• Kuukausikatsaus heinäkuuhun

    Helteinen heinäkuu jäi taakse ja elokuu saapui kuin varkain jälleen luoksemme. Kaikeksi onneksi näyttää siltä että vielä on kesää jäljellä, joten älkäämme vaipuko epätoivon syövereihin vaan iloitaan vielä kun aurinkoisia päiviä on joista nauttia. Blogille tuttuun tapaan on kuukauden viimeisenä tai seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä aika silti tehdä lyhyt kuukausikatsaus kuukauden tapahtumiin.

    Viime kuukauden puolelle mahtui monenlaista aktiviteettia. Suurimpana ja mielenkiintoisimpana ehdottomasti oli serkkuni häät joissa sain kunnian olla vieraana. Häät oli kauniit ja niin oli hääparikin, kuinkas muuten. Häät järjestettiin maaseudun rauhassa Lohjan Sammatissa eli pääkaupunkiseutulaisittain ajateltuna Lapissa joka alkaa heti Kehä III:n ulkopuolelta.

    Heinäkuussa myös asuntoa tuli laitettua jälleen miellyttävämpään kuntoon. Serkkupoika kävi laittamassa uudet verhokiskot jokaiseen huoneeseen ja nyt pystyn laittamaan verhot kiinni ja auki kuten normaalit ihmiset tavallisissa elämässään tapaavat tehdä. Ai että, tämä on hyvä. Mikäs sen mukavampaa kuin saada verhot laitettua auki tai kiinni aina kun siltä tuntuu ilman että verhot tökkivät sentin tai kahden välein niin paljon että niiden laittaminen aiheuttaa tarpeetonta verenpaineen nousua.

    Viime kuun puolella sisustuksellisesti tuli palattua takaisi kahden tietokoneen ratkaisuun jotka molemmat ovat eri huoneissa. Aikaisemmin oli Mac Mini kiinni olohuoneessa samassa näytössä kuin pelitietokoneeni, mutta lopulta ahtauden ja epäkäytännöllisyyden vuoksi viskasin Mac Minin makuuhuoneeseen omalle pöydälleen. Mac-kone on ensisijaisena tietokoneenani audiovisuaalisessa tuotannossani (eli valokuvien käsittely, videoiden editointi sekä musiikin teko) ja siinä tarvittavat romut eivät olisi enää fiksusti mahtuneet olohuoneeseen joten parempi oli tehdä siisteyden ja käytännöllisyyden suhteen joustaminen että toinen kone on eri paikassa kuin toinen. Parempi kaksi hyvää erillistä ratkaisua kuin kaksi epäkäytännöllistä yhdessä läjässä.

    Koivukylässä on kesäistä

    Viime kuun puolella tuli tori.fi:ssä myytyä myös vanhaa rompetta pois ja hankittua kaikkea muuta nykyisin tarpeellisempaa tilalle. Viime kuu oli vanhan roinan myynnin osalta kokonaisuutena varsin hyvä ja viimeksi eilen laitoin vielä lisää roinaa kaapeista myyntiin, toivottavasti nekin lähtevät kiertoon inhimillisessä ajassa. On hyvä laittaa aina ylimääräiseksi jääneitä romuja myyntiin sillä nopeasti niistä satojakin euroja saattaa irrota uusiokäyttöä varten.

    Viime kuukauden ostoksista tänne blogiinkin jo kirjoitin että monihuoneäänijärjestelmä tuli vaihdettua Sonokseen (lue täältä) ja nyt hieman vajaa kuukauden niitä käyttäneenä olen pitänyt näitä erinomaisena ostoksena. Taustamusiikin kuuntelun määrä on lisääntynyt todella paljon kiitos Sonosten suoraviivaisen ja vaivattoman käyttökokemuksen. On todella mukava aamuisin pistää rauhallista musiikkia taustalle hiljaisella soimaan samalla kun kahvia ryystää ja katsoo kuin päivä tekee tuloaan. Joskus aikoinaan koetin bluetooth-kaiutintakin tällaiseen mutta se jäi käyttämättä tämänkaltaisessa käytössä liiallisen säätämisen tarpeen vuoksi.

