Ollessani kesälomalla kävin pyörähtämässä myös Joensuun lähellä Kontiolahdella. Samalla reissulla otin kuvia Kontiolahden kirkosta. Koska olin liikenteessä yöaikaan en tietenkään päässyt kirkon sisälle kuvailemaan joten valitettavasti kuvissa joutuu tyytymään ainoastaan ulkokuviin.
Nykyinen kirkko on Wikipedian mukaan (lue täältä) valmistunut 1881 ja se edustaa uusgoottilaista tyylisuuntausta. Kirkon on suunnitellut Georg Wilenius sekä Axel Hampus Dahlström.
Harry Potter ja salaisuuksien kammio joka alkuperäiseltä nimeltään tunnetaan nimellä Harry Potter and the Chamber of Secrets on J. K. Rowlingin kirjoittaman Harry Potter -kirjasarjan toinen osa. Kirja on julkaistu Wikipedian mukaan ensimmäisen kerran 2.7.1998 ja suomennettuna se on saatu vuonna 1999. Sivuja tässä käännöksessä oli 365.
Aikaisemmin kirjasarjasta olen lukenut lähes kaksi vuotta takaperin sen ensimmäisen osan, Harry Potter ja Viisasten kivi (lue arvio täältä).
Tässä sarjan toisessa osassa Harry palaa Tylypahkaan noitien ja velhojen kouluun opiskelemaan toista kouluvuottaan. Koulussa alkaa vuoden aikana tapahtumaan outoja kun ihmisiä alkaa kangistumaan, seiniin alkaa ilmaantumaan uhkaavia viestejä ja koulussa alkaa kiirimään huhua että salaperäinen Salaisuuksien kammio olisi auennut. Vaikuttaa siltä että erityisesti niiden oppilaiden henki on vaarassa jotka eivät ole puhdasverisiä, eli he joilla toinen tai molemmat vanhemmista on ihmisiä.
Harry, Ron ja Hermione selvittävät mikä on tuo salaperäinen Salaisuuksien kammio josta huhutaan ja onko se todellakin auennut. Tutkimusten edetessä käy ilmi että kammio on ollut aikaisemminkin avoinna ja aiheuttanut erään oppilaan menehtymisen. Kun Hermionekin tulee kangistetuksi on Harryn ja Ronin selvitettävä asia omin avuin kunnes lopulta Harry joutuu kohtaamaan kahden sen mitä Salaisuuksien kammio sisäänsä kätkee.
Omaan makuuni tämä oli mielenkiintoinen ja mukaansatempaava fantasiakirja. Sen teksti on nopealukuista ja sujuvaa, tarina on kiehtova ja siinä on mukana sopivasti yllättäviä käänteitä. Vaikka kirjan ensisijaisena kohdeyleisönä on luultavasti itseäni nuorempi väki, on tämä aikuisellekin viihdyttävää fantasiakirjallisuutta mikäli tämän lajityypin kirjat iskevät lainkaan. Loppu kirjasta on jopa suhteellisen jännittävä joten on helppoa ymmärtää miksi kriitikot ovat ainakin Wikipedian tietojen mukaan pitänyt sitä turhan pelottavana nuorimmille lapsille.
Protection (IMDB) joka on käännetty suomeksi myös nimelle Väkivallan varjo on vuonna 2001 julkaistu elokuva jonka on ohjannut John Flynn. Pääosarooleissa nähdään Stephen Baldwin, Peter Gallagher sekä Aron Tager.
Tarinassa ennen mafiapiireissä pyörinyt Sal Veronica (Stephen Baldwin) muuttaa todistajansuojaohjelmassa uuden identiteetin turvin pieneen kylään yhdessä vaimonsa ja lapsensa kanssa. Pienessä kylässä perheen luvataan olevan turvassa kunhan he pitävät matalaa profiilia.
Uusi elämä uudessa paikassa uudella identiteetillä alkaakin rauhallisesti ja paremmissa merkeissä, mutta Salin lähdettyä naapurinsa Tedin (Peter Gallagher) kanssa mukaan asuntobisnekseen alkaa pian Salin vanhan elämän toimintamallit ottamaan jälleen valtaa ja omien tekojen seurauksesta syntyneet ongelmat seuraavat sinne minne hän meneekin.
Keskinkertaisuudessaan tämä elokuva oli omaan makuuni toimiva. Pidin tarinan isommasta kuviosta, eli siitä kuinka Salille ja hänen perheelleen annetaan uusi alku ja uudet mahdollisuudet, mutta kuinka silti vanhojen tapojen seurauksena uuteenkin paikkaan saadaan vanhat ongelmat tuotua mukana uusissa vaatteissa. Vaikka ympäristö sekä ympärillä olevat ihmiset vaihtuisivat, usein huonot elämäntavat silti kerjäävät uusia ongelmia puoleensa.
Tuotannollisesti tästä huokui jollain muotoa pienen budjetin elokuvan fiilistä. Mene tiedä oliko se sitä oikeasti, mutta vuonna 2001 käytetty 4:3 kuvasuhde ilman että se missään vaiheessa tuntuisi taiteelliselta valinnalta yhdistettynä stereoääneen ilman surroundeja ei ainakaan mielikuvaa poistanut – tosin on mahdollista että koko pienen budjetin fiilis syntyi ensisijaisesti näistä elementeistä. Mene tiedä.
