Aleksin Blogi

  • Kokeilussa: SanDisk Clip Sport Plus Mp3-soitin

    SanDiskin Clip Sport Plus on pieni soitin

    Yleisesti

    Joitain viikkoja takaperin hankin kannettavan CD-soittimen, Lenco CD-300:n josta kirjoitin tänne blogiinkin (lue täältä). Laitoin pian sen jälkeen jo tilaukseen lisäksi myös erillisen Mp3-soittimen CDOn.comista ja hieman yli viikon sitä odotettuani se vihdoin saapui läheiseen postin automaattiin.

    Valinnaksi päätyi SanDisk Clip Sport Plus 32 GB kokoluokassa. Tästä on olemassa myös malli joka ei ole “Plus” joka käsittääkseni tarkoittaa vain sitä että siinä mallissa ei ole Bluetooth-yhteyksiä toisin kuin tässä. Tarkemmin kiinnostuneet saavat kuitenkin itse validoida onko tämä näin, mutta tällaiseen mielikuvaan jäin pikaisen googlaamisen perusteella.

    Mp3-soitin tuli hankittua ensisijaisesti ulkoiluun ja toki myös kotona kuunteluun. Laite jolla ei voi tehdä kuin yhtä tai korkeintaan kahta asiaa pakottaa pitämään fokuksen siinä mitä on tekemässä ja akkukestokin tällaisissa yhden asian laitteissa tuppaa olemaan varsin hyvä (ilmeisesti jopa noin 18-20 tuntia per lataus).

    Ensituntumat ja äänenlaatu

    Kappaleiden selaaminen on helppoa. Ääkköset näyttävät hassulta.

    Koska kyseessä on Mp3-soitin jolla on tarkoitus kuunnella musiikkia on itselleni äänenlaadulla merkitystä. Onneksi tämä soitin kuulostaa hyvälle kun sen pariksi pistää kunnolliset kuulokkeet.

    Olen testaillut tätä muutamilla asiallisilla kuulokkeilla langallisesti (Sennheiser Momentum Wirelesseillä langallisena sekä Beats EP On-Eareilla) ja kummallakin soitin kuulostaa sen verran hyvälle että musiikista pääsee nauttimaan. Tietenkin huonoilla kuulokkeilla kuunneltuna tämä on kuulostanut juuri niin huonolta kuin kuulokkeetkin, eli fysiikan lakeja ei rikota tai ihmeitä tehdä soittimella jos kuulokkeet itsessään ovat onnetonta laatua.

    Tähän mennessä olen kuunnellut musiikkini pääsääntöisesti langallisesti, mutta olen koettanut myös automankkaani tätä yhdistää Bluetoothin kautta. Yhdistäminen tapahtui helposti ja ongelmitta ja autossa on tullut jonkin verran ajaessa kuunneltua tämän soittimen kautta musiikkia.

    Ainoa miinuspuoli autossa Bluetoothin yli kuunnellessa on ollut todella hiljainen äänenvoimakkuus joka tarkoittaa käytännössä sitä että soittimen päästä joutuu soittimen laittamaan täydelle voimakkuudelle ja myöskin auton päässä joutuu pistämään äänenvoimakkuuden isolle. Ongelmaa tässä ei toki ole muutoin kuin silloin jos unohtaa autossa laittaa soittimen hiljaisemmalle ennen kuin vaihtaa soittimen esim. CD-puolelle jolloin äänenvoimakkuus on todella lujalla. Autoni soittimessa on ollut myös joidenkin muiden ulkoisten laitteiden äänenvoimakkuuden kanssa haasteita, joten tämä ongelma voi olla riippuvainen autosoittimestani tai sen asetuksista eikä niinkään välttämättä tästä soittimesta.

    Käytettävyys on laitteessa hyvä ja helppo. Kun soittimen laittaa tietokoneeseen kiinni tulee se näkyviin ulkoisena laitteena samaan tapaan kuin USB-tikut ja vastaavat. Tämän jälkeen omalta tietokoneelta siirretään Mp3-tiedostot oikeaan kansioon, valitaan Windowsista “Poista” tämän ulkoisen laitteen osalta jonka jälkeen soitin päivittää tietokantansa tai tekee jotain muuta vastaavaa. Pian tämän jälkeen voikin musiikkia alkaa kuuntelemaan.