    Heinäkuussa hankin myös Rajalan kesäalennuksesta uuden kameran josta täällä blogissakin ohimennen mainitsin (lue täältä). Nyt vajaan kuukauden Fujifilm X-T2:ta ja sen kittiputkea käyttäneenä on vahvasti jo syntynyt mielikuva siitä että se on paras kamera mitä olen koskaan omistanut. Olen kuvaillut luultavasti vuodesta 2003 saakka jolloin käytössäni oli analoginen pokkarikamera. Kuitenkin ensimmäisen digitaalisen kameran hankin jo vuonna 2004 ja sen jälkeen kameroita on tullut ja mennyt vuosien mittaan hyvin monenlaisia, pääsääntöisesti Canoneita ja nyt viime vuosina Nikoneita.

    Fujifilm X-T2:n käytöstä ja viehättävyydestä kuvauksessa kertonee jotain se että olen tänä vuonna vajaassa kuukaudessa kuvannut sillä jo yli 3900 valokuvaa. Vertailukohteena Nikon D750:llä olen kuvannut koko alkuvuoden aikana 3011 valokuvaa ja siinä on kuitenkin mukana koko Prahan reissu ja kaikki muutkin valokuvat. Lyhyesti sanoen Fuji on kulkenut mukana kourassa lähes jokaisena päivänä kun olen ollut töissä, kaupungilla tai milloin missäkin. Se on ollut sopivan kevyt kuljettaa mukana ja sitä on ollut hauska käyttää – mitäpä se parempaa kameralta voisi toivoa?

    Muista hankkimistani sekalaisista laitehankinnoista kirjoittelen joskus tänne arvosteluita ja kokemuksia jos ja kun jaksan ja saan aikaiseksi.

    Heinäkuussa tuli myös käytyä useammallakin keikalla. Kävin katsomassa Hilland Playboysia (lue täältä), Carach Angrenia (lue täältä) sekä Wolfheartia (lue täältä), Ruudolfia ja Prinssi Jusufia (kuvia tulossa lähiviikkoina) ja tulipa vihdoin viimein nähtyä myös The Offspring jonka lämppärinä oli Danko Jones. Harmillisesti tuolla keikalla sai ainoastaan matkapuhelimella kuvata joten saapa nähdä tuleeko mitään kuvia näistä tänne. Täytyy katsoa onko niissä seassa yhtään julkaisukelpoista 🙂

    Vaikka heinäkuussa palasin kesälomalta takaisin töihin jäi onneksi sosiaalisellekin elämälle normaaliin tapaan aikaa. Innostuinpa myös työkaverini kanssa vetämään paikallisessa kuppilassa duettona karaokea. Lisäksi sain vihdoin ja viimein aikaiseksi monen vuoden sitten joskus -ajattelun jälkeen käydä täällä päin yökerholla. Kävin joraamassa Vantaalla sijaitsevalla Pingviinillä kaverini ja hänen kaverinsa kanssa.

    Elokuvien katsomisen määrä romahti merkittävästi sillä viime kuussa katsoin vain kymmenen elokuvaa. Tämä on toki ymmärrettävää kun aika on kuitenkin rajoitettua ja harrastuksia ja menoja oli muitakin, mutta eiköhän tässä taas syksyä kohden mennessä tule enemmänkin elokuville aikaa.

    Viime kuu oli myös ilahduttava senkin suhteen että auto tuli takaisin laitettua kaverin kanssa ajokuntoiseksi (eli käynnistettyä kaapeleista) ja useampana iltana sen jälkeen onkin autolla tullut pärräiltyä. Jos saan asiakkaalta autopaikan järjestymään rupean käymään nykyisessä asikasprojektissa omalla autolla jotta säästyisi merkittävästi aikaa viikkotasolla työmatkoista. Saapa nähdä miten käy!

    Viime kuukausi oli itselleni myös ensimmäinen kuukausi milloin pidin päiväkirjaa kokonaan paperisena versiona. Olen joskus vuosia sitten koettanut kirjoittaa (lähes) joka-aamuista päiväkirjaani paperille mutta olen kuitenkin palannut aina takaisin tietokoneella kirjoittamiseen sen helppouden ja käytännöllisyyden vuoksi.

    Kuitenkin sen jälkeen kun hankin tulostimen (lue täältä) innostuin tästä päiväkirjan käsin kirjoittamisesta paperille aivan uudella tapaa sillä nyt päiväkirjamerkintöhin tulee kirjoittamisen lisäksi tulostettua aina yksi kuva edellisen päivän tapahtumista. Tämä on antanut päiväkirjalle paperisena versiona selkeän edun tietokoneella kirjoittamiseen sillä konkreettinen valokuva liimattuna päiväkirjan sivulle antaa aivan erilaisen tunteen kuin digitaalisessa muodossa jossain bittiavarauudessa pyörivä valokuva ja teksti. Jatkan siis yhä paperisen päiväkirjan parissa 🙂

    Kokonaisuutena heinäkuu oli hyvä kuukausi. Siihen mahtui monenlaista aktiviteettia mutta myös rennosti ottamista. Toisin sanoen pääpiirteittäin tavallista arkielämää mutta lisäksi myös hyvänä vaihteluna häitäkin pääsi pitkästä aikaa nauttimaan 🙂

    Mukavaa alkanutta kuukautta kaikille!

