Taakse jäänyt viikonloppu oli mitä erinomaisin. Perjantai-ilta meni rennosti kotona elokuvaa katsellen, mutta lauantaina heti aamulla suunnistin autoni keulan kohden Lohjaa missä seurakunnalla on mökki. En ole koskaan aikaisemmin kyseisellä mökillä käynyt, mutta navigaattori osasi opastaa suoraan oikean reitin.
Osa hanalaisista eli Helsingin Adventtiseurakuntien Nuorten Aikuisten väestä oli mennyt jo perjantaina mökille, mutta itse jätin menon vasta lauantaille aamulle sillä olin alustavasti sopinut valokuvausreissun perjantai-illalle mutta se kuitenkin peruuntui sään vuoksi ja vaihtui kotona rentoon hönöttämiseen työviikon päätteeksi.
Lauantaina aamulla heti mökille saavuttuani onnistuin sopivasti herättelemään mökillä nukkunutta väkeä. Näppärästi siis pääsin aamupalalle mukaan 😀
Lauantai oli mukava ja rento päivä joka meni yhdessä porukan kanssa hengaillen. Väkeä tuli ja meni pitkin päivää enemmän tai vähemmän ja varmaankin parikymmentä ihmistä kaikkiaan taisi kerralla olla enimillään paikan päällä. Sadetta pukkasi välillä mutta suurimmaksi osaksi sää oli suotuisa ja ulkona pystyi hengailemaan ja käymään lenkillä muiden kanssa yms.
Raamattuakin tuli porukalla tutkiskeltua ja soitettua ja laulettua gospel-kappaleita. Varsin mukava ja rento ilmapiiri mutta silti sellainen että myös mukavia ja rakentavia keskusteluita eri elämän aihepiireistä saatiin aikaiseksi 🙂
Ruokaakin syötiin
Lauantaina ajatuksenani oli että lähden illalla jo kahdeksan maissa ajamaan kotiin, mutta ilta oli niin mukava, meininki hyvä ja keskustelut niin kiehtovia että lopulta kahden jälkeen yöllä olin vasta takaisin kotona. Toki mökille olisi voinut myös jäädä yöksi, mutta en ollut ottanut mitään nukkumiskamppeita ja halusin sunnuntain talkoisiin tulla valmiiksi talkoisiin sopivimmilla vaatteilla.
Sunnuntaiksi sitten tulin vajaaksi yhdeksitoista takaisin mökille talkoisiin. Alunperin olin jo pari viikkoa aikaisemmin näihin talkoisiin ilmoittautnut, mutta ilahduttavasti mökille nuorten aikuisten kanssa tuli muutakin aktiviteettia jonka vuoksi lauantainakin sinne päädyin menemään.
Talkoissa tuli hieman pienemmän porukan kanssa maalailtua mökin kaiteita, rappusia, ikkunanpieliä jne. jossa humahtikin useita tunteja. Käytännössä taisi melkein seitsemän tuntia tultua tehtyä hommia, joten hommaa riitti ja olisi riittänyt vielä paljon lisääkin, mutta ehkä toinen kerta sitten uudemman kerran menemme talkoisiin.
Varsin mukava, rento ja sielua virkistävä viikonloppu jossa pitkästä aikaa tuli tehtyä jotain fyysistäkin hommaa pelkän istumatyön vastapainoksi. 🙂
A Cinderella Story (IMDB) on Mark Rosmanin ohjaama koko perheen romanttinen komedia vuodelta 2004. Pääosarooleissa nähdään Hilary Duff, Chad Michael Murray sekä Jennifer Coolidge.
Nimensä mukaisesti elokuvan tarina nojaa luultavasti jokaiselle länsimaisessa kulttuurissa kasvaneelle tuttuun Tuhkimo-tarinaan. Tämän elokuvan Tuhkimona nähdään kahvilassa työskentelevä high schoolia käyvä Sam (Hilary Duff), jonka tavoitteena on päästä Princetowniin opiskeljaksi. Unelmista on hankalaa tehdä totta kun aika menee töiden lisäksi myös ilkeän äitipuolen Fionan (Jennifer Coolidge) oikkujen täyttämisessä.
Jotta Tuhkimotarina olisi täydellinen, tarvitaan siihen tietenkin myös prinssi. Tässä tapauksessa kuninkaallisen roolissa nähdään suosittu ja komea jalkapallojoukkueen tähtinimi Austin (Chad Michael Murray). Austinilla riittäisi koulun tyttöjen keskuudessa vientiä, mutta netin välityksellä tapaamansa salaperäinen Tuhkimo on onnistunut kuitenkin jo valtaamaan hänen mielensä kuningaskunnan omakseen.