    Musiikkia voi selata muutamilla eri tavoin eli ainakin artisteittain ja albumeittain. Itse selaan lähes poikkeuksetta ensin artistiin jonka jälkeen soitin näyttää albumit mitä kyseisellä artistilla on. Tämän jälkeen valitaan levy ja laitetaan haluttu kappale soimaan. Ensimmäisenä kappalelistalla on aina Shuffle jolla voisi toistaa kappaleita albumilta satunnaisessa järjestyksessä (en ole koettanut), mutta toisena listalla on jo levyn ensimmäinen kappale. Tästä kun laittaa levyn soimaan soi siitä sitten koko levyn loppuun eli soitto jatkuu aina valitusta kappaleesta automaattisesti eteenpäin kuten odottaakin.

    Pieni mukava lisä on albumin kansitaiteen näyttäminen näytöllä vaikkakin näyttö on suhteellisen huono tähän käyttöön. Kuitenkin siitä saa suunilleen edes selvän 🙂 Jotta kuva näkyy vaatii tämä ilmeisesti sen että kuva on ID3-tageissa ja maksimissaan 480×480 kokoa. Näytön resoluutio on 128×128 joten pienempikin kuva riittää hyvin tätä käyttöä varten. En ole koettanut toimisiko kansiossa oleva kuva myöskin siten että se näkyisi kuunnellessa sillä olen Mp3Tag-ohjelmalla lisännyt suoraan mp3-tiedostoihin kuvat (katso ohjelma täältä).

    Yksi pieni ongelma kansitaiteiden näyttöön on tullut havaittua. Jos näyttö on sammuksissa silloin kun kappale vaihtuu ja näytön avaa kappaleen soidessa, ei kansitaidetta tule näkyviin vaikka kappaleeseen sellainen olisi upotettu. Ehkä tämä on jokin virransäästöominaisuus tai sitten vain bugi, mene tiedä.

    Loppupäätelmät

    Apulannan Plastik on yhä erinomainen levy

    Muutamien päivien kovan käytön ja monen albumin kuuntelun perusteella on tämä soitin vaikuttanut todella hyvälle.

    Sen äänenlaatu on hyvä, koko on sopiva että sitä voi helposti kuljettaa mukanaan mutta se on tarpeeksi suuri että sitä on mukavaa käyttää (ts. ei liian pieni etteikö nappeihin osuisi). Äänenvoimakkuuden säätimet ovat jämäkät painaa eikä niitä aivan vahingossa paina, omaan makuuni ne ovat aavistuksen liiankin kovaa voimaa vaativat käyttää.

    Hyvillä kuulokkeilla tämä kuulostaa hyvälle, se on helppokäyttöinen ja toimiva joten ehdottomasti hintansa väärti laite. Bluetoothia olen koettanut ainoastaan yhdellä laitteella tähän mennessä ja sen kanssa ei ollut ongelmia myöskään parituksessa. Toivon mukaan tästä moneksi vuodeksi olisi iloa 🙂

  • Kokeilussa: Cafe Barcelona

    Pauligin kaupunkikahvit ovat omaan makuuni hyviä kahveja

    Pauligin Café Barcelona on tummaa kahvia jonka paahtoaste on 4. Pauligin sivuilta en löytänyt tarkkaa kuvausta millaisista pavuista tämä on tehty, mutta mainintaa on että se sisältää mm. kolumbialaisia kahvipapuja ja lisänä myös intialainen robusta on antamassa tukevuutta.

    Makuvivahteeksi on kerrottu suklainen, täyteläisyydeksi 4/5, hapokkuudeksi 2/5 ja aromikkuudeksi 4/5. Lisää tietoja löytää Pauligin sivuilta (katso täältä).

    Pidän tästä kahvista. Siinä on mukavasti tummuutta ja paahteisuutta, se on sopivan pehmeä eikä se ole liian kitkerää. Jälkimaku on aavistuksen kuiva, mutta lasillinen vettä kupillisen kahvia kanssa toimii hyvin ainakin itselleni. Monesti muutenkin tykkään ottaa kahvin lisäksi vettä joten tämä ei ole siis poikkeuksellista tämän kahvin kanssa, mutta erityisesti tämän tai monien muiden tummaan paahteisuuteen hakeutuvan kahvin kanssa se sopiii paremmin kuin vaaleampien kahvien kanssa.

    Parhaiten tämä kahvi pääsee oikeuksiinsa jos sitä ei montaa mukia kerrallaan kisko, mutta arkisempaankin kahvitteluunkin se kyllä ajaa hyvin asiansa.

