Tämänkertaisena ateriana toimii pasta tofettea ananaksen kanssa laitettuna sekaan chilisoossia ja tabascoa.
Aterian valmistaminen on tuttuun tapaan mutkatonta. Vettä kattilaan, odottaa sen verran että vesi kiehuu tai ainakin lähestulkoonsa kiehuu ja sen jälkeen heittää veteen pasta tofette -pussin sisällön. Heitin koko 500 gramman pussin koska tarkoitus oli tehdä aterian lisäksi myös tästä eväät seuraavalle työpäivälle.
Kun pasta oli sopivan pehmeää omaan makuun (n. 11 minuuttia taitaisi olla ohjeessa) heitin ylimääräiset vedet lavuaariin, kippasin Rainbowin Chili-pastakastikepurkin sisällön kattilaan ja hämmentelin. Sen jälkeen vielä oli hyvä heittää purkillinen ananasta mukaan seuraksi ja viimeistellä maku tabascolla. Tabscoakin tuli heitettyä reilulla kädellä sekaan jotta makuun sai hieman edes yritystä.
Aterian ainesosat
Maku ateriassa oli ihan hyvä mutta silti tarpeettoman pelkistetty. Ensi kerralla varmaankin on hyvä koettaa sekaan heittää jotain muutakin.
Herkkusieniä oli alunperin tälläkin kerralla jo tarkoitus heittää mukaan mutta olivat mokomat päässeet jääkaapissa jo näkemään parhaat päivänsä eikä niitä enää halunnut saati uskaltanut ruokaansa laittaa. Hyvä muistaa jatkossa että tuoreehkot herkkusienet eivät kovin kauaa pysy syömäkuntoisina vaan ne kannattaa valmistaa mahdollisimman pian valmiiksi ateriaksi 🙂
Kokonaisuutena varsin edullinen ja syömäkuntoinen eväs johon kannattaa kuitenkin laittaa jotain muutakin kuin mitä itse laitoin.
Automankan hankkimisen jälkeen (lue täältä) tuli kaverini kanssa puhetta että hänellä olisi ylimääräisenä vanha subwoofer eli kansankielellä “subbari” sekä muutama ylimääräinen vahvistinkin jonka kumman jomman voisi Miniin heittää. Koska tämä kuulosti ajatuksen tasolla hyvälle idealle täytyi tämä pistää myös ideasta käytäntöön.
Pärräilin kaverin luo ja katselimme josko subi mahtuisi Minin pieneen takakonttiin. Mahtuihan se, joten ei muuta kuin asennushommiin.
Kävimme Biltemasta ostamassa johtosarjan. Näppärästi myivät valmista asennuspakettia jossa tuli mukana pitkät RCA-kaapelit, herätevirtakaapeli, virtajohto, kaiutinkaapeleita ja lisäksi myös erilaisia liittimiä. Kätevää, ei joutunut erikseen lähteä kaivamaan näitä jokaista. Biltemasta jatkoimme matkaa mäkkiin hakemaan asennusruokaa ja syömisen jälkeen sitten pääsimme kunnolla asennushommiin.
Kaveri hoiti suurimman osan asennusvaiheista koska hän tiesi mitä tehdä ja itse olen suhteellisen käsi tämänkaltaisissa hommissa muutenkin. Haastavin osuus oli saada vedettyä virta akulta peräkonttiin tulevalle vahvistimelle sillä johdon pujottamisessa meni hetki. Onneksi kuitenkin valmis reikä löytyi josta piuhan sai vedettyä. Sen jälkeen muiden johtojen vetäminen menikin merkittävästi helpommin.
Vahvistimeksi tuli 4-kanavainen Denver. Täysin riittävä tähän käyttöön.
Soittimelta lähti RCA:t Subwooferille suoraan ja herätevirtakin lähti mankan takaa normaaliin tapaan. Piuhat kiinni ja testaamaan. Vahvistin ei saanut virtaa ensimmäisillä parilla yrittämällä joten päätimme seuraavaksi testailla josko vika on herätteessä eikä vahvistimessa. Virtojen ja herätteen tultua akulta suoraan vahvistin meni suoraan ongelmitta käyntiin ja myös subbari lähti toimimaan ilman ongelmia. Ainakin siis selvisi siinä että vahvistin ja subbari toimii.
Muutamat kerrat herätevirtaa irrotellessa ja vaihtaessa toiseen piuhaan lähti herätekin lopulta toimimaan oikein. Lopulta heräte oli se missä alunperin johto meillä oli kiinnikin, mutta jostain syystä alussa se ei tahtonut toimia. Jälkeenpäin mietittynä luultavasti syynä on voinut olla huonosti paikallaan ollut sulake vahvistimessa koska irroittelimme niitä välillä kun tarkistimme että ne eivät ole palaneet. Eivät olleet. Mahdollisesti ne on ollut vain huonosti kiinni tai jotain jonka takia herätevirta ei ensin toiminut. Oli miten oli, sen jälkeen herätevirta on tullut ongemitta ja vahvistin käynnistynyt samalla kun autosoitinkin.
