pannulle nostaessa kahteen osaan
Pekonin paistumista odotellessa kerkeää paprikasta irroittamaan keskusosan
Pekoni viskataan paprikan sisälle ja paprikat uuniin

Raaka-aineiden hinnat eriteltynä:
– Pirkka lihanuudeli 0,39 eur
– HK Amerikan pekoni 1,99 eur
– Kotimainen kurkku 1,52 eur
– Punainen ulkomaalainen paprika 0,29 eur
– Valio raejuusto 1,39 eur
– Pirkka Grana Padano juustoraaste 2,19 eur

Aineille tuli kertaostoksena jonkin verran hintaa, yhteensä 7,77 euroa mutta täytyy toki muistaa se että yhden aterian hinnaksi ei jää lähellekään tuota.

Söin annoksena ainoastaan puolikkaan paprikan jonka sisällä on yksi pekonisiivu, juustoraasteesta jäi ainakin 95 % pussista jäljelle, kurkkua meni vain viides- tai kuudesosa ja raejuustostakin meni ainoastaan murto-osa purkkia. Myöskin nuudeleita jäi jäljelle yli puolet keitetystä joten aterialle ei jää lopulta paljoa hintaa jos ottaa nämä seikat huomioon.

Johdot piiloon

Bluelounge Cablebox -kaapelikotelo on mahtava keksintö

Kotonani on paljon elektroniikkaa jonka seurauksena on tietenkin se että johtoja ja muuntajia on aivan järjettömät määrät. Vuosien mittaan olen koettanut jos jonkinmoista tapaa saada johtoja piiloon ja jatkoroikkia tungettua pöytien kaappeihin ja pöytien taakse pois silmistä ja mielestä, mutta valitettavasti niissä ratkaisuissa on omat ongelmansa. Jos ja kun jatkoroikan saa piiloon pois näkyvistä, aiheuttaa se edelleen harmaita hiuksia siinä vaiheessa kun pitäisi siivota. Sähköjohdot keräävät paljon pölyä ja jos niitä ei pääse imuroimaan ei se ole hyväksi huoneilmalle.

Vihdoin ja viimein Verkkokaupassa käydessäni päätin ostaa kaapelikoteloita. En niitä mennyt etsimään alunperin, mutta koska matkalla sattui osumaan silmään ajattelin että voisinpa kokeilla. Pistin elämän risaiseksi ja ostin kerralla kaksi.

Toinen johtokotelo menee Macin taakse. Syntikan sustain-pedaalia en toki niputtanut.

Kotona sitten irrottelin kaikki elektroniikat irti seinistä ja vaihdoin samalla huonejärjestystä samalla kun huonekaluja piti muutenkin siirtää suuret määrät jotta taakse pääsin imuroimaan. Aiemmin huonejärjestys oli olosuhteiden pakottamana toinen, sillä Counter-Strike: Global Offensiveä pelatessa piti kone olla kaapelilla kiinni nettiboksissa koska WLAN-yhteys pätki niin paljon. Ostin kuitenkin Verkkokaupasta paremman WLAN-tikun jolla pelaaminen onnistui ilman ongelmia, joten nyt pystyin huonejärjestyksen valitsemaan muilla perusteilla.

Johtokotelo tuo ison hyödyn kämppääni sillä kotelon visuaalinen ilme ei ole järin ruma ja sen kehtaa jättää jopa näkyville. Jatkoroikka ei ole kaunis näky ja jatkoroikka jossa on muuntajia on vielä sitäkin rumempi ilmestys. Harmillisesti monessa laitteessa on muuntaja eikä pelkkä virtatöpseli, mutta onneksi tuohon johtokotelon sisälle mahtuu myös muuntajia monta kappaletta ilman ongelmia.

Television vieressä on pieni taso jonne sai laitettua toisen johtokotelon. Sen sisälle meni konsoleiden ja nettiboksin muuntajat sekä Philips Huen ohjausyksikkö ja sen muuntaja.

