Aleksin Blogi

Month: September 2018

  • Movie saturday: Nightmare

    Peppi (Sara Parikka)

    Nightmare (IMDB) is a finnish horror/thriller movie from 2012 which is directed by Marko Äijö. On roles there is seen many actors and actresses from Salatut Elämät which is a very well known TV serie in Finland. On main casts there is Sara Parikka, Venla Savikuja, Tero Tiittanen and Sara Lohiniva.

    The story of the movie tells about friends who goes to the cruise to celebrate marriage of Sergei (Tero Tiittanen) and Peppi (Sara Parikka). Sergei has got tickets to nice boat trip which – as it is easy to guess from the title of the movie – turns to totally different. Sins of the past comes haunting and soon people starts to disappear and there will be fight between life and death.

    Heidi (Venla Savikuja) and Jiri (Mikko Parikka)

    Story of the Nightmare is quite ok. It has clear story with surprising or at least should-be-surprising kind of plot changes, love, fear and drama. Sadly none of those good aspects of the story is shown in any good way in this movie.

    Scenes and acting on those scenes are incredible unnatural and it is impossible to get any kind of touch of the events as a viewer of this film. Characters lacks the depth and every person in the movie are totally insignificant and the meaning of the character feels totally zero. Happenings in the movie are quite predictable and cliches (which itself is not a issue if used well). Sadly the way those are used in this film is totally terrible.

    Plot is developed too much with telling which is not mostly very good thing, normally it is better to give enough hints to viewer and let them build the puzzle themselves about the events. Dialogues in this movie are unnatural and without any feelings so as a viewer there is not much to enjoy about.

    Sampo (Sampsa Tuomala)

    As it is (sadly) very often in finnish movies there is issues with audio. This movie is no exception – dialogues are too quiet and you have to put lots of volume to hear what they are talking about. Also some scenes dialogues sounded like they were recorded too far so it is just hard to hear the conversations.

    Also what thing felt totally wrong for me was the colour scheme of the movie. If this is said to be horror/thriller then colour scheme is very important to build the environment for the viewer right way. Normally in horror movies colours are bluish and/or cold in general but in this movie it was totally too bright to give any kind of impression of the horror movie.

    There were issues with camera as well since many times there would have been need for more depth in the scene, but I guess it is not the desicion made by the cameraman. Too wide depth in picture with wrong kind of colour scheme for this kind of movie genre is something what totally ruins the feeling of any kind of horror/thriller.

    Sergei (Tero Tiittanen) with others.

    Even I have listed lots of negative things from this movie, there were couple of good things at least. I liked that at least the basic elements of the editing, camera angles and pannings worked like they should. Also the story itself was quite ok and there would have been potential to make it work as a movie better.

    It’s not very nice to give bad scores for the movie – especially for the finnish movie – but with this movie I have no other choice. It is totally rubbish.

    Score: 2/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Based on 747 annettuun ääneen”]2,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Nightmare – Painajainen merellä

    Peppi (Sara Parikka)

    Vaikka Nightmare – Painajainen merellä (IMDB) nimensä puolesta tuokin ensimmäisenä mielleyhtymänä Steven Seagalin ei hänellä ole osaa eikä arpaa tähän elokuvaan. Nightmare – Painajainen merellä on kotimainen elokuva vuodelta 2012 jonka on ohjannut Marko Äijö. Pääosarooleissa nähdään Salatut elämät -televisiosarjasta tuttuja näyttelijöitä, mm. Sara Parikka, Venla Savikuja, Tero Tiittanen seä Sara Lohiniva. Tyylilajiksi on listattu kauhu/trilleri niin IMDB:ssä kuin myös BluRayn kansissa.

    Tarinassa kerrotaan tuttavaporukasta jotka lähtevät laivaristeilylle juhlistamaan Sergein (Tero Tiittanen) ja Pepin (Sara Parikka) häitä. Sergei on hankkinut liput koko väelle mukavalle risteilylle josta elokuvan nimen mukaisesti tulee kuitenkin painajaismainen reissu menneisyyden syntien noustessa tekijöidensä taakaksi. Pian risteilyporukka kohtaakin ongelmia kun väkeä alkaa kadota ja pian laivalla käydäänkin jo kamppailua elämästä ja kuolemasta.

    Heidi (Venla Savikuja) ja Jiri (Mikko Parikka)

    Nightmare on tarinansa osalta ihan mukiinmenevä. Siinä on selkeä juoni, yllättäviä tai ainakin sellaiseksi tarkoitettuja käänteitä, rakkautta, pelkoa ja draamaa. Ikävä kyllä mitkään näistä tarinan kiinnostavistakaan piirteistä ei pääse oikeuksiinsa tämän elokuvan kohdalla.

