Aleksin Blogi

Month: September 2019

  • Leffalauantai: Revolutionary road

    Kate Winslet roolissaan April Wheelerinä

    Revolutionary Road (IMDB) on vuonna 2009 julkaistu draamaelokuva jonka on ohjannut mm. American Beauty -elokuvan ohjauksestakin tuttu Sam Mendes. Pääosissa nähdään Kate Winslet ja Leonardo DiCaprio. Elokuva pohjautuu Richard Yatesin samaa nimeä kantavaan romaaniin.

    Tarina sijoittuu 1950-luvun Amerikkaan. Nuori pari Frank (Leonardo DiCaprio) ja April Wheeler (Kate Winslet) muuttavat lähiöalueelle kahden lapsensa kanssa. Elämä pyörii tutuissa kuvioissa ja ulospäin kaikki näyttää hyvälle mutta vähitellen pariskunnalla tyytymättömyys elämässä kasvaa eikä elämä tunnu sellaiselta kuin he haluaisivat sen tuntuvan. Erityisesti April kaipaa muutosta elämäänsä ja perheen tilanteeseen ja viimein hän saa myös Frankin puhuttua ympäri muutokseen. He päättävät muuttaa Pariisiin etsimään uudenlaista alkua ja uusia tuulia elämäänsä.

    Muuttoaikeista kertominen naapureille ja työtovereille ei aiheuta ainoastaan ilahtuneita vastaanottoja ja monenlaisia epäilyksiä herää vähitellen myös Frankin mieleen muuton osalta. Muuttuuko todella kaikki paremmaksi vai onko muutto muualle turhaa ja hyödytöntä?

    Leonardo DiCaprio roolissaan Frank Wheelerinä

    Revolutionary Road on varsin toimiva ja mielenkiintoinen draamaelokuva jossa parisuhdetta ja sen haasteita on tuotu esiin keskiverrosta elokuvasta poikkeavalla ja merkittävästi realistisemmalla tavalla. Myös hahmojen persoonallisuudet heräävät henkiin uskottavalla tapaa Winsletin ja DiCaprion hyvän näyttelytyön ansiosta.

    Vaikka tarina sijoittuukin 1950-luvun lähiöön on elokuvasta helppoa löytää myös nykyaikaan sijoittuvia aspekteja. Yhteiskunta on ympärillä kyllä muuttunut mutta samanlaiset tunteet eivät kuitenkaan ole kadonneet minnekään, niiden syyt ovat luultavamminkin vain muuttanut muotoaan. Ihmisillä on yhä paikkansa yhteiskunnassa ja perheessä, heiltä odotetaan erilaisia asioita mutta odotusten ja omien mielihalujen ollessa ristiriidassa voi ulospäin näkymätön taakka käydä kantajalleen aina vain raskaammaksi kantaa. Mitä meistä enää jäljelle jää mikäli teemme sen mitä meidän kuuluukin tehdä mutta sen seurauksena menetämme yhteyden omaan itseemme, unelmiimme ja haaveisiimme?

    Kokonaisuutena Revolutionary Road on hyvä elokuva joka kestää useammankin katselun. Sen tarina on mielenkiintoinen, henkilöhahmoissa on tarpeeksi syvyyttä ja teknisessä toteutukessakaan ei ole mitään valittamista. Lisäksi DVD:llä on mielenkiintoisena lisämateriaalina videota elokuvan tekemisestä josta saa hieman lisää ajatuksia elokuvasta. Katsomisen arvoinen elokuva.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 180 321 annettuun ääneen”]7,3/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Laitilan Kukko Schwarz

    Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Schwarz on 4.5 % vahvuinen musta pohjahiivaolut. EBU oluessa on 10, EBC 84 ja kantavierrettä löytyy 12.9 %. Lisää teknisiä tietoja löytää firman nettisivuilta.

