Aleksin Blogi

  • Kokkailukeskiviikko: Vegeruokaa uunivuoassa

    Valmis ateria

    Tämänkertaisena kokkailukeskiviikon ateriana on omaperäisellä nimellä kulkeva vegeruokaa uunivuoassa. Ei siis ole vaikea arvata että en vain keksinyt millä nimellä tätä kutsuisin joten laitoin vain nimen joka edes suuntaa-antavasti kertoo mistä on kyse.

    Ateriaan tuli pihvitomaattia, herkkusieniä, kesäkurpitsaa, tofua ja paprikaa. Lisäksi sekaan heitettiin sweet & sour -kastiketta ja cashew-pähkinöitä ja nakattiin sapuska uuniin. Ruoka tuli syötyä jasminriisin kera.

    Kokkailu oli tavalliseen tapaan helppoa ja suoraviivaista, aivan kuten miehen elämäkin. Aterian valmistus alkoi pistämällä uuni päälle 175 asteeseen (vai 200 asteeseen, en enää muista). Sen jälkeen oli aika viipaloida tomaattia sopivan kokoiseksi paloiksi uunivuokaan. Tomaattikerroksen päälle viipaloin kesäkurpitsaa ja sen jälkeen herkkusieniä ja paprikaa. Viimeisenä nakkasin noin kourallisen cashew-pähkinöitä seuraksi.

    Ateria vuoassa ennen uuniin viskaamista

    Pistin ruoan uuniin noin 20 minuutiksi, hieman yli. Sinä aikana kerkesi keittelemään jasminriisit. Riisi kiehuu nopeasti, noin 10 minuuttia, mutta ennen sitä tietenkin veden kiehumiseen meni oma aikansa. Koska ruokaa tuli pidettyä uunissa parikymmentä minuuttia oli sama keittää riisit vasta kun muu ruoka oli uunissa.

    Ateria maistui hyvälle, mukavaa vaihtelua pannulla kasvisten paisteluun. Luultavasti tämä on (ainakin omassa mittakaavassani) myös terveellinen ateria eikä hintakaan jää pahaksi. Lisäksi jäljelle vielä jäi paljon tofua, kesäkurpitsaa ja herkkusieniä eikä paprikakaan mennyt kokonaan tähän joten ateriasta jäi useaksi päiväksi ruokaa ja vielä raaka-aineitakin jäi odottamaan seuraavaa ateriaa varten. Hyvä ja edullinen kotiruoka.

  • Kuvia Taiteiden yöstä

    Muutama viikko takaperin oli Helsingissä Taiteiden yö (15.8.2019). Kävin siellä parin kaverini kanssa pyörähtämässä ja tuttuun tapaan kamera kulki mukanani sielläkin. Laitetaan siis muutama satunnainen kuva tänne blogiinkin Taiteiden yöstä.

    Pääsääntöisesti ilta meni pyöriskellen ristiin rastiin vailla suurempia päämääriä. Siis samaan tapaan kuin ihmisten elämäkin tavallisesti tuppaa menemään, leijaillen vain roskana elämän tuulessa kokien illuusiota vapaudesta, suunnasta ja tarkoituksesta tiedostamatta kuitenkaan minne tuulet mahtavat lopulta kuljettaa ja mitä siellä mahtaa odottaa. Tästäkin huolimatta laitetaan nyt niitä kuvia 🙂

    Kuvat on otettu Fujifilm X-T2:lla käyttäen objektiivina sen 18-55 kittiputkea jonka valovoima on F/2.8-4.

  • Leffalauantai: Mama

    Annabel ja Lucas

    Mama (IMDB) on myös vuoden 2017 It-kauhuelokuvasta tutun ohjaajan Andy Muschiettin ohjaama kauhu/trilleri vuodelta 2013. Sen pääosarooleissa nähdään Interstellarissakin nähty Jessica Chastain ja Game of Thronesista tuttu Nikolaj Coster-Waldau sekä Megan Charpentier ja Isabelle Nélisse joista molemmat on myös nähty elokuvassa It.

