Perjantaipullo: Laitilan Kukko Red Ale

Laitilan Kukko Red Ale on kotimaisen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan olut joka nimensä mukaisesti on tyypiiltään red ale. EBU-arvo on 25, EBC 35 ja kantavierreprosentti 12,3 %. Vahvuutta oluessa on 5,0 % ja sitä myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. Lisää tietoa löytää valmistajan kotisivuilta.

Kuten muidenkin Laitilan Kukko-oluiden kohdalla ei tämäkään tölkki ole mitenkään erityisen puoleensa kutsuvan näköinen. Tölkin olemuksesta tulee lähinnä mieleen ainoastaan halpa litrakaatotavara eikä laadukas olut, mutta onneksi ei ole tätäkään koiraa karvoihin katsominen sillä maku on tölkin näköä parempi.

Tuoppiin kaadettaessa olut vaahtoaa reilusti. Vaahto on kuitenkin tasaisesti kohoavaa ja paksun kermaisaa ja on miellyttävän näköinen pinnalla. Oluen väri on suhteellisen kaunis vaikka omaan makuun asteen verran tummempaa olisin toivonut. Tällaisenaankin kuitenkin toimiva.

Tuoksu on hyvä, mehevä ja aromikas. Suutuntuma on kohtalaisen kevyt ja aavistuksen vetiseen päin kallellaan josta hieman miinuspisteitä. Maku on on miellyttävä. Siinä on sopivasti pistävyyttä tuomassa erottuvaa tuntumaa joka nousee hyvin makukenttään mutta ei kuitenkaan liian hallitsevasti. Mausta löytää hedelmäisyyttä ja banaanimaista makua – paikoitellen raikkauden ja kepeän banaanisen vivahteen vuoksi tuntui kuin olisi juonut lähestulkoonsa limonadia eikä olutta.

Kokonaisuutena tölkkiään parempi olut joka toimii ihan asiallisesti nautintojuomana. Suutuntuma olisi kaivannut aavistuksen tuhdimpaa otetta sillä nykyisellään on hivenen liiaksi vetisyyteen päin noustakseen parhaaseen loistoonsa.

Musiikkina tämän kanssa menee mm. Muse – Hysteria tai Kasaban – Empire.

Perjantaipullo: Iso-Kallan Angus Red Ale

Iso-Kallan Angus Red Ale on nimensä mukaisesti Pohjois-Savolaisen Iso-Kallan panemaa red alea. Oluessa on vahvuutta 5.5 %, katekeroita on 55.0 EBU ja kantavierrettä 14.1 °P. Lisää tietoja oluesta löytää mm. Alkon sivuilta.

Oluen aukaistua ensimmäisenä havaitsi todella runsaan vaahtoamisen – niin runsaan, että olut kuohui suoraan ulos pullosta ja valui pitkin pöytää. Vähitellen kun ensimäiset vaahdot olivat päässeet pihalle oli mahdollista alkaa tuoppiin kaatamisoperaatio. Kuten ensivaahdoista jo arvata saattoi ei tuoppiin kaataminen käy kovin nopeasti sillä olut vaahtosi tuoppiin kaadettaessakin runsaasti ja kaataminen otti oman aikansa. Pinnalle muodostuva vaahto on ohuen pitsistä hattaraa ja se säilyy kohtalaisen kauan pinnalla.

Tuoksu oluessa on pullossa kuin tuopissakin mukavan raikas ja hedelmäinen. Käytännössä sellainen että se houkuttelee kyllä maistamaan kulauksen jos toisenkin.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kepeä. Maku on hieman samea. Siinä on humalainen maku hedelmäisellä vivahteella ja se on selkeästi red aleksi tunnistettava. Jälkimaku jättää hieman kuivan ja väkevän tunnun mutta ei tarpeettoman vahvasti. Vaikkakaan tämä ei kovin paljoa säväytä on tämä perus toimiva olut jonka voi nauttia keran tai toisenkin.

Musiikiksi tämän kanssa menee hyvin elektronisempi poppi tai vaikkapa kepeä goottirokki, mm. Omnimar – Reason tai Amore Ad Lunam – Alone forever.

Perjantaipullo: BrewDog 5AM Saint

BrewDog 5AM Saint on skottilaisen BrewDogin panimon panemaa Red Alea. Alkoholitilavuus oluessa on 5.0 %, katkeroaineita on 27.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 12.4 °P. Olutta löytyy ainakin Alkon vakiovalikoimassa.

Oluesta erottuu miellyttävän raikas ja hedelmäinen tuoksu niin pullossa kuin tuopissakin. Tuoppiin kaadettua olut pääsee kunnolla oikeuksiinsa sillä sen kaunis meripihkainen väri houkuttelee maistamaan. Vähäisen vaahtoavuuden vuoksi olut on helppoa myös kaataa tuoppiin.

Suutuntuma on mieto, keväinen ja kepeän raikas. Vartta suutuntumassa ei juurikaan ole mutta onneksi se ei käy häiritsemään.

Maussa on alussa hieman pistävä tuntu joka katoaa hetken olutta suussa pidettyä. Maussa ja myös jälkimaussa erottaa aavistuksen havuisuutta – en toki havuja ole maistanut, mutta tässä maussa erottuu sitä mille havut tuoksuvat. Hetken suussa pidettyä erottaa aavistuksen myös karamellimäistä makeutta. Kokonaisuutena varsin juomakelpoinen olut.

Musiikiksi tämän kanssa menee hyvin naisvokaaleilla höystetty kevytmetalli, esimerkiksi Ad Infinitum – I am the storm tai Temperance – Last hope in a world of hopes .

Perjantaipullo: Ballast Point Tongue Buckler

Ballast Point Tongue Buckler on amerikkalaisen Ballast Point Breweryn valmistama imperial red ale. Alkoholitilavuus oluessa on 10,0 %, katkeroita on 108.0 EBU ja kantavierrettä 21.2 °P. Olutta myydään suoraan hyllyssä hyvin varustelluissa Alkoissa ja sitä löytyy myös muihin alkoihin tilaustuotteena.

Pullon aukaistua erottaa miedon mutta hedelmäisen raikkaan tuoksun kun läheltä pullon suuta nuuhkaisee. Tuoppiin kaadettaessa vaahtoaminen on runsasta mutta kuitenkin sellaista että suhteellisen nopeasti oluen tuopiin saa kaadettua. Vaahto on kohtalaisen paksua ja hattaramaista ja siinä maistuu vahva alkoholin maku. Tuopista olutta nuuhkaistessa erottaa selkeämmin ruiksen aromia.

Olut on väriltään kaunis ja tumma. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä eikä vahva alkoholi nouse liiallisesti dominoimaan makukenttää. Mausta erottaa ruista ja paahteisuutta. Jälkimakuun oluen vahva alkoholipitoisuus löytää kyllä tiensä, mutta onneksi ei mitenkään ikävällä tapaa joten kokonaisuutena Tongue Buckler on varsin maukas olut.

Musiikiksi tämän kanssa potki hyvin hieman raskaampi musiikki, esimerkiksi Cradle of Filth – Her ghost in the fog sekä Illnath – Ravenous Crows.