Omien sivujeni hiilijalanjälki ja muuta avautumista vihreistä arvoista

Hieman taustaa

Innostuttuani naputtelemaan oman firmani nettisivut käsipelissä HTML + CSS -kombinaatiolla ilman että käytän Square Spacea (lue täältä) jäin sen jälkeen tutkailemaan netistä juttuja myös sivustojen hiilijalanjälkiin liittyen ja yleisesti muutenkin IT-alan vihreyteen liittyen.

Heti alkuun on todettava suoraan että en henkilökohtaisesti ole mikään vihreiden arvojen puolestapuhuja (ainakaan siten kuin se nykyään mielletään) joten tämä postaus ei käsittele siis sitä että pitäisikö energiaa tuottaa vihreämmin, pitäisikö ydinvoimasta luopua, asettaa jonkinlaista säännöstelyä tai jotain muuta sellaista.

Tämän postaukseni pointti on vain pohtia sitä mitä mielestäni harmillisen vähän julkisessa keskustelussa pohditaan, eli IT-alan aiheuttamaa ympäristökuormaa.

Omat näkökulmani vihreistä arvoista

Jos omat vihreisiin arvoihin liittyvät näkemykseni aiheesta kiinnostavat, on ne lyhyesti sellaiset että nykyinen ilmastohysteria ja sen synnyttämä pelko jonka seurauksena vaaditaan esim. Suomen kokoisessa valtiossa väkisin vihreitä arvoja jokaisella elämisen osa-alueella huomiomatta sen välillisesti aiheuttavia humaaneja haittavaikutuksia on se omasta katsantokannastani katsoen täysin irti todellisuudesta olevaa mielipuolisuutta. Vaikka Suomi lasautettaisi ydinaseilla maailmankartalta pois ja täällä kaikki energian kulutus loppuisi kuin seinään ei ihmiskunnan sähkönkulutus tai hiilijalanjälki siitä paljoa pienenisi.

Enemmän nykyisessä ilmastohysteriassa ja vihreisiin arvoihin melkein väkisin hakeutumisessa tuntuu vain se, että sillä pyritään ostamaan hyvää omaatuntoa sulkemalla silmät sille että moni vihreäksi mielletty muutos maailmassa saattaa vain siirtää ongelmat pois omasta näköpiiristä viemällä ne kehittyvien maiden ongelmaksi. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Esimerkkeinä näistä mainittakoon fossiilisista polttoaineista luopuminen ja sähköautoihin siirtyminen. Keskustelua käydään – tai ainakin siltä tuntuu – aivan liian paljon hyvätuloisen tai kohtalaisen hyvätuloisen perheyksikön näkökulmasta joka elää urbaania elämää ja joka ei tarvitse autoa esimerkiksi liikkumiseen kodin ja työpaikan välillä. Siinä missä täällä pääkaupunkiseudulla julkinen liikenne on usein kohtalaisen realistinen vaihtoehto on tilanne täysin päinvastainen vaikkapa jossain Tohmajärvellä jos työpaikka sattuu olemaan Joensuussa.

Myöskin sähköautot maksavat paljon eikä kaikilla yksinkertaisesti ole varaa ostaa sellaisia. Töissä ihmisten kuitenkin yleensä pitäisi käydä eikä ihmisten arkielämän hankaloittaminen kohtuuttomasti vihreiden päästötavoitteiden seurauksena kuulosta kovinkaan humaanilta. Lisäksi autojen akkujen ja muutenkin kaikkien uusien autojen valmistaminen ei sekään ole täysin päästövapaata eikä sähköautojen lisääntyminen ainakaan vähennä globaalisti sähkön kulutusta.

