Aleksin Blogi

  • Ruokapaikat: Kebab company

    Rullakebab oli täälläkin kahdessa osassa

    Tämänkertainen ruokapaikkatesti kohdistuu jälleen kotini läheisyydessä sijaitseviin ruokapaikkoihin, tarkemmin sanoen valintana on Kebab company joka sijaitsee Vantaan Koivukylässä aivan LIDL:in vieressä samassa pihassa osoitteessa Viitakuja 1, 01360 Vantaa. Tälläkään paikalla ei ole erillistä nettisivua mutta ruokavalikoimaa voi käydä katsomassa Pizza Onlinen sivujen kautta.

    Tyyliltään Kebab company on hyvinkin perinteinen kebabbila ilman ihmeellisiä yllätyksiä – lukuunottamatta sitä että olutta ei ollut myynnissä lainkaan. Limppareita oli käydessäni hyllyssä vain muutamia erilaisia mutta en sitten tiedä oliko kyseessä poikkeama vaiko normitila.

    Tilaus oli täällä tuttuun tapaan suoraviivaisen mutkatonta. Menin tiskille, tein tilaukseni, maksoin ja menin istumaan pöytään.

    Sisustus on normaalia kebabbilatasoa

    Kovin kauaa ruokaa en joutunut odottamaan sillä olin käydessä paikan ainoa asiakas. Annos tuotiin blogipostauksen alussa nähtävällä tyylillä eli isolla lautasella kahteen osaan pilkottuna. Siis ei tietenkään sitä kebabrullaa oltu pilkottu kahteen osaan käyttäen sitä lautasta jos edellisestä virkkeestä sellaisen mielikuvan sai vaan se annos sillä lautasella oli pilkottu kahteen osaan. Duh.

    Ateria maistui hyvin normaalille rullakebabille, hyvälle ja lihaisalle jossa on sopivassa suhteessa mukana myös kasviksia. Kuorta tuntui olevan hieman enemmän kuin monessa muussa paikassa mutta ei kuitenkaan liikaa. Nälkä tällä lähti mutta annoksen jaksoi syödä ongelmitta joten annoskoko oli omaan mieltymykseeni sopiva.

    Kebab company ulkoa katsottuna

    Ruokansa puolesta kebab companyn kebabrulla oli toimivaa tasoa mutta kuten yleensä aina tämänkaltaisissa ruokapaikoissa oli täälläkin sisustuksessa parantamisen varaa jos haluaisi houkuttelevammaksi paikkaa saada. Tämänkaltaisissa nopean ruokailun paikoissa tosin sisutus ei taida olla korkeimmasta päästä prioriteettilistalla tai sitten vain en ole sattunut sellaista paikkaa vielä löytämään. Ehkä vielä jonain päivänä löydän kebabbilan joka olisi niin tyylikäs että sen bongaisin sisustuslehden kannesta. En kuitenkaan pidätä hengitystäni tätä odotellessa.

    Jos etsinnässä on hienostunut illanistujaisravintola kannattaa matkaa jatkaa suosiolla ohi, mutta mikäli etsinnässä on vain toimivaa kebabia myyvä ruokapaikka on Kebab company asiallinen vaihtoehto enkä näe mitään syytä miksi en täällä kävisi joskus toisenkin kerran.

  • Kokkailukeskiviikko: Kesäkurpitsaa ja paprikaa uunissa

    Nuudeleita, salaattia sekä uunissa tehtyä kesäkurpitsaa uunissa paistetun paprikan kera

    Tämänkertainen kokkauspostaus on jälleen simppelillä linjalla vedettyä kasvispainotteista ruokaa. Kesäkurpitsa uunissa toimii hyvin ja siitä saa oivan korvikkeen hookoon blåålle eli HK:n Siniselle.

    Aterian laittaminen on tälläkin kertaa varsin yksinkertaista. Ensimmäisena pistetään uuni lämpeämään mihin tahansa 175-225 asteen välille, varmaankin itselläni taisi olla 200 astetta. Sen jälkeen kaivetaan uunivuoka esiin ja etsitään vuokaan tulevat ainekset eli kesäkurpitsa ja paprika. Alussa halkaistaan kesäkurpitsa kahtia ja heitetään uunivuokaan. Samalla pilkotaan paprikaa sitten samaan vuokaan siihen kokoon millaisena sen haluaa syödä.

