Viides matkapäivä alkaa olemaan illassa ja palasimme juuri takaisin Eurowings-hotellille jossa olemme koko matkamme ajan majoittuneet. Tämä päivä meni jälleen hieman kauempia alueita tutkaillen. Aamupalan jälkeen hönötimme muutamat tunnit hotellihuoneella ihan vain oleskellen ja nettiä selaillen ja jossain puolen päivän aikoja siirryimme pihamaan puolelle.

Hotellin respan neidiltä kysyimme neuvoa missä olisi lähin paikka mistä voisi ostaa julkisen kulkuvälineen lippuja kun entinen kolmen päivän lippu oli jo vanhentunut. Saimme häneltä ohjeet ja suunnistimme ostamaan lippuja jostain Trafi-paikasta. Nyt on taas reissun loppupäiviksi julkisen liikenteen lippu jolla saamme rällätä niin paljon kun mieli tekee. Tuskinpa hirveästi, mutta hyvä se on olla lippu niin ei sakkoja saa jos tarkistajat osuvat kohdalle (kuten jo kerran aikaisemmin kohdalle sattui).

Etsimme vaihteen vuoksi kävellen reitin Florencin metroasemalle normaalisti käyttämämme metroaseman sijaan. Kuten arvata saattaa ei reittimme ollut luultavasti kaikkein optimaalisin ja reitistä tuli pidempi kuin olimme aluksi arvioineet. Tämä onneksi ei haitannut koska mitään tarvetta ei ollut päästä mahdollisimman lyhyttä reittiä vaan katsella uusia alueita.

Rullailimme metrolla muutaman pysäkin ohi keskustasta ja tulimme Malostranská-nimiseen paikkaan. Sieltä sitten lähdimme suunnistamaan summassa jonnekin suuntaan ja havaitsimme että lähistöllä siellä on jonkinlainen linnoitus. Linnoitus tosin oli sellainen että ei oikein saanut tolkkua mistä se alkoi ja mihin se loppui, mutta eipä se mitään.

Löysimme jonkun kahvilan ja kävimme siellä sitten syömässä ja juomassa ja samalla hieman toki tuli lepuutettua jalkojakin kun ruokaa odotti. Ruoka oli hyvää, vei nälän ja sen jälkeen matka jatkui siitä uudella energialla eteenpäin. Päädyimme aikamme pyöriskeltyyämme jonnekin isolle ja tyylikkäälle hautausmaalle missä oli monia erilaisia hautakiviä. Postailen näistä varmaankin joskus reissun jälkeen erillisen valokuvaupostauksen mikäli kuvista tuli tolkullisia sillä monia tyylikkäitä patsaita ja hautakiviä tuli nähtyä.

Hautausmaan vieressä oli todella tyylikäs kirkko, mutta harmillisesti sinne ei päässyt sisälle. Kirkon oven ulkopuolella luki että vain häitä järjestetään siellä eikä tähän hätään vaimoa löytynyt joten kirkko jäi näkemättä sisältä käsin.

Hautausmaan ja kirkon vieressä oli myös jonkinmoinen terassi jossa kävimme sitten ottamassa olutta ja limpparia. Hieman hassulta tuntui että 0.33 litran fanta maksoi 55 korunaa kun taas 0.5 litran olut maksoi 50 korunaa (eli vajaa kaksi euroa). Löysin jonkin vanhan tilaston jossa kerroraan että vuonna 2010 tsekkiläiset kiskoivat 159,9 litraa olutta per lärvi joka on merkittävästi enemmän kuin suomalaisten 85 litraa per henkilö.

Hautumaan viereiseltä terassilta sitten siirryimme takaisin metrolle ja sieltä sitten summassa valitsimme jonkun pysäkin jossa emme ennen olleet jääneet pois. Lähdimme sieltä sitten palloilemaan fiilispohjalla johonkin suuntaan ja katselemaan maisemia ja sieltä onkin kaksi tämän postauksen valokuvista otettu. Löysimme täältäkin jonkinlaisen jäätelöbaarin ja kävimme istumassa jäätelöllä ja kahvilla.

Jäätelöbaarilta tultuamme ulos oli jo pilvet sen verran tummat että päätimme palata takaisin hotellin suuntaan. Kello oli jo yli viiden siinä vaiheessa kun lähdimme kahvilta ja jäätelöltä joten useampia tunteja oli kerennyt jo pyörimään ja maisemia katselemaan. Paluu hotellille tapahtui perinteisesti metroa käyttäen ja noin kilometri metrolta hotellille kävellen.