Ajattelin selviäväni kahdella kotelolla, mutta television taakse tunkiessani koteloa ja johtoja sen sisään tajusin että parempi tehdä tämä siististi. Laitoin yhden television taakse ja toisen television viereen jonne tulee konsoleiden johdot. Sen lisäksi piti siis käydä ostamassa kaksi uutta rasiaa vielä tietokoneille.

Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen. Kotelon ansiosta pöydät voi tunkea paljon lähemmäksi seinää kun sen taakse ei tarvitse jättää tilaa muuntajille. Samoin asunnon siivoamisen kannalta nämä helpottavat arkea.

Vielä jossain vaiheessa täytyy kehitellä parempia ratkaisuja johtojen piilottamiseen, mutta siihen asti näillä ratkaisuilla mennään. Loppuun vielä kuva television takaa ja konsoleiden alta.

Television takana televisiotasolla on yksi kotelo jonne sijoitin viiden laitteen virtajohdot sekä television liitäntäboksin

Johtokoteloita myydään ainakin Verkkokauppa.comissa hintaan 34,90 eur.

Peliarvostelu: Heavy Rain (PS4)

Madison joraamassa

Heavy Rain on alunperin vuonna 2010 Playstation 3:lle julkaistu peli joka on saanut remasteroinnin ja julkaisun Playstation 4:lle vuoden 2016 maaliskuussa. Peli on tyypiltään toimintaseikkailun ja interaktiivisen draamaan yhdistelmä. Kehityksestä on vastannut Quantic Dream -pelistudio ja sen on julkaissut Sony Computer Entertainment. Heavy Rain on saatavana ainoastaan Playstation-konsoleille.

Pelillisesti kyseessä on pääosin varsin verkkaisesti etenevä rikostarina. Pelaajan tehtävänä on kävellä ohjaamallaan hahmolla ympäriinsä, tehdä erinäisiä toimintoja ja väliin harrastaa kohtalaisen nopeaa sormijumppaa quick time eventtien parissa. Esimerkkejä tällaisista toiminnoista on kävellä jääkaapille, ottaa sieltä ruokaa, lämmittää se mikrossa ja muita vastaavia. Quick time eventeissä taas joutuu pikaisesti painamaan oikeaa nappia esimerkiksi yllättävissä taistelutilanteissa.

Ethan kotonaan valmistautumassa poikansa syntyäpäiväjuhliin

Pelaajan ohjaama hahmo muuttuu tarinan aikana useampaan otteeseen. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin kaikkiaan neljän eri henkilön näkökulmasta ja se toimi Until Dawnin tapaan hyvin. Ohjattavat henkilöt ovat perheenisä, reportteri, salapoliisi ja FBI:n agenttti.

Pelin juoni

Alussa tarinassa Ethan kadottaa toisen poikansa kauppakeskuksessa ja kun hänet löytyy, onnistuu poika epähuomiossa juoksemaan auton alle isänsä silmien edessä. Poika menehtyy saamiinsa vammoihin ja sen jälkeen tarinassa hypätäänkin jo muutama vuosi eteenpäin. Ethanilla ja vaimollaan on tullut ero ja Ethanin suhde elossa olevaan poikaansa on hieman etäinen. Ethan käy psykologin kanssa juttelemassa ongelmistaan ja aina toisinaan hän saa blackoutteja kadottaen tietoisuutensa ympäröivästä maailmasta.

Muistikatkojen jälkeen Ethan herää monesti vesisateesta kädessään paperinen origami. Vuosien ajan kaupungissa on tehty epämääräisiä murhia joissa uhri on hukutettu kaivossa sadeveteen. Ruumiin läheltä löytyy aina origami sekä orkidea.

Uskonnollinen fanaatikko

Orkideamurhia tutkitaan niin FBI:n toimesta kuin yksityisetsivänkin toimesta. Oman osansa origamimurhaajan etsintään antaa myös reportteri sekä Ethan itse, sillä Ethanin toinen elossa oleva poika joutuu orkideamurhaajan kaappaamaksi. Orkideamurhaaja antaa Ethanille erilaisia sairaita tehtäviä suoritettavaksi, kuten sormensa katkaiseminen ja sen videointi todisteeksi suoritetusta tehtävästä.