Perinteiset ysärieurodancet heti soimaan!
Ensitesteinä sitten heti täytyi pistää Omnimaria ja 90-luvun Eurodance-kappaleita, kuinkas muuten 🙂 E-Roticin Max don’t have sex with your ex kuulostaa yhä toimivalta kappaleelta ja subbarin kanssa se kuulostaa siltä miltä sen kuuluukin. Onhan noissa ysärieurodanceissa hieman tuhnut bassot verrattuna uudempiin elektronisen musiikin kappaleisiin, mutta sopivasti kuitenkin että tunnelmaan pääsee.
Jos biisi ei ole tuttu löytyy se mm. YouTubesta.
https://youtu.be/SGyNNdH6b18
Subbari ja vahvistin on vaikuttanut erinomaiselta lisältä auton äänentoistoon. Näinhän se taitaa kuitenkin mennä että “voit ottaa miehen pois ammattikoulusta mutta et ammattikoulua pois miehestä” 😉 Talvea ja käsijarrukäännöskelejä odotellessa tässä on hyvää aikaa pärräillä 😀
Edellisestä musamaanantai-postauksesta on hyvä tovi kerennyt kulumaan, mutta jatkan näitä aina aika ajoin kun saan aikaiseksi. Tällä kertaa innostus kirjoittaa tuli kun vihdoin viimein sain tilattua itselleni tämänkertaisen levyn internetin ihmemaasta Discogs-verkkopalvelusta.
Tämänkertaisena levynä on itävaltalaisen Estatic Fearin albumi A sombre Dance. Tyylisuunnaksi on ainakin Metal Archivesin sivuilla laitettu yhtyeelle sinfoninen doom metalli, mutta en suoranaisesti kyllä tähän kategoriaan itse tätä laskisi. Levyssä on selkeästi havaittavissa doom metallin vivahteita mutta mukana on paljon myös kevyttä tunnelmointia kitaran tai luutun tahtiin. Jotain tunnelmointimetallia yhtä kaikki.
Levy on julkaistu jo vuonna 1999 ja se on yhtyeen toinen täysipitkä albumi. Kyseessä on myös viimeinen levy näillä näkymin sillä tämän jälkeen ei ole muita levyjä näkynyt tai kuulunut. Sääli.
Tämän levyn tapauksessa on ehkä huonoa puhua muutenkaan varsinaisesta yhtyeestä sillä tämä on Matthias Koglerin yhden miehen projekti jossa sitten mukana on ollut sessiomuusikoita muualta.
Kuten joidenkin aikaisempien musamaanantai-levyjen tapauksessa on myös tämä sellainen albumi mitä luultavasti kovinkaan monet itseäni livenä tuntevat eivät ole kuitenkaan kuulleet edes nimeltä. Itse löysin tämän levyn joskus vuoden 2010 aikoja, ainakin näin nopeasti muistelen että taisin asustella tuolloin Ruotsissa kun tähän levyyn Spotifyssä törmäsin. Kuuntelin tuolloin tätä albumia monet kerrat ja ihastuin siihen täysin. Koetin tätä löytää aikoinaan myös levykaupoista mutta heikolla menestyksellä. Levyä ei saanut tilattua levykauppoihin joten levyn osto jäi siten ainoastaan kauniiksi ajatukseksi.
Joitain viikkoja takaperin jostain syystä tämä levy tuli jälleen mieleeni ja nykyisten nettipalveluiden aikakaudella onnistuin albumin vihdoin viimein myös löytämään fyysisenä levynä. Levy lähti tilaukseen Venäjältä ja jonkin tovin päästä levy sitten saapui postin mukana täysin avaamattomana muoveissa.
Monien vuosien jälkeenkin tämä kuulostaa omaan korvaani erinomaiselle albumille. Se on kauniin tunnelmallinen, sopivan raskas ja melankolinen, haikea mutta ei kuitenkaan lohduton. Erinomainen levy syksyn pimeneviin iltoihin siis.
Itseäni tässä albumissa erityisesti säväyttää sen vaihteleva mutta tasapainoinen tunnelma vaikka metallimusiikkia yhdistetään rauhallisempaan tunnelmointiin ja kuinka mukavasti albumille on saatu mukaan kauniita piano-osuuksia, akustisia kitarointeja, sähkökitaralla fiilistelyitä sekä nopeampaakin menoa, kaunista naislaulua ja raskaampaa miesvokaalia. Kaikin puolin tämä albumi on yhä edelleen levy jonka lasken mestariteosten kategoriaan.
