Month: September 2019

  • Kirkkokuvat: Sipoon kirkko

    Kävin joku tovi takaperin Sipoossa kuvailemassa sen kirkkoa. Harmillisesti kirkkoa pääsin kuvailemaan vain ulkoa käsin, mutta laitetaan tähän nyt nämä ulkokuvat edes. Täytynee jokin kerta ottaa etukäteen selvää milloin kirkkoon pääsisi katsomaan minkälaista siellä on sisällä.

    Sipoon kirkko on Theodor Deckerin suunnittelema kirkko joka arkkitehtuurillisesti edustaa uusgoottilaista tyyliä. Kirkko on vihitty käyttöön 1885. Nämä tiedot ja muuta tietoa löytää Sipoon suomalaisen seurakunnan nettisivuilta. Kirkko sijaitsee osoitteessa Kuninkaantie 19, 04130 Sipoo.

    Kuvat on otettu Fujifilm X-T2:lla käyttäen Fujinon XF18-55 mm F/2.8-F4 objektiivia.

    Parkkipaikan suunnalta katsottua on edessä paljon puita
    Hieman siirryttyä saa kirkon kuvattua ilman että eteen jää puita

  • Leffalauantai: A ghost story

    M:n roolissa nähdään Rooney Mara

    A ghost story (IMDB) on David Loweryn ohjaama romanttinen fantasiadraama vuodelta 2017. Pääosarooleissa nähdään Rooney Mara ja Casey Affleck.

    Tarinan pääpiirteinen kuvio kertoo nuoresta pariskunnasta jossa mies menehtyy traagisesti. Vaikka nainen jääkin yksin ei tämän mies kuitenkaan katoa kokonaan vaan jää aaveena seuraamaan hänen elämäänsä vaikkakaan nainen ei tästä tiedä mitään. Aika kuluu eteenpäin ja lopulta nainen muuttaa pois heidän yhteisestä talostaan mutta mies jää silti aaveena katsomaan maailmaa.

    Tämän elokuvan tapauksessa on hankalaa kertoa tarinasta selkeästi juurikaan enempää sillä hyvin helposti liikutaan jo tulkinnallisella puolella siitä mitä tarinassa muuten tapahtuu. Toisin sanoen elokuva on sellainen jossa tulkinta jää enemmänkin katsojalle itselleen eikä sitä tarjoilla valmiina helposti purtavana annoksena kaikkea etukäteen selittäen.

    A ghost story on useammallakin tapaa omalaatuinen ja persoonallinen elokuva. Se erottuu massasta erityisesti omalaatuisella tarinallaan ja kerronnallisella tyylillään. Tarinallisesti tässä huokui paikoitellen vivahteita niin Interstellarista, Donnie Darkosta, Arrivalista kuin myös A man fom earthista, ohjauksen verkkaisesta kerrontatyylistä sitä vastoin tuli vahvasti Sofia Coppolamaisia vivahteita.

    C:n roolissa on Casey Affleck

    Omaan makuuni elokuva toimi todella hyvin. Se on ajatuksia herättävä teos joka jättää katsojalle reilusti tilaa tulkinnalle kaiken merkityksestä. Oman ensimmäisen tulkintani mukaan elokuvan aaveksi jäänyt mies oppii ajassa eteen- ja taaksepäin liikkuessaan näkemään lopulta kaiken sen mikä todellisuudessa on merkityksellistä ja tärkeää, eli kuinka lähimmäiset, rakastaminen ja rakastettuna oleminen on se mikä tekee ihmisyydestä elämisen arvoista eikä niinkään aika tai paikka.

    Pidin elokuvassa myös sen hidastempoisesta kerronnasta. Oli mukavaa nähdä että myös joku muukin ohjaaja kuin ainoastaan Sofia Coppola uskaltaa tehdä myös nykyaikana muutamia todella pitkiä paikallaan junnaavia ottoja joissa ei näennäisesti tapahdu juurikaan mitään. Toki niissä tapahtuu jotain ja niillä on oma tarkoituksensa elokuvassa, mutta keskivertoon isohkoon elokuvaan verrattuna näin pitkiä ottoja ei tule juuri missään vastaan. Viimeksi muistelen nähneeni näin silmin pistävän pitkiä otoksia Sofia Coppolan elokuvassa Somewhere.

