Lähes pari kuukautta olin käyttämättä videotykkiä, mutta huomasin että elokuvien katsominen jäi lähes kokonaan joten laitoin videotykin ja surround-järjestelmän takaisin käyttöön.
Tori.fi:stä bongasin todella hyvän vahvistimen ja 5.1 surroundjärjestelmän järkevään hintaan, joten tuli samalla päivitettyä äänentoistojärjestelmä ja vahvistinkin aikaisempia paremmaksi. Ei aikaisemmissakaan mitään valittamista ollut, mutta tämä ratkaisu on silti selvästi parannus aikaisempaan.
Täysin minimalistisesti siis ei onnistu elää niin kauan kuin harrastaa elokuvia ja on tottunut videotykkiin ja surround-äänentoistoon, mutta toisaalta se ei onneksi ole myöskään itseistarkoitus vaan tarkoitus on omistaa vain niitä asioita jotka tuottavat itselleni elämään lisäarvoa.
Muutaman kerran kun olen ollut käyttämättä tykkiä muutaman kuukauden olen aina siihen palannut takaisin, joten ehkä se on uskottava että tykki ja erillinen äänentoistojärjestelmä tuottaa itselleni niin paljon lisäarvoa elämään että ne kannattaa pitää.
Tavaran määrän suhteen joutui siis tekemään kompromissin, mutta tällä kertaa siisteyden osalta onneksi ei juurikaan sillä panostin vihdoin ja viimein johtojen laittamiseen kunnolla. Kuten kuvasta näkyy, ei kaiuttimien johdot roiku pitkin poikin lattiaa vaan ne on laitettu listojen sisälle.
Laitan tähän alle vielä lisäkuvia miten johdot menevät.
Parvekkeen oven luona johdot on näkyvissä, mutta ainoastaan osittain. Toisen listan joutui laittamaan ymmärrettävistä syistä toista listaa matalammalle, mutta lopputulos kuitenkin on tarpeeksi hyvä – etenkin nyt kun on pidemmät verhot kuin tässä kuvassa.Toisessa nurkassa myös johdot on kierrätetty listojen sisällä. Irrallaan roikkuva johto on jatkoroikan virtajohto. Kuten kuvasta näkyy, johtolistat on vedetty myös patterin alta, eli en mennyt siitä mistä aita on matalin vaan laitoin myös normaalistikin piilossa olevat johdot kunnolla piiloon johtolistan sisään.Vinyylihyllyn takanakin laitoin keskikaiuttimen johdon menemään myös ylös listan sisällä eikä sekään roiku irrallaan rumasti.Keskikaiuttimen johto asennusvaiheessa. Vinyylihyllyn joka toimii keskikaiuttimen tasona takaakin siis laitoin johdot nätisti joten vaikka hyllyä siirtelee ei lattialla pyöri johtoja rumasti.Oikean kaiuttimen luona jätin listojen väliin raon josta sain johdon tulemaan kaiuttimelle siististi. Johtoa jätin hieman ylimääräistä jotta kaiutinta voi siirtää jonkin verran edes ja takaisin esimerkiksi siivoamista varten.Sohvan takana vedin myös vasemman takakaiuttimen johdon listan päältä ja laitoin HDMI-johdolle ja virtajohdolle listat seinälle jotta nekään eivät roiku rumasti irrallaan seinällä. Sohvan takana kuitenkin HDMI-johto sekä virtajohto on vielä irrallaan, pitänee harkita josko joskus nämä laittaisi myös siistimmin.
Johtolistojen asennukseen meni muutamia tunteja, mutta tulos on ollut kyllä ehdottomasti kaiken sen vaivan väärti. On mukavaa kun johdot on siististi eikä ne ole näkökentässä jolloin olohuoneen yleisilme pysyy miellyttävänä ja ihmisasutuksen näköisenä.
