Kuten tiistain postauksessa kirjoitin uudesta sängystä mainitsin myös että samaan syssyyn sain myös uuden työpöydän ja työtuolin. Työpöytä tuli alussa viskattua makuuhuoneeseen mutta koska sänky olikin paljon leveämpi kuin ensin olisin osannut arvioida ja pöytäkin oli leveämpi kuin kuvittelin tuli sänky sitten siirrettyä samantien sieltä olohuoneen puolelle.
LIDL:stä satuin bongaamaan hieman ennen pöydän ostamista jo omaan makuuni mukavan näköisen valaisimen joten pistin sitten tuon valon tietokoneen pöydän nurkalle. iMacin tietokonepöytä on nyt siis aivan sohvan vieressä joten sitä suuremmalla syyllä on pöytävalaisimen paikka pöydän nurkalla mitä näppärin sillä tällöin asunnon muut valot voi olla poissa kun musiikkia kuuntelee mutta silti on valo jonka avulla näkee lukea lyriikoita levyn kansitaiteista.
Valo paketista purettuna ja lamppu paikalleen viskattuna.
Koska olen Philips Hue -älyvalaisimien suuri ystävä tuli tähänkin tietenkin veivattua mukana tuleen LED-lampun sijaan Hue-lamppu. Värillisiä lamppuja ei valitettavasti ole vielä tarpeeksi jokaiseen valaisimeeni mutta ensihätään nyppäsin keittiön kattovalaisimesta värillisen Hue-valon ja laitoin sen tähän. Keittiön kattovalossa saa siihen saakka olla väritön Hue-valo kunnes jossain vaiheessa käyn ostamasa värillisä valoja lisää.
Pöytä on käytännössä ollut todella jämäkkä ja voittaa käytettävyydessään merkittävästi aikaisemman IKEA:n halparimpulan joka luutulla pyyhittäessä heilui jokaiseen suuntaan. Samoin tuoli jonka kaveriltani ostin on vaikuttanut hyvältä istua. Hyvä homma sillä pidempiä istumisia tulee helposti pelatessa PC:llä tai kirjoitellessa useampia blogipostauksia kerralla joten on hyvä että työtuoli on asiallinen 🙂
Vicky Cristina Barcelona on Woody Allenin ohjaama ja käsikirjoittama romanttinen draamaelokuva vuodelta 2008. Elokuvan pääosarooleissa nähdään Rebecca Hall, Scarlett Johansson ja Javier Bardem.
Elokuvassa ystävättäret Vicky ja Cristina lähtevät kesälomallaan Barcelonaan. Siinä missä Vicky (Rebecca Hall) on rauhallinen ja seesteinen vakaata elämää elävä ja sitä haluava nainen on Cristina (Scarlett Johansson) luonteeltaan paljon spontaanimpi ja seikkailunhaluisempi tapaus. He lähtevät yhdessä viettämään iltaa ja tutustuvat illan mittaan taitelija Juan Antonioon (Javier Bardem). Juan houkuttelee naisia matkaansa viikonlopuksi ja Vickyn vastahankaisuudesta huolimatta Cristina saa ystävättärensä puhuttua ympäri spontaanille viikonloppureissulle Juanin matkaan.
Matka ei mene kuitenkaan Cristinan osalta täysin putkeen ja hän joutuu jäämään vuoteen omaksi sairastuttuaan ja näin Vicky lähtee kahden Juanin kanssa katselemaan paikkoja. Vicky ja Juan tulevat kuitenkin lopulta asiallisesti juttuun ja reissu ei menekään niin ankeaksi kuin mitä Vicky on alunperin kuvitellut.
Vicky (Rebecca Hall) ja miehensä Doug (Chris Messina)
Vicky on pidemmän aikaa jo tiennyt että haluaa säännöllistä ja rauhaisaa tasaisen turvallista elämää. Hän on kihloissa ja menossa naimisiin mutta ollessaan päivän kahden Juanin kanssa hän huomaa itsestään piirteitä jotka eivät kuitenkaan mene yhteen hänen halunsa tasaiseen tuttuun ja ennalta arvattavaan elämään.
Myöhemmässä vaiheessa kuitenkin Juanin ja Cristinan välit lämpenevät enemmänkin ja Cristina muuttaa Juanin luo. Hieman myöhemmin kuvioihin astuu myös hieman epävakaa Juanin entinen nainen, Maria Elena (Penélope Cruz), joka majoittuu myös heidän kanssaan asumaan. Cristina, Maria ja Juan oppivat elämään kolmistaan ja löytävät uudenlaista inspiraatiota suhteidensa kautta taiteeseensa.
