Aleksin Blogi

Month: October 2019

  • Akustointia makuuhuoneeseen

    Nyt on akustointi parempi myös makuuhuoneessa. Melkein meni myös suoraan levyt. 🙂

    Kuten lähiaikoina olen tänne blogiin postaillut olen siirtänyt hifi-setuppini makuuhuoneeseen sen jälkeen kun vaihdoin olohuoneen televisiotason toisenlaiseksi. Olen ollut makuuhuoneen setuppiin tyytyväinen lukuunottamatta huoneen akustiikkaa.

    Hiljaisilla äänentasoilla minkäänlaista ongelmaa ei akustiikan kanssa ollut, mutta heti kun äänenvoimakkuus kasvoi mukavaksi ja normaaliksi kuunteluvoimakkuudeksi alkoi huoneen aiheuttamat kuminat puskemaan ääneen paikoitellen jopa häiritsevästi. Tämä ei luultavasti ole mikään suuri yllätys kenellekään kuka on asunut 70-luvun kerrostaloissa jotka on rakennettu kivestä tai betonista ja joiden akustiikka on sen mukaista.

    Koska olen jo pidemmän aikaa käyttänyt akustiikkalevyjä olohuoneessa (lue täältä) oli helppo tietää kuinka ongelman sai korjattua. Makuuhuoneeseen hain Verkkokauppa.comista Konton valmistamat akustointipaneelit. Olohuoneessa on eri valmistajan erilaiset paneelit eikä niissä ole ollut mitään vikaa. Kuitenkin makuuhuoneeseen valitsin erilaiset paneelit käytännön syistä – halusin saada ne heti paikalle ilman että tarvitsee pyytää työkaluja omaavia kavereita kylään sekä tietenkin se että ne oli heti haettavissa myymälästä.

    Konton valikoimassa on monia eri värejä joista valitsin kuitenkin mustan. Mietin eri värivaihtoehtoja mutta päädyin lopulta mustaan sillä seinän väri on valkoinen, akustointipaneelin koko on suhteellisen pieni joten mustat neliöt luovat mukavan näköistä ilmettä valkoista seinää vasten.

    Hankkimani paneelit on paksuudeltaan 40 mm eli saman verran kuin olohuoneessa. Paketissa tuli paneeleita kuusi kappaletta joista kolme pistin kaiuttimien takana olevalle seinälle ja toiset kolme pistin oven puoleiselle seinälle – tosin yhden laiton oveen. Pidän normaalisti ovea kiinni kun kuuntelen musiikkia joten oveen levyn sijoittaminen oli varsin luonteva vaihtoehto.

    Myös sivuseinä ja ovi sai akustointia

    Näiden levyjen mukava puoli itselleni oli niiden vaivaton asennus. Levyissä on valmiiksi pohjassa jo kaksipuoleista teippiä joista tarvitsi vain ottaa irti suoja ja lätkäistä paneeli seinälle. Painoa levyissä ei ole juuri mitään joten levyn pysymisessäkään ei pitäisi olla mitään haasteita jos vain seinässä on sellainen pinta johon teippi tarttuu.

    Levyjen asentamisen jälkeen huoneen akustiikka muuttui odotetulla tapaa varsin merkittävästi. Merkittävällä tarkoitan sitä että se ei muuttanut tilan tuntua ainoastaan musiikin kuuntelussa vaan eron huomaa heti huoneeseen sisään kävellessäkin. Tila tuntuu merkittävästi rauhallisemmalta ja seesteisemmältä.

    Akustiikan muutoksen myötä tapahtunutta rauhallisuuden ja seesteisyyden tuntua on todella vaikea kuvata sanoin ihmiselle joka ei ole koskaan kuullut akustoidun ja akustoimattoman tilan eroa, mutta karkeasti kuvaisin asiaa siten että huoneessa ei kuule ainoastaan musiikkia vaan myös sen kaiken hiljaisuuden jota musiikissa yleensä myös on nuottien välissä.