Paul Uponin kirja Muscular Christianity – A case for spiritual and physical fitness on teos mikä käsittelee nimensä mukaisesti fyysistä ja henkistä lihaksikkuutta kristillisestä perspektiivistä käsin. Fyysinen ja hengellinen kunto on kiintoisa aihe kristillisessä teologiassa, mutta siitä ei kovin usein kuule paljoa puhetta vaikka syytä olisi.
Mikäli kristinusko ja sen teologia ei ole kovin tuttua voi helposti olla täysin tietämätön siitä että kristinuskon pyhä kirja Raamattu kyllä puhuu ihmisestä hyvinkin holistisesti, ei ainoastaan spirituaalisesta aspektista. Raamatun mukaan kristitty on Jumalan temppeli eikä sitä näin ollen kuulu turmella.
1. Korinttolaiskirje luku 3, jakeet 16-17 sanoo seuraavaa:
16 Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? 17 Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.
Ruumis joka meillä on, on pyhä, joten kristityn on hyvä myös pitää kehostaan huolta. Paul Uponin kirjassa puhutaankin paljon kuntoilusta ja sen merkityksestä ihmisen elämään. Hyvä kunto auttaa meitä jaksamaan paremmin halki elämän ja lihaksiaan voi ja kuuluukin käyttää Jumalalle kunniaksi ja muiden auttamiseen.
Teoksessa puhutaan myös epäterveestä lihaskunnon harjoittamisesta joka on jo turhamaisuutta ja oman egon ruokkimista, joten pääpointtina tuntui olevan enemmänkin terve tasapaino missä ihminen tietää ja tiedostaa oman kehonsa olevan Jumalan temppeli ja kunnioittaa sitä ja pitää siitä huolta, mutta samalla myös tajuaa että omaa kehoaan ei kuulu palvoa ja pyrkiä vääristä motiiveista saamaan sitä parhaaseen mahdolliseen kuntoon.
Kirjassa puhuttiin myös henkisestä vahvuudesta joka on tärkeä osa kristityn elämää. Mielenkiintoisesti kirjailija toi esiin myös sen kuinka erilainen kuva kristityillä monesti Jeesuksesta nykyään on verrattuna siihen mitä Raamattu Jeesuksesta kertoo.
Siinä missä nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa korostetaan luultavasti jopa epäterveen paljon Jeesuksen feminiinisempiä puolia (armo, anteeksiantavuus, lempeys) tuntuu että Jeesuksen maskuliinisemmat piirteet unohdetaan tyystin. Raamatusta kuitenkin voidaan lukea kuinka Jeesus esimerkiksi tempaisi pöydän nurin ja ajoi vitsan kanssa temppelistä rahanvaihtajat pihalle (Evankeliumi Johanneksen mukaan, luku 2 jakeet 13-17) josta selvästi voidaan huomata että monen mielikuva Jeesuksesta ei välttämättä ole se mikä on Raamatullinen kuva Jeesuksesta.
Jeesus ei katsonut vääryyttä hyvällä ja hän puhui erittäin kovinkin sanoin lainopettajille ja fariseuksille. Hän käytti mm. ilmaisuja “Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt” (Matt. 23:33) sekä “Te olette lähtöisin Saatanasta” (Joh. 8:44) joten nykinen valtavirtakristillisyys joka korostaa pelkästään armoa ja suvaitsevaisuutta eikä tervettä oikeudenmukaisuutta ja vääryyteen puuttumista tarpeen mukaan kovinkin sanoin voisi kokea Jeesuksen sanat sopimattomana.
Pidin itse kokonaisuutena tästä kirjasta. Se on viihdyttävää luettavaa ja sen lukeminen voisi olla hyvä monelle kristitylle, etenkin mikäli oma mielikuva kristillisyydestä on “kaikki käy, ei saa olla mitään mieltä mistä joku voi pahoittaa mielensä tai ainakaan ei pidä sanoa sitä” -tason selkärangatonta vössyköintiä. Kristittyjä ei ole kutsuttu passiiviseen elämään missä mihinkään vääryyteen ei puututa tai mihinkään ei uskalleta sanoa mitään ettei loukattaisi ketään joka valitettavasti usein on se miten kristinusko nykyään mielletään.