Maria Elena (Penélope Cruz) ja Juan Antonio (Javier Bardem)
Vicky Cristina Barecelona oli omaan makuuni toimiva elokuva. Sen tarina oli toimivaa tasoa ja siinä oli ennalta-arvattavien juonikuljetusten lisäksi myös keskiverrosta elokuvasta hieman poikkeaviakin käänteitä. Pidin myös siitä kuinka hahmoihin oli saatu jonkinlaista persoonallisuutta ja tuntumaa ilman tarpeettoman suuria selittelyitä.
Tarinan kannalta fokus pysyi selkeästi relevanteimmissa hahmoissa vaikkakin myös muutamia sivuhahmoja esiteltiin kevyen pintapuoleisesti. Pääosin sivuhahmot toivat pientä lisää tarinaan ja hieman syvyyttä päähenkilöiden kuvaukseen mutta siltikin suurin osa sivuhahmoista tuntui täysin tarpeettomilta ja ylimääräisiltä tuodakseen kovin suurta lisäarvoa.
Esimerkiksi Vickyn mies Doug oli sellainen että hänen osuutensa elokuvassa olisi voitu jättää pelkkiin puhelinkeskusteluihinkin ilman että kovin suurta merkitystä olisi elokuvasta menetetty. Samoin Juanin isän osuus elokuvassa jättää lähinnä tunteen ylimääräisestä täytteestä jolla hieman rakennetaan Juanin hahmoa antamalla hänelle tuulahdus historiaa mutta vailla suurempaa syvyyttä.
Cristina mietteliäänä Henry Millerin teoksen äärellä
Kaikista merkityksettömiltä tuntuvista sivuhahmoista huolimatta Vicky Cristina Barcelona on hyvä elokuva jonka katsoi mielellään ja jonka voi hyvinkin katsoa toisenkin kerran. Sen narratiivi on toimivaa tasoa, hahmojen persoonat rakentuvat ja löytävät uusia puolia itsetään kuitenkaan hylkäämättä pohjimmaista olemustaan ja kokonaisuus on myös tuotannollisesti toimiva paketti. Hyvä ja viihdyttävä elokuva.
Franziskaner Weissbier dunkel on saksalaisen Munichissa sijaitsevan Spaten-Franziskaner-Bräun panema tumma vehnäolut. Vahvuutta oluessa on 5,0 % ja katkeroita 8.0 EBU. Olutta on saatavana niin Alkoissa kuin myös hyvin varustelluista ruokakaupoista.
Olutta avatessa havaitsee kauniin karamellimäisen tuoksun joka valitettavasti lasiin kaadettua katoaa nopeasti havaitsemattomaksi. Olut ei lasiin kaadettaessa vaahtoa juuri lainkaan vaikka suhteellisen vauhdikkaasti oluen tuoppiin kaadoinkin.
Franziskanerissa on puolitäyteläinen suutuntuma miellyttävän pehmeällä otteella. Koostumukseltaan se on suhteellisen samea olut. Maku on karamellimäinen ja siinä on jopa hieman siirappista tuntumaa banaaninvivahteisessa maussaan.
Kaikki maistamani Franziskanerit ovat olleet niitä oluita joita mielelläni suosittelen ihmisille jotka haluavat kokeilla jotain helposti lähestyttävää “erikoisolutta” jos haluaa lähteä peruslagereista laajentamaan omaa makumaailmaansa muihinkin suuntiin.
Musiikkina sopii mm. Our Father josta löysin videon missä sitä lauletaan Paaville sekä Rita Oran tulkinta kappaleesta What child is this.
Tämänkertaisena ruokapaikkatestauksena on Koivukylässä osoitteessa Hakokuja 2 sijaitseva Ravintola Cairo Deli. Ulkoa paikka näyttää grilliltä ja sitä se myös iltaisin/öisin taitaa ollakin mutta kävin täällä töiden jälkeen sisällä katsomassa minkälainen paikka on kyseessä.
Ruokalistalta löytyy pizzoja, purilaisia, falalelejä, kebabia mutta lisäksi myös salaatteja, mezzoja ja shawarmaa. Lisäksi erikseen on valikoima grillistä tulevia aterioita. Tarkemmin valikoimaa voi katsoa Pizza Onlinen sivuilta.
Oma valintani oli kebab-paikalle tai sen kaltaiselle ravintolalle tuttuun tapaan kebab jossain muodossaan. Tällä kertaa se oli rullakebab. Hieman yllättäen rullakebab tarjoiltiin ranskalaisen perunoiden kanssa, en muista että muualla olisin moiseen törmännyt aikaisemmin vuosien mittaan, yleensä kebab syödään ranskalaisilla, salaatilla, riisillä tai muuta vastaavaa mutta rullakebab on aina oma valintansa jossa kaikki on normaalisti tungettu sen sisälle ja lautasella yleensä ei ole mitään muuta.
