Aleksin Blogi

  • Hifimessuilla tuli pyörähdettyä

    NAIM audion räkki täynnä tavara, mutta ei vinyylisoitinta

    Viime viikolla perjantaista sunnuntaihin oli hifi-messut Helsingissä jossa myös itse lähdin pyörähtämään saatuani sinne lipun AV-lehden tilauksen myötä. Mukaan lähti myös työkaverinikin joten yksin ei tarvinnut käydä katsomassa ja ihmettelemässä mitä kaikkea hifi-maailmaan mahtuu tätä nykyä.

    Suurimpana ja silmiinpistävämpänä trendinä oli vinyylien määrä. Vinyylisoittimia oli todella monessa kuuntelulaitteistossa niin kaiuttimien kuin kuulokkeidenkin kohdalla. Lisäksi vinyyleitä myös löytyi myytävänä parilla eri esilleasettajalla joten luultavasti vinyyli ei ole ihan hetkeen katoamassa hifipiireistä. Eipä sillä, onhan vinyyli tehnyt kovaa takaisintuloa ja itsekin omistan vinyylisoittimen (lue täältä) ja viimeksi sillä olen eilen musiikkia kuunnellut joten ei ne myöskään koristeeksi ole tehty omassakaan hifisetupissani.

    Toinen asia mikä pisti silmään oli hintatasot. Näitä kaiuttimien ja laitteistojen hintoja katsoessa tulee mieleen että ostaako vaihtoehtoisesti muutaman yksiön Varkaudesta ja Jämsästä vai hyvän kuuloisen kaiutinparin. Hintaa joillakin kuulemillani kaiuttimilla oli n. 50.000 euroa joten kiitettävän arvokkaista kaiuttimista oli kyse. Vastaan tuli myös integroitu vahvistin jossa oli samassa DAC/Streamer ja tehoja 2x300W hintaan 16.000 euroa. Silläkin hinnalla voisi ostaa asunnon Keminmaalta 😀

    Avaruusajan teknologialta näyttävät kaiuttimet

    Oli esillä toki myös tavan kuolevaisten hintaluokissa olevia laitteita monessa eri tuotekategoriassa. Mukava silti tämänkaltaisilla messuilla päästä kuulemaan selkeästi hinnakkaampia laitteistoja jotta tietää minkälaista soundia irtoaa kun lyö muutaman touhutonnin lisää tiskiin. Tietenkään messuilla kuunnellessa ei laitteistot pääsee täyteen oikeuteensa sillä huoneiden akustiikat eivät ole optimaalisimmasta päästä. Hyvältä onneksi ne oli silti saatu kuulostamaan.

    Pidin myös siitä että monessa hifilaitteistossa on selvästi mietitty myös designiä ja pyritty tekmään laitteista myös kauniita. Nappien määrä oli monessa laitteessa suhteellisen vähäinen toisin kuin monissa perus kuluttajaluokan laitteistossa missä nappeja on enemmän kuin laki sallii ja laitteen ulkonäkö on sen mukainen (lue: ruma).

    Iso osa siitä miltä laite kuulostaa lähtee tietenkin siitä miltä se näyttää ja toinen puoli lähtee siitä miltä laitteissa olevat pyöritettävät rullat (äänenvoimakkuus) tuntuu sormituntumalta. Loput hyvästä äänestä lähtee siitä paljonko laite painaa. Kevyt laite kuulostaa huonommalta kuin panssarivaunun painoinen vekotin 😉 (Sarkasmivaroitus)

  • Kirkkokuvat: Söderkullan kirkko

    Söderkullan kirkko

    Tällä kertaa kirkkokuvien kohteena on Söderkullan kirkko Sipoossa. Wikipedian mukaan kirkko on Juhani Aallon suunnittelema ja se on vihitty kirkoksi 26. elokuuta 2018.

  • Leffalauantai: Revolutionary road

    Kate Winslet roolissaan April Wheelerinä

    Revolutionary Road (IMDB) on vuonna 2009 julkaistu draamaelokuva jonka on ohjannut mm. American Beauty -elokuvan ohjauksestakin tuttu Sam Mendes. Pääosissa nähdään Kate Winslet ja Leonardo DiCaprio. Elokuva pohjautuu Richard Yatesin samaa nimeä kantavaan romaaniin.

    Tarina sijoittuu 1950-luvun Amerikkaan. Nuori pari Frank (Leonardo DiCaprio) ja April Wheeler (Kate Winslet) muuttavat lähiöalueelle kahden lapsensa kanssa. Elämä pyörii tutuissa kuvioissa ja ulospäin kaikki näyttää hyvälle mutta vähitellen pariskunnalla tyytymättömyys elämässä kasvaa eikä elämä tunnu sellaiselta kuin he haluaisivat sen tuntuvan. Erityisesti April kaipaa muutosta elämäänsä ja perheen tilanteeseen ja viimein hän saa myös Frankin puhuttua ympäri muutokseen. He päättävät muuttaa Pariisiin etsimään uudenlaista alkua ja uusia tuulia elämäänsä.