Viimeinen sivunumero kirjassa on 187 jonka jälkeen löytyy vielä kirjoittajan omat salitreenit kerrottuna. Lisäksi lopussa on vielä lähdeluettelot joten kaikkiaan sivuja on noin 200.
Kävin tänään Verkkokauppa.comista ostamassa Canon R50 -kameralle sopivan Canon 28 mm F/2.8 STM objektiivin. Olin kyseistä objektiivia miettinyt jo varmaankin kuukauden päivät, mutta objektiivia ei tuolloin ollut vielä Verkkokaupalta saatavana. Nyt putkea löytyi muutama kappale suoraan hyllystä joten tein tilauksen ja kävin hakemassa linssin.
Laitan tähän nähtäväksi muutamia testikuvia joista saa jonkinlaisen käsityksen minkälainen kuvanlaatu ja bokéh objektiivissa on. Omaan silmään kuvanlaatu on erinomainen ja bokéh miellyttävä ainakin näissä ensimmäisissä testeissä joten ensikokemukset ainakin on positiiviset.
Tärkein syy miksi tätä 28 mm objektiivia olin miettinyt on sen kohtalaisen yleispätevä etäisyys tavanomaiseen jokapäiväseen käyttöön. Tarkoitan siis sitä, että ihmisistä on mahdollista ottaa kuvia sosiaalisesti normaalilta etäisyydeltä ilman että joutuu pakittamaan kovinkaan kauas että he mahtuvat kuvaan. Lisäksi pienikokoisista esineistä ja asioista saa kuvia ilman että joutuu kovin kauas kohteesta menemään, toisin kuin esimerkiksi 50 mm F/1.8 objektiivin kanssa.
Muut syyt mitkä tässä objektiivissa itseäni kiehtoi oli sen pieni koko ja suurehko aukko eli F/2.8. Objektiivi painaa ainoastaan 120 grammaa eli vähemmän kuin RF-kiinnityksellä oleva “nifty fifty” eli 50 mm F/1.8 joka painaa 159 grammaa. Kittiputki 18-45 mm F/4.5-5.6 IS STM sekin painaa enemmän, 130 grammaa joten tämä on painonsa puolesta höyhensarjalaisten kepeintä kastia. Mikäpäs sen mukavampaa sillä kepeää kameraa ja objektiivia on mukavampi kuljettaa mukanaan joka paikkaan.
Kylpyhuone näyttää erilaiselta kun suihkukaappi on poissa
Tänään päivällä seurakuntaveli kävi irroittamassa kylpyhuoneestani pois suihkukaapin. Suihkukaappi oli ollut asunnossa siitä asti kun muutin, mutta sen lasiovi meni sirpaleiksi jo useampia vuosia takaperin. Siivotessa koppi oli edessä eikä sen vuoksi esimerkiksi lattiakaivon läheisyydestä päässyt kunnolla ottamaan likaa pois, mutta nyt kun koppi on poissa on kylpyhuone helpompi siivota myös muutamista aiemmin hankaloista paikoista.
Tarkoitus olisi tähän laittaa suihkuverho ja suihkutanko, mutta ostamani suihkutanko vaikuttaa olevan sellainen että vaatiikin enemmän työtä sillä venyvän tangon kanssa mitat on joko aavistuksen liian lyhyt tai reilusti liian pitkä, joten varmaankin joutuu rautasahalla sahailemaan yhtä putkista lyhemmäksi. Saapa nähdä miten sen asennus onnistuu vai tuleeko vain hankittua toisenlainen ratkaisu.
Vanhoja avaimenperiä päätyi roskiin. Ainoastaan muutaman jätin talteen.
