Tovi on taas vierähtänyt kun olen ostanut uutta ja erilaista kahvia jota itse pääsisi jauhamaan kahvimyllyllä mutta kaupasta tarttui matkaan tovi sitten Zoégas Skånerost -kahvipapuja.
Kavhi on ainakin Verkkokaupan sivujen mukaan ruotsalainen kahviklassikko vuodelta 1918. Koska en vielä itse silloin ollut syntynyt en toki tiedon paikkaansapitävyydestä voi mennä takuuseen mutta uskon että asia on näin.
Rusinoita? Jäniksen papanoita? Ei vaineskaan vaan kahvia papuina!
Zoégast Skånerostista tulee kuvauksissa usein vastaan termi vahva, mutta ainakin omaan makuuni tämä ei edusta järin vahvaa kahvia. Se on kyllä maukas, aromikas ja hyvätuoksuinen kahvi jota siemailee erittäin mieluusti, mutta vahvuutensa osalta tämä on kohtalaisen mieto mikäli puruja ei jauha kaikkein hienoimmaksi mitä myllystä irti lähtee. Maku on miellyttävän pehmeä.
Makunsa puolesta ainakin maidon kanssa nautittuna kyseessä on varsin kelpo kahvi jota kannattaa testata mikäli tummemmista kahveista nauttii.
Kävin joitain päiviä takaperin pyöriskelemässä lähialueita kameran kanssa joten pistänpä tänne lisää kuvia Koivukylän suuralueesta eli osa kuvista on Koivukylästä ja osa Rekolan tai Havukosken puolelta. Kuvat ei varsinaisesti mitään kovin taiteellisia kuvia ole eikä pyri olemaan, lähinnä niillä on tarkoitus näyttää minkä näköistä seutua täältä löytyy aivan kävelymatkan päässä kotoa.
Noin puolen kilometrin päässä asunnoltaJou jou ja räppikäsi heiluun! Raggarit on sotkeneet paikkoja.Kauempana näkyvien kerrostalojen läheisyydessä on myös oma kotiniRekolan Kino joka ei valitettavasti ole enää käytössäTässä vaiheessa tuli etäinen Lieksa-fiilis itselleniIf they don’t let you say it, you must spray it – täälläkin on ollut vandaalit vauhdissaTuttu ja turvallinen juna-asema – tosin turvallisuudesta en menisi niinkään takuuseen
Skyline (IMDB) on vuonna 2010 ilmestynyt scifi trilleri. Sen on ohjannut Colin Strause ja Greg Strause jotka kumpikin on enemmän niittänyt mainetta elokuvien tehostepuolella kuin ohjaajan roolissa. Pääosissa nähdään Eric Balfour, Scottie Thompson ja Donald Faison.
Jarrod (Eric Balfour) lähtee naisystävänsä Elainen (Scottie Thompson) kanssa Jarrodin vanhan ystävän Terryn (Donald Faison) luo hänen syntymäpäiville. Terry elää hieman leveämpää elämää omine kattohuoneistoineen ja Ferrareineen ja hän koettaakin houkutella myös Jarrodia muuttamaan samoihin maisemiin jotta hän voisi tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Elaine ei tästä ehdotuksesta ole kovin innostunut ja kaiken muun lisäksi selviää että hänellä on pullat uunissa joten isompia muutoksia elämään on tulossa jo muutenkin.
Bileillan yönä sattuu ja tapahtuu kuitenkin kummia sillä ulkoa alkaa kajastamaan mystistä sinistä valoa. Alussa ihmiset luulevat että aamu on jo tullut mutta pian selviääkin että tuo sininen valo on lähtösin avaruuden asukkaista. Valo on houkutteleva ja se saa ihmiset kävelemään sitä päin ja sitä myötä se vie ihmisen mennessään alieneiden matkaan. Bileet muuttuvat lopulta selviytymistarinaksi sillä alieneiden invaasio on käynnissä täydellä voimalla.
Elaine (Scottie Thompson) ja Jarrod (Eric Balfour)
Vaikka visuaalisesti Skyline oli mukavaa katsottavaa oli se kokonaisuutena suhteellisen vaisu esitys. Sen juoni on tylsä eikä siihen pääse uppoutumaan oikein missään vaiheessa. Pääosien roolihahmot ovat tasapaksuja eikä niihin saa tuntumaa ja lisäksi välillä sekaan tulee satunnaisia tyyppejä hetkeksi mukaan pyörimään kunnes kuolema kerää lapsensa elon viljapellolta autuaammille aroille. Muutamat sivuosassa olleet henkilöt aiheuttivat vain enemmän hämmennystä mistä ja miksi he nyt tulivat tarinaan mukaan pyörimään.