    Ilman musiikkia eron huomaa siksi, että aina kun huoneessa kävelee, avaa kaappeja tai mitä tahansa tekeekin mistä kuuluu ääntä niin silloin kuuluu normaalisti myös heijastuksia eri pinnoista. Itse en normaalisti kuule niitä heijastuksia (paitsi jos huone on täysin tyhjä) koska ne ovat niin pienimuotoisia ja niihin on korva jo tottunut, mutta heti kun ne vähenevät merkittävästi jää jäljelle enemmän hiljaisuuden tuntua joka luo rauhallisempaa tunnelmaa.

    Lyhyen käytön perusteella voin jo heti sanoa että nämä ovat erittäin tervetullut lisä asuntooni. Akustiikka parani merkittävästi ja musiikista saa myös makuuhuoneessa kuunnellessa nyt paljon enemmän irti. Tästä on hyvä jatkaa kodin sekä hifisetupin parantamista askel kerrallaan 🙂

  • Kokeilussa: Magnat Quantum 501 -kaiuttimet

    Magnat Quantum 501 kiinni hifisetupissa

    Yleistä löpinää ja tekniset speksit

    Tori.fi sivustolla pyöriessä tulee aina toisinaan ostettua ja myytyä erilaisia kaiuttimia ja muita hifiromppeita joten kirjoitellaan tänne blogiinikin kokemuksia näistä erilaisista hifistelyistä.

    Tämänkertaisena testikaiutinparina on Magnat Quntum 501. Ensimmäinen asia joka itselläni kiinnittää huomion on kaiuttimien ulkoinen olemus grillien kanssa ja ilman. Grillien kansa kaiuttimet ovat omaan silmääni aivan tasottoman rumat mutta etugrillit poistettua alta paljastuu merkittävästi viehättävämpi olemus.

    Kaiuttimien taajuusalue on 38 – 55000 Hz, impedanssi 4-8 Ohm, 70 W RMS ja 120 W max.

    Kaiuttimien alkuperäistä markkinahintaa en löytänyt mistään, ainoastaan jostain tori.fi ilmoituksesta bongasin tiedon että joku on ainakin maksanut 249 euroa/pari mutta ei kuitenkaan mitään mainintaa onko kyseessä ollut uusi pari vai käytetty ja minä vuonna hän on ne ostanut.

    Käytetty testisetuppi ja testikappaleet

    DACina kuunteluissa on ollut NAIM DAC, vahvistimena on toiminut Rotel A14 integroitu vahvistin ja musiikit on tulleet FLAC-muodossa Roon-ohjelmistosta iPad Prolle. iPad Pro oli kiinni USB-kaapelilla suoraan NAIM DACin etupaneelin USB:ssa ja DACista äänet meni Rotelin integroidun vahvistimen analogiseen CD-sisääntuloon.

    Kaapelit olivat jotain perinteistä halpaluokan RCA-piuhaa mitä myydään markettitavarana, luultavasti siis Haman kaapelia. En ole koskaan koettanut kalliimpia RCA-kaapeleita joten näillä mentiin.

    Testikappaleina toimivat alla olevassa kuvassa näkyvät biisit. Juuri ja juuri kappaleet mahtuivat kuvankaappaukseen sopivasti.

    Testikappaleet

    Arvio

    Magnat Quantum 501 on hiljaisella tai suhteellisen maltillisella äänenvoimakkuudella kuunnellessa omaan makuuni kohtalaisen toimiva kaiutinpari jolla monesta eri musiikista pystyy nauttimaan. Tästäkin huolimatta nämä eivät ole omaan makuuni sellaiset että niistä erityisen paljon pitäisin tai jotka jättäisin itselleni pitkäaikaiseksi kuunteluseuralaiseksi.