Matka kohden minimalistisempaa elämäntyyliä on jatkunut tämänkin viikon aikana viemällä monta repullista tavaraa Kierrätyskeskukselle. Edellisen minimalismi-aiheisen postauksen jälkeen on tavaraa lähtenyt eritysesti häkkivarastosta.
Tänään häkkivarasto tyhjeni kahden repullisen verran leffojen osalta. Lisäksi sieltä lähti vanha iso pressu joka oli aikoinaan skootterin päällä, vanhat luistimet sekä IKEA:n sohvapöydän pöydän välitaso. Aikaisemmin häkkivarastosta tällä viikolla olen vienyt pois useita IKEAsta vuosia sitten hankkimiani pahvilaatikoita. Kun niissä olleeet DVD:t on viety jo pois, on laatikot jääneet tyhjäksi eikä niille ole enää ollut tarvetta.
Myös rinkallinen vanhaa elektroniikkaa on päätynyt uuteen kotiin tämän viikon aikana.
Autokin on kokenut puhdistamista sillä olen irroittanut subwooferin sekä vahvistimen ja vienyt nekin pois. Kumpi jompi niistä oli jo lakannut toimimasta tai molemmat joten ne veivät ainoastaan turhaan tilaa takakontista. Nyt takakonttiinkin mahtuu paljon paremmin jälleen tavaraa.
Matka jatkuu siis tasaisen varmalla tahdilla vaikka blogi onkin ollut hieman hiljaisempi jälleen lähipäivinä. Tavaran määrä kuitenkin vähenee ja asunto käy aina vain viihtyisämmäksi omaan makuuni eli asiat rullaavat hyvällä mallilla.
Uusi viherkasvi tuli hankittua makuuhuoneeseen. Nimesin sen Amandaksi.
Tänään töiden jälkeen kävin Rekolan kukkatalolla hankkimassa uuden viherkasvin kotiin. En muista mikä tämä oli lajiltaan, mutta nimeksi tälle annoin Amanda.
Alunperin mielessä oli sijoittaa tämä olohuoneen nurkkaan parvekkeen oven läheisyyteen, mutta tässä vaiheessa päätin sittenkin antaa tälle kodin makuuhuoneessani sillä siellä ei ollut yhtään viherkasvia entuudestaan. Jossain vaiheessa voisi olla hyvä hankkia viherkasvi myös olohuoneen nurkkaan, mutta vähän kerrallaan.
Makuuhuone voisi näyttää myöskin kauniimmalta jos sinne hankkisi joskus vaaleammat verhot, mutta makuuhuoneen pimentämiseen nukkumista varten tummat pimentävät verhot ovat olleet hyviä. Lisäksi maton vaihto voisi antaa huoneeseen lisää raikkauden tuntua.
Muutama päivä on mennyt jälleen edellisestä blogipostauksesta liittyen matkastani kohden minimalismia, mutta matka ei ole pysähtynyt vaan on jatkunut tasaisen varmasti edeten kohden tavaramääräistä päämääräänsä. Minimalismi itsessään ei ole varsinainen päämäärä, vaan se on elämäntapa joka tukee muita elämäni päämääriä.
Siisteys on kyllä itsessään myös päämäärä ja sen saavuttaminen ilman minimalismia on kohtalaisen mahdoton tehtävä ainakin itselleni, sillä käsitykseni siisteydestä on suhteellisen puritaaninen eikä se välttämättä vastaa sitä mitä se suurelle osalle muita ihmisiä on.
Viime päiviin on mahtunut tuttuun tapaan paljon tavaran viemistä Koivukylän Kierrätyskeskukselle. Olen vienyt sinne tänään, eilen sekä viime perjantaina DVD-elokuvia. Lisäksi perjantaina vein sinne myös sellaisia CD-levyjä joita en kuitenkaan enää kuunnellut ja joita yleensä löytää juurikin Kierrätyskeskuksien kaltaisista paikoista.
