Perjantaina kävin ystäväni Kristiinan kanssa tekemässä valokuvaussession Kirkkonummella. Kameroista mukaan tarttui Canon R50, Leica M6:n sekä Instax Square -pikafilmikamera. Lisäksi muutamia kuvia tuli otettua myös iPhone 16 Pro:lla.
Instax Squarella ei reissun aikana kuitenkaan tullut otettua yhtään kuvaa, sillä kun rupesin ottamaan sillä kuvaa vilkutti valo vain oranssia. Syynä mitä luultavamminkin on paristo jota en ollut tajunnut tarkistaa kotona. Varaparistoakaan ei siihen itselläni ole, joten kaupasta täytyy jokin päivä käydä ostamassa oikeanlainen paristo jotta voin tarkistaa kameran toimivuuden.
Vaikka kameroita oli useampia mukana, on kaikki tämän postauksen kuvat otettu kuitenkin Leica M6 -filmikameralla käyttäen TT Artisan 50 mm/F1.4 -objektiivia.
Filmeinä on ollut Fomapan 100 sekä Fomapan 200 ja filmit on kehitetty käyttäen kehitteenä Rodinalia mittasuhteella 1:50. Kuvat on skannattu Plustek 8200i -filmiskannerilla käyttäen Silverfast 9 -ohjelmistoa.
Taisteluita nähdään paikoitellen samoin kuin tietokonepeleissä
Mark Neveldinen ja Brian Taylorin ohjaama Gamer (IMDB) on vuonna 2009 julkaistu toiminnallinen sci-fi-trilleri. Pääosissa nähdään Gerard Butler, Michael C. Hall sekä Logan Lerman.
Tekniikan kehityksen myötä on syntynyt uudenlaisia mahdollisuuksia pelaamiselle. Siinä missä aikaisemmin peleissä on totuttu ohjailemaan vain virtuaalisia hahmoja on ideoillaan varakkaaksi noussut Ken Castle (Michael C. Hall) luonut pelimaailman missä todelliset ihmiset pääsevät ohjaamaan todellisia ihmisiä. Idea on ollut suosittu, mutta niin on myös hänen uusi pelinsä missä vaaralliseksi luokiteltuja vankeja ohjataan taistelukentällä. Palkintona vangille on 30 voitetun kentän jälkeen vapautus ja tätä vapautusta epäoikeudenmukaisesti tuomittu Kable (Gerard Butler) koettaa saada.
Gamerissä on mielenkiintoinen tarina joka toimii. Siinä on sopivanlaista synkkyyttä ja teknologian kehityksen mahdollistamien tulevaisuuden uhkakuvien maalailua siten että tämän voisi helposti nähdä olevan episodina Black Mirror -sarjassa.
Kiintoisana aspektina elokuvassa onkin sen inhorealistinen kuvaus ihmiskunnasta, sillä vaikka teknologia kehittyy ihminen ei tunnu kehittyvän. Tulevaisuuden viihteenä ihmiset ovat valmiita pelaamaan vaikka toisten hengellä ja suuret massat seuraavat sitä kuin ennen aikaan gladiaattoritaisteluita. Leivän ja sirkushupien tuoma viihdearvo on tärkeämpää kuin oman ihmisyytensä ja moraalinsa muistaminen.
Hahmojen osalta mennään pääsääntöisesti toimivalla tasolla, mutta mukana on myös erittäin stereotyyppisiäkin henkilöitä. Mieleenpainuva ja äärimmäisen kliseinen hahmo on kuvaus lihavasta, hikisestä nörtistä joka syö epäterveellisesti ja ohjaa naispuoleista hahmoa ja pyrkii saamaan hänet seksuaalisiin tekoihin muiden pelimaailman hahmojen kanssa. Kliseistä, mutta toisaalta myös absurdiudessaan hupaisaakin.
Elokuvassa nähdään useita taistelukohtauksia, joten on harmillista että taistelukohtauksien nopeat vaiheet jäävät osittain epäselviksi nopeiden leikkauksien ja huojuvan kameran vuoksi. Onneksi kohtaukset eivät olleet tarpeettoman pitkiä, sillä mitä pidempi ja epäselvempi kohtaus on, sitä turhauttavammaksi se itselleni yleensä käy ainakin tämän tyylilajin elokuvissa missä ei pyritä kuvaamaan kohtausta katsojan kuvakulmasta kuvattuna kuin kyseessä olisi dokumentaarinen filmatisointi.
