Nykyinen Internet on enenevissä määrin pelkkää persoonatonta roskaa
Olen lähiaikoina pannut merkille, että nykymuodossaan Internet on mennyt aina vain huonompaan suuntaan. Yhä enemmän ja enemmän vastaan tulee sivustoja jotka ovat erilaisten maksumuurien takana, sivuston mainosten määrä suhteessa muun sisällön määrään on suhteeton mainosten voitoksi ja lisäksi sivustojen persoonallisuus on kokenut inflaation sillä aivan liian monet sivustot ovat samasta puusta veistettyjä.
Nykyisin sivut joihin netistä Googlen kautta yleensä päätyy ovat sieluttomia, kylmiä, tunteettomia ja tylsiä vailla hajua ja makua. Kenties sivut ovat käytännöllisiä, mobiiliystävällisiä ja helposti käytettäviä mutta samaan aikaan niissä ei ole enää samanlaista omaperäisyyden leimaa mitä 2000-luvun taitteen nettisivuissa oli. Sivut joihin törmäsi olivat uniikkeja niin sisällöllisesti kuin ulkoisesti, aihealueet niillä olivat aivan mitä tahansa maan ja taivaan välillä eikä kaupallisuus ollut vallannut leijonan osaa nettiliikenteestä.
Mikä parempaa, ennen suurin osa Internetistä tai siellä käytävästä keskustelusta ei ollut Facebookin, Twitterin, Googlen tai Amazonin hallussa ja netti oli melkoinen villi länsi josta ei tiennyt mihin siellä törmää. Nykyään yhä useammat yhteisöt ovat menneet Facebookiin ja sitä myöten niiden persoonallisuus on kadonnut ja jokainen sivu näyttää enemmän tai vähemmän samalta.
Sosiaalinen media on uhka aidoille mielipiteiden ilmaisuille
Persoonallisuuden puutteen lisäksi pidempien tekstien ja muun sisällön siirtäminen pois omilta erikseen ylläpidetyiltä kotisivuilta Facebookin huomaan on tuonut aivan uudenlaiset uhkat myös vapaille ajatuksien ilmaisulle. Milloin tahansa mikä tahansa sinne kirjoitettu ajatus voi kadota mikäli Facebook kokee sen sisällön alustalleen sopimattomaksi, olipa syy heillä mikä hyvänsä. Kenen alustaa käytät sen sääntöjä kumarrat.
Ennen anonymiteetti Internetissä oli oletusarvo joten kontroversaalistenkaan näkemyksien ilmaisua ei tarvinnut samalla tapaa varoa. Nykyään jos kirjoittaa “vääriä mielipiteitä” suhteessa enemmistön tai vähintäänkin äänekkäämmän vähemmistön mielestä esimerkiksi Facebookissa tai Twitterissä on mahdollisuus että siitä seuraa sellainen määrä Twitter-raivoa että pian kirjoittajaa vaaditaan jo pyytämään anteeksi milloin mitäkin josta joku on mielensä pahoittanut.
Ymmärrän kyllä mikäli joku pyytää anteeksi kirjoittamaansa jos hän oikeasti tulee siihen tulokseen että asiat joita sanoi olisi voinut sanoa toisin tai jättää sanomattakin. Aivan liian kuitenkin syntyy mielikuva selkärangattomasta vätystelystä jossa anteeksi pyydetään sitä että omat mielipiteet eivät vastanneetkaan sosiaalisesti odotettuja normistoja. Mikäli ihmiset eivät kestä kuulla mielipiteitä ja arvoja jotka eivät vastaa jonkun toisen ihmisen näkemyksiä joita netistä lukee niin silloin olisi hyvä aika pysähtyä peilin eteen ja miettiä mikä elämässä on mennyt pieleen.
Sosiaalisen median raivoamisella, anteeksipyyntöjen vaatimisella ja sellaisten esittämisellä milloin minkäkin pinnalla olevan asian vuoksi on luotu kulttuuri missä ihmiset eivät enää helposti uskalla ilmaista näkemyksiä jotka eivät vastaa sosiaalisesti odotettuja normistoja. Vääränlaisten mielipiteiden ilmaisusta on aina uhkana että voi joutua sosiaalisen median haaskalauman silmätikuksi jonka jälkeen elämä Internetin ulkopuolellakin voi käydä pahimmassa tapaa hankalaksi.