Tanssiaisissa Austin tapaa vihdoin salaperäisen Tuhkimonsa mutta hänen ei onnistu vielä saada selville tämän henkilöllisyyttä. Kellon lähestyessä puolta yötä Samin täytyy rientää takaisin haaveista todelliseen maailmaan ja töidensä pariin.
Sam ja Austin (Chad Michael Murray)
Romanttisten komedioiden yleiseen tyyliin ei tämäkään elokuva yllätä katsojaansa missään vaiheessa. Tämä on hyvä piirre kaikille meille jotka pidämme suoraviivaisista ja ennalta-arvattavista romanttisista komedioista, mutta samalla se on myös yksi niistä monista ärsyttävistä piirteistä niille joille tämän tyylilajin elokuvat ei iske.
Tutuissa ja turvallisissa vesissä liikutaan alusta loppuun saakka, eikä ennalta-arvattavuutta ainakaan vähennä juonen mukaileminen klassista Tuhkimo-tarinaa. Hyvä niin, sillä filmatisointi on suhteellisen toimivasti toteutettu moderniin muottiin tarpeeksi löyhällä otteella. Lasikengän sijaan kadonnut matkapuhelin olisi tosin kaivannut omaan makuuni hieman suurempaa ja merkittävämpää roolia kadonnutta rakkautta etsiessä.
Romanttisten komedioiden ja high school -elokuvien piirteiden yhdistäminen Tuhkimo-tarinaan on sopivassa balanssissa ja lajityyppiensä keskeiset kliseet löytyvät myös tästä. Myöskin ohjaus, näyttely, lavastus, puvustus ja kaikki muut piirteet mitkä luovat elokuvan ovat tavallista toimivaa tasoa – juuri sitä mitä romanttisilta komedioilta on tottunut näkemään ja myös odottamaan.
Kokonaisuutena A Cinderella Story on kepeän viihteellinen romanttinen komedia josta on helppoa pitää mikäli yleisestikin tästä tyylilajista pitää. Allekirjoittaneelle tämä toimi siis hyvin. Mikäli tämä lajityyppi ei ole iskenyt aikaisemmin ei tähän elokuvaan kannata käyttää aikaansa, sillä tämä tuskin tulee muuttamaan mielikuvaa siitä mistä on hyvät romanttiset komediat tehty.
Saksalaisen Uerige Obergärige Hausbrauerei -panimon DoppelSticke Altbier on 8.5 % vahvuinen erikoisolut jota myydään Alkon erikoisvalikoiman tuotteena. Katkeroaineita on 67.0 EBU ja kantavierrettä on 23.2 °P. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivulta (katso täältä).
Ulkoisesti pullon olemus on maltillisen hillitty ja suhteellisen neutraali. Mielenkiintoisesti oluen korkki erottuu tyyliltään valtavirrasta sillä siinä ei käytetä normaalia kruunukorkkia.
Olutpullon aukaistua ja sen tuoksua etsiessä yllättyy hieman sen mietoudesta jota saa melkein jo etsimällä etsiä. Kun tuoksun löytää on se kuitenkin raikkaampi kuin mitä ennakkoon olisin odottanut, aavistuksen kepeämpään ja raikkaaseen lageriin kallistuvaa sorttia kuin tummempaa vivahdetta jota odotin löytäväni. Tuopissakaan tuoksu ei käy dominoivaksi vaan säilyy hennon mietona seuralaisena halki oluen nautinnan.
Tuoppiin kaadettaessa DoppelSticke Altbier vaahtoaa runsaasti mutta ei hallitsemattomasti joten maltilla ja vakaalla kädellä ei ylikuohumisesta tarvitse murehtia. Väriltään olut on kastanjanruskea.
Suuntuma on miellyttävän pehmeä ja täyteläinen. Siitä erottaa suklaista olemusta siinä missä yrttisyyttäkin. Makukentta on miellyttävä ja tasapainoinen ja se on selkeästi tummaan sävyyn suuntautuva kokemus. Miellyttävä olut jota voi mieluusti nauttia toisenkin kerran mikäli erikoisvalikoiman tuotteena se ei katoa saatavista.
Musiikkina tämän kanssa menee sopivan tummissa vesissä virtaavat poljennot, mm. Elderwind – Волшебство природы tai Sorrow Plagues – Relinquish.
Tämänkertainen illallinen on tavalliseen tapaan yksinkertainen ja helppo valmistaa, kuinkas muuten. Ateriaksi valmistui paistetut nuudelit graavilohella jonka nautin punaviinin kera.