  • Keikka: Wolfheart @ On The Rocks 2019-07-17

    Wolfheart On The Rocksissa heinäkuussa 2019

    Kuten viime viikolla kirjoitin oli 17.7.2019 Helsingissä On The Rocksissa keikka jossa oli soittamassa Wolfheart sekä Carach Angren. Viime tiistaina postasin kuvia Carach Angrenista joten tällä viikolla sitten viime viikon postauksessa lupaamani kuvat Wolfheartista.

    Kaikki kuvat on otettu Fujifilm X-T2 kameralla käyttäen 18-55 F/2.8-4.0 objektiivia.

  • Mini kulkee taas

    Mini on jälleen ajokunnossa

    Jokunen aikaa taas kerkesi vierähtämään että autolla ei päässyt enää pärräilemään. Syynä tähän oli auton akku joka oli päässyt tyhjenemään parkkipaikalla ollessaan.

    En ole täysin varma mikä moisen on aiheuttanut mutta havaitsin ainakin unohtaneeni tupakansytyttimeen FM-lähettimen kiinni varmaankin kuukaudeksi joten mitä luultavammin tämä on aiheuttanut akun tyhjentymisen.

    Täyttä varmuutta auton käynnistymättömyydelle ei ollut mutta vahva epäilys oli siitä että ongelma on seurausta akun tyhjentymisestä sillä mitään sisävaloja tai vastaavia ei autoon tullut. Viime perjantaina sain vihdoin aikaiseksi käydä ostamassa kaapelit joilla voi akkuun syöttää toisesta autosta virtaa ja niinpä perjantaina illalla sitten kaveri tuli autonsa kanssa pihassa pyörähtämään ja antamaan Minille virtaa.

    Toisesta autosta virtaa saatuaan Mini käynnistyi samantien ilman ongelmia joten oli ilahduttavaa havaita että käynnistymättömyyden ainoa syy näytti olevan ainoastaan tyhjentyneessä akussa. Heti kun auton oli saanut käyntiin lähdin pyöriskelemään lähialueille ympyrää useammaksi kymmeneksi minuutiksi jotta saan akkua ladattua sillä tarkoituksena oli lauantaina päästä menemään häihin keskelle ei mitään (lue: Sammattiin) ja omalla autolla sinne meno oli selkeästi helpoin vaihtoehto.

    Lauantaina kävin sitten aamusta heti koettamassa vieläkö auto lähtee käyntiin ja ilman ongelmia sai auton käyntiin eikä kaveria tarvinnut kutsua antamaan uutta kertaa virtaa. Viikonloppuna sitten ajelin Sammattiin ja takaisin sekä sunnuntaina vielä Verkkokaupalle Jätkänsaareen ja takaisin ja hyvin tuntuisi Mini taas rullailevan. Täytynee jatkossa muistaa ajaa paljon useammin jotta akku ei pääse tyhjenemään 🙂

  • Leffalauantai: Derailed (Houkutus)

    Lucinda Harris (Jennifer Aniston)

    Derailed (IMDB) eli suomalaisittain Houkutus on vuonna 2005 julkaistu rikos/draama/trilleri jonka pääosarooleissa nähdään mm. Children of Menistä tuttu Clive Owen, Black Swanista tuttu Vincent Cassel sekä Frendeistä, Good girlistä ja monista muista elokuvista tuttu Jennifer Aniston. Elokuvan on ohjannut Mikael Håfström jonka ohjauksiin lukeutuu myös The Rite.

    Elokuvan tarinassa kerrotaan perheellisestä miehestä Charles Schinestä (Clive Owen) joka työmatkallaan huomaa olevansa junassa ilman lippua. Hänellä ei ole myöskään rahaa mukana lipun ostoon mutta hänen onneksi ystävällinen kanssamatkustaja Lucinda Harris (Jennifer Aniston) tarjoutuu ostamaan hänelle lipun. Charles lupaa maksaa lipun hänelle takaisin ja lähipäivinä he tutustuvat toisiinsa paremminkin.

