Irlantilaisen Carlow Brewing Co:n O’Hara’s Leann Follàin Extra Irish Stout on 6,0 % vahvuista dry stoutia. Katkeroita siinä on 38.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 15.4 °P. Olutta on saatavana niin tölkkeinä kuin pulloinakin ja sitä löytyy Alkon tilausvalikoiman tuotteena. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).
Tölkki on suhteellisen tasapaksun näköinen. Alkon sivuilla nähtävä pulloversio on miellyttävämmän näköinen ainakin omaan mieltymykseeni.
Tuoksu oluessa on aavistuksen vetinen mutta kyllä siitä silti erottaa maltaisuutta ja paahteisuutta. Kuohuavuus on runsasta ja pinnalle muodostuva paksu kermaisa vaahto säilyy jonkin aikaa pinnalla joten aivan yhdellä huljautuksella ei koko tölkkiä tuoppiin saanut menemään. Väri on kaunis ja tumma kuin talviyö Pohjolassa vailla tähtien antamaa valoa.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, mutta olemus on alussa hivenen terävä mutta kokonaisuutena silti aavistuksen laimea. Maussa löytyy paahteista humalaa.
Toimiva stout tällaisenaankin, mutta silti jättää kaipaamaan vahvempaa vartta joka olisi antanut luultavasti enemmän syvyyttä ja persoonallisuutta olemukseen.
Musiikkina tämän kanssa menee mukavasti goottitunnelmaiset rallit, mm. Sonsombre – Fear tai Whispering Sons – Alone.
Viime viikonloppuna perjantain ja lauantain välisenä yönä kävin yöpymässä Kuopiossa hotelli Savoniassa joten kirjoitetaan tänne hieman kokemuksia millainen hotelli oli kyseessä.
Hotelli Savonia sijaitsee tätä kirjoittaessa osoitteessa Sammakkolammentie 2, 70200 Kuopio. Syyt miksi päädyin valitsemaan tämän hotellin yöpymispaikaksi oli edullinen hinta (viime viikonloppuna hinta oli ainoastaan 84 euroa yö, sisältäen aamupalan) ja omia menojani ajatellen hyvä sijanti.
Hotellihuone oli perus hyvää tasoa. Kaksi sänkyä, pieni mutta asiansa ajava televisio, pieni sohva ja sohvapöytä, pöytä ja tuoli sekä matalampi sivutaso pöydän vieressä. Omaan tarpeeseen täältä löytyi kaikki välttämättömyydet, mutta pieni jääkaappi huoneessa olisi ollut mukava lisä omien ruokien ja juomisen säilömiseen. Kuitenkin kun ottaa huomioon huoneen edullisuuden niin en ihmettele että aivan jokaiseen huoneeseen ei ole mitään minijääkaappeja hankittu 🙂
Huoneessa oli myös televisio, työpöytä ja matalampi taso, sohva sekä sohvapöytä.
Hotellin käytävästä ja yleisilmeestä tuli mieleen vahvasti oppilaitosmaiset vibat mutta se selittynee sillä että se myös on sitä. Ilmeisesti täällä rakennuksessa pyörii Savon ammattiopiston matkailu- ja ravitsemusalan koulutusyksikkö. Toisin sanoen käytävillä pyöriessä ei ehkä niin hotellimaiset fiilikset synny mutta asialla ei ainakaan itselleni ole niin suurta merkitystä sillä en kovin paljoa käytävillä pyöriskellyt.
Aamupala oli toimiva ja ajoi hyvin asiansa. Leipää oli yhtä sorttia, lisäksi oli karjalanpiirakoita (vai mitä lie riisipiirakoita ne ovatkaan ne mitkä ovat pienempiä), pekonia, munakasta yms. Koska itse olen pääsääntöisesti kasvisruokailulinjaa vetänyt pitäydyin leivässä ja piirakoissa sekä niiden päälle tulevissa täytteissä. Tarjoilussa löytyi myös muroja ja jogurttia, hedelmiä, kahvia ja kahvileipää.
Käytävän näkymistä syntyy mielikuva oppilaitokseta´Käytävällä löytyi piste missä oli mikro (kaapissa), vedenkeitin ja joku ilmeisesti kylmäkaappi tjsp. Lisäksi täältä löytyi kertakäyttöastioita ja teetä.