  • Leffalauantai: Star Wars: Episode 1 – The Phantom Menace (Tähtien Sota: Episodi 1 – Pimeä uhka)

    Nuori Anakin Skywalker kilpa-ajoissa (Jake Lloyd)

    Star Wars: Episode 1 – The Phantom Menace (IMDB) joka suomeksi on tunnettu nimellä Tähtien Sota: Episodi 1 – Pimeä uhka on vuonna 1999 julkaistu toiminnallinen sci-fi seikkailu jonka on ohjannut George Lucas. Sen pääosarooleissa nähdään Ewan McGregor, Liam Neeson, Natalie Portman, Jake Lloyd sekä Ray Park.

    Monelle Star Wars -saaga on tuttu jo lapsuudesta asti ja siten myös elokuvien julkaisujärjestykset ovat tiedossa. Niille jotka eivät asiaan ole kuitenkaan perehtyneet niin lyhyesti kerrottuna elokuvat on julkaistu siten että ensimmäisenä elokuvasarjassa julkaistiin episodit 4, 5 ja 6 vuosina 1977, 1980 ja 1983. Tämän jälkeen odottavilla aika oli pitkä, sillä seuraavaksi julkaistu teos oli tämä episodi 1 vuonna 1999. Vaikka tämä on julkaistukin vuosia episodien 4-6 jälkeen on tämä silti ajallisesti ja tarinallisesti nimensä mukaisesti saagan ensimmäinen osa jossa on elokuvasarjan myöhemmistä osista tuttuja henkilötä.

    Tämän episodin tarinassa kerrotaan kuinka Kauppaliitto saartaa Naboo-planeettaa verotuspoliittisten syiden vuoksi. Galaktinen tasavalta koettaa saada aikaiseksi neuvotteluita jediritarien Qui-Gon Jinnin (Liam Neeson) ja hänen oppipoikansa Obi-Wan Kenobin (Ewan McGregor) avulla, mutta Kauppaliiton puolen toimien johdosta neuvotteluita ei koskaan käydä. Toimenpiteet johtavat konflikteihin joiden vuoksi jediritarit pelastavat kuningatar Amidalan (Natalie Portman) piilottautumalla Tatooinelle.

    Tatoiinella he kohtaavat nuoren orjapojan Anakin Skywalkerin (Jake Lloyd) jonka poikkeuksellisten kilpailutaitojen ansiosta vedonlyönnin seurauksena he voittavat hajonneeseen alukseensa korjausta varten tarvittavat osat ja saavat myös samalla Anakinin vapaaksi orjan roolista. Qui-Gon Jinn vaistoaa että Anakin ei ole aivan normaali poika vaan Voima on hänessä vahvana ja niinpä hän tahtoisi saada hänet jedi-koulutukseen.

    Poliittiset jännitteet lisääntyvät tarinan edetessä ja sotaa aletaan käydä monella rintamalla ja kuvioihin ilmaantuu myös Voiman pimeällä puolella toimivat Sithit. Obi-Wan ja Qui-Gon Jinn joutuvat kohtaamaan Sith-mestarin oppipojan Darth Maulin (Ray Park) tyylikkässä valomiekkataistelussa.

    Pimeän puolen Sith-oppipoika Darth Maul (Ray Park) on taitava valomiekan käyttäjä

    Star Warsit on elokuvasarja jonka ympärille on rakentunut vankkaa fanikuntaa joille osalle filmatisoinnit tuntuvat olevan elokuvaa suurempi asia. Sarja on innoittanut monia ja sen vaikutusta populäärikulttuuriin on mahdotonta olla huomaamatta, sillä aina toisinaan muissakin elokuvissa törmää viittauksiin tähän elokuvasarjaan (katso elokuvan Fanboys-arvostelu täältä). Onkin luultavasti hyvä että olen nähnyt ensimmäistä kertaa alkuperäiset Star Warsit vasta yläasteikäisenä joten niin syvää kulttuurillista tunnesidettä näihin elokuviin ei päässyt syntymään että jokainen alkuperäisen trilogian jälkeen julkaistu elokuva olisi täyttä roskaa joka häpäisee kauniit muistot lapsuuteen kuuluvista hienoimmista elokuvista.