    Kohtaukset ja niiden näyttelytyöt ovat aivan käsittämättömän teennäisiä eikä niistä saa minkäänlaista kosketuspintaa katsojana. Hahmoista puuttuu syvyyttä ja jokainen henkilö on täysin mitäänsanomaton tusinahahmo jonka kiinnostavuus ja merkitys tarinassa tuntuu täysin nollalta. Tapahtumat ovat monin osin ennalta-arvattavan kliseisiä joka itsessään toki ei ole ongelma vaan lajityyppiinsä sopivassa mittasuhteessa toimiva lisä, mutta se miten ne on tässä elokuvassa tehty vesittää niidenkin käänteiden merkityksen täysin.

    Tarinaa kuljetetaan aivan liikaa myös kertomalla eikä ainoastaan näyttämällä asioita joiden ansiosta katsoja itse pystyisi tekemään tulkinnat tapahtumista ja rakentamaan tarinan palapeliä mielessään ennen loppuratkaisuita. Dialogit ovat lähes poikkeuksetta tönkköjä ja epärealistisen kuuloisia eikä niistä välity tunnetta katsojalle millään muotoa.

    Sampo (Sampsa Tuomala)

    Perinteisen suomalaisen elokuvan tapaan myös tässä oli dialogien äänenvoimakkuuden kanssa ongelmia. En tiedä mistä se johtuu, mutta kotimaisissa elokuvissa on lähes aina dialogien voimakkuus tarpeettoman hiljainen. Samoin myös tässä elokuvassa oli useampia kohtauksia joissa keskustelut kuuluvat tarpeettoman kaukaa ja suhteettoman hiljaisella jolloin äänenvoimakkuutta saa laittaa reilusti lisää että kuulee mistä henkilöt keskustelevat.

    Samoin asia mikä itselleni katsojana tökki oli elokuvan käyttämä värimaailma. Kyseessä on kuitenkin kauhu/trilleri jolloin olennaisena osana elokuvaa on sen värimaailma joka luo merkittävän osan kauhuelokuvan tunnelmasta. Tavallisemmin kauhuelokuvissa näkee sinertävämpää tai ainakin kylmempää värimaailmaa kun taas tässä vedetään pääpiirteittäin kirkkailla ja aurinkoisilla sävyillä läpi koko filmin joka on omiaan vesittämään edes vähäisen kauhuelokuvan tunnun.

    Myös kameran kanssa olisi kaivannut hieman toisenlaista otetta ainakin syväterävyyden osalta. Tämä tuskin on kameramiehen valinta, mutta liian suuri syväterävyys yhdistettynä elokuvan tyylilajille sopimattomaan värisävyjen tunnelmaan on omiaan viemään elokuvalta visuaalisesti sen uskottavuuden lajityyppinsä lapsena.

    Uima-altaassakin kerettiin pyörimään. Mukana myös Sergei (Tero Tiittanen).

    Jotta arvostelu ei menisi pelkästään negatiivisten asioiden listaamiseksi on hyvä antaa tunnustusta elokuvalle sen onnistumisistakin. Pidin siitä että elokuvallisista peruselementeistä kamerakulmien käyttö, pannaukset ja leikkaukset olivat asiallisia eikä ne käyneet missään vaiheessa häiritsemään. Myös elokuvan juoni oli ajatuksen tasolla ihan mukiin menevää tasoa ja siitä olisi voinut saada toimivankin elokuvan aikaiseksi.

    On ikävää antaa erityisesti kotimaiselle elokuvalle huonoa arvosanaa mutta valitettavasti tämän elokuvan kohdalla en pysty muuhun tulokseen päätymään. Se on sanalla sanoen aivan tasotonta roskaa elokuvaviihteen saralla.

    Arvosana: 2/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 747 annettuun ääneen”]2,7/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Äkäsen eukon hieno lagerolut

    Tämänkertainen perjantaipullo on Honkavuoren panimon tuotos nimeltään Äkäsen eukon hieno lagerolut. Oluesta löytyy suhteellisen niukasti tietoja, mutta alkoholitilavuus on 4,1 %. Ostin olueni Pyhäselän Hammaslahdesta, mutta myyntipaikkoja saman panimon oluille on ainakin Pienessä Helsingissä sekä mm. Kampin K-Supermarketilla. Panimon verkkosivuilta löytää kuvan oluen etiketistä sekä tietoa myyntipaikoista ja muuta yleistietoa.

    Oluen aukaistua erottaa hieman hiivaisen tuoksun pullossa joka onneksi ei nouse tuoppiin kaadettua enää esiin. Tuopissa olut on raikkaamman ja hedelmäisemmän tuoksuinen. Vaahtoavuus on maltillista kaadettaessa ja sekin vähä mikä kerkeää muodostua katoaa pian myös pois. Vaahto on ohutta ja hentoa koostumukseltaan.

    Suutuntuma on kepeä ja aavistuksen laiha. Maku on pistävä ja kirpeä, aavistuksen sitrusmainen. Maku erottuu varsin selkeästi bulkkilagereista omaperäisemmällä maullaan. Omaan makuuni ei mikään erityisen mieluisa maku mutta kuitenkin juomakelpoinen.

    Musiikiksi sopii mm. Five Finger Death Punch – When the seasons change tai Amaranthe – 365.