    Pidin näiden soinnissa erityisesti erottelevuudesta sekä stereokuvasta. Hyvän stereokuvan osalta varsinkin Diana Krallin, Izzyn sekä Birdyn kappaleissa pääsi musiikista nauttimaan, vaikkakaan äänenvoimakkuutta ei kovin paljoa pystynyt laittamaan jotta itseäni häiritsevät kaiuttimien piirteet eivät tulisi korostuneesti esiin.

    Etugrillien kanssa kaiuttimet ovat omaan silmääni rumat

    Piirteet joista en pitänyt näiden kaiuttimien osalta oli lähes kaikissa kuuntelemissani kappaleissa korostunut omaan makuuni liian kirkas sointi. Ääni oli tiukka ja napakka mutta samaan aikaan myös kuiva. Näiden piirteiden vuoksi nämä eivät omaan korvaani niin kovasti iskenyt, vaikkakin aiemmin mainittujen kappaleiden osalta pidin näistä kaiuttimista.

    Myös kun pidemmän kuuntelusession pidin eri kappaleilla huomasin että parin tunnin jälkeen korva alkoi jo tottumaan näidenkin sointiin, mutta palattuani kaiuttimien puoleen uudemman kerran oli korvan tottuminen näihin taas kadonnut toisilla kaiuttimilla kuuntelun myötä ja samat häiritsevät piirteet hyppäsivät esiin. Luultavasti pidemmällä kuuntelulla korva olisi taas sopeutunut paremmin näihinkin.

    On helppoa ymmärtää miksi nämä kaiuttimet ovat monelle kuuntelijalle varmasti hyvät. Niiden erottelu on hyvä, sointi on parhaimmillaan varsin tasapainoista ja hyvää tasoa (esimerkiksi kappaleessa From Sarah with love) ja kepeän musiikin saralla näillä kuunteleminen on myös nautinnollista. Kuitenkin oma mieltymykseni äänensävyssä on vahvasti kallellaan erilaisten Bowers & Wilkinsin kaiuttimien suuntaan joten on ymmärrettävää että nämä eivät omaan makuuni ole sellaiset että jättäisin pääasialliseen kuuntelusetuppiini.

  • Keikat: Entwine @ On the Rocks 2019-10-04

    Viime viikon perjantaina tuli pitkästä aikaa käytyä katsomassa musiikkia livenä. Keikkapaikkana oli On The Rocks Helsingissä Mikonkadulla ja artisteina oli Red Eleven sekä Entwine joista Entwine oli pääesiintyjä.

    Keikka oli varsin suosittu sillä tapahtuma oli myyty loppuun. Oli onni että olin hankkinut itselleni keikkalipun tapahtumaan jo ajoissa ja pääsin näkemään vielä Entwinen livenä ennen kuin yhtyeen ura tulee päätökseen sillä kyseessä oli päätöskiertueen keikka. Edellisestä näkemästäni Entwinen keikasta on jo luultavasti yli kymmenen vuotta joten oli senkin suhteen aika päästä yhtye näkemään.

    Oma historia Entwine-yhtyeen kanssa on jatkunut Time of Despair -levyn aikakaudelta. Kun löysin bändin ja rakastuin heidän musiikkiinsa oli diEversity tuloillaan ja muutamaa viikkoa myöhemmin artistin löytämisestä myös tuo levy julkaistiin. Tästä pystyy siis ajoittamaan yhteiset vuodet alkaneen 2004:n hujakoilta. Bändin musiikki on ollut elämässäni jo 15 vuotta joten mistään uudesta tuttavuudesta ei missään nimessä ole kyse.