    Ateria menossa uuniin

    Kun kaikki halutut kasvit on heitetty vuokaan voi aterian heivata uuniin ja laittaa ajastimeen 40 minuuttia. Odotellessa ruoan valmistumista kerkeää keittämään nuudeleita tai muuta haluamaansa täytettä. Nuudelit oli oma valintani joten vedenkeittimellä keitin vettä, heitin nuudelit kattilaan ja kiehuvat vedet päälle. Siis niiden nuudeleiden päälle, ei itseni päälle. Siellä sitten ne mukavasti imeytyivät ruokaa odotellessa.

    Odotellessa nuudeleiden imeytymistä ja uunissa olevien kasvisten valmistumista oli aikaa leikellä tälläkin kertaa kasvikset lautasen reunalle. Tuttuun tapaan kurkku, tomaatti ja raejuusto oli itselleni toimiva kombinaatio ja sillä mentiin yhä.

    Paprika on erinomainen kasvi niin raakana kuin kypsennettynäkin

    Kun 40 minuuttia oli kulunut oli aika ottaa ruoka uunista, heittää hieman juustoraastetta pintaan ja odotella että ruoka hieman viilenee. Siitä sitten ateria lautaselle ja kiskomaan evästä ääntä kohden.

    Kesäkurpitsa uunissa on yleisesti ottaen hyvä ruoka ja tarjoaa hyvän kokeilemisen arvoisen vaihtoehdon uunimakkaralle, mutta valitettavasti tällä kertaa hieman kirpeä kurpitsa sattui omalle kohdalleni. Ehkä ensi kerralla käy hieman parempi arpaonni ja tämänkaltaisesta ateriasta saa parhaan makuelämyksen irti.

  • Kylmä!

    Kylminä päivinä talvi on kauneimmillaan

    Kylmät ilmat saapuivat tänne pääkaupunkiseudullekin. Vaikka asteita on tällä hetkellä netin mukaan vain kahdeksan astetta huomaa että lämpimistä keleistä on kerennyt nauttia jo jonkin tovin sillä kahdeksan asteen pakkanen tuntuu asteen verran raikkaammalta.

    Kylmillä keleillä on kuitenkin mukavaa olla pihalla jos kamera sattuu olemaan matkassa sillä pakkasella keli on mitä kauneimmillaan. Tänään valitettavasti ei ollut muuta kameraa mukana töissä kuin kännykkä joten sen suurempaa kuvailua ei tullut harrastettua.

    Jossain Ilmalan aseaman lähistöllä

    Tänään töiden jälkeen kävin vihdoin myös kotimatkalla tarkistamassa minkälainen paikallinen Koivukylän kirjasto on. Matkaa asunnolta kirjastolle on vähemmän kuin ruokakaupalle mutta aikaisemmin en ole silti saanut aikaiseksi käydä katsomassa minkälainen tarjonta lähikirjastosta löytyy. Äkkiseltään arvioiden kovin laajoja valikoimia kirjastosta ei löydy oikein mitään mutta se on toki ymmärrettävää ottaen huomioon kuinka pieni alue Koivukylä kuitenkin on.

    Kirjastosta löytyy kirjojen lisäksi myös DVD-levyjä, BluRay-levyjä ja musiikkiakin CD-levyillä. Tällä kertaa matkaan ei vielä tarttunut mitään mutta täytynee käydä jokin ilta etsimässä jotain hyvää lukemista jos saan aikaiseksi taas aktivoitua lukemisen saralla.

    Koivukylän kirjastossa

  • Työpaikan bileet oli ja meni ja keikka on takana

    Valmistautumassa keikkaan. Kiitos duunikaverille Heebolle kuvasta.

    Perjantaina työpaikallamme oli illasta jonkinsorttiset bileet ja työporukastamme koostettu bändimmekin pääsi esittelemään osaamistaan yleisön iloksi. Itse olen soitellut tuossa bändissä pääosin kosketinsoittimia mutta myös laulantaa on tullut yhdessä biisissä vetäistyä.

    Tulin toimistolle joskus neljän maissa ja siinä kerkesi vähän katsomaan sinne paikalle roudattuja soittokamoja ja varmistamaan että myös itse kuulee mitä sitä soittelee. Toki muut olivat kerenneet jo soundcheckin tekemään mutta siinä vielä oli hyvä vähän lämmitellä.

    Oli kyllä mukava päästä soittamaan ja laulamaan ja kokonaisuutena se meni ihan jees. Etukäteen hieman jännitti että unohdanko sanat biisissä jota lauloin tai jotain muuta vastaavaa onnistunko urpoilemaan mutta onneksi moista ei päässyt käymään. Tämä oli myös itselleni ensimmäinen kerta kun näinkin isolle porukalle (useita kymmeniä) tulee esiinnyttyä joten oli hyvä että sen verran uskallusta ja kehtaamista löytyi.