Mikä hieman olisi voinut olla parempi hotellilla oli sen ulko-ovella oleva ovikello. Kun siitä painoi ei kuullut kovin selkeästi mitä kaiuttimesta kuuluu kun ulkona tiestä tuleva melu peitti alleen kaiuttimen äänen. Toivottavasti tähän saadaan jatkossa hieman kovemmin kuuluva kaiutin 🙂
Myös paremmin paikallaan pysyvä petauspatja olisi mukava piirre. En tiedä pyörinkö vain sängyssä niin paljon mutta petari meinasi lähteä aina valumaan reunan yli ja sitä tuli useammankin kerran korjattua takaisin paikalleen. Onko muilla samanlaisia ongelmia tai olisiko itselläkään ollut jos olisin ollut toisessa sängyssä, en tiedä.
Kokonaisuutena Hotelli Savoniasta jäi kuitenkin selkeästi peruspositiiviset fiilikset ja sen hinta-laatu-suhde on kohdallaan. Jos etsinnässä on edullinen hotellimajoitus Kuopiossa realistisilla odotuksilla mitä edullisella hinnalla saa niin on tämä asiansa ajava paikka.
Viime sapattina kävin jumalanpalveluksessa Kuopion adventtikirkolla joka sijaitsee kotisivujensa mukaan Saastamoisenkatu 10:ssä (katso sivut). Kyseessä oli itselleni ensimmäinen kerta kyseisellä seurakunnalla joten oli mielenkiintoista käydä katsomassa minkälainen toimintamalli täällä seurakunnassa on.
Jumalanpalvelusta ennen oli Raamatun tutkiskelu adventtikirkon piireissä tuttuun tapaan Raamatun Sanoma -vihkon mukaan. Vihkon löytää netistä ladattavana aiheittain pilkottuna (katso täältä) ja viime sapattina käsitellyn aiheen löytää myös PDF:nä suoraan (katso täältä).
Raamatun tutkiskelu toteutettiin siten että edessä oli tutkiskelun johtaja ja seurakuntalaiset lukivat välillä kohtia Raamatusta sekä kävi yhdessä tutkiskelua johtaneen kanssa keskusteluita aihealueesta esiin tulleista kysymyksistä.
Jumalanpalveluksen osuus oli muodoltaan kohtalaisen normaali, oli ylistämistä, rukoilemista ja saarna. Tällä kertaa täällä tosin saarna katsottiin television kautta Aitolahden kirkolta eikä paikalla ollut ketään pitämässä puhetta. Ilmeisesti näin toimitaan täällä aina toisinaan, mutta myös normaaleja paikan päällä pidettäviä saarnojakin siis kyllä on mutta tällä kertaa niin ei sattunut olemaan. Ei siinä mitään, tärkeintä on että kirkossa opetetaan tervettä oppia joko paikan päällä tai striimin kautta.
Kokonaisuutena myös Kuopion adventtikirkon jumalanpalvelus ja Raamatun tutkiskelu oli tuttua jos aikaisemmin on adventtikirkoilla käynyt. Hyvä niin, koska vaikka ulkoiset puitteet muuttuvat on mukavaa että olo on kotoisa heti uudessakin paikassa.
Ikäjakauma painottui selkeästi itseäni iäkkäämpään väkeen joten muistetaan rukouksissa että myös Kuopioon tuli herätystä ja myös nuorikin väki löytyisi tiensä kirkolle 🙂
Christina Applegate nähdään Swellin roolissa jonka harteille tulee perheestä huolehtimisen rooli äidin kesäloman ajaksi
Don’t Tell Mom the Babysitter’s Dead (IMDB) joka suomennettuna kulkee nimellä Apua! Lapsenvahti kuoli – eihän kerrota äidille? on vuonna 1991 julkaistu komedia. Sen on ohjannut Stephen Herek ja sen pääosarooleissa nähdään Christina Applegate, Joanna Cassidy, John Getz, Keith Coogan ja John Charles.
Viisi sisarusta jäävät keskenään kesäksi kotiin kun heidän äitinsä lähtee lomareissulle – tai niin he luulevat. Vähän ennen äidin lähtöä heille valkenee todellisuus siitä että äiti on palkannut heille lapsenvahdin. Lapsenvahti on vanha rouva joka heti äidin mentyä matkaan alkaa laittamaan lapsia tiukkaan ruotuun. Swell (Christina Applegate) aikoo pienimpien sisarusten kanssa käydyn keskustelun jälkeen mennä tekemään lapsenvahdille selkeäksi että pompottelu loppuu siihen paikkaan, mutta sanaisen arkkunsa aukaistua Swell havaitsee että pian on sanaisen arkun sijaan aika aukaistakin jo astetta puisempaakin arkkua sillä lapsenvahti on kuollut.
Lapset miettivät miten heidän pitäisi toimia, mutta vastoin viisainta valintaa he päätyvät laittamaan lapsenvahdin kirstussa hautaustoimiston ovelle. Kesä on tarkoitus viettää keskenään, mutta pian lapset huomaavat että äidin lapsenvahdille antamat rahat onkin kadonneet ja rahat on lopussa jo ennen alkua. 17-vuotias naisen alku Swell tarttuu toimeen ja alkaa etsimään työtä jotta voisi pitää pienemmistä sisaruksistaan huolta kesän ajan.