Lisäksi olen vienyt myös yhdet isoksi jääneet farkut kiertoon. Farkuissa on koko kutistunut vyötärössä kaksi pykälää, eli yhtä pykälää pienemmät farkut hommasin Dressmannilta muutamia päiviä takaperin. Tarkoitan yhdellä pykälällä siis sitä, että farkkuja myydään aina siten että kokonumerot on 30, 32, 34, jne. jolloin kun vyötärön koko on kutistunut ja numero on kutistunut kahdella, on ne yhtä pykälää pienemmät kuin edelliset koska välimallin farkkuja ei ole.
Makuuhuone on muuttunut aamun jälkeen. Iso nurkassa ollut lipasto tuli myytyä ja vaihdoin samalla sängyn toiselle seinustalle.
Aikaisemmin mietin että en UHD-elokuvia möisi, mutta lopulta kuitenkin tulokseen että oikeastaan sama ne on myydä nekin. Ilahduttavaa kyllä, ne menivät todella nopeasti ja niistä sai hyvin myös rahaa. Yksi pinkka on vielä kaapissa odottamassa loppuviikkoa josko yksi ostaja pääsee silloin tulemaan niitä hakemaan, mutta lähes kaikki muut on mennyt.
Jätin itselleni ainoastaan kaksi UHD-elokuvaa. Toinen niistä on Criterion Collectionin julkaisuna Sofia Coppolan erinomainen The Virgin Suicides ja toinen on Akira jonka sain eräältä veljeltä syntymäpäivälahjaksi muutama vuosi takaperin. Pitää katsoa se vielä ainakin toisen kerran ja miettiä sen jälkeen laitanko sen joskus eteenpäin vai pidänkö itselläni.
Siivoamisessa on päästy jo siihen pisteeseen että asunnon sisällä on monelta osin asiat sen verran hyvällä mallilla että olen jo siirtynyt häkkivaraston siivoamiseen. Tietenkin sisälläkin on vielä tavaraa joita voin karsia, mutta osa on sellaista että ne on laitettu esimerkiksi myyntiin mutta ne odottaa että joku niitä ostaisi ja siksi ne ovat kaapissa. Osa odottaa että lisään niistä myynti-ilmoituksen ja osaa en ole vielä käsitellyt mitä niille teen. Ne mitä en ole käsitellyt on kuitenkin kaapeissa eikä ne enää ole niin täynnä romua että se niin paljoa häiritsisi, joten on hyvä välillä siivota häkkivarastoa ja saada nopeammin konkreettisempia ja isoja tuloksia joiden siivoamisesta tulee lisää intoa siivoamiseen.
Häkkivarastosta olen vienyt siis pois elokuvia, mutta tänään vein myöskin laukullisen kirjoja sekä sen laukun. Olen heittänyt myös menemään vanhoja vaatteita ja päiväpeittoja jotka on ollut vuosia jossain varastossa joten niitä en jaksanut lähteä viemään minnekään. En tiedä olisiko ne ollut hyvässä kunnossa vai olisiko miten huonossa kunnossa, mutta aivan kaikkea vanhaa tavaraa ei kannata viedä Kierrätyskeskuksellekaan heidän taakaksi.
UHD-elokuvat tuli lähes kaikki myytyä pois
Tästä on hyvä jatkaa matkaa jos Luoja suo! Tavaran määrä vähenee ja asunto on aina vain rennompi ja mukavampi olla ja elää. Kun eliminoi tarpeettoman tavaran määrän ei pöly pääse tekemään kotiaan jokaiseen nurkkaan ja yleisilme asunnosta muuttuu askel kerrallaan poikamiesboksista enemmän ihmisasutuksen näköiseksi kodiksi.