Kokonaisuutena Gamer oli omaan makuuni viihdyttävä elokuva. Ei se ole mikään mestariteos, mutta niihin hetkiin kun etsii suoraviivaista ja viihdyttävää toimintaa ajaa tämä hyvin asiansa.
Rock Paper Scirssorsin panimon Momotoko Fuji on 4,9 % vahvuinen pale ale. Oluen saatavuudeksi on kuvattu kaikki Momotoko – Ramen ravintolat sekä valikoidut K-Kaupat kautta maan. Lisää tietoa oluesta löytää Rock Paper Scissorsin sivuilta (katso tästä).
Vaahtoaminen on suhteellisen runsasta mutta ennakoitavaa joten lasiin juoman laskeminen ei vaadi muuta kuin rauhallista otetta ja hetken aikaa. Pinnalle muodostuva vaahto on hattaramaisen ohutta.
Väri on samean kellertävä eikä se erityisesti itseäni viehätä. Tuoksu on mukavan raikas ja kepeä. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on sitruksinen ja raikas ja juuri sellainen millaisen mielikuvan tuoksustakin sai. Hyvä maku jossa on hivenen verran pistävyyttä. Jälkimausta nousee esiin greippi, mutta ei kuitenkaan liiallisesti.
Kokonaisuutena toimiva olut jota voisi joskus koettaa japanilaisen ruoan kanssa.
Lara Croft and the Temple of Osiris on toiminnallinen seikkailupeli joka on julkaistu PC:lle, Playstation 4:lle sekä Xbox Onelle joulukuussa 2014. Nintendo Switchin versio on julkaistu 2023. Pelin on kehittänyt Crystal Dynamics ja sen on julkaissut Square Enix Europe.
Tarinassa kerrotaan kuinka Lara ja hänen kanssaan ollut aarteenmetsästäjä joutuvat Setin kirouksen alaiseksi. Isiksen ja Horuksen avustuksella Lara alkaa keräämään osia Osiriksesta jotta hänet saadaan herätettyä henkiin. Osiriksen avustuksella Lara käy taisteluun Setiä vastaan ja nujerrettuaan hänet hän kumppaneineen vapautuu kirouksesta.
Juoni on hyvinkin suoraviivainen eikä siinä ole juurikaan syvyyttä, mutta tämän tyylilajin pelissä en sellaista muutenkaan erityisemmin odota sillä painopiste on enemmänkin viihdyttävässä toiminnassa eikä henkeäsalpaavassa tarinassa. Kuitenkin tarina on toimiva ja ajaa hyvin asiansa.
Pelaaminen
Ei kiitos, en polta tupakkaa. Poltan vain eläviä kuolleita.
Pelasin tämän käyttäen Xbox Onen ohjainta ja kontrollit olivat sellaiset että niihin tottuu nopeasti. Kuitenkin muutamia päiviä kun oli pitänyt taukoa pelaamisesta ja palasi pelin ääreen joutui hieman taas hakemaan nappeja, mutta onneksi mitenkään kovin kauaa niitä ei joutunut etsimään kun ne taas tuntuivat tutuilta kouraan.
Vaikeusaste oli onnistunut kaltaiselleni kasuaalille pelaajalle. Missään kohtaa ei joutunut aivan suhteettoman pitkäksi aikaa jumittamaan, mutta useammassa kohdassa jouduin ottamaan kohtauksen uusiksi useampaankin kertaan eli mitenkään läpihuutojuttu ei ollut kyseessä.
Pelissä tarjoillaan pitkin matkaa pienimuotoisia puzzleja joissa saa hieman toisinaan miettiä, mutta niiden läpäisemiseksi ei tarvitse kuitenkaan olla Albert Einstainin geeneillä varustettu nero.
Ajattelua vaativat tehtävät olivat esimerkiksi sellaisia, että kun Lara astuu johonkin kohtaan kenttää aukeavat muualla portit, mutta kun hän nousee siitä paikaltaan pois, menevät portit jälleen kiinni. Pelaajan tehtäväksi jää silloin miettiä miten saa sinne tuotua kentässä jossain päin näkyvän esineen painoksi joka pitää porttia alhaalla.
Toisenlaiset aivonystyröitä hellästi hierovat tehtävät olivat taas sellaisia että tietyissä paikoissa nousee esiin peilejä, mutta kun Lara siirtyy paikaltaan pois peilit menevät piiloon. Tässäkin pitää etsiä oikeita esineitä pitämään laattaa alhaalla niin että peilit pysyvät ylhäällä. Kuitenkin pelaaja joutuu etsimään myös itselleen oikeanlaisen sijainnin jotta hän saa Osiriksen sauvalla ohjattua valon peilien kautta haluttuihin kohteisiin.
