Aleksin Blogi

  • Ensikokemuksia FastRawViewer-ohjelmistosta

    Kuvankaappaus ohjelmistosta FastRawViewer (versio 2.0.10 Release Build 2058)

    Lyhyesti

    Viime perjantaina löysin itselleni uuden ja mielenkiintoisen ohjelmiston valokuvien hallintaan. Ohjelmisto on nimeltään FastRawViewer ja sen voi ladata kokeiluversiona osoitteesta FastRawViewer. Itse hankin lisenssin kuitenkin samantien, sillä sen sai hieman päälle 20 eurolla tarjouksessa. Normaaliin hintaankin sitä myydään noin 27 euron hintaan eli mistään erityisen hinnakkaasta ohjelmistosta ei ole kyse.

    Ohjelma on nimensä mukaisesti nopea RAW-kuvien näyttäjä. Mikäli kuvaa RAW-kuvia on tällä niiden nopeasti läpi selaaminen merkittävästi nopeampi prosessi kuin Adoben Lightroom Classicissa.

    Normaalihko prosessini kuvien hallinnassa

    Vuosien ajan olen käyttänyt Adoben Lightroom Classic -ohjelmistoa valokuvien hallintaan. Näin on jatkossakin tarkoitus tehdä, eli tämän ohjelmiston tarkoituksena ei ole korvata Lightroom Classicia, vaan olla sen lisänä.

    Normaalihko valokuvausprosessini on tähän saakka ollut tiivistetysti seuraavanlainen, ainakin jos kuvia olen halunnut jakaa muillekin:

    1. Kuvaaminen
    2. Kotiin palattua muistikortilta valokuvien kopioiminen tai siirtäminen tietokoneelle. Jos kuvaussessio on ollut tärkeä, esim. kuvia häistä tai jostain tapahtumasta mistä itseäni on pyydetty ottamaan kuvia käytän useammin kopioimista, mutta jos kuvat on satunnaisia räpsyjä ja ainoastaan omaksi iloksi otettuja niin monesti olen vain leikannut ja liittänyt kuvat suoraan muistikortilta tietokoneelle.
    3. Varmuuskopiointi toiselle kovalevylle sekä verkkolevylle käyttäen FreeFileSync-ohjelmistoa
    4. Lightroom Classicin avaaminen, juuri äsken koneelle kopioitujen kuvien kuvakansion importointi Lightroomiin
    5. Importoinnin ja kuvien esikatselukuvien generoitumisen jälkeen kuvien selaaminen ja usein tähdillä arvosanojen antaminen. Moni kuva jää ilman tähteä, eli se ei ole “ok” tai “tarpeeksi hyvä”.
    6. Lopussa monesti filtteröinti tähtien mukaan, eli näytän vain ne missä on kaksi tai useampi tähti tullut kuvalle annettua. Näistä sitten olen joitain valinnut ja exportoinut ja jakanut muillekin mahdollisesti. Jos kuvat ovat jostain tapahtumasta missä joku muu toivoo saavansa enemmänkin kuvia nähtäväksi niin tässä vaiheessa näitä filtteröityjä kuvia alan käymään läpi ja editoimaan tarpeen niin vaatiessa ja vasta sitten exportoin kuvat ulos muille jaettavaan muotoon.

    Tämä prosessi on pääosin toimiva, mutta vuosien mittaan kun kuvamäärät ovat lisääntyneet omassa valokuvaamisessani on tässä prosessissa tullut myös omat haasteensa.

    Isoin haaste on on se, että Lightroom Classic on hidas ainakin omalla koneellani etenkin kuvien importointivaiheessa. Lisäksi se generoi jokaisesta kuvasta esikatseluversiot jotka vievät todella paljon levytilaa ja kaikkien kuvien tuonti kuvausreissulta aiheuttaa sen että Lightroomin katalogiin kertyy todella suuret määrät kuvia jotka ovat huonoja.

    Huonojen kuvien oleminen Lightroomin katalogissa aiheutta asen että onnistuneiden otoksien etsimiseen menee jälkeenpäin aina tarpeettoman paljon ylimääräistä aikaa kun joutuu kliksuttelemaan päälle kaikki filtteröinnit että haluaa nähdä vain kuvat joissa on 2 tai 3 tai enemmän tähtiä.

    Tietenkin nämä ovat pienehköjä ongelmia, mutta reilusti yli 10.000 otetun kuvan vuositahdilla hidastelut siellä sun täällä kumuloituvat tarpeettomaan ajan tuhlaamiseen. Näitä ongelmia on itseni tarkoituksena FastRawViewerillä ratkaista.