    Välit lähenevät varatuille ihmisille sopimattoman rajan yli ja pian he hakeutuvatkin jo hotellihuoneeseen. Asiat eivät kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja syrjähypyt jää kesken kun aseellinen ryöstäjä saapuu hotellihuoneeseen, vie heidän rahat, pahoinpitelee Charlien ja raiskaa Lucindan.

    Molemmat ovat tapauksen tiimoilta järkyttyneitä mutta asiat monimutkaistuvat jatkossa paljon enemmän kun rikollinen alkaa kiristämään Charlesilta rahaa. Charles ei kuitenkaan käänny virkavallan puoleen suojallakseen Lucindaa jotta hänen miehensä ei jättäisi häntä ja veisi lapsen huoltajuutta mikäli syrjähyppy tulisi selville. Vähitellen kiristäjä alkaa kuitenkin vaatimaan isompiakin summia ja ihmisiä alkaa pääsemään myös hengestään joten tapauksen selvittäminen vaatii kovempia otteita.

    Charles Schinen roolissa nähdään Clive Owen

    Derailed on monilta osiltaan varsin toimivaa rikosdraamaa. Sen juoni on mielenkiintoinen, sen henkilöhahmoissa on persoonallisuutta, näyttelytyössä on tunnetta ja elokuva pitää pakan hyvin kasassa alusta loppuun saakka saaden katsojan pysymään kiinnostuneena loppumetreille asti.

    Mielenkiintoisesta tarinastaan huolimatta siinä on silti paikoitellen hyvinkin ennalta arvattavia piirteitä joka on omaan makuuni negatiivinen asia tämän tyylilajin elokuvissa. Ilahduttavasti ennalta arvattavien piirteiden lisäksi juonessa tulee useampiakin yllätysmomentteja jotka edesauttaa elokuvasta pitämistä.

    Kokonaisuutena Derailed on lajityypissään elokuva jonka katsoo mielellään. Se on tarinallisesti kiintoisa, ohjaus on tasaisen varmaa tasoa, näyttelijöiden roolisuoritukset ovat hyviä ja se näyttää että Cassel on hyvä näyttelijä myös muissa kuin Black Swanissa. Lisäksi se osoittaa myös sen että Anistonista on näyttelijäksi myös romanttisten komedioiden ja romanttisten draamojen lisäksi myös monenlaisiin muihinkin rooleihin.

    Mikäli tämän tyylilajin elokuvat uppoavat omaan makuun lainkaan on tämä ehdottomasti lajityypissään näkemisen arvoinen filmi.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 67 314 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Fuller’s Imperial Stout

    Englantilaisen Fuller’sin panimon Fuller’s Imperial Stout on 10.7 % vahvuinen imperial stout. Katkeroita siinä on 60.0 EBU ja kantavierrettä 27.0 °P. Väriarvoa en löytänyt, mutta kuten kuvasta näkyy on kyseessä väriltään täysin tumma olut. Koska alkoholitilavuutta on näin paljon myydään tuotetta Suomessa vain Alkossa jossa sielläkin se on tilausvalikoiman tuotteita. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivuilta.

    Fuller’sin imperial stout erottui Alkossa joukosta jo heti myyntipakkauksensa osalta, sillä pullo toimitetaan pahvipaketissa eikä sellaisenaan lasipulloa hyllystä löydä.

    Pullon aukaistua erottaa vahvan alkoholin tuoksun. Eipä ihme sillä olut on vahvasti humaloitu ja sen kyllä erottaa tuoksusta. Tuoppiin kaataminen on vaivaton prosessi, sillä vaikka olut kuohuaa kohtalaisen paljon katoaa vaahto myös todella pian pinnalta jo poiskin.

    Suutuntuma on täyteläinen, paksu ja voimakas. Mausta erottaa kevyesti hedelmäisen sekä paahteisen maun, vaikkakaan kumpikaan näistä ei nouse mitenkään kovin vahvasti esiin. Tasapainoisesti.

    Olut myydään pahvisessa rasiassa

    Maku on yleisesti ottaen nautittava, mutta omaan makuuni tarpeettoman vahvasti humalainen ominaismaku korostuu aavistuksen liiaksi. Tällaisenaan kuitenkin juomakelpoinen olut.

    Musiikiksi menee mm. I miss my death – Earl pale tai Aut Mori Элегия Безмятежности