    Tarinan alussa näytetään mies joka on seonnut, tappanut muutaman työkaverinsa ja vaimonsa ja joka sen jälkeen on kaapannut kaksi lastaan, Victorian ja Lilyn, ja lähtenyt pakomatkalle. Pakomatka ei mene hyvin sillä he ajavat tieltä ulos jonka jälkeen he joutuvat etsimään suojaa läheisestä metsästä. Metsästä löytyykin mökki jonne he menevät etsimään suojaa. Harmillisesti mökissä ei ole kaikki kunnossa ja siellä asuu myös äitinä tunnettu olento. Mies pääsee hengestään ja lapset jäävät pimeään metsään mökkiin tämän olennon kanssa.

    Viisi vuotta myöhemmin lapset löytyvät mökistä ja traumaattinen mökissä olo on jättänyt heidän käytökseen jälkensä. Paluuta normaaliin arkeen koetetaan järjestellä lasten sedän Lucasin ja hänen naisystävänsä Annabelin kanssa ja lapset saavat kasvupaikkansa heidän huostassaan. Paluu ei kuitenkaan ole mutkatonta sillä lapset eivät ole ainoa asia mikä metsästä mukana on tullut. Myös mökissä ollut mystinen äiti on yhä lasten elämässä mukana eikä hän tahdo helpolla päästää otettaan irti lapsista.

    Lilly

    Kuten hyvin monet muutkin lähiaikoina katsomani kauhuelokuvat niin myös tämä toistaa valitettavasti lähes kaikkia niitä huonoja piirteitä joita suurin osa katsomistani modereneista kauhuelokuvista toistaa (lue täältä lisää).

    Sen tarina on vaisu, hahmot ovat mitäänsanomattomia ja vailla syvyyttä, siinä on tarpeettoman paljon säikäyttäväksi tarkoitettuja kohtauksia jotka eivät säikäytä sekä tympääntymiseen asti kliseisiä piirteitä – esimerkiksi vaikkapa perinteinen sähkövalojen välkyntä nähdään useaan otteeseen.

    On tässä elokuvassa onneksi jotain hyvääkin. Tarinassa on edes jotain tavallisuudesta poikkeavaa kuviota ja myös näyttely on perus hyvää tasoa. Silti suurimpana vahvuutena itselleni elokuvassa oli sen visuaalisessa puolessa. Elokuvassa nähtiin useampia kohtauksia joiden visuaalinen ilme oli omaa silmääni miellyttävää ja sellaista että olisi kiintoisaa nähdä vaikka kokonainen elokuva joka on toteutettu käyttäen samankaltaista vanhanaikaista tyyliä selkeästi erottuvalla värimaailmalla.

    Tällaisenaan elokuva jättää kokonaisuutena suhteellisen mitäänsanomattoman tuntuman. Katsoihan sen, mutta ei tässä ollut mitään pelottavaa tai edes jännittävää – piirteitä joista edes jomman kumman toivoisi tapahtuvan kauhuelokuvaa katsoessa.

    Arvosana: 3/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 160 224 annettuun ääneen”]6,2/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Rock Paper Scissors An All Day, Every Day -lager

    Kotimaisen Rock Paper Scissors -pienpanimon An All Day, Every Day -lager on 4,7 % vahvuinen lager. Sen IBU-arvo on 20 ja EBC on 6,0. Olutta myydään ainakin hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. Lisää oluesta löytää tietoa panimon omilta kotisivuilta.

    Olen aikaisemmin täällä blogissa testannut saman panimon IPA-olutta (lue arvostelu) mutta muuten kyseinen panimo on itselleni varsin tuntematon. Pullon aukaistua oluesta löytää kohtalaisen tavanomaisen mutta ehkä hieman keskimääräistä makeamman lagerin tuoksun. Tuoksu säilyy hyvin myös tuoppiin kaadettuna.