    Entwineen liittyy itselläni hieno muisto myös noilta vuosilta. Olin työttömänä ja käymässä serkun luona Kuopiossa hieman ennen joulua. Löysin levykaupalla pyöriessäni Entwinen Time of Despair -levyn edulliseen hintaan ja ostin sen. Samalla taisin ostaa myös Entwinen sinkun tuosta samaisesta levykaupasta/antikvariaatista. Ilahduttavasti huomasin myöhemmin että tililläni olikin vähemmän rahaa kuin muistelin eikä rahat riittäneet enää bussilippuun kotiin 😀 Kaverini sitten Joensuusta tuli hakemaan itseni että pääsin joulun viettoon vanhempien luo (vai asunnolleni, en muista). Hienoja muistoja 🙂

    On The Rocksin keikka oli aivan uskomattoman upea kokemus. Entwine toimii erinomaisesti levyllä mutta livenä tunnelma saavuttaa aivan mahtavat mittasuhteet. Yleisö oli hyvin mukana, tunnelma oli katossa ja tulipa myös yleisössä olleella arvioilta ikäiseltäni naisihmiseltä tippa linssiin keikan vaikuttavuudesta. Kokemus oli sanalla sanoen koskettava. On hienoa nähdä kuinka suuria tunteita musiikki saa aikaan vielä aikuisissakin ihmisissä. Musiikki yhdistää ja koskettaa ihmisiä niin monilla eri tasoilla että ei voi kuin ilahtua siitä tunneskaalasta joita ihmiset saavat kokea musiikin ansiosta.

    Laitetaan tähän kuitenkin vielä keikkakuvia katseltavaksi ja ihmeteltäväksi. Kaikki kuvat on otettu Fujifilm X-T2 kameralla käyttäen Fujinon kittiputkea 18-55 F/2.8-4.0.

  • Leffalauantai: The Break-Up

    Brooke Meyersin roolissa nähdään Jennifer Aniston

    The Break-Up (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu elokuva jonka tyylilajeiksi IMDB:ssä on listattu draama, romantiikka sekä komedia. Henkilökohtaisesti jättäisin kuitenkin listauksesta suosiolla komedian pois ja luokittelisin tämän ainoastaan romanttiseksi draamaksi. Elokuvan ohjauksesta on vastannut mm. Ant-Manista tuttu Peyton Reed ja sen pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston sekä Vincent Vaughn.

    Elokuvan juonessa kerrotaan pariskunnasta Garystä (Vaughn) ja Brookesta (Aniston) jonka suhde alkaa rakoilemaan päätyen eroon. Kumpikaan heistä ei varsinaisesti tunnu haluavan sitä mutta kommunikaatiohaasteiden vuoksi kumpikaan ei tunnu tietävän mitä toinen tahtoo. Brooke tahtoisi kokea olevansa arvostettu ja rakastettu ja että hänen panostuksensa parisuhteen eteen tulisi huomatuksi myös Garyn toimesta eikä Garynkään toiveet juurikaan poikkea Brooken toiveista. Kuitenkin tavat joilla kumpikin kokevat arvostuksen ja kunnioituksen ovat erilaisia jonka seurauksena syntyy uusia riitoja ja sitä myöten myös lapsellista käytöstä puolin jos toisin.

    Brooke tahtoisi Garyltä anteeksipyyntöä ja muutosta käytökseensä ja ryhtyy toimimaan monin erilaisin tavoin joilla tahtoo saada Garyn ymmärtämään mitä tämä on menettämässä. Gary ei kuitenkaan tajua vihjeitä ja niinpä hän ajautuu emotionaalisesti aina vain kauemmaksi Brookesta.

    Gary Grobowski (Vincent Vaughn)

    The Break-Up oli mielenkiintoinen poikkeama lajityyppinsä normaalista edustajasta. Se avaa kiintoisalla tavalla parisuhteen molemman osapuolen tapaa käsitellä eroa, eron syitä ja tahtotilaa koko erolle. Kummallakin on omat toimintamallinsa joilla he eroa käyvät läpi ja kummallakin on omat sokeat pisteensä joita he näkevät vasta myöhemmin matkan varrella joko omatoimisesti tai asiaa ulkopuolelta seuraavan näkökulman kautta.

    Elokuvaa ei voi laskea iloiseksi tai edes järin hyvän mielen filmiksi, sillä lähes koko keston ajan käydään läpi eroa ja siihen liittyviä kinasteluita sekä tuodaan esiin rasittavia piirteitä joita ihmisissä nousee esiin heidän hakiessaan oikeassa olemisen tyydytystä.