    Kuten muidenkin Kukko-oluiden kohdalla myöskään tämän tölkin ulkoasu ei erityisemmin itselleni herätä mielleyhtymää laadukkaasta oluesta. Sääli sinänsä, koska maistamani Kukko-oluet ovat jokainen olleet perus varmoja valintoja. Ilahduttavasti myöskään Schwarz ei tee tässä poikkeusta.

    Tuopista nuuhkaistua erottaa aromin josta ensimmäisenä mielleyhtymänä on mämmi. Tuoppiin kaadettaessa olut kuohuaa tasaisesti ja kauniisti muodostaen suhteellisen paksun vaahdon. Vaahto pysyy kohtalaisen aikaa pinnalla joten muutamassa erässä tuli olut tuoppiin saateltua.

    Tuopissa oluen kaunis tumma sävy pääsee hyvin oikeuksiinsa. Kyseessä on todella musta olut jonka rinnalla Coca-Colakin näyttää vedellä läträtylle litkulle. Omaan silmääni väri on miellyttävä.

    Suutuntuma on puolitäyteläinen. Maku on maltainen ja pehmeä ja varsin helposti lähestyttävää sorttia. Sen paahteinen maku toimii hyvin sillä se pysyy tasapainoisena eikä korostu liiaksi. Perus hyvä olut jota voin kuvitella ostavani toisenkin kerran vaikka hieman täyteläisempääkin tuntua olisin mielelläni kokenut.

    Musiikiksi menee tämän kanssa mm. Neun Welten – Heidenacht tai Saturnus – All alone.

  • Uusi TV-taso

    Uusi TV-taso

    Kodin sisustaminen jatkuu vähän kerrallaan. Tällä kertaa muutoksen koki televisiotaso sekä työtuoli. Työtuolista postaan joskus erikseen kokemuksia mutta tällä kertaa lyhyesti kirjoitan tästä televisiotasosta.

    Aikaisemman televisiotasoni voi nähdä esimerkiksi muuton jälkeisestä postauksesta Muutama kuva olohuoneesta. Niissä kuvissa se vielä näytti hyvälle koska romppeen määrä oli merkittävästi nykyistä vähäisempi. Kuvissa ei ollut vielä olohuoneeseen myöhemmin tullutta pianoa, videotykkiä jne.

    Vähitellen asuntoon on tullut lisää tavaraa joka tietenkin on muuttanut sitä minkälaiset huonekalut palvelevat parhaiten muuttuneita käyttötapoja. Esimerkiksi isot lattiakaiuttimet tuli siisteyden vuoksi vietyä pois olohuoneesta sillä nautin elokuvissa ja peleissä enemmän 5.1 tai 4.1 äänentoistosta kuin ainoastaan stereosta. Vierekkäin molempien pitäminen häiritsi visuaalista silmääni joten päädyin viemään isot kaiuttimet makuuhuoneeseen jotta surround-äänissä pysytään etu- ja takakaiuttimien osalta samanlaisessa äänentoistossa. Koska isoja kaiuttimia ei enää olohuoneessa ole oli myös televisiotaso mahdollista päivittää täysin erilaiseksi kuin aikaisemmin.

    Televisiotaso tuli haettua IKEAsta, kuinkas muuten. Varsinaisesti kuvassa on kaksi TV-tasoa vierekkäin, 2 x 120 cm Bestå-sarjan runkoa. Tuotteen löytää IKEAn sivulta tämän linkin takaa. Syyt miksi päädyin tähän malliin oli omaa silmää miellyttävä ulkonäkö sekä tietenkin yhtä tärkeänä oikea korkeus.

    Oikea korkeus oli täysin ehdoton vaatimus sillä televisiotason päällä on UST-videotykki. Kangas on asennettu kiinteästi tiettyyn korkeuteen ja se on mitoitettu aikaisemman televisiotason korkeuden mukaan. Kankaan paikan vaihtaminen olisi ollut merkittävästi hankalampi operaatio kuin vain etsiä suoraan oikeaa korkeutta oleva TV-taso joten tämän suhteen IKEAn Bestå täytti vaatimukset suoraan.