Paistoin ensin paistinpannulla sipulia ja herkkusieniä sekä muutaman tuoreen pavun rypsiöljyssä. Samaan aikaan keitin vedenkeittimellä vettä, heitin nuudelit kattilaan mausteineen päivineen (käytin lihan makua) ja kaadoin vettä muutaman desin päälle, jonka jälkeen jätin ne imeytymään kattilaan kannen alle.
Näiden valmistumisen aikana oli aikaa nostella muutama siivu graavilohta lautaselle sekä päälle siivu brie-juustoa.
Kun sipuli, sienet ja pavut olivat sopivasti lämminneet nostin ne pois pannulta ja laitoin valmiiksi lautaselle. Tyhjentyneelle pannulle tuli kipattua kattilasta nuudelit paistumaan.
Nuudeleiden paistuttua fiilispohjaisesti arvioiden sopivan kauan nostelin annoksen nuudeleita lautaselle ja jossain vaiheessa heitin myös siivun tomaattia antamaan raikkautta aterian tasapainoksi.
Uusi kuukausi on jälleen alkanut ja toukokuu on jäänyt vain muistoksi eletystä elämästä. Blogissani on ollut tapana kirjoittaa kuukauden lopussa tai seuraavan kuukauden alussa kuukausikatsaus mitä olen tehnyt joten jatketaan yhä tällä linjalla.
Toukokuu meni töitä tehden varsin tavalliseen tapaan parin aikaisemman kuukauden tavoin, eli olin 100 % etätyössä ja tein työpäiväni kotoani käsin. Tietenkin mahdollista olisi lähteä muuallekin töitä tekemään, mutta kotona on kuitenkin helpompaa olla ja tehdä töitä kun ympäristö on tuttu ja työhön optimaalinen.
Kotona töitä tehdessä on kannettavan tietokoneen näytön lisänä myös isompi näyttö sekä musiikin kuuntelua varten on asialliset kaiuttimet, joten työn tekeminen on kotoa käsin mukavaa. Lisäksi 2019 syyskuussa Ikeasta hankkimani työtuoli on osoittautunut pitkien päivienkin aikana hyväksi, joten mikäpäs tässä töitä tehdessä.
Seurakunnat ovat yhä olleet kiinni joten seurakuntaelämä on pysynyt yhä Internetin kautta tapahtuvana aktiviteettina. Jumalanpalveluksia on tullut katseltua YouTubesta ja Zoom-ohjelmiston välityksellä on seurakuntalaisten kanssa tullut osallistuttua raamatturyhmään. Myös pienemmällä porukalla on tullut pidettyä rukoushetkiä, joten seurakuntaelämä onneksi ei ole jäänyt yhteiskunnan poikkeusolosuhteissa pois elämästä.
Musiikin soittamisen osalta taakse jäänyt kuukausi oli todella hyvä. Soitin ja lauloin merkittävästi tavallista enemmän ja sain tarpeeksi rohkeutta jakaa myös soittoani ja lauluani useammin Instagrammin stooreihin. Joskus vain täytyy uskaltaa mikäli haluaa kehittyä eteenpäin. Soittipa tai lauloipa miten hyvin tai huonosti tahansa on aina ihmisiä joiden mielestä se kuulostaa kamalalta, mutta jos sen takia tai muuten epäonnistumisen pelon vuoksi omaa kehitystään jää liiaksi rajoittamaan ei koskaan voi kasvaa ja kehittyä täyteen potentiaaliinsa.
Ainoana miinuspuolena soittamisessa on ollut pianossa alkanut ongelma koskettimien toiminnan kanssa. Muutamat koskettimet eivät tahdo toimia aina oikein ja ääni katoaa kokonaan näistä painaessa. Kuitenkin hetken päästä kosketin tuottaa normaalisti äänen joten jotain erikoista siinä on ollut. Soitin tästä myyjäfirmalle ja he osasivat kertoa että yksittäisiä samanlaisia tapauksia tässä Kawai CN37:ssa on ilmennyt aikaisemminkin. Sovimme että tuote tullaan hakemaan huoltoon kunhan korjauksessa tarvittava osa sinne saapuu.
Valokuvailureissulla Korsossa löytyi kaatunut puu
Soittamisen ja laulamisen lisäksi myös valokuvaamista tuli harrastettua enemmän tai vähemmän. Kuitenkin sen verran enemmän että asioikseen kuvausreissukin tuli tehtyä kaverin kanssa Korson metsikössä. Kuvaaminen on ollut mukavaa ja paperille niiden tulostaminen on tuottanut yhä paljon iloa elämään.