    A ghost story on erinomainen elokuva joka kannattaa katsoa mikäli yhtään omaperäisemmät elokuvat kiinnostavat. Elokuva pääsi suoraan myös Suosituksia-sivulle.

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 47 275 annettuun ääneen”]6,8,0/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Laitilan Kukko Helles

    Kotimaisen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Helles on 5,0 % vahvuinen vaalea lager. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. EBU-arvo oluella on 26, EBC 10 ja kantavierrettä on 12,2 %. Lisää tietoja oluesta löytää valmistajan kotisivuilta.

    Ensituntumat oluesta on suhteellisen negatiiviset tölkin vähemmän tyylikkään ulkoasun vuoksi. Ei kuitenkaan pidä antaa tölkin mitäänsanomattoman ulkonäön hämätä.

    Tuoksu tuoppiin kaadettua on miellyttävä ja raikas ja siitä erottaa makean lagerin tuoksun. Helles kuohuu maltillisen kauniisti ja tasaisesti. Vaahtoa syntyy pintaan mutta ei kuitenkaan suhteettoman nopeasti ja arvaamattomasti. Pinnalle muodostuva vaahto on paksua ja kermaisaa ja kestää kohtalaisen aikaa tuopissa.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on selkeästi tunnistettava lageriksi mutta ilahduttavasti siitä erottaa persoonallistakin tuntua. Maku on imelämpi kuin monissa muissa maistamissani lagereissa mutta se ei missään nimessä korostu tarpeettoman paljoa. Varsin miellytävä maku ja mieluusti tätä toisenkin kerran voin ostaa.

    Musiikiksi tämän kanssa toimii hyvin rento musiikki, esimerkiksi Cat Powers – Horizon tai Feist – Pleasure.

  • Kokkailukeskiviikko: Pasta tofettea chilisoossissa

    Hyvää mutta ei kovin kaunis annostelu

    Tämänkertaisena ateriana toimii pasta tofettea ananaksen kanssa laitettuna sekaan chilisoossia ja tabascoa.

    Aterian valmistaminen on tuttuun tapaan mutkatonta. Vettä kattilaan, odottaa sen verran että vesi kiehuu tai ainakin lähestulkoonsa kiehuu ja sen jälkeen heittää veteen pasta tofette -pussin sisällön. Heitin koko 500 gramman pussin koska tarkoitus oli tehdä aterian lisäksi myös tästä eväät seuraavalle työpäivälle.

    Kun pasta oli sopivan pehmeää omaan makuun (n. 11 minuuttia taitaisi olla ohjeessa) heitin ylimääräiset vedet lavuaariin, kippasin Rainbowin Chili-pastakastikepurkin sisällön kattilaan ja hämmentelin. Sen jälkeen vielä oli hyvä heittää purkillinen ananasta mukaan seuraksi ja viimeistellä maku tabascolla. Tabscoakin tuli heitettyä reilulla kädellä sekaan jotta makuun sai hieman edes yritystä.

    Aterian ainesosat

    Maku ateriassa oli ihan hyvä mutta silti tarpeettoman pelkistetty. Ensi kerralla varmaankin on hyvä koettaa sekaan heittää jotain muutakin.

    Herkkusieniä oli alunperin tälläkin kerralla jo tarkoitus heittää mukaan mutta olivat mokomat päässeet jääkaapissa jo näkemään parhaat päivänsä eikä niitä enää halunnut saati uskaltanut ruokaansa laittaa. Hyvä muistaa jatkossa että tuoreehkot herkkusienet eivät kovin kauaa pysy syömäkuntoisina vaan ne kannattaa valmistaa mahdollisimman pian valmiiksi ateriaksi 🙂

    Kokonaisuutena varsin edullinen ja syömäkuntoinen eväs johon kannattaa kuitenkin laittaa jotain muutakin kuin mitä itse laitoin.

  • Amispop never stop!