Yli 10 vuotta vanha käytöstä poistunut Mac poistui Kierrätyskeskukselle
Tie kohden minimalistista elämää on jatkunut. Tänään ja eilen Kierrätyskeskukselle on päätynyt useamman repullisen verran tavaraa, eli kaksi repullista CD-levyjä ja kaksi repullista DVD-levyjä.
Levyjen lisäksi sinne vein myös ensimmäisen ostamani Applen kannettavan tietokoneen, MacBook Pro 13″ vuodelta 2010 mikäli oikein muistan. Vuosia tämä kone oli käytössä ja tällä tuli sävellettyä varmaankin yli kymmenen levyllistä musiikkia joten konevanhus oli palvellut enemmän kuin hyvin. Uudemmat koneet on kuitenkin tullut elämääni jo kauan aikaa sitten eikä tämän kunto ollut kovinkaan hyvä, joten ruuvasin tästä kovalevyn irti ja vein Kierrätyskeskukselle. Kiitos näistä vuosista, toveri hyvä.
Varsinaisten päivän tehtävien lisäksi olen myynyt paljon UHD-elokuvia. Tänään innostuin vielä viemään parvekkeelta kaksi vanhaa IKEA:n huonekalua pois tilaa viemästä. Pistin ne kappaleiksi ja lajittelin asianmukaisesti.
Parvekkeella oli kaksi IKEA:n hyllyäYlimääräiset huonekalut on nyt poissa. Vanhat sälekaihtimet on vielä tuolien takana jotka täytyy selvittää minne ne voi kierrättää. Lumilapion voisi viedä varmaankin häkkivarastoon jossain vaiheessa sillä takatalvi ei ehkä tule hetkeen.
Askeleet kohden päätettyä päämäärää ovat siis yhä selkeät eikä vauhti ole hidastunut. Tästä on hyvä matkaa jatkaa.
Matka minimalismiin on jatkunut niin eilen kuin tänäänkin. Vanhoja petivaatteita on päätynyt roskiin, keittiön kaapeista on siivottu jälleen yksi vetolaatikko ja viskottu paljon tavaraa sieltä roskiin ja leffoja sekä CD-levyjä on tullut vietyä yhä Kierrätyskeskukselle. Lisäksi tänään vein myös vanhoja älyvalaisimia sinne koska ne sisältävät elektroniikkaa eikä niistä oikein tiedä minne ne oikeaoppisesti muualle pitäisi viedä.
Askel kerrallaan matka minimalismiin siis etenee, tasaisen varmalla tahdilla. Tähän ei voi sanoa hitaasti mutta varmasti, sillä vauhti on kuitenkin kohtalaisen nopeaa ja tavaran määrä on vajaassa kuukaudessa pienentynyt radikaalisti.
Kun tietää mitä elämässään haluaa tehdä ja on päättänyt sen tehdä, on muutos ainakin tällaisissa asioissa kohtalaisen helppoa. Niin kauan kuin elää konditionaalielämää missä aina pitäisi jotakin tehdä on luultavaa että mitään ei tee, mitä nyt pientä näpertämistä siellä sun täällä joka ei kuitenkaan muuta isoa kuvaa asioista. Vasta kun ajatusmalli muuttuu ja aidosti tietää mitä haluaa on muutoksen tekeminen ainakin itselle siinä vaiheessa suhteellisen helppoa – sen kuin vain tekee sen mitä aikoo eikä jää katsomaan turhaan taakseen. Koirat haukkuu ja karavaanit kulkee, mutta meikä poika sen kun porskuttaa tai jotain sinne päin.
Eilenkin väheni tavaran määrä kotoa muutaman repun ja yhden muovipussin verran
Tavaran vähentämisellä on ollut selkeitä etuja. Keittiössä on tullut siivottua paljon enemmän muutoinkin, tasot ja kaakelit on tullut putsattua kunnolla ja yleisilme on aikaisempaa siistimpi. Ikkuna kaipaa pesua, mutta ehkä sen tässä lähiviikkoina saa pestyä.