    Pidin kuitenkin tästä elokuvasta. Oli viihdyttävää katsoa vaihteen vuoksi elokuvaa joka ei kerro pelkästään onnellista parisuhdetarinaa vaan se kuvaa suhteiden ikävän ja raadollisemmankin puolen niinä hetkinä kun kaikki ei ole enää hyvää ja kaunista.

    Roolisuorituksista ja ohjauksesta elokuvassa ei löydä pahaa sanottavaa ja kaikki perus elementit on tukevasti paikallaan. Vaughn ja Aniston ovat kumpikin uskottavia rooleissaan ja heidän tulkintojaan on mielenkiintoista seurata.

    Turvaväli on hyvä säilyttää

    Kokonaisuutena The Break-Up on hyvä elokuva joka tarjoaa vaihtelua tavallisesti nähtäviin hyvän mielen parisuhde-elokuviin. Se ei tarjoa onnellisuutta kovinkaan suurella mitta-asteikolla mitattuna, mutta se heittelee kuitenkin toivon rippeitä katsojalle kun kumpikin vähitellen kasvavat näkemään myös omia virheitään pelkästään toisen virheiden sijaan. Samoin se myös välillisesti kertoo katsojalleen siitä että toisinaan kunniotuksen puute on ainoastaan kommunikaation vajavaisuudesta johtuvaa harhaa.

    Kuten jokainen muukin näkemäni Anistonin tähdittämä filmi on tämäkin näkemisen arvoinen elokuva joka kestää hyvin useammankin katselukerran.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 114 223 annettuun ääneen”]5,8,0/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Laitilan Kukko Red Ale

    Laitilan Kukko Red Ale on kotimaisen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan olut joka nimensä mukaisesti on tyypiiltään red ale. EBU-arvo on 25, EBC 35 ja kantavierreprosentti 12,3 %. Vahvuutta oluessa on 5,0 % ja sitä myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. Lisää tietoa löytää valmistajan kotisivuilta.

    Kuten muidenkin Laitilan Kukko-oluiden kohdalla ei tämäkään tölkki ole mitenkään erityisen puoleensa kutsuvan näköinen. Tölkin olemuksesta tulee lähinnä mieleen ainoastaan halpa litrakaatotavara eikä laadukas olut, mutta onneksi ei ole tätäkään koiraa karvoihin katsominen sillä maku on tölkin näköä parempi.

    Tuoppiin kaadettaessa olut vaahtoaa reilusti. Vaahto on kuitenkin tasaisesti kohoavaa ja paksun kermaisaa ja on miellyttävän näköinen pinnalla. Oluen väri on suhteellisen kaunis vaikka omaan makuun asteen verran tummempaa olisin toivonut. Tällaisenaankin kuitenkin toimiva.

    Tuoksu on hyvä, mehevä ja aromikas. Suutuntuma on kohtalaisen kevyt ja aavistuksen vetiseen päin kallellaan josta hieman miinuspisteitä. Maku on on miellyttävä. Siinä on sopivasti pistävyyttä tuomassa erottuvaa tuntumaa joka nousee hyvin makukenttään mutta ei kuitenkaan liian hallitsevasti. Mausta löytää hedelmäisyyttä ja banaanimaista makua – paikoitellen raikkauden ja kepeän banaanisen vivahteen vuoksi tuntui kuin olisi juonut lähestulkoonsa limonadia eikä olutta.

    Kokonaisuutena tölkkiään parempi olut joka toimii ihan asiallisesti nautintojuomana. Suutuntuma olisi kaivannut aavistuksen tuhdimpaa otetta sillä nykyisellään on hivenen liiaksi vetisyyteen päin noustakseen parhaaseen loistoonsa.

    Musiikkina tämän kanssa menee mm. Muse – Hysteria tai Kasaban – Empire.