Kenny (Keith Coogan) on Swellin pilveä pössyttelevä renttu pikkuveli jota kiinnostaa ainoastaan rock ‘n roll
Don’t Tell Mom the Babysitter’s Deadin julkaisusta on jo muutaman kuukauden yli 30 vuotta, mutta elokuva ei onneksi ole ajan rattaissa päässyt kuluttamaan särmäänsä. Sen tarinan syvin olemus teini-iän huolettomasta vastuuttomuudesta kohden aikuistumisen maailmaa on olemukseltaan ajaton, vaikkakin elokuvan keskiluokkainen amerikkalainen elämäntyyli viidellä lapsella varustettuna ei enää nykyisen ajan maailmankuvaan sellaisenaan kovin luontevasti sulaudu.
Lapset ovat kasvaneet eroperheessä eikä äidin auktoriteetin kunnioittaminen kaikilta osin tunnu olevan sitä tasoa mitä lapsilta soisi odottavan. Kuten elämässä yleensäkin liian useat tärkeät asiat otetaan itsestäänselvyytenä joiden arvo nähdään vasta olosuhteiden muututtua. Äidin ollessa lomalla Swell hakeutuu työhön rahapulassa pitääkseen pienemmistään huolta. Lisääntyneiden vastuiden ja työn tekemisen kautta opittuaan rahan arvon alkaa hänestä löytymään pian jo samanlaisia piirteitä kuin äidistäänkin. Rahaa ei riitä automaattisesti jokaiseen asiaan vaan taloudellisia asioita joutuu myös miettimään.
Elämässä tuuliajolla oleva teini-ikäinen veli Kenny (Keith Coogan) ei kanna huolia tai murheita sisarustensa huolehtimisesta ennen kuin hän kantapään kautta joutuu huomaamaan mitä omasta vastuuttomasta käytöksestä voi seurata. Pieneksi jääneen onnettomuuden jälkeen ja siskon avun tarpeen vuoksi myös Kenny alkaa saamaan elämäänsä jonkinlaista suuntaa polulla joka vie kohden aikuisuutta.
Tyylilajiksi tälle elokuvalle on annettu komedia ja siinä on kyllä useita hupaisia vivahteita, mutta mistään kovin useassa kohtaa naurattavasta elokuvasta ei silti ole kysymys. Omassa määritelmässä tämä menisi lähemmäksi koko perheen elokuvaa jossa on humoristisia vivahteita eikä niinkään varsinainen komedia. Olipa tyylilaji mikä hyvänsä, on tämä viihdyttävä elokuva jonka katsoo mieluusti kerran tai vaikka useammankin – jos ei muista syistä niin vähintäänkin Christina Applegaten vuoksi.
Poppels DIPA on ruotsalaisen Poppels Byrggerin panimon 8.0 % vahvuinen Double IPA. Katkeroita siitä löytää 48.0 EBU ja kantavierrettä 19.6 °P. Lisää teknisiä tietoja löytää Alkon sivulta (katso täältä). Olut on tätä nykyä Alkossa tilausvalikoiman tuotteena, vaikkakin Koivukylän Alkosta tätä löysin suoraan hyllystä.
Etiketti on suhteellisen tasapaksu. Erottuva, mutta ei jotenkin erityisen sytyttävää sorttia. Olut tuoksuu raikkaalle ja sitruksiselle ja on siten miellyttävä omaan mieltymykseeni. Vaahtoavuus on runsasta ja hieman malttiakin joutuu omaamaan jos tarkoitus on lurauttaa koko pullo kertalaagista tuoppia täyttämään. Pinnalle syntyvä harsomainen vaahto katoaa pian kuitenkin pinnalta pois.
Väri on kuparinkeltainen ja olemukseltaan samea. Suutuntuma on omaan suutuntumaani keskitäyteläisen ylärajoilla, mutta Alkon mukaan täyteläinen. Oli miten oli, suhteellisen täyteläinen tuntu tässä on. Maku on raikas ja sen voimakkaan humaloitu olemus nousee dominoivasti esiin. Greippisyys ja hedelmäisyys toimii, mutta aavistuksen liian korostunut humala vie parhaimman sävyn tästä double ipasta jotta olisi omaan makuuni keskivertoa parempi.
Musiikkina tämän kanssa toimii mm. GIMS – Only you feat. Dhurata Dora tai Dhurata Dora yksinäänkin, esim. Dhurata Dora – Harrom.