    Tasoa kasaamassa

    Taso myydään ilman ovia joten ovet ja saranat oli ostettava erikseen. Ostin fiksusti kaksi ovea sekä kaksi pussia saranoita eli molempiin oviin. Kotona ensimmäisen tason kasattua tajusin että ovi tietenkin yltää vain puoleen väliin yhtä tasoa joten molemmat ovet menivät ensimmäiseen kasaamaani televisiotasoon. Heh, kuinkas muuten. Seuraavana päivänä oli siis uusi reissu IKEAan edessä hakemaan kaksi ovea lisää. Onneksi ovet ovat niin pieniä että ne mahtuivat omaan autoonikin ilman ongelmia.

    Hankin tason sisälle myös muutamat hyllylevyt. Hyllylevyjen paikan voi helposti valita valmiiksi oleviin reikiin sovittamalla ja ainakin omaan käyttööni hyvät korkeudet hyllylle löytyi helposti.

    Hyvä puoli näissä tasoissa on myös valmiiksi mietityt johdon reiät takana, eli takalevyssä on jätetty reiät ylös ja alas joista johdot voi pujotella tason taakse. Kätevää. On kuitenkin hyvä huomata että taso on kohtalaisen kapea joten yhdestä hyllystä toiselta puolen jouduin jättämään koko takalevyn pois jotta sain AV-vahvistimen sinne sisälle mahtumaan niin että johdotkin saa sinne kiinni.

    Hyllyn kasaaminen oli helppo operaatio, mutta tarpeeksi IKEAmainen että sain tälläkin kertaa urpoiltua kasausvaiheessa parissa kohdassa. Kaikkein rasittavimmat osat kiinnittää oli muutamat metalliset osat. Rasittavimmaksi näiden kiinnityksen teki se että käytin käsikäyttöistä ruuvimeisseliä koska en omista akkukonetta ja hiki päässä näitä sitten ähersin kiinni. Ilahduttavasti (sarkasmi) kun olin saanut koko tason kasaan sain havaita että eihän niillä osilla ole edes mitään merkitystä jos tasoa ei kiinnitä seinään joten täysin turhaan olin näitä hiki päässä vääntänyt kiinni. Seuraavaa tasoa kasatessa jätin nämä sitten suosiolla laittamatta 😀

    Ovien kiinnittäminen oli kanssa nihkeä prosessi mutta sain kuin sainkin ne paikalleen. Nyt joitain päiviä hyllyä kämpässäni katsoneena olen ollut todella tyytyväinen. Se on siisti ja sinne saa näppärästi vahvistimen, cd-soittimen, konsolit ja vinyylilevyt sisään piiloon joten ainoa ongelma tason kanssa on vahvistimen ja CD-soittimen kaukosäätimen toimimattomuus oven ollessa kiinni sekä potentiaalisesti konsoleiden lämpeneminen kovassa käytössä. Kaikista näistä selviää ovea avaamalla käytön aikana.

    Lisäksi kaukosäätimen toimimattomuuteen on olemassa Verkkokaupassa erilaisia infrapunan jatkeita joten kirjoitan sellaisesta tänne blogiin myöhemmin kokemuksia kuinka ne toimivat.

  • Polttimon vaihtoa Miniin

    Mini yksisilmäisenä

    Käytin Miniä jälleen liikkeessä huollossa, tällä kertaa tosin merkittävästi pienemmän syyn vuoksi. Toinen etuvalo oli päässyt palamaan ja uusi valo piti saada mahdollisimman pian jotta yksisilmäisenä ei tule ajeltua.

    Ostin tähän huoltoasemalta jo H7-polttimon aikaisemmin, mutta päätin että vien sittenkin liikkeeseen polttimon vaihtoon ainakin kerran. Kun kerran käyttää tätä tämän takia huollossa saa käsityksen kauanko ammattilaisella menee tämän automallin kanssa polttimon vaihtoon.