    Uudenlainen toimintamalli

    Valittujen kuvien siirto FastRawVieweristä Lightroom Classiciin on nopea ja helppo operaatio

    FastRawViewerin oston myötä olen nyt muuttanut toimintamalliani kuvien hallinnan osalta. Muutamaa erilaista toimintamallia olen koettanut parin päivän aikana, mutta luultavamminkin tulen pysymään siinä johon pari päivää sitten päädyin. Uusi toimintamalli on seuraava.

    1. Kuvaaminen
    2. Kuvien kopionti tai siirto muistikortilta tietokoneelle
    3. Kopioitujen kuvien avaaminen FastRawViewerillä
    4. FastRawViewerillä kuvien selaaminen ja tähtien antaminen. Tämän vaiheen voi toistaa tarpeen mukaan useampaan otteeseen, eli ensin antaa nopeasti tähdet ja sen jälkeen filtteröi kuvat siten että näyttää vain ne kuvat joilla on 2 tai useampi tähti. Toisella kierroksella sitten tekee tarkemman valinnan, antaako tähtiä minkä verran.
    5. Kun tähdet on annettu, filtteröin näkyviin kuvat joissa on 3 tai enemmän tähtiä. Kun ne kuvat on näkyvissä, valitsen kaikki kuvat ja painan “P”-kirjainta joka on säädetty pikanappien asetuksissa toimintoon Pick, eli poiminta. Tämä luo kuvakansioon uuden alakansion nimellä _Selected ja siirtää nämä valitut kuvat sinne.
    6. Tämän jälkeen valitsen kaikki kuvat _Selected-kansiosta ja valitsen niiden tuomisen Lightroom Classiciin. Tämän voi tehdä suoraan FastRawViewerissä.

    Tämän jälkeen operaatiot jatkuvat Lightroom Classicin puolella missä kirjoitan metadatat lisättyihin kuviin, siirrän ne Lighroomissa albumeihin jne. tapauskohtaisesti.

    Vaikka tämä uusi prosessi kuulostaa monimutkaisemmalta ja siinä onkin kokonaisuutena paljon enemmän ylimääräisiä vaiheita, on kuitenkin saavutettavat hyödyt merkittävät.

    Hyödyt joita tällä siis jatkossa saavuttaa on seuraavat:

    1. Esikarsinta tapahtuu ennen Lightroom Classicia. FastRawViewerillä. Kuvien selaaminen on todella paljon nopeampaa, sillä kuvat aukeavat melkein samantien ja kuvasta seuraavaan siirtyminen tapahtuu todella nopeasti. Mitä isompi kuvattujen kuvien määrä on, sitä enemmän tämä vaihe nopeuttaa prosessia.
    2. Koska esikarsinta on tapahtunut jo ennen Lightroomiin tuontia, on jatkossa Lightroom Classicin kirjasto sellainen missä on ainoastaan jossain määrin onnistuneita ja jakokelpoisia tai muuten vain itselleni syystä tai toisesta katsomisen arvoisia kuvia. Toisin sanoen sinne ei päädy enää jatkossa kuvia joissa on ihmisillä vaikkapa puolittain silmät auki, sinne ei enää tule 5 samanlaista kuvaa samasta tilanteesta vaan teen valinnan mitkä lisään sinne jo ennen tuontia, samoin sinne ei päädy niitä missä on kuva tärähtänyt pahasti ja muut vastaavat epäonnistuneet kuvat.
    3. Koska Lighroomiin tuotujen kuvien määrä supistuu merkittävästi, säästyy levytilaa merkittävästi Lightroomin katalogilta.
    4. Esikarsittu kuvamäärä toivon mukaan edesauttaa myös siihen että jatkossa jaksan käyttää aikaa kuvien metadatojen syöttämiseen.

    Ensikokemukset ovat positiiviset

    Ensikokemukset ovat olleet todella positiiviset sillä tämä on helposti muuttanut prosessiani kuvien hallinnassa parempaan suuntaan.

    Ohjelmasta on myös löytynyt erinomainen ominaisuus, virtuaaliset albumit joka käytännössä on mahdollisuus tehdä tiedostolista valituista tiedostoista olipa niiden sijainti missä tahansa. Kirjoitan tästä kuitenkin myöhemmin mahdollisesti erillisen blogipostauksen.

  • Leffalauantai: Pandorum

    Avaruusalus Elysiumilla matkustajat joutuvat kohtaamaan epämääräisiä ja vihamielisiä olentoja.

    Pandorum on kauhu/sci-fi-elokuva vuodelta 2009. Sen on ohjannut Christian Alvart ja pääosissa nähdään Dennis Quaid, Ben Foster, Antje Traue sekä Cam Gigandet.

    Ihmiskunnan elinolosuhteet maa-planeetalla ovat käyneet huonoiksi eikä resursseja tahdo riittää kaikille. Avaruudesta on kuitenkin löytynyt uusi planeetta nimeltään Tanis jonka ympäristöolosuhteet vaikuttaisivat otolliselta ihmiselämälle. Ihmiset lähettävät planeettaa kohden massiivisen Elysium-avaruusaluksen täynnä ihmisiä ja maasta otettuja luontokappaleita jonka avulla ihmiskunnan on tarkoitus aloittaa uusi elämä uudella planeetalla.