Paperille mahdollisimman laadukkaiden valokuvien tulostamisessa olen aikaisemmin käyttänyt ensisijaisesti Canon Pixma Pro 100s -tulostinta (lue täältä), mutta jostain syystä olen saanut sen menemään siihen kuntoon että kuviin on tullut ns. banding-effektiä joka omilla tulostimen vaatimuskriteereilläni on niin häiritsevä että en sitä pysty katselemaan lainkaan. Käytännössä syynä ongelmaan on luultavasti ollut itse täytettyjen värien vääränlainen täyttö tai huonot tarvikesäiliöt.
Aikani ongelmaa ihmeteltyäni, tulosteltuani paljon testitulosteita ja testattua vielä alkuperäisillä Canonin väreillä ja tehtyäni monet puhdistukset. syväpuhdistukset sekä telojen puhdistukset päätin lopulta antaa asian olla ja hankin tilalle kuun loppuvaiheilla uuden tulostimen, Canon Pixma Pro 10s:n. Kirjoitan tästä jonakin päivänä tänne blogiini kunhan aikaa on sopivasti.
Toukokuu on ollut elämässä yleisestikin ottaen myös henkisen ja hengellisen kasvun aikaa. Olen lueskellut kirjaa “Tunne lukkosi”, käsitellyt joitain vanhoja elämäni asioita analysoiden ja paperille kirjoittaen mitkä meni pieleen ja mitä voin jatkossa elämässä tehdä toisin jotta en enää samanlaisia virheitä tee – aina on tilaa uudenlaisille virheille :D. On helpompaa tehdä itsetutkiskelua kun asiat ovat jo etäisiä eikä aiheuta samanlaisia tunnereaktioita jotka voivat sokaista tutkiskelua.
Lisäksi on ihmisenä kasvanut muutenkin elämässään jo näkemään monia asioita toisenlaisistakin perspektiiveistä joka helpottaa ymmärtämään omia ja toisten virheitä neutraalimmin ja objektiivisemmin. Ei elämässä koetut ongelmat ole yleensä kuitenkaan niitä ongelmia ja haasteita, vaan se miten niitä käsittelee, mitä niistä oppii tai mitä niistä on ollut oppimatta. Ihmisen elämä on matka jossa iän myötä kasvaa – tai ainakin toivon mukaan kasvaa – näkemään omat ja muut sekä itsensä ja muiden teot oikeassa perspektiivissä ja mittakaavassa.
Viime kuussa myös hengellisessä elämässä olen kokenut selkeää kasvua ja vahvistunut uskossani. Menneisyyden asioita tutkiessa koin eräänä iltana unille mennessäni että haluan lukea jostain syystä Raamatun sanoma -vihkosta päivän tutkiskelun aiheen vaikka en ollut sitä vihkoa korona-tilanteen aikana tutkinut lainkaan.
Tavallisesti iltaisin olen katsellut vain tabletilla YouTubea ennen nukkumaan käymistä, mutta tuona iltana koin kuitenkin selkeää vetoa siihen että haluan jostain syystä lukea sen päivän kohdan. Selasin kyseistä vihkoa ja etsiessäni päivän kohtaa en sitä kuitenkaan löytänyt vaan törmäsin täysin erilaiseen tekstiin joka käsitteli juuri sitä asiaa mitä itsekin elämässäni olin käsitellyt parhaillaan lähipäivinä. Pyhän Hengen johdatus on ihmeellinen ja uskoa vahvistava asia ja tuolla hetkellä koin selkeästi johdatusta asian kanssa 🙂
Hengellisen ja henkisen kasvun lisäksi elämään on mahtunut tietenkin myös varsin arkista ja maanläheistä menoa myöskin. Kaverini Itä-Suomesta tuli käymään ja myöhemmin viime kuussa myös toinen kaverini samalta suunnalta tuli myös pyörähtämään. On mukava kun poikkeuksellisinakin aikoina ihmisiä tulee edes jonkin verran nähtyä.
Elokuvien katselu oli aika vähäistä, ainoastaan 20 elokuvaa viime kuussa tuli nähtyä mutta onneksi monta hyvää sinne sekaan mahtui.
Kaikkiaan taakse jäänyt kuukausi oli hyvä ja elämääni parempaan suuntaan vienyt kuukausi. Tästä on siis hyvä jatkaa alkaneeseen kesäkuuhun täydellä tarmolla odottaen sitä mitä suurta ja ihmeellistä tähän kuukauteen mahtuu. Ja jos ei suurta ja ihmeellistä niin onhan se tavallinen arkikin jo suuri ja ihmeellinen asia 🙂