    Koska kyseessä oli hänelle nopea operaatio ja luonnistui käsipelissä ilman työkaluja tiedän nyt jatkossa että voin tämän opetella itsekin ilman että tulee lähdettyä opettelemaan mitään suhteettoman monimutkaista asiaa tietämättään. Ajatuksena oli että jos liikkeessä menisi vartista puoleen tuntiin tämän väsäämisessä niin tällöin ainakin toisin jatkossakin polttimon vaihdon takia huoltoliikkeeseen mieluummin kun lähden itse opettelemaan asiaa. Koska operaatio sujui osaavalta alle viiden minuutin on tämä asia joka ehkä kannattaa itsekin siis opetella.

    Toivon mukaan polttimoita ei kuitenkaan pala kovalla tahdilla eikä tämä asia olisi ajankohtainen ihan hetkiin. Hintaa töille tuli kuitenkin 17 eur vai 17,50 eur joten ei mikään kallis huolto ollut kyseessä. 25 euroa olisi ollut jos olisin ottanut polttimon samasta paikasta. Nyt on taas molemmissa polttimoissa valoa kuten kuuluu ollakin 🙂

  • Musamaanantai: Lacrimas Profundere – Bleeding the stars

    Vinyyliversio Bleeding the Starsista

    Tämänkertainen musamaanantain levy on saksalaisen Lacrimas Profunderen uusin, vuonna 2019 julkaistu Bleeding the Stars. Aikaisemmin olen täällä blogissa kirjoittanut samaisen yhtyeen albumista Burning: A wish jonka julkaisusta on kerennyt vierähtämään jo 18 vuotta.

    Burning: A wishin jälkeiset albumit eivät ole missään vaiheessa itselleni lähtenyt niin hyvin aukeamaan lukuunottamatta vuonna 2002 julkaistua Fall, I will followia jossa vielä oli sitä jotakin mikä itseäni puhutteli. Sitäkin suuremmalla syyllä tämän levyn kohdalla yllätykseni oli todella suuri ja ainoastaan positiivinen sillä minkäänlaisia odotuksia levyn suhteen ei ollut ja kuultuani sinkkubiisit YouTuben kautta ennen levyn julkaisua heräsi mielenkiinto ja into tehdä levyyn tuttavuutta.

    Kun levyn löysin Spotifystä tuli albumia soitettua monet kerrat. Käytännössä niin paljon että levy on tätä kirjoittaessani viimeisen 180 päivän ajalta ollut toiseksi kuunnelluin albumi. Tästä on hyvinkin helppoa havaita että albumi on iskenyt itselleni kovaa.

    Tyylillisesti albumi on goottirockia. Mikäli bändi ei ole tuttu sanoisin lähimmäksi samaa tyylilajia edustavaksi bändeiksi kotimaiset The 69 Eyesin tai HIMin. Suoraviivaista menevää rockia jossa vielä on kepeän melankolista pohjavirettä, matalahkoa mieslaulua ja tämän levyn tapauksessa mausteena myös metallimusiikista tuttua huutovokaalia.

    Erityisesti huutovokaalien sopivan tasapainoinen paluu muutamien kappaleiden äänimaailmaan oli se mikä toi mieleen vanhat hyvät ajat tämän yhtyeen kohdalla. Levystä huokuu niin vahvasti Burning: A wishin tuntu että väkisinkin albumi menee tossun alle ja saa hyvälle fiilikselle.

    Tämä levy kuuluu itselleni ehdottomasti uusklassikoiden kategoriaan – eli niihin jotka on iskenyt heti mutta joita on tullut sitten puhkiluukutettua ja vielä sen jälkeenkin jatkettu albumin kuuntelua. Niitä levyjä joihin on rakastunut yhtä kovasti kuin nuoruusvuosinaan levyihin rakastui – eli niitä albumeita jotka muistuttavat kuinka kovaa musiikki voi vielä säväyttää.

    Laitetaan vielä loppuun YouTubesta videot pariin tämän levyn kappaleeseen.