Tänäänkin on yli 11 kilometriä ollut kävelyä ja askeleita on ollut yli 14.000, joten vaikka näistä postauksista saattaa helposti saada kuvan että päivä on mennyt istuskellessa vain terasseilla ja hieman metrolla kulkien on todellisuus paljon muutakin. Paikasta toiseen tulee auringon paisteessa käveltyä paljon ja vaikka monesti pysähtyykin juomaan litratolkulla nesteitä (vettä, kahvia, olutta, limpparia, smoothieta) ei silti vessassa tarvitse kovinkaan usein käydä. Tästä pystyy päättelemään helposti että sisään tulevat nesteet kyllä tulee hikoiltua pihalle kiitettävällä tahdilla.

Loppuilta luultavasti menee tässä hotellilla ellei jossain vaiheessa vielä innostu jonnekin jatkamaan matkaansa. Näillä näkymin ilta menee kuitenkin lepäämisen merkeissä. Kuulemiin siis seuraavaan kertaan!

https://youtu.be/mZjRanHQ0cs

Tänään on ollut rauhallinen lepopäivä jonka olemme viettäneet ainoastaan Praha 3 -alueella – ja sielläkin pääpiirteittäin hotellihuoneella nukkuen ja lepäillen. Parin aikaisemman päivän luutustamisen jälkeen ei ole lainkaan ollut pöllömpi idea ottaa yksi päivä rennosti vailla mitään sen suurempia tekemisiä.

Aamu alkoi tavalliseen tapaan kahdeksalta, aamupalalle siitä sitten siirryimme ja sen jälkeen takaisin hotellihuoneelle. Rupesin editoimaan eilisen päivän reissuvideota ja sain sen tehtyäkin valmiiksi. Video löytyy YouTubesta ja se on nyt upotettu myös eilisen päivän postaukseen.

Myöhemmin otin päiväunia jonka jälkeen lähdimme metsästämään ruokaa. Kävimme katsomassa mitä täällä Praha 3:lla löytyy lähistöltä ja löytyihän täältä ruokapaikkoja vaikka muille jakaa. Otimme summassa jonkun josta tilasin itselleni jonkin pihvin, paistettuja perunoita ja paistettua kananmunaa. Lisäksi sitten ruokajuomana olut, kuinkas muuten.

Ruokailun jälkeen siirryimme takaisin hotellille ja oleskelimme vain, selailimme nettiä ja otin uudet päiväunet myöhemmin. Nettiselailuun sai kanssa kulumaan hyvin aikaa ja pian olikin jo ilta käsillä.

Jostain syystä toistenkin päiväunien jälkeen oli hieman nälkä joten kävimme uudemman kerran syömässä. Tälläkin kertaa etsimme Praha 3:n tarjontaa sillä emme halunneet mennä kävelymatkaa kauemmaksi että tulee lepopäivä vietettyä. Lisäksi julkisen liikenteen liput ovat jo menneet vanhaksi joten joudumme etsimään huomenna sitten uudet liput jostakin jos lähdemme keskustaan pyörimään.

Tänään kävimme myös lähistöllä pyöriessämme ostamassa parit paidat. Löysimme mielenkiintoisen pienen putiikin josta tarttui kummallekin kaksi paitaa matkaan. Hyvä homma, ei tarvitse miettiä vaatteiden pesua välissä kun on nyt puhtaita t-paitojakin jokaiselle päivälle.

Tässäpä tämä päivä on mennyt lepäämisen merkeissä. Kello on 20:51 kun tätä kirjoittelen joten vähitellen voisin siirtyä katsomaan onko tämän päivän videoista tullut mitään sellaista materiaalia mistä saisi editoitua reissuvideon. Kuulemiin!

https://youtu.be/4x68kWo-zZM

Ihminen on viisas eläin, sanotaan. Eilisen päivän jälkeen ajattelin että huomenna (eli siis tänään) sitten otetaan rento päivä eikä kävellä lähellekään niin paljoa. Mennään siis rennommalla meiningillä. Kuten arvata saattaa ajatus oli kaunis kuin hippi aurinkorannalla – ideatasolla voisihan se toimia, mutta käytäntö saattaa jättää sitten vielä hieman toivomisen varaa. Tänään sitten käveltiin vielä eilistäkin enemmän, yli 14 kilometriä ja yli 20.000 askelta. Ei varmastikaan ole vaikeaa arvata että jalat huutavat kaipuutaan lepoon.