Fiilikset pelistä

Heavy Rain on erinomainen peli, vaikkakin sen pelimekaniikka kaipaisikin hiomista. Paikoitellen nappien painelu sai absurdejakin piirteitä kun sormet meinasivat loppua kesken koska napeille ei enää yltänyt kun toiset sormet olivat jo entuudestaan edessä toisen napin painamisen vuoksi. Samoin hahmon liikuttaminen oli paikoitellen kohtalaisen kankeaa.

Tulenliekkinä saavuit kerran…

Myöskin grafiikoista oli helppoa huomata pelin olleen alunperin vuodelta 2010. Pelimekaniikasta ja selkeästi vanhahtavasta grafiikasta huolimatta se on täysin pelattavissa vielä tänäkin päivänä, kiitos todella hienon ja yllättävänkin tarinan.

Pidin pelissä siitä, että valinnoilla oli selkeästi oikeita vaikutuksia. Esimerkiksi oma ideaalinen naiiviuteni antoi juonelle vähemmän iloisen käänteen sillä sen seurauksena kolme eri ihmistä pääsi hengestään. Se oli todella yllättävää, sillä olen tottunut näkemään peleissä onnellisia loppuja. Tällä kertaa omien valintojeni takia sellaista ei nähty.

Heavy Rainissa oli myös kauniit musiikit ja yleisesti ottaen hyvä tunnelma. Myös iso kiitos tulee suomalaisista tekstityksistä. Vaikka englanti itseltäni taipuukin, on mukavampaa tällaisia pelata käyttäen kotimaista tekstitystä.

Heavy Rain on peli jota voin suositella kaikille Playstationin omistavalle interaktiivisen draaman ystävälle.

Pisteet: 9/10

Uusi lamppu ja Hue-laitteiden lisäystä

Uusi kattolamppu jonka sisällä kolme kolmannen sukupolven Philips Hue -lamppua

Kävin perjantaina illalla Verkkokauppa.comista ostamassa uuden valaisimen olohuoneeseen. Vihdoin ja viimein, eihän sekään ole ollut projektina kuin lähes siitä asti kun olen tähän asuntoon muuttanut 😀 Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Matkaan tarttui Trio Hotel -niminen kattovalaisin. Valaisin on suhteellisen kookas, 50 cm halkaisijaltaan, mutta se sopii omaan makuuni hyvin tähän nykyiseen asuntooni niin ulkonäkönsä kuin kokonsakin puolesta.

Lampun asennus meni perinteiseen tyyliin. Luultavasti kuitenkin alle 50 kirosanan saattelemana valaisin oli katossa ja toimivana.

Asennukseen meni kiitettävän paljon aikaa, ohjeet olivat paikoitellen huonot eikä varjostimen ruuvit olleet sellaista sorttia että ne olisi ollut helppoa virittää paikalleen. Ehei, niitä sain etsiä lattialta useammankin kerran. Reiät olivat suurempia kuin itse ruuvit tjsp. ja sen takia ne sitten aina lipsahti lattialle kun käsikopelolla koetti etsiä ruuvien oikeaa paikkaa.

Hienona piirteenä myös oli se, että asunnossani katossa oli koukku johon varjostin kuuluisi laittaa, mutta tämänsorttisessa valaisimessa ei ollut mitään mikä tulisi koukkuun kiinni. Onneksi kaapissani oli nippusiteitä joten väänsin niistä useammalla nippusiteellä koukun josta valaisemen voin ripustaa kattoon. Jotenkin on sellainen fiilis että saatan kysyä huoltoyhtiöltä että asentavatko he tuon tuonne oikeaoppisemmin jossain vaiheessa, koska se ei ole niin tyylikäs ratkaisu kuin mitä se voisi olla.

Valokytkin, kaukosäädin ja/tai himmennin. Whatever.

