Musamaanantai: Voyager – uniVers

Tämänkertaisen musamaanantain albumina on australialaisen progressiivisen metallin sanansaattajan Voyagerin albumi uniVers. Levy on yhtyeen toinen täysipitkä julkaisu ja se on nähnyt päivänvalon vuonna 2007.

Itse löysin yhtyeen musiikin kaverini kautta jossain 2007-2010 vuosien välillä juurikin tämän levyn myötä. Toki ei tämän levyn eksaktin kuvassa näkyvän fyysisen kappaleen myötä vaan sen digitaalisena versiona. Tämä fyysinen versio tästä albumista saapui itselleni vasta viime viikolla ja sekin täytyi tilata ulkomailta asti kun en sitä Levykauppa Äksästä löytänyt. Tästä syystä johtuen levy on tässä blogipostauksen alussa vielä muoveissa kun otin siitä heti kuvat ennen kuin tutustuin kansitaiteisiin yms.

Voyagerin uniVers ei ole yhtyeen ainoa erinomainen levy vaan muutkin kuulemani levyt ovat sitä kategoriaa että nekin täytyy laittaa sopivassa välissä tilaukseen. Kuitenkin tällä levyllä on itselläni erityinen paikka musiikin kuunteluni historiassa.

Jotkin kappaleet tai levyt assosioituvat hyvin vahvasti paikkoihin ja/tai eri tilanteisiin elämässä ja tämä albumi kuuluu ehdottomasti tämänkaltaisten albumien valikoimaan ja vieläpä poikkeuksellisen voimakkaasti. Jos annan mieleni vaeltaa vapaasti tämän albumin musiikin mukana niin tällöin uniVers edustaa itselleni lenkkeilyä Jyväskylän Keltinmäessä keväisinä aamuina. Niitä hetkiä jolloin aurinko alkaa tekemään tuloaan taivaanrannasta, muu ympäröivä maailma on vielä hiljainen, rauhallinen ja tyyni. Se aika jolloin maailman kauneus kiteytyy hetkeen jolloin ihminen voi olla vapaa ja onnellinen.

Musiikillisesti levy edustaa suhteellisen kepeää metallimusiikkia jossa raskaita osuuksia ei ole kuin parissa biisissä ja niissäkin vain pieninä annoksina antamassa mausteita keitokseen. Kappaleet ovat monipuolisia ja selkeästi progressiivisuuteen taipuvaisia rikkomatta kuitenkaan missään vaiheessa helposti lähestyttävän albumin harmoniaa.

Kuuntelin tätä levyä hyvin monet kerrat vuosia takaperin. Vuodet eivät ole kuitenkaan kullanneet muistoja, sillä olen kuunnellut tätä levyä myös tänäkin vuonna useita kertoja joten tästä on varmasti helppo päätellä että levy iskee itselleni yhä edelleen. Jos levy ei enää itselleni iskisi en sitä olisi fyysisenä kappaleenakaan tietenkään ostanut.

Mikäli yhtye ja levy ei ole tuttuja niin kannattaa YouTubesta ainakin kappaleet Everwaiting sekä Cross the line kuunnella. Vielä parempi on tietenkin etsiä koko albumi käsiinsä ja luukuttaa läpi ajatuksen kanssa. Albumin löytää ainakin tätä kirjoittaessa Spotifystä ja näyttäisi se myös olevan YouTubessakin kokonaisuudessaan kuunneltavissa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *