Aleksin Blogi

  • Perjantaipullo: Spitfire gold

    Spitfire Gold

    Tämänkertaisena perjantaipullona on Shepherd neame -panimon Spitfire gold. Shepherd Neame mainostaa nettisivuilla olevansa britannian vanhin panimo joka ainakin allekirjoittaneelle tuli yllätyksenä sillä en aikaisemmin muista kuulleeni koko panimosta. Sivistyksessäni on siis selkeästikin aukkoja enemmän kuin laihialaisessa emmentalissa reikiä.

    Spitfire Gold on tyypiltään golden ale ja vahvuutta sillä on 4,3 %. Väriarvoa tai katkeroita en löytänyt netistä joten jääköön ne arvoitukseksi.

    Spitfiren goldin aukaistua ja nuuhkiessa sen tuoksua muodostui ensimmäisenä fiiliksenä hyvin Lapin Kulta -oluen tyylinen tuoksu joka sinänsä oli hieman yllättävää. Lasiin kaataessa vaahtoavuus on maltillisen rauhallista mutta kuitenkin sellaista että pienen kauniin vaahdon saa pintaan. Vaahto kestää pinnalla hetken aikaa eli sen verran sopivasti että sitä kerkeää myös maistamaan ilman että kauheaa kiirettä täytyy olla. Vaahto on kohtalaisen kirpakkaa maultaan kuten yleensä monessa muussakin oluessa.

    Maku on hedelmäinen ja maukas ja suutuntuma on puolitäyteläinen. Vaikka kyseessä onkin olut tuli itselleni mieleen mausta silti hyvinkin vahvasti Pommac-limonadi. Hämmentävä maku mutta ei kuitenkaan huono. Olut maistuu yllättävän voimakkaalle ottaen huomioon sen miedon alkoholitilavuuden.

    Yhden pullon tätä voi helposti ottaa mutta kovin helposti ei kahta peräkkäin voisi kuvitella tätä nauttivansa sillä maku on kuitenkin kohtalaisen persoonallinen ja selkeästi erottuva. Se toimii pienissä määrissä hyvin vaihteluna mutta esim. ruokaolueksi tätä olisi hieman vaikeaa kuvitella.

    Musiikkina tämän kanssa toimi hyvin mm. Linkin Park – Numb sekä Papa Roach – Between angels and insects.

  • Ruokapaikat: Kebab company

    Rullakebab oli täälläkin kahdessa osassa

    Tämänkertainen ruokapaikkatesti kohdistuu jälleen kotini läheisyydessä sijaitseviin ruokapaikkoihin, tarkemmin sanoen valintana on Kebab company joka sijaitsee Vantaan Koivukylässä aivan LIDL:in vieressä samassa pihassa osoitteessa Viitakuja 1, 01360 Vantaa. Tälläkään paikalla ei ole erillistä nettisivua mutta ruokavalikoimaa voi käydä katsomassa Pizza Onlinen sivujen kautta.

    Tyyliltään Kebab company on hyvinkin perinteinen kebabbila ilman ihmeellisiä yllätyksiä – lukuunottamatta sitä että olutta ei ollut myynnissä lainkaan. Limppareita oli käydessäni hyllyssä vain muutamia erilaisia mutta en sitten tiedä oliko kyseessä poikkeama vaiko normitila.

    Tilaus oli täällä tuttuun tapaan suoraviivaisen mutkatonta. Menin tiskille, tein tilaukseni, maksoin ja menin istumaan pöytään.

    Sisustus on normaalia kebabbilatasoa

    Kovin kauaa ruokaa en joutunut odottamaan sillä olin käydessä paikan ainoa asiakas. Annos tuotiin blogipostauksen alussa nähtävällä tyylillä eli isolla lautasella kahteen osaan pilkottuna. Siis ei tietenkään sitä kebabrullaa oltu pilkottu kahteen osaan käyttäen sitä lautasta jos edellisestä virkkeestä sellaisen mielikuvan sai vaan se annos sillä lautasella oli pilkottu kahteen osaan. Duh.

    Ateria maistui hyvin normaalille rullakebabille, hyvälle ja lihaisalle jossa on sopivassa suhteessa mukana myös kasviksia. Kuorta tuntui olevan hieman enemmän kuin monessa muussa paikassa mutta ei kuitenkaan liikaa. Nälkä tällä lähti mutta annoksen jaksoi syödä ongelmitta joten annoskoko oli omaan mieltymykseeni sopiva.

    Kebab company ulkoa katsottuna

    Ruokansa puolesta kebab companyn kebabrulla oli toimivaa tasoa mutta kuten yleensä aina tämänkaltaisissa ruokapaikoissa oli täälläkin sisustuksessa parantamisen varaa jos haluaisi houkuttelevammaksi paikkaa saada. Tämänkaltaisissa nopean ruokailun paikoissa tosin sisutus ei taida olla korkeimmasta päästä prioriteettilistalla tai sitten vain en ole sattunut sellaista paikkaa vielä löytämään. Ehkä vielä jonain päivänä löydän kebabbilan joka olisi niin tyylikäs että sen bongaisin sisustuslehden kannesta. En kuitenkaan pidätä hengitystäni tätä odotellessa.

    Jos etsinnässä on hienostunut illanistujaisravintola kannattaa matkaa jatkaa suosiolla ohi, mutta mikäli etsinnässä on vain toimivaa kebabia myyvä ruokapaikka on Kebab company asiallinen vaihtoehto enkä näe mitään syytä miksi en täällä kävisi joskus toisenkin kerran.