Samalla reissulla Verkkokauppaan tuli hankittua myös ensimmäisessä blogipostauksen kuvassa lampun sisällä näkyvät Philips Hue lamput. Aiemmin itselläni on jo ollut Philips Huen lamppuja, mutta niitä on pitänyt ostaa muutama lisää. Ostin nyt kolme uusimman sukupolven lamppua tämän uuden valaisimen sisään.

Ero toisen ja kolmannen sukupolven valojen välillä on todella suuri. Uudet valot antavat merkittävästi laajemman väriskaalan käyttöön. Tuli näitä katsoessa sellainen fiilis että täytyy harkita jossain vaiheessa muidenkin lamppujen päivittäminen kolmannen sukupolven valoksi. Kuitenkin nyt on sitten käytävälläkin värilliset valot ja keittiössä valkoinen.

Samalla reissulla ostin myös kannettavan kaukosäätimen/valokatkaisimen/himmentimen. Mikä liekään suomalainen nimi, englanniksi nämä kulkee nimellä Philips Hue Wireless Dimming Kit. Sen mukana tuli myös yksi valkoinen lamppu joka ei edes tarvinnut mitään säätämistä. Lamppu kiinni ja kytkin toimi suoraan sen kanssa.

Koska kuitenkin asunnossani on Hue-valoja enemmäkin viritin tietenkin kytkimen ohjaamaan myös niitä. Kännykkäsoftalla sai määritettyä mitä tapahtuu kun valot pistää päälle kytkimestä. Käytännössä siihen saa laitettua viisi profiilia, eli kun kerran painasen virtanappia mitä tapahtuu, kun painan toisen kerran, mitä kolmannen kerran jne. Määritin ensimmäiseksi klikkaukseksi valojen päälle menon koko asunnosta himmeänä. Tämä lähinnä siksi, että pidän kytkintä sängyn vieressä. Aamulla jos haluan laittaa valot päälle, en halua että valot ovat kovin kirkkaat. Toinen profiili on kirkas iltavalo ja loput kolme on sitten erilaisia sävyjä asunnon valoihin.

Kun yhden valoprofiilin pistää päälle, voi sitten kapulasta lisätä tai vähentää profiiliin määritettyä kirkkautta. Kätevä toiminto, sillä jos pistää valmiiksi vaikka hyvät värisävyt on helppoa sitten vain napsutella tunnelmaan sopivasti kirkkautta ilman suurempaa säätämistä.

Philips Hue -valosarjaan sopiva liiketunnistin

Viimeisimpänä Hue-lisäkysenä tarttui matkaan myös liiketunnistin. Harmillista kyllä ostin näitä vain yhden, sillä tämä vaikutti erittäin näppärältä ja voi olla että tällainen täytyy käydä hakemassa toinenkin. Tai ehkä kaksi lisää.

Liiketunnistinyksikkö on pieni ja langaton härpätin joka on vain muutamia senttejä korkea ja leveä eikä syvyyttäkään ole paljoa sen enempää. Sen sijoittelu on kokonsa puolesta helppoa eikä sitä tarvitse sijoittaa pistorasioiden tai muiden perusteella. Mahtava keksintö.

Virittelin liiketunnistimen olohuoneeseen siten, että yöllä jos kävelen sen ohi syttyy valot käytävään ja keittiöön. Kun liikettä ei ole enää havaittu pariin minuuttiin yöllä, valot sammuvat jälleen pois. Muutama tällainen jos olisi lisää voisin tehdä paljon monipuolisemman viritelmän. Käytännössä oven yläpuolelle käytävään olisi hyvä tällainen laittaa, jolloin aina kun tulee sisälle voisi laittaa keittiön valon päälle sekä käytävän valot. Samoin vessaan voisi hommata erillisen Hue-valaisimen ja laittaa vessankin valon syttymään kun sinne menee. Saapa nähdä millaisia ideoita tässä vielä tämän kanssa kehitän, mutta nopeasti käyttäen tämä on vaikuttanut todella kätevälle vekottimelle.