    Subbarin mallailua takakonttiin

    Automankan hankkimisen jälkeen (lue täältä) tuli kaverini kanssa puhetta että hänellä olisi ylimääräisenä vanha subwoofer eli kansankielellä “subbari” sekä muutama ylimääräinen vahvistinkin jonka kumman jomman voisi Miniin heittää. Koska tämä kuulosti ajatuksen tasolla hyvälle idealle täytyi tämä pistää myös ideasta käytäntöön.

    Pärräilin kaverin luo ja katselimme josko subi mahtuisi Minin pieneen takakonttiin. Mahtuihan se, joten ei muuta kuin asennushommiin.

    Kävimme Biltemasta ostamassa johtosarjan. Näppärästi myivät valmista asennuspakettia jossa tuli mukana pitkät RCA-kaapelit, herätevirtakaapeli, virtajohto, kaiutinkaapeleita ja lisäksi myös erilaisia liittimiä. Kätevää, ei joutunut erikseen lähteä kaivamaan näitä jokaista. Biltemasta jatkoimme matkaa mäkkiin hakemaan asennusruokaa ja syömisen jälkeen sitten pääsimme kunnolla asennushommiin.

    Kaveri hoiti suurimman osan asennusvaiheista koska hän tiesi mitä tehdä ja itse olen suhteellisen käsi tämänkaltaisissa hommissa muutenkin. Haastavin osuus oli saada vedettyä virta akulta peräkonttiin tulevalle vahvistimelle sillä johdon pujottamisessa meni hetki. Onneksi kuitenkin valmis reikä löytyi josta piuhan sai vedettyä. Sen jälkeen muiden johtojen vetäminen menikin merkittävästi helpommin.

    Vahvistimeksi tuli 4-kanavainen Denver. Täysin riittävä tähän käyttöön.

    Soittimelta lähti RCA:t Subwooferille suoraan ja herätevirtakin lähti mankan takaa normaaliin tapaan. Piuhat kiinni ja testaamaan. Vahvistin ei saanut virtaa ensimmäisillä parilla yrittämällä joten päätimme seuraavaksi testailla josko vika on herätteessä eikä vahvistimessa. Virtojen ja herätteen tultua akulta suoraan vahvistin meni suoraan ongelmitta käyntiin ja myös subbari lähti toimimaan ilman ongelmia. Ainakin siis selvisi siinä että vahvistin ja subbari toimii.

    Muutamat kerrat herätevirtaa irrotellessa ja vaihtaessa toiseen piuhaan lähti herätekin lopulta toimimaan oikein. Lopulta heräte oli se missä alunperin johto meillä oli kiinnikin, mutta jostain syystä alussa se ei tahtonut toimia. Jälkeenpäin mietittynä luultavasti syynä on voinut olla huonosti paikallaan ollut sulake vahvistimessa koska irroittelimme niitä välillä kun tarkistimme että ne eivät ole palaneet. Eivät olleet. Mahdollisesti ne on ollut vain huonosti kiinni tai jotain jonka takia herätevirta ei ensin toiminut. Oli miten oli, sen jälkeen herätevirta on tullut ongemitta ja vahvistin käynnistynyt samalla kun autosoitinkin.

    Perinteiset ysärieurodancet heti soimaan!

    Ensitesteinä sitten heti täytyi pistää Omnimaria ja 90-luvun Eurodance-kappaleita, kuinkas muuten 🙂 E-Roticin Max don’t have sex with your ex kuulostaa yhä toimivalta kappaleelta ja subbarin kanssa se kuulostaa siltä miltä sen kuuluukin. Onhan noissa ysärieurodanceissa hieman tuhnut bassot verrattuna uudempiin elektronisen musiikin kappaleisiin, mutta sopivasti kuitenkin että tunnelmaan pääsee.

    Jos biisi ei ole tuttu löytyy se mm. YouTubesta.

    https://youtu.be/SGyNNdH6b18

    Subbari ja vahvistin on vaikuttanut erinomaiselta lisältä auton äänentoistoon. Näinhän se taitaa kuitenkin mennä että “voit ottaa miehen pois ammattikoulusta mutta et ammattikoulua pois miehestä” 😉 Talvea ja käsijarrukäännöskelejä odotellessa tässä on hyvää aikaa pärräillä 😀