Skyline jättää katsojalle avoimia kysymyksiä joka hyvin tehdyssä elokuvassa olisi hyvä merkki mutta keskinkertaisessa se on kaikkea muuta. Erona on se että hyvin tehdyssä elokuvassa juoni on rakennettu herättämään katsojalle kysymyksiä kun taas huonossa elokuvassa ne kysymykset syntyvät katsojalle siitä että on unohdettu kirjoittaa olennaisia asioita mukaan juoneen ja katsoja joutuu arvailemaan että miten asiat liittyvät toisiinsa.
Alienit osasivat lentää
Tässä elokuvassa kysymyksiä heräsi siitä että mistä alienit tulivat ja miksi – oliko heillä jokin suurempi visio taustalla? Kun alienit heittivät sinistä valoa miksi se aiheutti jonkinlaista ihottumaa kokijalle mutta se välillä hävisi ja välillä tuli taas takaisin. Oliko sillä jokin muu tarkoitus kuin olla tarkoitus itsessään, olisiko se aiheuttanut ihmisen muuntumisen alieniksi? Mistä alienit havaitsivat että ihmiset olivat rakennuksessa, kuka oli se ihme tyyppi joka tuli tarinan aikana kuvioihin mukaan ja miksi hänen käytös olis sellaista kuin se oli. Nämä ja monet muut kysymykset olivat sellaisia joista tuli mielikuva että tarinan taustoja ei ole avattu tarpeeksi jotta juoneen saisi kosketuspintaa.
Oli tässä kuitenkin hyvätkin hetkensä ja se on kokonaisuutena kuitenkin katsottavaa tasoa. Jos haluaa nähdä visuaalisesti mukavan näköisen elokuvan jossa ei tarvitse liikoja miettiä jotta tarinassa pysyisi silti mukana on tämä ihan keskinkertaista tasoa. Musiikit sitä vastoin oli poikkeuksellisen hyvät ja niitä oli mukava kuunnella kaiken räiskimisen seassa.
Kokonaisuutena Skyline on keskinkertainen elokuva jota en kovin helpolla suosittele. Kyllähän sen katsoi mutta ei tätä aivan hetkeen mielellään toista kertaa katso.
Tuttu ja turvallinen Lapin Kulta löytyy vihdoin myös nelosena kaupasta
Tämänviikkoisena perjantaipullona nähdään jälleen tölkki mutta pitkästä aikaa vaihteen vuoksi nelosolutta. Lapin Kulta on varmasti jokaiselle suomalaiselle oluen nauttijalle tuttu juoma ja tuskinpa kovin montaa suomalaista löytyy joka ei tietäisi Lapin Kultaa eli tuttavallisemmin Lapparia vaikka olutta ei nauttisi lainkaan.
Lapin Kultaa on myyty suomalaisissa kaupoissa jo kymmeniä vuosia ja onpa Lapin Kulta A-oluena Wikipedian mukaan voittanut kultaa Brysselin kansainvälisissä olutkilpailuissa vuonna 1963. Olutta valmistaa Hartwall.
Lapin Kulta on tyypiltään lager, vahvuutta siinä on 5,2 % ja sen väriarvo on 11 EBC. Hartwallin omalla sivulla lasipullossa myytävä 5,2 % vahvuinen versio on merkitty katkeroidensa osalta 21 EBU mutta Alkon sivuilla taas tölkkiversion katkerot on ilmoitettu 16 EBU. En sitten tiedä onko lasipullossa myytävän ja tölkissä toimitetun tavaran välillä tämän suhteen eroa vai onko kummassa jommassa nettisivussa vain väärä tieto.
Lasiin kaadettaessa olut kuohuaa kauniisti ja hillitysti eikä vaahto kovin kauaa lasissa viihdy. Koostumukseltaan vaahto on kohtalaisen hattaramaista eikä se maistu juuri miltään. Tuoksu oluessa on mieto eikä sitä oikein tahdo erottaa mutta tarkemmin kun sitä etsii niin sieltä se kuitenkin löytyy. Kaikkiaan siis hyvin kepeätuoksuinen olut.