    Omaan elokuvamakuuni The Phantom Menace toimii hienosti, vaikkakin sen tarina ei ehkä niin mukaansatempaava ja kiintoisa olekaan kuin sen toivoisi olevan. Tarinassa on omaan makuun aavistuksen turhan paljon avaruuden joukkojen politiikkaa ja politikointia jotta siitä voisin täysin innostua, mutta onneksi isomman ja aavistuksen tylsähkön tarinan sijaan yksittäisten henkilöiden tarinat ovat mielenkiintoisempia ja niissä on hyvää vetovoimaa pitämässä mielenkiintoa yllä läpi koko elokuvan.

    Tasapaino toiminnallisuuden ja kerronnallisuuden välillä on hyvä. Tarina etenee tasaisen varmasti, mutta välilin on tuotu hyvällä maulla mukaan tiiviimmin katsojaa penkissä pitäviä elementtejä kuten Anakinin kilpa-ajo tai Qui-Gon Jinnin, Obi-Wan Kenobin sekä Darth Maulin välinen valomiekkataistelu. Tämänkaltaiset kohtaukset ovatkin Phantom Menacen vahvinta antia, sillä vaikka isommatkin taistelukohtausket ovat toimivia, on nämä silti ne kohtaukset jotka jäävät parhaiten kokonaisuudessa mieleen. Tiukka valomiekkataistelu eeppisellä musiikilla varustettuna on kaunista katsottavaa.

    Phantom Menacessa on käytetty paljon erikoistehosteita jotka suurin osa on kestäneet hyvin aikaa, mutta muutamin paikoin efekteistä voi helposti havaita että aivan modernein elokuva ei enää ole kyseessä. Onneksi kokonaisuutena efektit toimivat eikä niiden vuoksi katselukokemus jätä kylmäksi.

    Kokonaisuutena pidin tästä elokuvasta. Olin tämän pari kertaa nähnyt aikaisemmin joskus luultavasti alle 20-vuotiaana enkä muistanut enää kuin yksittäisiä kohtauksia, joten oli miellyttävää uppoutua katselukokemukseen vain huomatakseen että ei käytännössä enää muistanut juurikaan mitään ja pääsi tämän katsomaan lähes kokonaan ensikertalaisen katsojan kaltaisella kokemuksella. Uusin silmin katsottuna vailla kunnollisia muistikuvia tämä oli mukaansatempaavaa seikkailua jonka katsoo mielellään kerran jos toisenkin.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 771 929 annettuun ääneen”]6,5/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Great Divide Claymore Scotch Ale

    Amerikkalaisen Great Dividen panimon Claymore Scotch Ale on 7,7 % vahvuinen strong ale jota myydään 0,33 tölkkinä. Katkeroita siinä on 21.0 EBU ja kantavierrettä 18.2 °P. Olutta löytyy Alkoissa tilausvalikoiman tuotteena, vaikkakin omani bongasin suoraan hyllystä Vantaan Koivukylän Alkosta. Lisää tietoa oluesta löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

    Ulkoisesti tölkki on suhteellisen tavallisen oloinen ilman kovin suuria ihmeellisyyksiä. Tölkistä nuuhkaistuna tuoksu ei erityisesti hivellyt hajuaistiani, mutta tuopissa ollessaan alkaa tuoksu saamaan miellyttävää luumuista vivahdetta. Tuoppiin kaataminen on vaivaton operaatio sillä vaahtoavuus on maltillista eikä vaahto kauaa jaksa pinnalla pysyä. Lasissa oluen tumma ja viehättävä sävy pääsee kauniisti esiin.

    Suutuntuma on runsas ja täyteläinen ellei jopa erittäin täyteläinen kuten Alko kuvailee. Omassa makumaailmassa täyteläisen ja erittäin täyteläisen raja on vielä hakusessa sillä kovin usein edes täyteläisiä oluita ei tule maisteltua, joten lukjia suhteuttakoon arvioni täyteläisyydestä puhtaasti fiilispohjaiseksi mutu-tuntumaksi.

    Maku on sangen miellyttävä. Siinä on hivenen maltaisuutta ja miellyttävää karamellimaista makeutta joka ei kuitenkaan korostu liiaksi. Yhdistettynä hyvin toimivaan pehmeään olemukseen on tämä kokeilemisen arvoinen tuttavuus ja selkeästi edukseen erottuva makunautinto.

    Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti kepää jazzahtavaa tunnelmaa, esim. Diana Krall – Just the way you are tai Jane Monheit – Cheek to cheek.