Yhdessä haudassa Laraa ja hänen liikkeitään katsottiin silmä kovana. Tai oikeastaan montakin silmää.
Kovin pitkään ei mitään puzzlea joutunut miettimään, paitsi jos itsellä jäi huomaaamatta jokin kentässä muualla näkyvä olennainen asia. Näitä tapauksia tapahtui muutaman kerran, mutta onneksi YouTubesta löytyi läpipeluuvideoita missä näki mitä itsellä oli jäänyt huomaamatta.
Matkan varrella löytyy parempia aseita, sormuksia ja kaulakoruja joita voi inventaario-valikon kautta käydä ottamassa käyttöön. Eri sormukset ja kaulakorut antavat erilaisia etuja, kuten vaikkapa enemmän vahinkoa tekeviä ammuksia, nopeampaa tulitusta, suuremman pommin räjähdyksen vaikutusalueen ja muuta sen kaltaista. Monessa puettavassa asiassa kuitenkin on myös miinuksia, eli niistä pystyi sitten valitsemaan omaan pelityyliin sopivimpia valintoja.
Käytännön tasolla omasa pelaamisessa en kovin montaa kertaa sormuksia tai kaulakoruja vaihtanut, mutta useammankin kerran valikosta niitä aina kävin katsomassa silloin kun laatikosta löysi jonkin uuden esineen. Pidin kuitenkin tästä ominaisuudesta, sillä pienimuotoinen ja erittäin matalalla kynnyksellä lähestyttävä hahmon kehittäminen on mukava lisä myös tämänkaltaisiin peleihin.
Loppusanat
Porukalla pahista turpaan, se on reilu meininki.
Lara Croft and the Temple of Osiris on viihdyttävä peli, aivan samalla tapaa kuin vuoden 2010 edeltäjänsä Lara Croft and the Guardian of Lightkin oli. Tarina ajaa asiansa ja pelattavuus on hyvä, ainakin ohjaimella pelattuna.
Kokonaisuus on mukavan tasapainoinen. Välillä on kiireellisiä kohtia joissa paetaan nopealla vauhdilla takaa tulevia isoja olentoja, välillä taas mennään verkkaisemmin ja pelaaja pääsee käyttämään enemmän aivojaan kuin sorminäppäryyttään. Lisäksi pienimuotoiset boss fightit jo ennen loppuvastusta olivat hyvää vaihtelua.
Grafiikat on mukavat ja musiikit miellyttävät, joten kokonaisuutena tämä oli viihdyttävä kokemus. Pelin läpi pelaamiseen meni itselläni Steamin laskurin mukaan 6.9 tuntia.
Lääkärissä käynnin jälkeen oli kuumetta 37.8, lääkkäri mittasi 38.5
Tänään alkoi allekirjoittaneen kesäloma. Heräsin ihmisten aikaan, hieman ennen kahdeksaa. Kuitenkin joskus puolen päivän jälkeen jo tuli olo että on pakko mennä ottamaan päiväunet, sillä oli jotenkin ihmeen nuutunut olo. Päiväunia tuli nukuttua puolisentoista tuntia jonka jälkeen siirryin pelailemaan tietokoneella.
Tietokoneella pelatessa tuli mieleen olotilasta että voisikohan olla kuumetta nostanut. Siinä vaiheessa oli 37.3 jo noussut lämmöt, joten varasin työterveslääkärille ajan. Illalla puolen seitsemän maissa oli lääkäriaika Tikkurilassa.
Olotila oli kohtalaisen hyvä, mutta siellä kun lääkäri mittasi kuumeen oli kuumetta jo 38.5 joka on todella korkea itselleni. Tälläkin kertaa mielenkiintoisesti olotila oli parempi kun oli enemmän kuumetta kuin silloin kun on vain noin 37 – 37.5 välillä. Useastikin tuntuu että jos on 37 tai hieman yli on todella nuutunut ja täysin voimaton olo, mutta jos on enemmän kuumetta niin olo tuntuu paljon paremmalta ja jaksavammalta vaikka olotila muuten onkin hönö.
Kotiin palattua oli myöhemmin vielä 37.8 kuumetta joten kai se on uskottava että kipeäksi on tullut heti loman alkuun. Noh, onneksi ei ole mitään sen suurempia suunnitelmia lomalle muutenkaan joten lähipäivät varmaankin menee pelatessa, katsellessa elokuvia tai kuunnellessa musiikkia tai mitä rentoa nyt kotona keksiikään tekemistä.