    Kaksi matkustamon jäsentä herää alukselta ja heidän muistinsa palautuu vähän kerrallaan. Heidän oltua unessa on jotain mennyt pieleen ja heidän täytyy selvittää kuinka he saisivat korjattua tilanteen. Alusta tutkiessaan heille selviää että he eivät ole ainoat valveilla olevat, eikä kaikilla muilla hereillä olevilla ole kovinkaan hyvä tahto heitä – tai ketään muutakaan – kohtaan.

    Pandorumin tarinasta on helppoa löytää samankaltaisuuksia niin paljon vanhemmasta Alienista (lue arvostelu) kuin myös uudemmasta Passengersistakin (lue täältä), unohtamatta myöskään yhteneväisyyksiä Raamatussa kerrottuun vedenpaisumuskertomukseen ja Nooan arkkiin. Tarinan ei tietenkään tarvitse olla erityisen uniikki ollakseen toimiva ja tämänkin elokuvan tapauksessa juoni on tarpeeksi toimiva antaakseen toimivan viitekehyksen sen tapahtumille.

    Visuaalinen puoli on toimiva. Pääsääntöisesti varsin tummanpuhuva miljöö on omiaan luomaan synkkää ja lohdutonta eloonjäämiskamppailua. Väripaletin käyttö on onnistunutta ja siten omiaan tukemaan tarinan tunnelmaa.

    Henkilöhahmot sitä vastoin tuntuvat turhauttavan huonoilta ja heidän käytöksensä on lähinnä kliseisen rasittavaa. Uusiin henkilöihin törmätessään heidän suhtautumisensa on teennäisen aggressiivista egoilua ja alussa ei yhteistyöstä meinaa tulla mitään. Voi olla että oikeassakin elämässä kriisin keskellä ihmiset todella toimisivat samalla tapaa, mutta tässä tapauksessa käytös oli tarpeettoman korostetun teennäiseltä tuntuvaa.

    Toinen puoli mistä en erityisemmin pitänyt oli nopeiden kohtauksien sekavuus. Monet toimintakohtaukset olivat nopeita leikkaukseltaan, mutta niissäkin tapauksissa missä leikkaus ei ollut liian nopeaa oli kohtauksen seuraaminen muutoin hankalaa välissä näytettyjen outojen kuvavalintojen vuoksi.

    Juoneen oli saatu mukaan myös muutamia itseäni yllättäneitä asioita jotka toimivat hyvin. Elokuvan nimi Pandorum kuvaa tarinassa tautia joka ihmisille on toisinaan tullut pitkillä avaruuslennoilla kohtalokkain seurauksin, sillä siihen sairastuva alkaa käymään psykoottiseksi kohdattuaan emotionaalista stressiä. Tarinassa nähdään kuinka yksi henkilöistä saa pandorumin ja sen seuraukset olivat mielenkiintoiset ja positiivisella tapaa yllättävät tarinan näkökulmasta, vaikkakaan ei tietenkään henkilön itsensä tai aluksella olevien muiden henkilöiden näkökulmasta. Lisäksi pidin loppuvaiheista missä selviää lisää miten matka Tanikselle on edennyt.

    Toimivista aspekteistaankin huolimatta kokonaisuutena Pandorum jää keskinkertaisen elokuvien kategoriaan, ehkä jopa hieman sen alle. Siinä on hyviä piirteitä ja toteutus on monin paikoin toimivaa, mutta se ei myöskään erityisemmin säväytä sillä se ei tarjoa tarpeeksi uutta tai poikkeuksellisen mielenkiintoista erottuakseen massasta.

    Kyllä tämän katsoo helposti kerran tai vaikka parikin, mutta mitään suurta ja merkittävää tästä ei löydy vaan ainoastaan kepeää ja synkänpuhuvaa viihdettä sopiviin hetkiin.

  • Perjantaipullo: Stallhagen ESB

    Ahvenanmaalaisen Stallhagenin panimon Stallhagen ESB on 5,8 % vahuinen ale. Katkeroaineita siinä on 28.0 EBU ja kantavierrettä löytyy
    14.0 °P. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

    Oluen vaahtoaminen on erittäin vähäistä eikä vaahtoa kerkeä juuri edes huomaamaan kun se on jo kadonnut pinnalta yhtä nopeasti kuin palkka tilipäivänä. Väri on kauniin ruskea ja tuoksu on miellyttävän makea. Tuoksusta tuli ensimmäiseksi itselleni jostain syystä mämmi eikä mielikuva muuttunut useammankaan nuuhkaisun myötä.