Onneksi tässä hetken kerkeän levähtää tätä blogipostausta kirjoitellessa ennen kuin lähdemme käymään jossain syömässä päivän ensimmäinen “oikean ateria”. Kello on nyt 19:13 joten ei varmasti pahaa tee käydä myös ruokaakin syömässä. Käytännössä ruokailut on olleet tähän mennessä aamupala, kahvia, olutta ja leipäpalasta jossain kahvilassa.

Tämän päivän agendana oli käydä Kutná Horassa. Mikäli paikka ei ole tuttu on se kaupunki n. 70 kilometrin päässä Prahasta. Oikeastaan tämä oli kohteena ainoa mitä olimme kaverin kanssa etukäteen edes suunnitelleet että haluamme nähdä koko reissun aikana ja kaikki muu on ollut puhtaasti fiilispohjaista menemistä joten hyvä että pääsimme täälläkin käymään!

Syy miksi tänne halusimme oli siellä sijaitseva Sedlecin luukirkko. Olin kuullut kyseisestä paikasta työkaveriltani muutamia kuukausia takaperin kun oli puhe kesälomasuunnitelmistani. Hän vinkkasi että tällainenkin on olemassa lähellä Prahaa joten täytyihän se käydä katsomassa mikä meininki siellä on. Kirkko on sisältä koristeltu siis ihmisten luilla. Kuulostaa karmivalta mutta käytännössä ei tuntunut niin karmivalta kuin ajatuksena. Pääkalloja, sääriluita ja muitakin luita oli siellä täällä ja niistä oli sitten tehty koristeita kirkon sisälle. Hämmentävää. Teen reissun jälkeen erillisiä valokuvapostauksia jolloin laitan lisää kuvia kyseisestä paikasta tänne blogiini.

Päivä alkoi tänään kahdeksalta herätyskellon sointiin. Siitä sitten aamupalalle, hetkeksi hotellihuoneelle takaisin ja etsimään tietä Kutná Horaan. Kyselimme hotellin aulaneidiltä neuvoja ja hän osasi neuvoa että sinne pääsee bussilla. Hän näytti mistä niitä lähtee ja kaverin kanssa lähdimme suunnistamaan sinne minne luulimme hänen tarkoittaneen. Ilmeisesti menimme kuitenkin toisen metroaseman luo ja sieltä ei päässyt moiseen. Menimme sitten metrolla toiselle asemalle ja siellä sitten ihmettelimme lisää. Emme löytäneet busseja, mutta kysellessämme paikallisilta saimme neuvoja että sinne pääsee nopeasti myös junalla. Hän sitten neuvoi että päärautatieasemalta sinne pääsee ja neuvoi myös miten pääsemme metrolla päärautatieasemalle. Kiitimme neuvoista ja lähdimme suunnistamaan kohden päärautatieasemaa.

Päärautatieasema löytyi suhteellisen vaivattomasti. Siellä palloilu sitten hieman olikin oma juttunsa, mutta infotiskiltä saimme ostettua liput määränpäähämme ja pääsimme ihmettelemään että mistähän sinne mennään. Joimme odotellessamme kahvit ja lähdimme sen jälkeen tutkimaan juna-asemaa ja sen opasteita tarkemmin. Emme valitettavasti tajunneet aseman reittiohjeista sen enempää kuin simpanssi konekivääristä joten menimme uudelleen kysymään neuvoa mistä laiturilta juna lähtee. Alunperin sitä tietoa emme saaneet koska se ei ollut vielä tiedossa lippujen ostovaiheessa. Kuitenkin se juna millä menimme ei ollut päätepysäkiltään menossa sinne, joten se aiheutti hieman hämminkiä. Ajatuksen tasolla siis sama jos on menossa Joensuuhun mutta asemalla lukee siinä junassa vain Oulu mutta se pysähtyy kuitenkin matkalla Joensuussa voi siitä seurata hämminkiä. Jos ei tiedä kieltä saati kaupunkeja on aika pihalla.