Odottamassa ateriaa
Sisältä paikka oli pieni ja sisälsi ainoastaan muutamia istumapaikkoja. Eipä siinä mitään, hyvin sinne mahduin istumaan viikolla töiden jälkeen joskus puolen kuuden maissa. Aterian tilaaminen oli normaalia ja suoraviivaista, eli tiskille, sanon mitä haluan ja menen istumaan pöytään. Pitkään ateriaa ei täälläkään joutunut odottamaan.
Ranskalaiset perunat olivat hyvän makuisia ja niiden kanssa tarjoiltu dippi oli varsin mukava lisuke makuun. Rullakebab oli myöskin hyvää tasoa ja erottui koostumukseltaan monen muun paikan vastaavasta ateriasta. Kebabrullan kuoriosa oli keskimääräistä ohuempaa ja enemmän jopa hieman lettumainen kuin monien muiden paikkojen kebabrullien kuoret ovat olleet. Pidin kyllä tästä. Samoin kebabrulla ei ollut tarpeettoman suuri vaan sellainen pieni ja tiivis ateriaksi sopiva annos eli sellainen millä nälkä lähtee eikä kuitenkaan tule liikaa syötyä.
Ravintola/grilli Cairo Deli ulkoa
Hintataso ravintolalla on normaalia keskitasoa eli kebabrulla juustolla oli 8,90 eur. Palvelu paikassa oli perus hyvää tasoa eli sellainen mistä en keksi mitään pahaa sanottavaa.
Kokonaisuutena Cairo Deli oli hyvä ja kokemisen arvoinen paikka jossa mielellään käyn testaamassa jotain muutakin. Ainoa mikä ei omaan makuun iskenyt oli toki paikan pienuus, mutta jos etsinnässä on ainoastaan toimivaa ruokaa helposti ja edullisesti on Cairo Deli ainakin tämän kokeilun perusteella varteenotettava vaihtoehto jatkossakin.
Tuttu ja turvallinen nuudeli-kasviskombo hieman varioituna versiona
Kokkailukeskiviikon tämän kerran ateriana on nuudeleita ja kasviksia jota kombotin ruokakerman kanssa. Aikaisemminkin olen toki vastaavankaltaisia kokkaillut mutta ruokakermaan en ole tätä aikaisemmin testannut joten oli mielenkiintoista testata mitä tästä tulee.
Kokkailu alkoi perinteiseen tapaan eli pannu levylle, levy päälle, voita/margariinia pannulle ja pilkkomaan paprikaa. Ennen paprikan pilkkomisen aloittamista kerkesi vielä napsauttaa vedenkeittimeen vettä kiehumaan nuudeleita varten.
Kun vesi oli kiehunut viskasin nuudelit kattilaan mausteineen. Sen jälkeen viskasin pilkotut paprikat pannulle lämpenemään ja rupesin pilkkomaan tomaatin lautaselle valmiiksi. Samaan syssyyn viskoin valmiiksi raejuuston ja salaattijuuston lautaselle odottamaan ruoan valmistumista.
Maustettu ruokakerma toimi hyvin tähän ateriaan
Nuudeleiden oltua kattilassa imeytymässä kiehuneeseen veteen oman aikansa viskasin kattilan sisällön paistinpannulle paprikoiden seuraksi. Halusin paistaa myös nuudeleita hieman paprikoiden seurana. Pian heitin perään myös maustettua ruokakermaa antamaan lisämakua sekä tölkillisen ananasta.
Joitain minuutteja ruoan valmistuttua pannulla nakkasin ruokaa pannulta lautaselle ja muistin että kurkkua puuttuu lautaselta ja pilkoin sitä hieman tomaatin seuraksi. Lopussa viskasin vielä hieman juustoraastetta aterian päälle ja melkein samantien myös heivasin ne siitä pois sillä juustoraaste oli nähnyt parhaat päivänsä ja havaitsin tämän vasta kun olin viskannut sitä aterian päälle. Heh. Onneksi se ei kerennyt sulamaan joten sen sai nopeasti pois.
Ateria odottamassa vielä ananaksen lisäämistä
Kokonaisuutena aterian maku oli hyvä ja se oli myös täyttävää. Helppoa kotiruokaa jota tulen luultavasti tekemään ainakin jonkinlaisella variaatiolla jatkossakin. Ruokakerma oli hyvä idea tämänkaltaiseen ruokaan antamaan hieman vaihtelua perinteiseen ennalta arvattavaan tutun turvalliseen makuun.
