Viime viikolla kirjoitin käyneeni Machinae Supremacyn keikalla joten laitetaan vielä tähän nähtäväksi lämppäribändinä esiintyneen Somehow Jo! -yhtyeen keikkakuvat.
Koko keikkaa en kerennyt heiltä näkemään sillä saavuimme paikalle kohtalaisen myöhään, mutta edes muutamia kappaleita kerkesi tätäkin yhtyettä kuulemaan. Toivon mukaan joskus tätäkin bändiä näkee kokonaisen keikan, meininki oli kuitenkin tossun alle menevää sorttia.
Kotiseuduilta joulun vietosta palatessani tein paluumatkalla pienen mutkan ja kävin Joutsenossa ostamassa R-kioskilta juomista. Samalla innostuin käydä kameran kanssa katsomassa minkä näköinen Joutsenon kirkko.
Harmillisesti – vaikkakaan ei yllättäen – kirkko oli tuohon aikaan kiinni joten ainoat kuvat joita onnistuin saamaan ovat ulkoa käsin. Laitetaan silti edes niitä kuvia nähtäväksi.
Bachelorette (IMDB) joka on käännetty muotoon Polttarittaret on vuonna 2012 julkaistu draamaa, romantiikkaa ja komediaa sisältävä elokuva mutta ei kuitenkaan romanttinen komedia. Sen on ohjannut Leslye Headland. Pääosarooleissa nähdään Kirsten Dunst, Isla Fisher, Lizzy Caplan sekä Rebel Wilson.
Tarina kertoo kouluaikaisista kaveruksista Reganista (Dunst), Genasta (Caplan), Katiesta (Fisher) sekä Beckystä (Wilson). Vastoin muiden odotuksia on Becky purjehtimassa avioliiton satamaan ja näinpä vanhat kaverit Regan, Gena ja Katie saavat kunnian olla hänen morsiusneitoinaan.
Valmistautumiset häihin eivät mene kaikilta osiltaan kuitenkaan toivotulla tavalla kun polttari-iltanaan morsian pahoittaa mielensä ystäviensä epäasiallisen käytöksen seurauksena. Pahemmin asiat alkavat lähteä vielä väärille raiteille häitä edeltävänä yönä kun morsiusneidot onnistuvat kokaiinipäissään hajottamaan ja sotkemaan morsiamen häämekon. Yö muodostuu kiireiseksi etsiessä paikkaa missä mekon voi korjata ja pestä vielä ennen aamun hääseremoniaa.
Vaikka Bachelorette onkin listattu ensisijaisesti komediaksi en tästä itse kovin paljoa komediallisia vivahteita onnistunut esiin kaivamaan. Toki koettujen tilanteiden absurdiudessa on koomisia piirteitä kun kaikki meinaa mennä pieleen, mutta tapa millä hahmot ja tilanteet tuodaan katsojalle esiin saa tunnelman tuntumaan enemmänkin draamalta. Ainakin itselläni tarinan morsiusneidot jotka ovat vaarassa pilata ystävänsä ikimuistoisen päivän omien toimiensa seurauksena sai aikaan enemmän säälin tunteita morsianta kohtaan kuin huvittunutta oloa tilannetta kohtaan.
Huolimatta siitä että en tätä komedialliselta anniltaan voi kehua on Bachelorette muutoin viihdyttävä elokuva ja sen mielenkiintoisin anti löytyykin morsiusneitojen hahmoista. Päällisin puolin ystävykset ovat hyvin erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa, mutta sisäisesti heitä yhdistää pettymykset, rikkonaisuus ja elämän hallinnan puute. Gena ei ole vuosien jälkeenkään päässyt yli nuoruuden rakkaudestaan ja pakenee tunteitaan epäterveellisesti korostettuun seksuaalisuuteen, Katie pakenee omaa epävarmuuttaan liiallisen paljon päihteillen ja Reganin epävarmuus ja hyväksyttynä olemisen kaipaus näkyy muille kovana pintana ja pomottelevana käytöksenä.
Kokonaisuutena pidin tästä elokuvasta, mutta en komedian genressä. Tapa miten hahmojen persoonat ja luonteenpiirteet tuodaan esiin katsojalle on hyvä ja toimiva, sillä se jättää tilaa omalle tulkinnalle selittämättä kaikkea juurta jaksain. Se on myös mielenkiintoinen kasvutarina joka antaa toivoa paremmasta huomisesta myös tarinan morsiusneidoille.
Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 43 881 annettuun ääneen”]5,3/10[/simple_tooltip])
Kotimaisen Fiskarsin Panimon Sepän Shavu on 5.7 % vahvuinen erikoisolut (savulager). Katkeroita oluesta löytyy 20.0 EBU ja kantavierrettä 11.5 °P. Olutta löytyy tätä kirjoittaessa ainoastaan Alkoissa erikoiserän tuotteena. Oluesta löytää lisää tietoja Alkon nettisivuilta (katso tästä).