Suutuntuma on suhteellisen mieto ja hieman vetinen, jopa yllättävänkin laiha nelosolueksi. Maussa on ainoastaan aavistuksen verran kirpeyttä.
Varsinaisesti Lapin Kullan nelonen ei ole aivan parhaimmistoon kuuluva olutnautinnoksi hienostuneeseen siemailuun mutta se on silti erittäin passeli olut ruoan kanssa nautittuna, pelisessioihin tai vaikkapa kyytipojaksi makkaranpaistoreissuille. Perustoimiva lager jota tulen jatkossakin ostamaan aina satunnaiseen nautintaan.
Musiikiksi tämän kanssa sopi hyvin ainakin Charon – Little Angel sekä Entwine – The Strife.
Tämänkertainen ruokapaikkatesti sijoittuu Helsingin Vallilassa Mäkelänkatu 52:ssa sijaitsevaan Musta Härkä -ravintolaan. Ravintola toimii lisäksi yökerhona, sporttibaarina ja sivujen mukaan sieltä löytyy myös karaokea. Tarkemmin tietoa löydät sivulta www.mustaharka.fi.
Täytyy myöntää että ravintolaa katsoessa ulkoa käsin ei siitä syntynyt vakuuttavaa kuvaa tasokkaasta ravintolasta vaan lähinnä kapakasta jossa siinä sivussa silloin tällöin pyöräytellään sapuskaa jos joku sellaista rohkenee ottaa, mutta ei onneksi ollut koiraa karvoihin katsominen tälläkään kertaa sillä ravintolan lounas oli todella laadukas.
En tiennyt miten tilaaminen täällä tapahtuu joten menin tiskille kysymään onko siellä ruokaa siihen aikaan saatavana sillä en ollut varma onko kyseessä vain lounasruokala vai myös muuta ruokaa tarjoileva paikka. Myyjä neuvoi istumaan pöytään ja toi menun. Katselin sieltä sopivan aterian ja valinnakseni tuli Chicken Curry. Sen lisäksi ostin myös ravintolan nimellä myytävää Black bull -olutta jota valitettavasti en ole missään kaupassa törmännyt erillistä testiä varten.
Riisi ja kana tuotiin asianmukaisesti omissa astioissaan. Kuvasta puuttuu vielä hetki kuvan ottamisen jälkeen tuodut naan-leivät.
Ruokaa ei joutunut kauaa odottamaan, tosin tähän voi vaikuttaa että siihen aikaan kun paikalla kävin suoraan töiden jälkeen ei asiakkaita ollut kuin muutama oluella istumassa. Ateria tuotiin omissa astioissaan joista sitten sai annostella aterian lautaselle oman mieltymyksen mukaan. Vähän kuvan ottamisen jälkeen myös naan-leipä ja kastike tuotiin pöytään ja ruokailu pääsi alkuun.
Maku ruoassa oli erinomainen. Ilahduin siitä kuinka hyvin ruokaan oli osattu laittaa mausteita sillä ateria oli mausteinen ja nenä aukesi ilman että syntyi vaikutelmaa tulisesta ruoasta. Tämä ruoka ei ollut listalla myöskään tuliseksi merkitty joten jos on herkkä mausteisille annoksille kannattaa varautua siihen että suomalaisittain makua löytyy kuitenkin kohtalaisesti. Itselleni tämä oli pelkästään positiivinen yllätys mutta mikäli et ole vahvasti maustettujen annosten ystävä on hyvä ehkä koettaa jotain toista annosta. Annoskoko oli kookas mutta silti sellainen että sen pystyi syömään kokonaan ilman että joutui jättämään kesken.
Sisältä Musta Härkä -ravintola on viihtyisä ja tunnelmallinen
Monet ateriahinnat pääruoissa ravintolan puolella pyörivät noin 15 euron hujakoilla joten hintatasonsa osalta pyöritään keskiverron ravintolaruoan hinnoissa. Oma annokseni maksoi 14,50 eur ja laadukas ja hyvä olut irtosi 7 eurolla.
Palvelu paikassa oli hyvää ja ystävällistä eikä ravintolan sisustus ja tunnelmakaan jättänyt moitteelle sijaa. Mielikuva joka ulkoa käsin paikasta syntyi oli onneksi täysin väärä ja Musta Härkä oli kokemuksena erittäin hyvä ja positiivinen, siis sellainen että käyn täällä mielellään vielä toisenkin kerran.