    Hyvä meininki! 🙂

  • Leffalauantai: Seventh son

    Tom (Ben Barnes) ja mestari Gregory (Jeff Bridges)

    Seventh son on Sergei Bodrovin ohjaama fantasiaelokuva vuodelta 2014. Sen pääosissa nähdään Ben Barnes, Jeff Bridges, Julianne Moore sekä Alicia Vikander.

    Seventh son kertoo perinteistä fantasiatarinaa hyvän ja pahan taistelusta magian sävyttämässä maailmassa jossa velhot, noidat ja lohikäärmeet ovat arkisia elementtejä. Jeff Bridgesin esittämä mestari Gregory on viimeinen jäljelle jäänyt ritari joka ei ole menehtynyt tai kääntynyt pimeyden puolelle. Hänellä on ollut oppipoikia joista hän on koettanut kasvattaa veroistaan sankaria mutta laihalla menestyksellä sillä arkkiviholliset noidat ja muut pimeyden kätyrit ovat onnistuneet päästämään Gregoryn oppipojat yksi kerrallaan hengestään vuosiakin kestäneestä koulutuksesta huolimatta.

    Pimeyden voimien kuningatar Äiti Malkin

    Pimeyden voimien kuningatar äiti Malkin (Julianne Moore) on päässyt vapauteen vankilastaan johon mestari Gregory hänet aikoinaan on toimittanut. Verikuun nousua ja sen myötä voimensa vahvistumista odotellessa noidat valmistautuvat kostamaan ihmisille kaiken sen pahuuden jota noidat ovat joutuneet kokemaan – heitä kerätään ihmisten toimesta talteen ja tuikataan tulille joka jostain syystä ei noitia erikoisemmin tunnu miellyttävän.

    Mestari Gregorykään ei pyörittele toimettomana peukaloitaan vaan hän etsii uutta oppipoikaa edellisen menehtyneen tilalle. Hänen onnistuu löytää Tom Ward joka sattuu olemaan seitsemännen pojan seitsemäs poika ja joka sitten lähtee mestarin matkaan valmistautumaan taisteluun noitia ja muita pahuuden olentoja vastaan. Jotta oppipojalle noitien jako hyviin ja pahoihin ei kävisi liian helpoksi saa Tom matkallaan kohdata Alicen, noidan joka ei kuitenkaan näyttäisi olevan niin paha kuin mitä noidilta odotettaisiin. Onko siis mestari väärässä, mahtuuko maailmaan mukaan myös hyviäkin noitia?

    Tom ja Alice

    Jos elokuvaa Seventh son pitäisi kuvata yhdellä sanalla olisi se ehdottomasti viihdyttävä. Se on kaikin puolin puhdasta fantasiaa ilman mitään sen suurempaa tarkoitusta muuta kuin olla viihteellinen elokuva – tai ainakaan itse en tästä löytänyt mitään sen suurempaa tarkoitusta tai merkitystä.

    Se on visuaalisesti tyylikäs elokuva jossa erikoistehosteista ei pihtailla mutta jotka eivät kuitenkaan käyneet häiritsemään överiydellään (lukuunottamatta elokuvassa nähtävää karhua). Nähtävät maisemat ja äänimaailmat ovat molemmat kohtalaisen eeppistä tasoa ja visuaalinen tyyli toimi kokonaisuutena miellyttävästi kautta linjan.

    Vaikka elokuva onkin Suomessa ikärajaltaan K 12 on sen maailma silti tunnelmaltaan kohtalaisen tummanpuhuva ja siinä nähtävät lohikäärmeet ovat kaukana Eragonin kaltaisesta lohikäärmesöpöstelystä.

    Lohikäärmeitä on hyvä juosta karkuun

    Omaan makuuni Seventh son toimi varsin mainiosti kevyen viihteellisenä tuotoksena. Se ei tarjoa uutta eikä ihmeellistä mutta se oli juuri sellainen kuin viihdyttävän mutta kevyen fantasiaelokuvan pitää ollakin – siinä on magiaa, velhoja, noitia ja lohikäärmeitä eikä sen fantasiamaailma ole keväisen päivän kukkaniityillä kirmaamista vaan kauniin tummanpuhuvaa pimeyttä visuaalisesti vahvoilla kontrasteilla ja kliseistä ja ennalta-arvattavaa tarinaa jota on hieman maustettu kepeän humoristisilla heitoilla.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: 5,5/10)