    Olut kuohuaa kiitettävästi, mutta vaahto ei mitenkään suhteettoman kauaa pinnalla pysy eikä kaatamiseen tarvitse aivan mahdottomasti aikaa varata. Maltillisemmalla kaatovauhdilla tuskin sitäkään mitä itse varasin.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen ja raikas. Maku on helposti tunnistettavissa vaaleaksi lageriksi ilman mitenkään erityisen suuria omalaatuisuuksia. Kuitenkin tämä on aavistuksen pehmeämpi suussa kuin keskiverto bulkkilager ja selkeästi myös raikkaampi joten kokeilemisen arvoinen lager on kyseessä.

    Panimon sivujen mukaan olut on vuonna 2018 ollut Suomen paras olut -listalla kolmantena vaalea lager -sarjassa eikä tätä nauttiessa sitä tarvitse ihmetellä. Kaikin puolin hyvä ja tasapainoinen olut.

    Musiikiksi menee mm. Millencolin – Penguins and polar bears tai Lagwagon – Heartbeaking music.

  • Automankka vaihtui

    Automankka tuli vihdoin ja viimein vaihdettua

    Kuten jokin aika takaperin kirjoitin täällä blogissa tuli Miniin tehtyä suhteellisen hinnakas huolto. Valinta huollattaa auto hyvään kuntoon paaluun pistämisen sijaan toimi sitten samalla päätökselle siitä että autoa ei ole tarkoitus vaihtaa ainakaan ihan hetkiin pois. Koska autoilun määrä on itselläni lisääntynyt merkittävästi nykyisen projektin myötä on autossa mankkaa tullut käytettyä paljon. Minin vakiosoitin on perus CD-soitin ilman mitään erikoisia hienouksia ja täysin tavallinen ja toimiva soitin. Kuitenkin kehitys on mennyt merkittävästi eteenpäin viimeisen 17 vuoden aikana (auto vuodelta 2002) alkoi vähitellen jo kaivata nykyajan mukavuuksia myös autosoittimessa – etenkin kun sitä tulee lähes päivittäin käytettyä.

    Kyselin asennuksesta ja soittimista paikallisesta AutoStudiosta ja kävin tänään asennuttamassa soittimen. Valinnaksi päätyi Pioneer AVH-Z7100DAB joka on varusteltu nykyajan mukavuuksiin laskettavilla Bluetoothilla, DVD-soittimella (!), CarPlayllä sekä isolla 7″ näytöllä. Alunperin katselin 9″ malleja mutta omaan autoon ne ei olisi mitenkään fiksusti mennyt joten 7″ malli sai kelvata.

    Ammattimiehet hoitivat asennuksen ripeästi, noin tunnissa. Tähän operaatioon kuului myös mikrofonin asennuttaminen siististi autoon siten että johot eivät roiku siellä sun täällä. En tiedä miten sen tekivät mutta hyvää jälkeä tuli.

    Ensikokemukset lyhyen ajon jäljiltä on hyvät, mitä nyt näyttö oli todella himmeä oletusasetuksilla (ainakin valoisassa auringonpaisteisessa päivässä). Myöhemmin kotiin tultuani parkkipaikalla asetuksia säätäessä löysin kuitenkin näytön kirkkauden säädön jota sitten säädinkin jo valoisammaksi. Toinen mikä ainakin oletusasetuksilla oli pielessä oli epätasapainoiset äänentasot käyttäessä CarPlaytä ja navigointia yhdessä musiikin kuuntelun kanssa. Tämä täytyy vielä tutkia ja selvittää jossain vaiheessa.

    Koska tässä vaiheessa kokemukset ovat todella vähäiset niin kirjoitan lähiviikkoina tästä soittimesta enemmänkin tänne, sen ominaisuuksista ja avaan myös “tavan ihmiselle ymmärrättävässä muodossa” mitä nämä CarPlayt ja muut tässä postauksessa mainitut ominaisuudet siis käytännön tasolla tarkoittaa. Nyt täytyy lopettaa tämän postaamisen kirjoitus ja lähteä ajelemaan lähistölle ja testailemaan soitinta paremmin käytännön elämässä! 🙂