Levyllä kappaleilla ei ole varsinaisesti nimiä muita kuin Intro ja Chapter I:stä Chapter IX:ään. Levy olisikin hyvä kuulla alusta loppuun asti kokonaisuutena eikä yksittäisinä irtokappaleina, mutta laitan tähän muutaman chapterin YouTubesta joista saa hyvin käsitystä minkälaisesta musiikista on kyse.
Elokuu vaihtui syyskuuksi ja on aika kirjoitella tavallisen tapaan kuukausikatsaus, lyhyt katsaus kuluneeseen kuukauteen. Mitä tuli tehtyä vai tuliko mitään.
Viime kuukausi oli mukava kuukausi vailla mitään sen suurempia ihmeitä. Töissä tuli käytyä normaaliin tapaan, mitä nyt autolla kuljin töihin normaalien julkisten kulkuvälineiden sijaan. Autoilua tuli harrastettua sen myötä (ja muutenkin) paljon ja autoon sai rahaakin valitettavasti palamaan kiitettävät määrät. Minkäs teet. Jos auton haluaa pitää ajossa on siitä pidettävä huolta, olipa sitten uusi auto tai vanha auto.
Auto kävi siis viime kuun puolella huollossa (lue täältä) ja siihen sen verran sijoitettuani tulin varmistuneeksi siitä että Miniä ei ole tarkoitus laittaa ihan vähässä kummassa kiertoon. Sen jälkeen päivitin myös auton soittimen (lue täältä) ja tulipa siihen kaverin kanssa värkättyä myös vahvistin ja subbari. Kaverilla oli nurkissa yksi ylimääräinen subbari autoon ja muutamat ylimääräiseksi jääneet vahvistimet joista pääsi valitsemaan paremman varsin edulliseen toverihintaan joten laittelimme sitten poppivehkeet autoon parempaan kuosiin myös bassotoiston osalta. Tästä on tulossa ensi viikolla postaus tänne blogiinkin.
Viime kuukauden puolella kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni Adventtikirkossa (lue täältä). Olen nyt useampanakin lauantaina tuolla käynyt katselemassa minkälaista opetusta siellä on ja minkälainen seurakunnan toiminta muutoin on. Jatkossakin on aikomus käydä ainakin jonkin verran katsomassa jotta saa paremmin käsitystä paikasta. Tarkoitus olisi käydä myös katsomassa muita seurakuntia ihan yleisestä mielenkiinnosta, joten katsellaan josko tässä alkavassa kuukaudessa saisin aikaiseksi lähteä katsomaan minkälaisia muita paikkoja täällä on.
Aamuinen Helsinki elokuussa
Elokuussa oli myös Taiteiden yö jossa tuli kavereiden kanssa käytyä (lue täältä). Tavalliseen tapaan kavereitakin tuli nähtyä ja sosiaalista elämää tuli elettyä myös töiden ulkopuolella. Yksi kaverikin kävi täällä päin kylässä muutamia päiviä ja saimme aloiteltua videoeditointiprojektin leikkausta. Toivottavasti se saadaan maaliin mahdollisimman pian 🙂
Elokuvia tuli katsottua viime kuussa 33 kappaletta eli hieman yli yhden per päivä. Ei pöllömmin. Mukaan mahtui monta hyvää mutta myös aivan tasotonta roskaakin kuten odotettavaa on. Viime kuussa Suosituksia-sivulle löysi tiensä kaksi elokuvaa, Serena sekä A ghost story. Näistä tulee joskus tänne blogiinkin arvostelut.
Lisäksi viime kuussa tuli kaverini käymässä ollessa katsottua omalla Suosituksia-listalta olevia leffoja uudemman kerran. Kaveri ei ollut nähnyt näistä montaa joten katsoimme leffat The Beguiled,mother!, Låt det rätte komma in, sekä The Others. Uudelleen katsottua mielikuvani näistä vahvistui – nämä menisivät vielä nykyisinkin katsottuna itselleni Suosituksia-sivulle. Muutaman kohdalla omaa arvosanaani elokuvasta tuli myös nostettua joten hyvä on välillä uudelleen katsoa kehumiaan elokuvia. Tietenkään en blogiin päivittänyt muuttuneita arvosanoja koska arvostelu on kuitenkin aina läpileikkaus sen hetkiseen elokuvamakuuni jolloin olen elokuvan katsonut eikä niitä jälkeenpäin arvosteluihin siksi muuteta.
Viime kuun aikana tuli kokkailtua kotona merkittävästi enemmän. Tämä on ollut varsin hyvä asia niin taloudellisesti kuin terveydellisestikin ja jatkossakin on tarkoitus kokkailla paljon kotona. Kokkailupostauksiakin tuli tehtyä tänne muutama (täällä, täällä ja täällä) mutta tietenkin useammin on tullut ruokaa kotona laitettua, monesti vain on tullut syötyä samaa evästä monta päivää tai sitten tehtyä sellaista mistä tänne blogiin on jo aikaisemmin kirjoitellut.