    Suutuntuma on täyteläinen, vaikkakin itselleni menee rajoille olisiko tämä keskitäyteläinen vaiko täyteläinen. Maussa on makeutta ja pähkinäisyyttä ja humalointi nousee miellyttävästi esiin. Jälkimaku on hieman kuiva mutta miellyttävä.

    Kokonaisuutena hyvin toimiva olut omaan makuuni.

  • Muutama kuva Tallinnan reissulta

    Da Vinci -näyttelystä Tallinnasta

    Viime viikon torstaina kävin päiväreissun Tallinnassa. Kävimmme työkavereiden kanssa katsomassa immersiivisen Da Vinci -näyttelyn joka oli ihan toimiva ja mielenkiintoinen konsepti.

    Valokuvia ei tullut tällä kertaa reissulla otettua kovin paljoa sellaisia joissa ei olisi reissulla olleita henkilöitä, mutta edes muutamia sekalainen otos tuli otettua. Edellisellä kertaa Tallinnassa käydessäni matkaan tarttui Canon 70D (lue täältä), mutta tällä kertaa valikoin reissulle mukaan Leica D-Lux (Typ 109):n ja käytin sen kanssa Mustavalko-profiilia.

    Aikaisemmin olen pääsääntöisesti kuvannutDynaaminen mustavalko -profiililla, mutta on mukavaa koettaa välillä mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät toimi omaan makuun tällä Mustavalko-profiililla mikä on merkillisesti Dynaaminen mustavalko -profilia maltillisempi kontrastiensa osalta.

    Laitan tähän muutaman kuvan reissulta. Kaikki kuvat on suoraan kamerasta ja ainoa miten niitä on muokattu on kuvan koon pienentäminen Lightroom Classicin Export-vaiheessa.

  • Leffalauantai: Bangkok dangerous

    Palkkamurhaaja Joe (Nicolas Cage)

    Nicolas Cagen tähdittämä Bangkok dangerous (IMDB) on vuonna 2008 julkaistu toimintaelokuva jonka on ohjannut Danny Pang sekä Oxide Chun Pang. Muissa merkittävissä rooleissa nähdään Shahkrit Yamnarm, Charlie Yeung sekä Panward Hemmanee.

    Palkkamurhaaja Joella (Nicholas Cage) on hoidettavana neljä kohdetta Bangkokissa. Hän hankkii kadulta apurikseen paikallisen Kongin (Shahrkit Yamnarm) asioiden hoitoon jolle selviää vähitellen minkälaisia töitä Joe tekee. Kong saa pyynnöstään oppia Joelta hänen töihinsä, mutta huonolla uravalinnalla on myös hänen ja läheistensä elämään epätoivottuja vaikutuksia. Myös Joe itse joutuu kohtaamaan työnsä varjopuolet ihastuttuaan paikalliseen apteekkariin Foniin (Charlie Yeung), joka kuitenkin saa kauhistuksekseen huomata että Joe ei ole niin viaton kuin hän ensin vaikuttaa.

    Tarinassa nähdään tehokas palkkamurhaaja joka hoitaa töitään kuten asiakkaat odottavat – hän ei liiemmin mieti tai tee moraalisia valintoja itse, vaan hän hoitaa homman kotiin. Erään kohteen tapauksessa hänellä nousee kuitenkin kylmäverisen tappajan rooliaan enemmän esiin humaanimpi puoli ja hän joutuu pohtimaan moraalisia ongelmia kohteen elimoinoinnissa minkä seurauksena kohteen eliminoiminen käy hankalammaksi.

    Vaikka tarinan pääasia onkin palkkamurhaajan toiminta tappajana, on mukana lisäksi myös pienimuotoinen ihmissuhdetarina. Suhde ja sen kuvaus pysyy kuitenkin kohtalaisen pienessä vaikkakin jossain määrin merkittävässä osassa eikä se vie painopistettä liiaksi sivuun. Tarina pysyy hyvin kasassa ja suhdekuvio on toimiva lisämauste antamaan hieman syvyyttä päähenkilön sielunmaisemaan.

    Bangkok Dangerous on monella tapaa keskinkertainen elokuva joka saattaa kuulostaa negatiiviselta, mutta ei kuitenkaan sitä ole. Keskinkertainen on tasaisen varma elokuva joka antaa katsojalle juuri sitä mitä katsoja luultavasti on osannut siltä odottaakin, ainakin mikäli lajityypin elokuvat ovat yleisesti entuudestaan tuttuja.

    Omaan makuuni tämä oli toimiva elokuva jonka voi katsoa vaikka pariinkin kertaan. Se on viihdyttävä, ohjaus toimii kautta linjan ja mikä parasta, leikkaukset eivät ole levottomia vaan elokuvaa on helppoa katsoa. Ison plussan annan tälle myöskin sen yllättävästä loppuratkaisusta.