Onko vihreiden arvojen väkisin ajamisessa humaani vaihtoehto pakottaa ihmiset luopumaan autoistaan syrjäseuduilla, lopettaa siellä työnteko taloudellisen kannattamattomuuden vuoksi ja taloudellisilla painostuksilla ohjata heidät kaikki väkisin asumaan kaupunkiin tai pysymään työttömänä syrjäseuduilla? Vai pitäisikö syrjäseuduilla ihmisille maksaa paljon suurempaa palkkaa jotta heillä olisi varaa ostaa sähköautoja? Kuka kustantaa koko sähköautojen vaatiman infrastruktuurin että työnteko sähköautoilla syrjäseuduillakin olisi realistinen vaihtoehto? Jos isompaa palkkaa maksettaisi olisi sen kerrannaisvaikutukset erittäin laajamittaiset monella eri sektorilla että tämä tuskin on kovinkaan aivan hetkeen tapahtumassa.

Samoin jos esim. sähkön hintaa nostamalla pyritään kuluttajia ohjaamaan vähemmän sähköä kuluttavaan elämään muutoinkin ei sekään kuulosta kovin hyvältä. Jos taas CO2-päästöjä aletaan syynäämään kovinkaan tarkasti kaikissa vaikkapa talon lämmitykseen liittyvissä asioissa niin alkaa karkeasti ilmaistuna toisinaan kuulostamaan että (nykyisten) vihreiden arvojen puolestapuhujien mielestä humaanein ja tärkein tavoite maapallon pelastamiseksi on antaa ihmisten kuolla kylmyyteen syrjäseuduilla jotta eivät ainakaan enää liialti tuota CO2-päästöjä.

Tämän kappaleen loppuun on kuitenkin hyvä mainita se, että en missään nimessä myöskään vastusta vihreitä arvoja – päin vastoin. Pidän hyvänä että asioita viedään eteenpäin, energian kulutusta pyritään vähentämään, hiilijalanjälkiä pienentämään ja asioita tekemään nopeasti, tehokkaasti ja luontoa kunnioittaen.

Vastustan siis vain ja ainoastaan vihreiden arvojen nimissä tehtävää naiivia politiikkaa jossa markkinatalouden isot pelurit saavat lypsettyä poliitikkojen myötävaikutuksella tavallisesta kansasta viimeisetkin eurot ulos kunhan vain osaavat aina pukea voitontavoittelun maksimointinsa vihreisiin vaatteisiin jotta saavat kansan hurraamaan ilosta ja riemusta maailman pelastuksen tuoman ilonkyynelten valuessa poskilla.

En myöskään vastusta siis sitä että firmat pyrkivät tekemään maksimaalista voittoa vihreitä arvoja keppihevosenaan käyttäen tai aidosti niihin arvoihin pyrkien. Vastustan vain asian ympärille muodostunutta hysteriaa, pelkoa ja politiikkaa jossa arkirealismi tuntuu katoavan täysin.

Ihanaa kun saadaan maailma pelastettua jotta jälkipolvet voivat kiittää – etenkin kun syntyvyys länsimaissa laskee niin kovaa vauhtia että ei ole kohta enää mitään jälkipolvia asiaa kuitenkaan katsomassa, mutta väliäkö hällä, kunhan vain maailma pelastuu kaikille niille tuleville tulemattomille sukupolville 😉

Entä sitten se IT-ala?

IT-alan energiankulutus on kuitenkin aihe mikä itseäni jossain määrin kiinnostaa, etenkin kun maailma menee aina vain enemmän ja enemmän kaikessa Internettiin ja tuntuu että pysähdytäänkö missään vaiheessa miettimään sitä onko tämä varmasti hyvä ratkaisu kokonaisvaltaisesti ihmiskunnalle. Yksi aspekti näihin epäilyksiini on negatiivisesti ilmenevien sosiaalisten muutoksien vaikutus yhteiskunnallisesti, mutta samaan aikaan myöskin IT-alan käyttämä sähkönkulutus ja muut tuotantoon ja käyttöön liittyvät ympäristölliset aspektit isossa mittakaavassa.

Pidän sitä hyvinkin ironisena että maailmassa samaan aikaan puhutaan kovasti vihreiden arvojen puolesta, kuinka fossiilisista polttoaineista pitäisi luopua, kuinka yksityisautoilua pitäisi vähentää siinä missä punaisen lihan syöntiäkin jotta se olisi ilmastoteko ja muita vastaavia aiheita mutta jostain syystä kovin paljoa ei suuria keskusteluita käydä tietotekniikan ja Internetin aiheuttamista ympäristön kuormituksista.