  • IKEA Trådfri vaikuttaa kohtalaisen pätevälle

    IKEAn versio älyvalaisimesta

    Kuten aikaisemmin olen täällä blogissa kirjoitellut on käytössäni Philips Hue -älyvaloja, ledistrippejä, liiketunnistimia ja dimmereitä. Kaverini kanssa rupatellessa tuli puheeksi että hän on tehnyt kotiinsa älyvalaistusta käyttäen sekä Hue-valoja että IKEAn Trådfri-valoja siten että niitä kuitenkin pystyy ohjaamaan Philips Hue -ohjausyksikön kautta sekä käyttämällä Huelle tarkoitettuja lisälaitteita (kuten tuo valokytkin/dimmeri).

    Tästä innostuneena kävin kaverin kanssa IKEAssa ja ostimme kolme kappaletta näitä valoja meikäläisenkin asuntoon. Toisin kuin Philips Hue -valojen kanssa ei asennusprosessi ole aivan yhtä suoraviivainen mikäli aikoo käyttää Huen ohjainyksikköä. Huen lampun etsintä ei löydä lamppuja hakutoiminnolla suoraan eikä polttimoissa ole heksadesimaaliarvona annettu lampun numeroa joten asentaminen vaati hieman säätämistä.

    Alussa polttimo tietenkin pistettiin lamppuun kiinni ja virrat päälle jotta se on edes teoriassa mahdollista löytää. Käytin tähän tarkoitukseen pöytävalaisinta jonka vein aivan Hue bridgen viereen parituksen ajaksi jotta signaali menee varmemmin perille kun ympärillä olevat muut lamput eivät aiheuta häiriötä.

    Tietokoneelle täytyi etsiä softa LampFinder joka käynnistetiin ja paritettiin Hue-bridgeen. Tämän jälkeen laitettiin käynnkältä Philips Hue -softasta lampun haku päälle ja painettiin tietokoneella pyörivällä softalla Find lamp -painiketta. Vähän ajan päästä uusi valo löytyi ja sen sai lisättyä Hueen normaaliin tapaan.

    Trådfri toimii ja käyttäytyy pääsääntöisesti kuin Philips Hue -valaisimen toinen generaatio. Kolmannen generaation Hue-valoissa on selkeästi parempi vihreiden sävyjen toisto, mutta esimerkiksi Hue-valojen toisen generaation vihreiden toisto on kutakuinkin samaa tasoa kuin IKEA Trådfrissa joten sen suhteen Trådfri on varsin hyvä ostos.

    Nyt valoja jonkin aikaa käyttäneenä on näistä jäänyt pääasiallisesti positiivinen kokemus mutta jotain valittamisen aihettakin on. Käytännössä suurin ongelma on ollut satunnainen värin vaihto täysin ilman mitään syytä.

    Eli esimerkiksi olen katsomassa leffaa ja yht’äkkiä yksi lampun väri saattaa vaihtaa sävyä kun Philips Hue -valoissa tällaista ongelmaa ei ole ollut kertaakaan. En tiedä liittyykö tämä jotenkin Hue-softan lähettämään signaaliin, tuleeko naapurista jokin taajuus joka sotkee näitä vai mikä moista aiheuttaa, mutta koska ongelma ei ole vielä kovin usein ilmennyt ei ole tämä kovin pahasti päässyt häiritsemään. Mikäli värin satunnainen vaihtelu jatkuu pidemmän aikaa täytynee vaihtaa näiden tilalle sitten oikeat Huet vähitellen.

    Nyt on makuuhuoneessa jokaisessa valossa samanlaiset polttimot joten värisävyt ovat keskenään identtiset, sävyjä löytyy tarpeeksi ja kirkkautta löytyy myös sopivasti. Hue-valot taitavat mennä hieman himmeämmäksi kuin Trådfrit joten Huella on se etu makuuhuoneessa ja iltavaloissa, mutta itse olen ainakin tottunut jo nukkumaan vaikka olisivat valot yöpöydällä päällä tai ei.

  • Valot yöpöydille

    Uudet valaisimet

    Kuten viime viikkoisessa postauksessani kirjoitin oli aikomuksenani hankkia yöpöydille valot kummallekin puolelle. Kävin myöhemmin vielä tuolla heteromiesten helvetissä joka myös IKEA-nimellä tunnetaan ostamassa itselleni moiset kummallekin yöpöydälle. Kuten kuvasta näkyy toisessa on värillinen Hue-valaisin, toisessa ei.

    Valaisimet on ÅRSTID nimellä löydettävissä IKEA:sta. Hyvänä puolena tässä lampussa on E27-kanta joka tuntui olevan pöytävalaisimissa kohtalaisen harvinaista sillä lähes kaikki muut olivat E14:lla varustettuja. Asialla ei sinänsä olisi muuta merkitystä, mutta Hue-valaisimia on itselläni entuudestaan E27-kantaisena kirkkaita ylimääräisenä eikä sen vuoksi ole tarve käydä ostamassa heti uusia polttimoita että edes saa jotain valoa. Entuudestaan itseltäni ei löydy yhtään E14-kantaista polttimoa Huena tai ilman joten E27 oli way to go.