    Muuttoaikeista kertominen naapureille ja työtovereille ei aiheuta ainoastaan ilahtuneita vastaanottoja ja monenlaisia epäilyksiä herää vähitellen myös Frankin mieleen muuton osalta. Muuttuuko todella kaikki paremmaksi vai onko muutto muualle turhaa ja hyödytöntä?

    Leonardo DiCaprio roolissaan Frank Wheelerinä

    Revolutionary Road on varsin toimiva ja mielenkiintoinen draamaelokuva jossa parisuhdetta ja sen haasteita on tuotu esiin keskiverrosta elokuvasta poikkeavalla ja merkittävästi realistisemmalla tavalla. Myös hahmojen persoonallisuudet heräävät henkiin uskottavalla tapaa Winsletin ja DiCaprion hyvän näyttelytyön ansiosta.

    Vaikka tarina sijoittuukin 1950-luvun lähiöön on elokuvasta helppoa löytää myös nykyaikaan sijoittuvia aspekteja. Yhteiskunta on ympärillä kyllä muuttunut mutta samanlaiset tunteet eivät kuitenkaan ole kadonneet minnekään, niiden syyt ovat luultavamminkin vain muuttanut muotoaan. Ihmisillä on yhä paikkansa yhteiskunnassa ja perheessä, heiltä odotetaan erilaisia asioita mutta odotusten ja omien mielihalujen ollessa ristiriidassa voi ulospäin näkymätön taakka käydä kantajalleen aina vain raskaammaksi kantaa. Mitä meistä enää jäljelle jää mikäli teemme sen mitä meidän kuuluukin tehdä mutta sen seurauksena menetämme yhteyden omaan itseemme, unelmiimme ja haaveisiimme?

    Kokonaisuutena Revolutionary Road on hyvä elokuva joka kestää useammankin katselun. Sen tarina on mielenkiintoinen, henkilöhahmoissa on tarpeeksi syvyyttä ja teknisessä toteutukessakaan ei ole mitään valittamista. Lisäksi DVD:llä on mielenkiintoisena lisämateriaalina videota elokuvan tekemisestä josta saa hieman lisää ajatuksia elokuvasta. Katsomisen arvoinen elokuva.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 180 321 annettuun ääneen”]7,3/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Laitilan Kukko Schwarz

    Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Schwarz on 4.5 % vahvuinen musta pohjahiivaolut. EBU oluessa on 10, EBC 84 ja kantavierrettä löytyy 12.9 %. Lisää teknisiä tietoja löytää firman nettisivuilta.

    Kuten muidenkin Kukko-oluiden kohdalla myöskään tämän tölkin ulkoasu ei erityisemmin itselleni herätä mielleyhtymää laadukkaasta oluesta. Sääli sinänsä, koska maistamani Kukko-oluet ovat jokainen olleet perus varmoja valintoja. Ilahduttavasti myöskään Schwarz ei tee tässä poikkeusta.

    Tuopista nuuhkaistua erottaa aromin josta ensimmäisenä mielleyhtymänä on mämmi. Tuoppiin kaadettaessa olut kuohuaa tasaisesti ja kauniisti muodostaen suhteellisen paksun vaahdon. Vaahto pysyy kohtalaisen aikaa pinnalla joten muutamassa erässä tuli olut tuoppiin saateltua.

    Tuopissa oluen kaunis tumma sävy pääsee hyvin oikeuksiinsa. Kyseessä on todella musta olut jonka rinnalla Coca-Colakin näyttää vedellä läträtylle litkulle. Omaan silmääni väri on miellyttävä.

    Suutuntuma on puolitäyteläinen. Maku on maltainen ja pehmeä ja varsin helposti lähestyttävää sorttia. Sen paahteinen maku toimii hyvin sillä se pysyy tasapainoisena eikä korostu liiaksi. Perus hyvä olut jota voin kuvitella ostavani toisenkin kerran vaikka hieman täyteläisempääkin tuntua olisin mielelläni kokenut.

    Musiikiksi menee tämän kanssa mm. Neun Welten – Heidenacht tai Saturnus – All alone.

  • Uusi TV-taso

    Uusi TV-taso

    Kodin sisustaminen jatkuu vähän kerrallaan. Tällä kertaa muutoksen koki televisiotaso sekä työtuoli. Työtuolista postaan joskus erikseen kokemuksia mutta tällä kertaa lyhyesti kirjoitan tästä televisiotasosta.

    Aikaisemman televisiotasoni voi nähdä esimerkiksi muuton jälkeisestä postauksesta Muutama kuva olohuoneesta. Niissä kuvissa se vielä näytti hyvälle koska romppeen määrä oli merkittävästi nykyistä vähäisempi. Kuvissa ei ollut vielä olohuoneeseen myöhemmin tullutta pianoa, videotykkiä jne.