Aikaisemmin ajattelin että en myy UHD-elokuvia pois, mutta laitoin sitten lopulta nekin myyntiin. Ainoastaan niistä jätän elokuvan The Virgin Suicidesin eli Sofia Coppolan erinomaisen elokuvan jonka olen katsonut lähivuosina kolmeen kertaan. UHD-elokuvat on ollut iloinen yllätys, sillä niitä on mennyt nopealla tahdilla ja paljon ihan kohtalaisen hyvällä 8 euron hinnalla.
Tavaran määrä vähenee ja paremman elämän määrä lisääntyy. Jotain minimalismissa ja tavaran vähyydessä on sellaista mikä muuttaa jotain muutakin itsestäni, sillä nyt olen paljon enemmän myös kuntoillut. Kuntoiluun on kuulunut VR-laseilla The Thrill Of The Fight -nyrkkeilypelin pelaamista jossa palaa kalorit kovalla tahdilla, mutta lisäksi olen myös muuta lihaskuntoa ylläpitäviä liikkeitä taas tehnyt. Mielenkiintoisin puoli kuntoilun lisääntymisessä on ollut myös se, että se ei edes tunnu asialta mitä pitäisi tehdä ja mihin pitää itseään motivoida erikseen, vaan se tuntuu asialta mitä vain rupeaa tekemään ja haluaa tehdä. Ehkä tarpeeksi suuri määrä tyhjää tilaa aiheuttaa prioriteettien muuttumisen?
Jotain muutoksesta kertoo myös askelmäärän merkittävä nousu viimeisen viiden viikon aikana. Edellisen 21 viikon keskiarvo oli 6530 askelta Apple Watchilla mitattuna. Viimeisen 5 viikon keskiarvo askeleissa on ollut 10473 askelta enkä ole edes itse erityisemmin tehnyt mitään asian eteen, muutos on vain tapahtunut. Ehkä sen takia kun olen vienyt tavaraa autolle, autolla Kierrätyskeskukselle, sieltä tullut takaisin jne. niin aina niissä väleissä on tullut kävelyä yms. enemmän kuin tavallisesti? Mene tiedä. Muutos on kuitenkin jotain mikä on vain tapahtunut automaattisesti tavaran vähentämisen sivuseurauksena. Hyvä niin koska se varmasti auttaa myös pudottamaan painon jälleen terveisiin lukemiin.
Tänään vihdoin ja viimein tein sen mitä on parin vuoden ajan ollut mielessä että “sitten joskus” – kävin Turussa.
Ajatus on ollut jo muutamana kesänä että ehkä joku päivä, mutta kuten yleensä aina, “joskus” on vain vaihtoehtoinen tapa ilmaista “ei koskaan” sillä jos päämäärä ei ole selkeä tai sitä ei koskaan erityisesti ajasta tehtäväksi, se jää tekemättä. Käynti Turussa on meinannut olla sellainen vaikka sillä onkin ollut selkeä päämäärä. Sillä on joskus ollut myös aiemmin päivämäärä milloin on pitänyt mennä, mutta sään tai väsyn tai muun takia se on aikaisemmin jäänyt tekemättä. Nyt tämäkin virhe maailmasta on korjattu ja Turussa on tullut pyörittyä useita tunteja ja paikkoja nähtyä kaupungilla.
Tänään lähdin Turkuun sillä menin moikkaamaan sinne kaveria ja viemään hänelle vanhat VR-lasit, vaikkakin VR-lasien vienti oli tietenkin vain hyvä tekosyy lähteä katsomaan vihdoin ja viimein miltä kaupungilla näyttää. Laitan tähän satunnaisia turistikuvia joita otin, eli valokuvauksellisesti en kuviin paljoa panostanut vaan olin kuin turisti ja kuvailin menemään satunnaisella räpsinnällä. Kuvat on otettu Canon R50 -kameralla.
Allekirjoittanut itse. Kuvasta kiitos Valtterille.