Olipa kyseessä pienen budjetin filmi tai ei, silti elokuvallisesti tämä on toimiva ja kaikki tavalliset elementit on kohdallaan, ts. ohjaus, leikkaus, valaistus, lavastus, puvustus, näyttely ja kaikki muu sellaiset itsestäänselvyytenä otettavat asiat ei mitkään herättänyt erityisen suuria ajatuksia mihinkään suuntaan joten ne jokainen oli tehty tarpeeksi hyvin että elokuvasta pystyi nauttimaan ilman että huomio menee aivan vääriin asioihin.
Kokonaisuutena tämä on keskinkertainen rikosfilmi jossa on toimiva tarina. Mitään erityisen hyvää tai erityisen huonoa siinä ei ole, joten elokuva hakeutuu keskinkertaisten elokuvien joukkoon.
Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 391 annettuun ääneen”]5,3/10[/simple_tooltip])
Hollannista tuleva Brouwerij’t IJ Natte on 6.5 % vahvuinen luostariolut (ale) jossa katkeroita löytyy 23.0 EBU ja kantavierrettä 15.5 °P. Olut on myynnissä Alkoissa vakiovalikoiman tuotteena.
Oluesta erottaa tuopissa hyvin makean siirappimaisen runsaan aromikkaan tuoksun. Tuoppiin kaataminen on vaivatonta vähäisen vaahdon vuoksi mikä myös katoaa pinnalta pian pois. Väriltään olut on Alkon sivulla listattu meripihkanruskeaksi, itse laskisin tämän vain ruskeaksi ja koostumukseltaan sameaksi. Oli miten oli, ruskeaa väriä siis oluesta löytyy.
Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on hieman luumuinen ja maltainen, siitä erottaa aavistuksen kahvin vivahdetta ja paikoitellen lähes suklaistakin tuntua. Suklaista tuntua ei ole ainakaan listattu makulistalle, joten voi olla että sotken vain siirappisen tunnun suklaiseen, mutta makea pohjavire oluen olemuksesta nousee hyvin esiin. Maltaisuus on maltillista eikä humala nouse liiaksi pintaan joten maku on toimiva ja tasapainoinen kautta linjan. Hyvä olut jonka makeus voi helposti kuitenkin käydä häiritsemäänkin. Itseäni se ei onneksi häirinnyt joten omaan makuuni tämä toimi hyvin.
Musiikkina tämän kanssa menee vanhempi musiikki, mm. Roy Orbison – Pretty Woman tai Del Shannon – Runaway.
Jonkin aikaa on kerennyt vierähtämään siitä kun laitoin makuuhuoneeseen kotistudiosetupin tulille. Tämän seurauksena jäi CD-soitin, DAC sekä vinyylisoitin odottamaan parempaa hetkeä että kerkeän niille miettimään järkevän ratkaisun jotta ne saisin takaisin käyttöön. Työviikoilla ei saanut oikein aikaiseksi, mutta onneksi lomalla on aikaa hoitaa näitäkin asioita alta pois 🙂
Muutama viikko takaperin lähdin pyörähtämään Vantaan IKEAssa hakemassa Kallax-hyllyn. Otin hyllyn jonka koko oli 77 cm x 77 cm koska olin mittaillut että jos sellaisen hyllyn hankin saan sen vielä tietokoneen viereen suhteellisen nätisti – ts. siten että työpöytä ei tule suoraan kiinni sänkyyn.
Hyllyn kasaaminen oli helppo ja suoraviivainen operaatio, kiitos Makitan akkukäyttöisen ruuvivääntimen. Ilman sitä varmaan tämänkin kanssa olisi hiki hatussa tullut väännettyä ja hajotettua tuote siinä samalla kun sitä kasailee, mutta akkukäyttöisen ruuvivääntimen kanssa näiden kasaaminen on ihmistenkin toteutettavissa olevaa puuhaa.
Itselläni on makuuhuoneessa tulostimen alla myöskin Kallax-hylly, mutta sen koko on 6 x 4 ruutua (mittoja en tiedä) joten tuotekategoria oli entuudestaan tuttu ja hyväksi havaittu. Kallaxin etu vinyylejä ajatellen on se, että ne sopivat hyllyvälikköön juuri täydellisesti. Korkeus on kuin tehty vinyylejä ajatellen, joten sen vuoksi päädyin tähän tuotteeseen. Myönnettäköön että itselläni ei vinyyleitä (vielä) ole kauhean suurta määrää (n. 50 kpl), mutta eiköhän jatkossa taas kun levykaupoille lähtee tartu lisää näitäkin matkaan.
Kuten täältä blogista on pidempään seuranneet voineet lukea on kuuntelusetuppini vuosien mittaan muuttunut useaan otteeseen. Nykyinen setuppi kuuntelun osalta on Genelec 8020B -pari jonka kanssa on 5040B subwoofer. Vahvistimena toimii Pro-Ject MaiA2.
Pro-Jectin MaiA2 on käytännössä ollut näppärä vahvistin, koska siinä on hyvät liitännät ja esim. vinyylisoittimen saa suoraan sillä laitteessa on suoraan Phono-sisäänmeno. Muihin analogisiin sisäänmenoihin menee itselläni CD-soitin, Scarlett 2i2 Audio Interface sekä erillinen DAC. Lisäksi MaiA:ssa on pre out joten sen kautta saa äänet suoraan aktiivikaiuttimille (tosin itsellä menee subbarille josta sitten menee monitoreille).