Sopimattomien ajatuksien sanojien vaientamisen kulttuurilla luodaan ainoastaan ilmapiiri missä samanmielisten selkääntaputtelijoiden kerho kokoontuu yhdessä parantamaan maailmaa missä etsitään jälleen uusi väärinajattelija tikun nokkaan nostettavaksi ja lopulta lynkattavaksi. Hyvin onnistuttua sosiaalisen median oikeuden jakajien toimesta väärinajattelija saadaan savustettua ulos työpaikaltaan missä pidetään nollatoleranssia väärinajattelulle tai trendikkäämmin ilmaistuna vihapuheelle. Vihapuhe onkin mitä oivallisin termi sillä se elää ja mukautuu aina kätevästi ajan hengen mukaiseen suuntaan sen mukaisesti mikä milloinkin sattuu olemaan enemmistön tai kovaäänisen vähemmistön mielestä sopimatonta.
Mikä sitten neuvoksi? Kuinka tilanteen voisi korjata?
Uskon että paras keino nykyisen tilanteen muuttamiselle on palata takaisin Internetin alkulähteille. Aikaan milloin suurin osa nettisivuista oli itse hostattuja tai vähintäänkin hostattuna sellaisessa paikassa missä soveliaisuuden säännöt eivät mene nykyisen ajan hengen mukaisen uhrimentaliteetin omaavien mielensäpahoittajien ehdoilla vaan lainsäädännön ehdoilla.
On parempi kirjoittaa omat ajatuksensa ja muut tekstinsä muualle kuin sosiaaliseen mediaan jolloin niitä ei voida poistaa yhteisön sääntöjen vuoksi vaan ainoastaan viranomaisten toimesta mikäli sellaiselle on tarvetta. On selvää että luultavasti koskaan sellaiselle ei ole tarvetta sillä kontroversaaliset mielipiteet harvoin kuitenkaan ovat laittomia vaan ne ovat ainoastaan sellaisia että sosiaalisessa mediassa ne lynkataan kerettiläisenä.
Omien sivujen ylläpitämisen etuna on sananvapauden lisäksi myös vapaus muutenkin. Mikäli sivuillaan ei kerro kuka on, missä asuu tai kerro mitään muutakaan sellaista mistä lukija voi tietää kuka sivuston takana todellisuudessa on voi pysyä anonyyminä ja olla sen myötä vapaampi julkaisemaan matalammalla kynnyksellä vaikkapa omaperäistä taidetta jota ei välttämättä niin helposti julkaise omalla nimellään jos se ei ole “tarpeeksi hyvää” tai kaupallisesti myyvää.
Old School -Internet elää ja voi hyvin
Lähipäivien iltoina olen viettänyt aikaani selaillen omaperäisiä ja persoonallisia webbisivuja joissa on vanhaa kunnon “web 1.0” -tyyliä. Sitä tyyliä mikä Internetistä teki aikoinaan mielenkiintoisen. Sivustoja joita ylläpitää pääosin yksittäiset harrastelijat missä aihealueet vaihtelevat kaikessa maan ja taivaan välillä ja joissa Googlen, Amazonin ja Facebookin likaiset lonkerot ovat pelkkä huono muisto.
Kiehtovinta on silti ollut huomata että tämänkaltaisia sivuja on todella paljon eivätkä ne monetkaan ole edes vanhoja vaikka ovatkin sen näköisiä. Monia sivuja on päivitetty aivan lähipäivinä tai vähintäänkin lähikuukausina mutta näihin ei ole juuri koskaan tullut törmättyä Googlen haun kautta.
Kuinka paljon Internetin mielenkiintoisesta sisällöstä jää ihmisiltä piiloon kun hakukoneet eivät niitä nosta hakijoilleen esiin?
On ilahduttavaa huomata että koko Internet ei sittenkään ole niin pahasti pilalla kuin miltä se on tuntunut, vaan alkuperäistä Internettiä ei vain Googlen kautta törmää. Jokaiselle vanhanaikaisten sivujen tyylistä kiinnostuneelle suosittelen vahvasti wiby.me hakukonetta (katso täältä) joka on erikoistunut tämäntyylisten sivustojen etsintään ja löytämiseen.
Mikäli osaamista ja intoa löytyy niin laita oma omaperäinen verkkosivu pystyyn ja ole osana muuttamassa maailmaa parempaan 🙂
Leave a Reply