Verenpaineita ajatellen kotona kokkailu on ollut hyväksi sillä suolaa ei tule tuolloin ruokaan laitettua juuri lainkaan. Olen myös tainnut joka viikko syödä lohta ja paljon useammin myös kasvisruokaakin on tullut laitettua. Paino on silti junnannut samassa 105-107 hujakoilla päivätasoisen vaihtelun ollessa jopa pari kiloa. Eipä siinä mitään, sieltä se alas vähitellen tulee kun vain jatkaa terveellisemmin syömistä. 🙂
Eipä viime kuussa mitään sen suurempia mullistuksia ollut. Elämä jatkui omalla painollaan tutuissa uomissa joten tästä on hyvä jatkaa kohden alkanutta kuukautta.
Along came Polly eli Polly tuli kuvioihin on vuonna 2004 julkaistu romanttinen komedia jonka pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston ja Ben Stiller. Elokuvan on ohjannut John Hamburg.
Tarinassa kerrotaan vakuutusyhtiön riskianalyytikosta Reubenista (Ben Stiller) joka elokuvan alussa avioituu asuntovälittäjänä toimivan Lisan (Debra Messing) kanssa. Pari lähtee häämatkalle joka muuttaakin heidän suhteensa täysin sillä Lisa päätyy harrastamaan heti matkan alkuvaiheilla seksiä lomakohteessa olevan sukellusopettajan kanssa. Reuben palaa kotiin yksin ja Lisa jää lomakohteeseen.
Yksin kotipuolessa ollessaan Reuben tapaa ystävänsä kutsumassa tapahtumassa sattumalta vanhan koulututtavansa Pollyn (Jennifer Aniston) ja pian hän huomaakin Pollyssä sellaista vetovoimaa mikä saa hänessä halun tutustua Pollyyn paremminkin. Reuben ja Polly alkavat tapailemaan toisiaan ja vähitellen tuttavuus ottaa läheisempiäkin muotoja.
Suhdekuviot monimutkaistuvat kun Lisa palaa takaisin harharetkiltään ja Reubenin omien toimien seurauksena myös välit Pollyyn alkavat ottaa Reubenin tahdon vastaisen suunnan.
Reuben (Ben Stiller)
Along came Polly on varsin perinteistä kaavaa noudattavaa romanttista komediaa, eli siinä on ihmiset jotka rakastuvat toisiinsa mutta kaikki kuviot eivät kuitenkaan mene ykkösellä putkeen vaan vaativat enemmän tai vähemmän matkalle tulevien esteiden poistamista. Tällä kertaa esteenä on avioliitto ja petollinen vaimo sekä varsin erilaiset luonteenpiirteet ja niiden yhteensovittaminen.
Kuten romanttisilla komedioilla on yleensä tapana on tämäkin viihdyttävää ja kepeää hyvän mielen elokuvaa jollaisia on mukavaa katsoa kun haluaa tuttua ja turvallista tarinaa jossa on onnellinen loppu. Toisin sanoen elokuva on varma valinta etsiessä hyvää elokuvaa jokaiselle romanttisen komedian ystävälle aivan yhtä paljon kuin se on varma valinta katsomatta jättämiselle jokaiselle romanttista komediaa inhoavallekin.
Elokuvassa korostuu lajityyppinsä ominaispiirteet selkeästi eikä se tarjoa juurikaan mitään poikkeavuutta, mitä nyt vessahuumoria on hieman normaalia enemmän mukana.
Lisa (Debra Messing)
Ohjaustyö elokuvassa on lajityypilleen ominaista, näyttelytyö on sellaista mitä sen odottaa olevankin, juoni on viihdyttävä, humoristinen ja romanttinen joten Along Come Pollysä on kaikki mitä hyvältä romanttiselta komedialta voi odottaakin. Lisäksi olisi myös häpeällistä olla laskematta elokuvan vahvuudeksi pääosarooleissa nähtävää aina yhtä ihastuttavaa ja klassisen viehättävää Jennifer Anistonia joka jo itsessään on syy katsoa mikä tahansa elokuva.
Mikäli romanttiset komediat on oma juttusi ei Along come Pollyä kannata jättää välistä. Mikäli romanttiset komediat vastaavasti eivät puhuttele lainkaan ja niiden perinteiset kuviot lähinnä ärsyttää on turvallista hypätä myös tämän elokuvan ohi, sillä mitään uutta elokuva ei katsojalleen tarjoa vaan se nojaa puhtaasti viihteelliseen aspektiin.