Kokeilussa: Magnat Quantum 501 -kaiuttimet

Magnat Quantum 501 kiinni hifisetupissa

Yleistä löpinää ja tekniset speksit

Tori.fi sivustolla pyöriessä tulee aina toisinaan ostettua ja myytyä erilaisia kaiuttimia ja muita hifiromppeita joten kirjoitellaan tänne blogiinikin kokemuksia näistä erilaisista hifistelyistä.

Tämänkertaisena testikaiutinparina on Magnat Quntum 501. Ensimmäinen asia joka itselläni kiinnittää huomion on kaiuttimien ulkoinen olemus grillien kanssa ja ilman. Grillien kansa kaiuttimet ovat omaan silmääni aivan tasottoman rumat mutta etugrillit poistettua alta paljastuu merkittävästi viehättävämpi olemus.

Kaiuttimien taajuusalue on 38 – 55000 Hz, impedanssi 4-8 Ohm, 70 W RMS ja 120 W max.

Kaiuttimien alkuperäistä markkinahintaa en löytänyt mistään, ainoastaan jostain tori.fi ilmoituksesta bongasin tiedon että joku on ainakin maksanut 249 euroa/pari mutta ei kuitenkaan mitään mainintaa onko kyseessä ollut uusi pari vai käytetty ja minä vuonna hän on ne ostanut.

Käytetty testisetuppi ja testikappaleet

DACina kuunteluissa on ollut NAIM DAC, vahvistimena on toiminut Rotel A14 integroitu vahvistin ja musiikit on tulleet FLAC-muodossa Roon-ohjelmistosta iPad Prolle. iPad Pro oli kiinni USB-kaapelilla suoraan NAIM DACin etupaneelin USB:ssa ja DACista äänet meni Rotelin integroidun vahvistimen analogiseen CD-sisääntuloon.

Kaapelit olivat jotain perinteistä halpaluokan RCA-piuhaa mitä myydään markettitavarana, luultavasti siis Haman kaapelia. En ole koskaan koettanut kalliimpia RCA-kaapeleita joten näillä mentiin.

Testikappaleina toimivat alla olevassa kuvassa näkyvät biisit. Juuri ja juuri kappaleet mahtuivat kuvankaappaukseen sopivasti.

Testikappaleet

Arvio

Magnat Quantum 501 on hiljaisella tai suhteellisen maltillisella äänenvoimakkuudella kuunnellessa omaan makuuni kohtalaisen toimiva kaiutinpari jolla monesta eri musiikista pystyy nauttimaan. Tästäkin huolimatta nämä eivät ole omaan makuuni sellaiset että niistä erityisen paljon pitäisin tai jotka jättäisin itselleni pitkäaikaiseksi kuunteluseuralaiseksi.

Pidin näiden soinnissa erityisesti erottelevuudesta sekä stereokuvasta. Hyvän stereokuvan osalta varsinkin Diana Krallin, Izzyn sekä Birdyn kappaleissa pääsi musiikista nauttimaan, vaikkakaan äänenvoimakkuutta ei kovin paljoa pystynyt laittamaan jotta itseäni häiritsevät kaiuttimien piirteet eivät tulisi korostuneesti esiin.

Etugrillien kanssa kaiuttimet ovat omaan silmääni rumat

Piirteet joista en pitänyt näiden kaiuttimien osalta oli lähes kaikissa kuuntelemissani kappaleissa korostunut omaan makuuni liian kirkas sointi. Ääni oli tiukka ja napakka mutta samaan aikaan myös kuiva. Näiden piirteiden vuoksi nämä eivät omaan korvaani niin kovasti iskenyt, vaikkakin aiemmin mainittujen kappaleiden osalta pidin näistä kaiuttimista.

Myös kun pidemmän kuuntelusession pidin eri kappaleilla huomasin että parin tunnin jälkeen korva alkoi jo tottumaan näidenkin sointiin, mutta palattuani kaiuttimien puoleen uudemman kerran oli korvan tottuminen näihin taas kadonnut toisilla kaiuttimilla kuuntelun myötä ja samat häiritsevät piirteet hyppäsivät esiin. Luultavasti pidemmällä kuuntelulla korva olisi taas sopeutunut paremmin näihinkin.

On helppoa ymmärtää miksi nämä kaiuttimet ovat monelle kuuntelijalle varmasti hyvät. Niiden erottelu on hyvä, sointi on parhaimmillaan varsin tasapainoista ja hyvää tasoa (esimerkiksi kappaleessa From Sarah with love) ja kepeän musiikin saralla näillä kuunteleminen on myös nautinnollista. Kuitenkin oma mieltymykseni äänensävyssä on vahvasti kallellaan erilaisten Bowers & Wilkinsin kaiuttimien suuntaan joten on ymmärrettävää että nämä eivät omaan makuuni ole sellaiset että jättäisin pääasialliseen kuuntelusetuppiini.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *