Torstaina viime viikolla töiden jälkeen oli todella kaunis keli joten kauniin kelin houkuttelemana päätin lähteä skootteriajelulle. Rullailin kaikessa rauhassa pitkin maita ja mantuja aina Tuusulaan saakka, mutta siellä sitten jouduin pieneen onnettomuuteen.
Olin hidastamassa tien sivuun kun skootterin etupyörä osui tien sivussa olevaan mutaliejuun. Kaksipyöräinen kulkuväline joka on tarkoitettu asfaltille kulkemaan ei kokenut oloaan selkeästikään kotoisaksi mutaliejussa ja pian kuljettajasta tuli matkustaja jonka liikerata hakeutui kohden asfalttia.
Luojan kiitos tilanteesta selvisi ilman kovin suuria vahinkoja, mutta sen verran vahinkoja tuli että jalka ei vieläkään ole täysin kunnossa ja ranteeseenkin koskee vielä jonkin verran.
Takanani oli autoilijoita jotka olivat hyvän turvaetäisyyden päässä. Oli ilahduttavaa kuinka ystävällistä ja lähimmäisiään auttavaa sakkia täältä löytyy sillä useampikin auto pysähtyi kysymään tarvitsenko apua. Lähimpänä olleet kaksi miestä ja yksi nainen jäivät sitten auttamaan ja kyselemään tarvitsenko kyydin ambulanssilla, taksilla tai muuten sairaalalle.
Soitin sitten siskolleni seurakunnasta josko hän olisi kotosalla. Hän onneksi oli ja lähti sitten pian hakemaan itseäni Tuusulasta kohden Vantaan puolella olevaa sairaalaa. Odotellessa häntä ystävälliset autoilijat auttoivat skootterin rullaamisessa parinsadan metrin päähän jonkun teollisuusalueen firman takaparkkiin ja yksi heistä toi itseni autolla sinne. Siellä sitten neljästään odottelimme että kaverini tuli hakemaan.
Mukava että jäivät seuraksi, sanoivat että haluvat varmistaa että en jää heitteille sinne yksin vaan pääsen varmasti eteenpäin 🙂 Kiitos heille!
Sairaalassa sitten tutkittiin jalkaa ja kättä, mutta mitään murtumia ei löytynyt. Jalka muljahteli varsin ikävästi ja tuntui että sillä ei uskalla painoa laittaa kun saattaa pettää alta, mutta kaikki lihakset toimivat normaalisti kun lääkäri tilannetta tutki. Myöskään mitään erikoisen suuria kipuja ei ollut (pl. mitä nyt normaalisti aina tällaisissa tulee), joten enemmän varmaankin kyseessä oli venähdys tai revähdys.
Samoin kädessä kaikki sormet toimivat normaalisti eikä mitenkään kovin paljoa kipuja ollut, joten siinäkin selvisi mustelmilla ja turvotuksella.
Illalla sitten seurakuntaveljeni kävi hakemassa skootterin Tuusulasta pakun kyytiin ja siellä se odottelee siihen saakka että sen haen tai hän viskaa sen tänne jokin ilta. Saa olla kiitollinen että on hyviä ystäviä jotka auttavat hädän hetkellä 🙂
Nyt pari päivää onnettomuuden jälkeen (kirjoitan tätä postausta sunnuntaina) on jalka jo paljon parempana ja sillä kärsii paljon paremmin jo tallata eikä kovin paljoa enää joudu jännittämään pettääkö se alta vaiko ei. Toki huonoissa kulmissa jos jalan tallaa niin on vieläkin epämääräistä muljahtelua, mutta keskimäärin asunnossa rauhallisesti köpötellen ei ole kovin paha tilanne joten parempaan päin on menty nopeasti. Myös vasemman käden ranne on jo parempana, turvotusta on vähemmän mutta toki vielä välillä kipua tuntee, etenkin jos pikkusormea heiluttaa tietyssä asennossa.
Ilahduttavasti sapattinakin tuli muutama veli ja sisar kyläilemään joten yksin ei tarvinnut mökissään iltaa möllöttää vaan sai silti viettää aikaa seurakuntayhteydessä 🙂
Toivottavasti jalka ja käsi pian tulevat täysin terveeksi, mutta Herralle kiitos pahemmalta onnettomuudelta tuli vältyttyä. Jälkeenpäin tilannetta miettien jos fillarilla olisi samanlaiseen tilanteeseen ajautunut olisi voinut aika paljon ikävämmin sattua, sillä mopokypärä peittää leuan ja naaman hyvin mutta fillarikypärä ei. Onni siis onnettomuudessa tässäkin!