  • Kokkailukeskiviikko: Kesäkurpitsaa ja paprikaa uunissa

    Nuudeleita, salaattia sekä uunissa tehtyä kesäkurpitsaa uunissa paistetun paprikan kera

    Tämänkertainen kokkauspostaus on jälleen simppelillä linjalla vedettyä kasvispainotteista ruokaa. Kesäkurpitsa uunissa toimii hyvin ja siitä saa oivan korvikkeen hookoon blåålle eli HK:n Siniselle.

    Aterian laittaminen on tälläkin kertaa varsin yksinkertaista. Ensimmäisena pistetään uuni lämpeämään mihin tahansa 175-225 asteen välille, varmaankin itselläni taisi olla 200 astetta. Sen jälkeen kaivetaan uunivuoka esiin ja etsitään vuokaan tulevat ainekset eli kesäkurpitsa ja paprika. Alussa halkaistaan kesäkurpitsa kahtia ja heitetään uunivuokaan. Samalla pilkotaan paprikaa sitten samaan vuokaan siihen kokoon millaisena sen haluaa syödä.

    Ateria menossa uuniin

    Kun kaikki halutut kasvit on heitetty vuokaan voi aterian heivata uuniin ja laittaa ajastimeen 40 minuuttia. Odotellessa ruoan valmistumista kerkeää keittämään nuudeleita tai muuta haluamaansa täytettä. Nuudelit oli oma valintani joten vedenkeittimellä keitin vettä, heitin nuudelit kattilaan ja kiehuvat vedet päälle. Siis niiden nuudeleiden päälle, ei itseni päälle. Siellä sitten ne mukavasti imeytyivät ruokaa odotellessa.

    Odotellessa nuudeleiden imeytymistä ja uunissa olevien kasvisten valmistumista oli aikaa leikellä tälläkin kertaa kasvikset lautasen reunalle. Tuttuun tapaan kurkku, tomaatti ja raejuusto oli itselleni toimiva kombinaatio ja sillä mentiin yhä.

    Paprika on erinomainen kasvi niin raakana kuin kypsennettynäkin

    Kun 40 minuuttia oli kulunut oli aika ottaa ruoka uunista, heittää hieman juustoraastetta pintaan ja odotella että ruoka hieman viilenee. Siitä sitten ateria lautaselle ja kiskomaan evästä ääntä kohden.

    Kesäkurpitsa uunissa on yleisesti ottaen hyvä ruoka ja tarjoaa hyvän kokeilemisen arvoisen vaihtoehdon uunimakkaralle, mutta valitettavasti tällä kertaa hieman kirpeä kurpitsa sattui omalle kohdalleni. Ehkä ensi kerralla käy hieman parempi arpaonni ja tämänkaltaisesta ateriasta saa parhaan makuelämyksen irti.

  • Kylmä!

    Kylminä päivinä talvi on kauneimmillaan

    Kylmät ilmat saapuivat tänne pääkaupunkiseudullekin. Vaikka asteita on tällä hetkellä netin mukaan vain kahdeksan astetta huomaa että lämpimistä keleistä on kerennyt nauttia jo jonkin tovin sillä kahdeksan asteen pakkanen tuntuu asteen verran raikkaammalta.

    Kylmillä keleillä on kuitenkin mukavaa olla pihalla jos kamera sattuu olemaan matkassa sillä pakkasella keli on mitä kauneimmillaan. Tänään valitettavasti ei ollut muuta kameraa mukana töissä kuin kännykkä joten sen suurempaa kuvailua ei tullut harrastettua.

    Jossain Ilmalan aseaman lähistöllä

    Tänään töiden jälkeen kävin vihdoin myös kotimatkalla tarkistamassa minkälainen paikallinen Koivukylän kirjasto on. Matkaa asunnolta kirjastolle on vähemmän kuin ruokakaupalle mutta aikaisemmin en ole silti saanut aikaiseksi käydä katsomassa minkälainen tarjonta lähikirjastosta löytyy. Äkkiseltään arvioiden kovin laajoja valikoimia kirjastosta ei löydy oikein mitään mutta se on toki ymmärrettävää ottaen huomioon kuinka pieni alue Koivukylä kuitenkin on.

    Kirjastosta löytyy kirjojen lisäksi myös DVD-levyjä, BluRay-levyjä ja musiikkiakin CD-levyillä. Tällä kertaa matkaan ei vielä tarttunut mitään mutta täytynee käydä jokin ilta etsimässä jotain hyvää lukemista jos saan aikaiseksi taas aktivoitua lukemisen saralla.

    Koivukylän kirjastossa

  • Työpaikan bileet oli ja meni ja keikka on takana

    Valmistautumassa keikkaan. Kiitos duunikaverille Heebolle kuvasta.

    Perjantaina työpaikallamme oli illasta jonkinsorttiset bileet ja työporukastamme koostettu bändimmekin pääsi esittelemään osaamistaan yleisön iloksi. Itse olen soitellut tuossa bändissä pääosin kosketinsoittimia mutta myös laulantaa on tullut yhdessä biisissä vetäistyä.

    Tulin toimistolle joskus neljän maissa ja siinä kerkesi vähän katsomaan sinne paikalle roudattuja soittokamoja ja varmistamaan että myös itse kuulee mitä sitä soittelee. Toki muut olivat kerenneet jo soundcheckin tekemään mutta siinä vielä oli hyvä vähän lämmitellä.

    Oli kyllä mukava päästä soittamaan ja laulamaan ja kokonaisuutena se meni ihan jees. Etukäteen hieman jännitti että unohdanko sanat biisissä jota lauloin tai jotain muuta vastaavaa onnistunko urpoilemaan mutta onneksi moista ei päässyt käymään. Tämä oli myös itselleni ensimmäinen kerta kun näinkin isolle porukalle (useita kymmeniä) tulee esiinnyttyä joten oli hyvä että sen verran uskallusta ja kehtaamista löytyi.

    Hyvä meininki! 🙂