Oluen aukaistua löytää ilman suurempia haasteita voimakkaan savun tuoksun. Hyvä niin, sillä omaan mieltymykseeni savuoluessa savu saa tulla voimakkaasti esiin. Tuoppiin kaataminen on nopea ja vaivaton prosessi sillä olut ei kuohua juuri lainkaan ja tuoppiin sen saatteleminen käy suorastaan käden käänteessä.
Olut on väriltään vaalean ruskea ja se on myös koostumukseltaan kohtalaisen sameaa. Suutuntuma on kesitäyteläinen. Maku on miellyttävä ja tasapainoinen ja siitä erottaa helposti savun ja tervan eikä oluen kepeän yrttinen vivahdekaan jää huomaamatta.
Kokonaisuutena miellyttävä olut vaikkakin omat henkilökohtaiset preferenssini toivoisi päästä maistamaan tällaista täyteläisemmällä suutuntumallakin varustettuna.
Savun maun johdattelemana mielen maisema harhailee kesäisiin öihin ja savusaunojen suuntaan ja näinpä musiikkina tämän kanssa toimii mm. Tapio Rautavaara – Tuopin jäljet tai Mark Bernes – Cranes.
Edesmenneen amerikkalaisen elokuvaohjaajan Sidney Lumetin teos Elokuvan tekemisestä joka alkuperäisellä nimellään tunnetaan Making moviesina on vuonna 2004 ilmestynyt kirja joka käsittelee otsikkonsa mukaista aihetta. Teoksessa on varsinaisen sisällön sivuja 255 ja lisäksi lopusta löytyy liitteinä Sidneyn uran tuotoksia niin elokuvien, television kuin teatterinkin saralta. Kirjan on julkaissut Like-kustannus.
Kannen tekstiin on siteerattu luultavasti tunnetuinta elokuvakriitikkoa Roger Ebertiä joka on antanut kirjasta positiivisen kuvauksen joten oli mielenkiintoista päästä tutustumaan tähän kirjaan myös itse.
Kirja käsittelee elokuvan tekemisen eri vaiheita. Vaikka teoksen sisältö on monessa mielessä tekniseltä osaltaan nykymittakaavassa jo hieman vanha eivätkä monet kirjassa kuvatut filmin käsittelyyn liittyvät asiat enää päde Hollywoodinkin siirrytty pääpiirteittäin digitaaliseen maailmaan, on tämä teos silti sellainen mikä on ehdottomasti lukemisen väärti jokaiselle elokuvien tekemisestä kiinnostuneelle.
Lumet kuvaa elokuvan luomisen prosessin eri vaiheita käsikirjoituksesta lopullisen teoksen valmistumiseen saakka monipuolisesti mutta kuitenkin viihteellisesti ja helppolukuisesti. Helppolukuisuus ja viihteellisyys onkin tämän kirjan suuri vahvuus sillä aihepiiri on sellainen että siitä olisi erittäin helppoa kirjoittaa teos jonka kuivuudesta Saharakin saisi arvoisansa vastuksen. Sujuvan kerronnan ja kepeän humoristisenkin vivahteensa ansiosta teoksen lukeminen on helppoa jokaiselle aiheesta edes yleisesti pitävälle, ei ainoastaan kovan luokan elokuvafriikeille.
Mikäli tämän tekstin lukijalle ei ole tiedossa oma suhteeni elokuviin on hyvä avata sitä ensin hieman jotta arvioni kirjasta voi suhteuttaa edes jonkinlaiseen perspektiiviin. Oma kiinnostukseni elokuvia kohtaan on useampitasoinen. Olen kiinnostunut elokuvista niin katsojana, arvioijana (kuten täältä blogista voi lukea joka lauantai arvosteluita) kuten myös harrastelijatekijänä joka haluaa kehjittyä tekemään parempia lyhytfilmejä. Ensisijaisena päämääräni lyhytfilmienkin tekemisessä on kehittyä kuitenkin tekemään omaan musiikkiini musiikkivideoita, jonka jälkeen päämäärä tietenkin siirtyy uusiin haasteisiin kun pääsen ensin tuohon saakka.
Tätä taustaa vasten arvioiden kirjan anti oli jokaista mielenkiintoni aluetta tukeva. Se antoi käsitystä millaista on tehdä isoa elokuvaa, mitä kuvauspaikalla tapahtuu, mitkä asiat ottavat aikansa ja millaisia haasteita matkalle tulee sekä tietenkin mitkä asiat maksaa ja miksi. Lisäksi kirjasta sai hyvin käsitystä myös Lumetin tavasta ajatella kamerakulmien ja värien käyttöä. Erityisesti näistä kerrotuista taiteellisista ratkaisuista ja niiden merkityksistä sain itsellenikin uusia näkökulmia elokuvien arvointiin sekä omiin lyhytfilmeihin.
Kokonaisuutena Elokuvan tekemisestä on lukemisen arvoinen teos jokaiselle harrastajalle joka on kiinnostunut syventämään ymmärrystään elokuvasta taidemuotona niin katsojana kuin tekijänäkin.