  • Kuukausikatsaus helmikuuhun

    Helmikuu oli luminen

    Kuukausi vaihtui ja toinen päivä uutta kuukautta on jo täällä joten on aika jälleen tehdä pikainen kuukausikatsaus taakse jääneeseen kuukauteen. Isossa kuvassa arvioituna omassa elämässäni mitään maata mullistavaa ja merkittävää ei tapahtunut, mutta pienempiä mutta mielenkiintoisia muutoksia kuitenkin kuukauteen mahtui.

    Ikävä kyllä samaa mullistavuuden puutetta ei voi sanoa globaalista tilanteessa maailmalla, sillä Venäjän hyökkäys Ukrainaan voi olla merkittävä uhka koko maailmalle. Toivotaan ja rukoillaan kuitenkin että konflikti päättyisi pian eikä se laajenisi. Koska tämä on kuitenkin oman elämäni kuukausikatsaus en mene politiikkaan sen enempää ainakaan tässä postauksessa.

    Kuun vaihdos meni Lapissa Saariselällä ollessa mökkeilemässä. Blogiinkin jonkin verran kirjoittelin ja laitoin kuvia ja niitä löytää blogin Matkat-sivun alta (katso täältä).

    Kotiin palattua arki rullasi normaaliin tapaan, mutta hieman ennen puolta väliä kuukautta vaihdoin ensisijaisesti käyttämäni OnePlus 8T -puhelimen (lue täältä) vähemmän älykkääseen Nokia 3310 -puhelimeen (lue täältä). Muutamia viikkoja puhelin on ollut nyt käytössä ja olen tähän mennessä vielä ainakin ollut tyytyväinen tähän muutokseen. Kun olen käyttänyt puhelinta vähintään kuukauden tai luultavasti enemmänkin koetan saada tänne kirjoitettua syvempää arviota siitä millaista elämä on ollut kun ensisijaisena puhelimena ei ole ollut enää älypuhelin vai olenko ottanut takaisin älypuhelimen käyttöön ensisijaisena puhelimenani.

    Hankin viime kuussa myös kannettavan CD-soittimen joka on ollut yhä edelleenkin pätevä käytössä (lue täältä). Musiikin kuunteluun soitin on ollut hyvä ja levyjä on tullut iltaisin kuunneltua kohtalaisen paljon 🙂

    Helmikuussakin tuli vietettyä tavalliseen tapaan sosiaalista elämää. Keskiviikkona on ollut pienryhmä, perjantaisin on ollut Raamatun tutkiskelua ja sapatinpäivänä sitten normaaliin tapaan yleensä kotikirkko. Kuun viimeisenä sapattina kuitenkin tuli poikkeuksellisesti oltua Annankadun Adventtikirkolla sillä kotikirkkoja ei ollut vaan tapahtuma oli ainoastaan Annankadulla. Oli mukava pitkästä aikaa käydä sielläkin ja nähdä paljon ihmisiä joita ei tule normaalisti nähtyä itselleni läheisessä kotikirkossa käynnin vuoksi.

    Kelit ovat olleet pääosin kauniita

    Helmikuun puolella unirytmissä on tapahtunut selkeää paranemista. Olen lähes vuoden alusta saakka laittanut kellon soimaan aamulla kuudelta ja pääsääntöisesti silloin myös jäänyt jo jalkeille, mutta uni ei ole iltaisin meinannut tulla kuitenkaan tolkulliseen aikaan ja univajetta on kertynyt. Helmikuun puolella on tapahtunut silti selkeää parannusta asiaan ja uni on monesti alkanut tulemaan jo yhdeksän ja kymmenen välillä. Tämä on ollut suuri muutos parempaan!

    Muita isompia ihmeitä elämään ei mahtunut. Tavallista arkea, sosiaalista elämää, elokuvien ja X-Filesin katselua, musiikin kuuntelua, pianon pimputtelua ja ihan vain oleskelemista. Kauniilla keleillä on tullut myös toisinaan käytyä kävelemässä ihan vain kävelemisen ilosta. Toivon mukaan kelit pian paranevat enemmänkin ja jäät lähtevät pois jalkakäytäviltä ja kävelemään tekee mieli lähteä useamminkin 🙂

    Oikein mukavaa alkanutta kuukautta! Pidetään Ukrainan tilanne mielessä ja rukouksissa 🙂