Juna-asema on kohtalaisen kokoinen. Sieltä pääsee kulkemaan suoraan useampaan muuhun Euroopan maahan joten ei ole varmastikaan vaikeaa arvata että raiteita on useampia kuin Helsingissä. Onneksi infotiskin ohjeiden perusteella löysimme oikean laiturin. Infotiskin asiakaspalveluhenkisyydestä voi olla montaa mieltä, lähinnä henkilö vaikutti turhautuneelta ja kyllästyneeltä kyselyihimme mutta väliäkö tuolla, saimme tarvittavat informaatiot ja pääsimme suuntaamaan oikealle laiturille.

Pääsimme junaan ja sieltä sitten perille oikeaan kaupunkiin. Sieltä sitten katsoimme kännykältä karttaa ja suunnistimme sen mukaan luukirkkoa päin. Pääsimme kirkolle ja saimme havaita että lippuja ei myydä siinä vaan jossain infopisteellä lähistöllä. Etsimme infopisteen muutaman sadan metrin päästä ja palasimme takaisin. Pääsimme sitten sisälle ihmettelemään kirkkoa ja sen koristeluita. Ajatuksen tasolla kuulostaa varsin karulta että kirkko on koristeltu ihmisten luurangoilla, mutta käytännössä se ei ollut lähellekään niin karua paikan päällä koettuna. Se vain oli ja sen näki arkkitehtuurisena ilmiönä.

Kirkon jälkeen kävimme jossain kahvilassa jossa itse hilpaisin oluen ja kaveri jääteetä. Siitä sitten jatkoimme matkaamme kohden jotain katedraalia mikä siellä oli myös nähtävänä. Olimme ostaneet liput sekä kirkolle että katedraalille joten kannatti käydä sekin paikka katsomassa. Oli kyllä kiitettävän korkea rakennus, ei voi muuta sanoa.

Katedraalilta lähdimme sitten haahuilemaan kohden keskustaa. Muutaman kilometrin kävelimme ja sieltä sitten löysimme jonkin kahvilan. Siellä kävimme kahvittelemassa ja itse (yllättäen :D) oluella ja lepuuttamassa jalkoja. Oli kyllä jalat sen verran poikki että teki hyvää päästä lepäämään hetki. Sieltä matka sitten jatkui vielä lähiympäristöihin.

Lähiympäristöissä sitten pyörimme ja kävimme joltain infopisteeltä kysymässä neuvoja miten pääsemme bussilla takaisin juna-asemalle. Saimme ohjeita ja löysimme bussipysäkille, mutta emme olleet varmoja olemmeko oikealla pysäkillä joten jälleen täytyi turvautua ihmisiltä kysymiseen. Onneksi itselläni ei ole suomalaista “en mä kehtaa kysyä” -asennetta joten kyselimme joiltain satunnaisilta paikallisilta (tai siellä liikuskelevilta) josko he osaisivat englantia. Useamman vastaus oli “no” ja nopea ohi käveleminen, mutta kun kohdalle osui lontoota puhuva kanssaihminen saimme kysyttyä neuvoja mistä pääsemme bussilla kohden juna-asemaa.

Pääsimme juna-asemalle bussilla joka maksoi noin euron per lärvi joten ei ihme jos julkisilla ihmiset matkustavat. Siitä sitten juna tuli 10 minuuttia myöhemmin ja pääsimme suuntaamaan takaisin kohden Prahaa. Prahassa sitten rautatieasemalta hyppäsimme metroon josta jatkoimme matkaamme kohden tutumpia seutuja. En muista pysäkkien nimiä mutta metrokartasta ne tunnistan, eli menimme metrolla paria väliä, vaihdoimme toiseen metroon ja sieltä sitten pihalle oikealla asemalla. Sieltä sitten metrolta kävellen kohden hotellia noin kilometri.

Pääsimme hotellille, lepäilimme hetken ja lähdimme käymään kebabilla ja sen jälkeen toisessa paikassa vielä oluella. Kyllä maistui hyvälle kebab eikä oluen makuakaan voi moittia. Sen jälkeen sitten palasimme takaisin tänne hotellille. Tämä teksti on aloitettu siis kirjoittamaan jo ennen kebab + olut -reissua, mutta saatettu loppuun vasta sieltä palattua.

Väsyä kyllä puskee, kahtena päivänä paljon kävelleenä huomaa että lepo tulee tarpeeseen. Huomisen suunnitelmana on ottaa rennosti ja ehkä illasta pyörähtää jossain (ja päivällä maksimissaan n. 15 min kävelymatkan päässä hotellilta) joten josko huominen olisi lepopäivä. Kuulemiin siis seuraavaan kertaan!

https://youtu.be/N-IZrs-a5hA