    Vähitellen asuntoon on tullut lisää tavaraa joka tietenkin on muuttanut sitä minkälaiset huonekalut palvelevat parhaiten muuttuneita käyttötapoja. Esimerkiksi isot lattiakaiuttimet tuli siisteyden vuoksi vietyä pois olohuoneesta sillä nautin elokuvissa ja peleissä enemmän 5.1 tai 4.1 äänentoistosta kuin ainoastaan stereosta. Vierekkäin molempien pitäminen häiritsi visuaalista silmääni joten päädyin viemään isot kaiuttimet makuuhuoneeseen jotta surround-äänissä pysytään etu- ja takakaiuttimien osalta samanlaisessa äänentoistossa. Koska isoja kaiuttimia ei enää olohuoneessa ole oli myös televisiotaso mahdollista päivittää täysin erilaiseksi kuin aikaisemmin.

    Televisiotaso tuli haettua IKEAsta, kuinkas muuten. Varsinaisesti kuvassa on kaksi TV-tasoa vierekkäin, 2 x 120 cm Bestå-sarjan runkoa. Tuotteen löytää IKEAn sivulta tämän linkin takaa. Syyt miksi päädyin tähän malliin oli omaa silmää miellyttävä ulkonäkö sekä tietenkin yhtä tärkeänä oikea korkeus.

    Oikea korkeus oli täysin ehdoton vaatimus sillä televisiotason päällä on UST-videotykki. Kangas on asennettu kiinteästi tiettyyn korkeuteen ja se on mitoitettu aikaisemman televisiotason korkeuden mukaan. Kankaan paikan vaihtaminen olisi ollut merkittävästi hankalampi operaatio kuin vain etsiä suoraan oikeaa korkeutta oleva TV-taso joten tämän suhteen IKEAn Bestå täytti vaatimukset suoraan.

    Tasoa kasaamassa

    Taso myydään ilman ovia joten ovet ja saranat oli ostettava erikseen. Ostin fiksusti kaksi ovea sekä kaksi pussia saranoita eli molempiin oviin. Kotona ensimmäisen tason kasattua tajusin että ovi tietenkin yltää vain puoleen väliin yhtä tasoa joten molemmat ovet menivät ensimmäiseen kasaamaani televisiotasoon. Heh, kuinkas muuten. Seuraavana päivänä oli siis uusi reissu IKEAan edessä hakemaan kaksi ovea lisää. Onneksi ovet ovat niin pieniä että ne mahtuivat omaan autoonikin ilman ongelmia.

    Hankin tason sisälle myös muutamat hyllylevyt. Hyllylevyjen paikan voi helposti valita valmiiksi oleviin reikiin sovittamalla ja ainakin omaan käyttööni hyvät korkeudet hyllylle löytyi helposti.

    Hyvä puoli näissä tasoissa on myös valmiiksi mietityt johdon reiät takana, eli takalevyssä on jätetty reiät ylös ja alas joista johdot voi pujotella tason taakse. Kätevää. On kuitenkin hyvä huomata että taso on kohtalaisen kapea joten yhdestä hyllystä toiselta puolen jouduin jättämään koko takalevyn pois jotta sain AV-vahvistimen sinne sisälle mahtumaan niin että johdotkin saa sinne kiinni.

    Hyllyn kasaaminen oli helppo operaatio, mutta tarpeeksi IKEAmainen että sain tälläkin kertaa urpoiltua kasausvaiheessa parissa kohdassa. Kaikkein rasittavimmat osat kiinnittää oli muutamat metalliset osat. Rasittavimmaksi näiden kiinnityksen teki se että käytin käsikäyttöistä ruuvimeisseliä koska en omista akkukonetta ja hiki päässä näitä sitten ähersin kiinni. Ilahduttavasti (sarkasmi) kun olin saanut koko tason kasaan sain havaita että eihän niillä osilla ole edes mitään merkitystä jos tasoa ei kiinnitä seinään joten täysin turhaan olin näitä hiki päässä vääntänyt kiinni. Seuraavaa tasoa kasatessa jätin nämä sitten suosiolla laittamatta 😀

    Ovien kiinnittäminen oli kanssa nihkeä prosessi mutta sain kuin sainkin ne paikalleen. Nyt joitain päiviä hyllyä kämpässäni katsoneena olen ollut todella tyytyväinen. Se on siisti ja sinne saa näppärästi vahvistimen, cd-soittimen, konsolit ja vinyylilevyt sisään piiloon joten ainoa ongelma tason kanssa on vahvistimen ja CD-soittimen kaukosäätimen toimimattomuus oven ollessa kiinni sekä potentiaalisesti konsoleiden lämpeneminen kovassa käytössä. Kaikista näistä selviää ovea avaamalla käytön aikana.

    Lisäksi kaukosäätimen toimimattomuuteen on olemassa Verkkokaupassa erilaisia infrapunan jatkeita joten kirjoitan sellaisesta tänne blogiin myöhemmin kokemuksia kuinka ne toimivat.