Yksittäisiä artikkeleita tietenkin on tullut nähtyä. Esimerkkeinä mainittakoon vaikka uutisoinnit siitä kuinka BitCoin kuluttaa sähköä Ruotsin verran (lue täältä) tai kuinka Internetin sähkönkulutus oli ennen Covid-pandemian aikakauttakin jo 6-10 % koko maailman sähkönkulutuksesta (lue täältä sekä sen lähde lue täältä). Määrä on aivan uskomattoman suuri ja lähes yhtä suureksi pääsee oma ihmetykseni määrä kun miettii miksi tämänkaltaisesta aiheesta ei puhuta enempää kun samaan aikaan ollaan haluamassa jos minkälaista rajoitusta kaikkeen muuhun vihreillä arvoilla politiikan aallonharjalla ratsastessa?

Onko IT-ala ja teknologiateollisuus läntisessä maailmassa niin pyhä lehmä että sitä ei julkisesti mikään puolue halua isommin lähteä potkaisemaan jotta teknologian mukanaan tuomia Spotifyn, Netflixin ja YouTuben kaltaisia mukavuuksia rakastavat äänestäjät eivät vetäisi aamukahvejaan väärään kurkkuun ja vaihtaisi puoluetta, vai onko itselläni vain jäänyt tämänkaltaiset isommat debaatit huomaamatta?

Monimutkainen Internet joka monimutkaistuu aina vain on vaikea mitattava

Mikäli Internetin ja teknologian yleistä sähkönkulutusta ja hiilijalanjälkeä haluaa lähteä laskemaan niin edessä on luultavasti vain loputon suo jossa voi tarpoa itsensä näännyksiin pääsemättä puusta pidemmälle. Tapoja mitata ja laskea esimerkiksi verkkosivun kuluttamaa energiaa käyttäjän sinne saavuttua on hyvinkin monenlaisia sillä asiaa ei voi kovin helposti kokonaisvaltaisesti laskea (ellen ole vain tietämätön ja tämän voisikin laskea, sekin vaihtoehto on mahdollinen).

Haasteelliseksi verkkosivustojen aiheuttamien ympäristöpäästöjen mittaamisen tekee se että siihen ei vaikuta ainoastaan palvelin ja sen virran kulutus jossa sivusto sijaitsee, vaan kokonaiskuvaa miettiessä tähän vaikuttaa tietenkin myös kaikki ne laitteet joita käyttäjät käyttävät kun sivulle saapuvat.

Tuleeko käyttäjä sivulle esimerkiksi pöytätietokoneella jossa on erillinen näyttö, tuleeko hän läppärillä, tuleeko hän tabletilla vai kännykällä, onko hänen nettiyhteys kotona ethernet-piuhalla vaiko onko hän yhdistänyt kotonaan nettipurkkiinsa wifillä, onko yhteys purkista nettiin esim. kaapelia pitkin vai onko käyttäjällä sittenkin 3G/4G/5G jne. Entä onko käyttäjä käynyt sivulla aiemmin ja tuleeko sivusto välimuistista? Tai onko sivusto lähellä käyttäjää netin näkökulmasta vai kiertääkö kaikki verkkoliikenne kymmenien vaiko vain yhden konesalin läpi? Näistä jokainen valinta on asia mikä vaikuttaa kokonaiskuvaan siitä kuinka paljon verkkosivun tuottama ympäristötaakka on kun otetaan huomioon sen välilliset vaikutukset.

Isot konesalit ovat enemmän tai vähemmän – ellei jopa kokonaankin – vihreää uusiutuvaa energiaa jota tuotetaan aurinkopaneeleilla, tuulivoimaloilla yms. Esimerkiksi ainakin Google on päässyt 100 %:n määrään (lue täältä) joka on hatunnoston arvoinen suoritus.

Näissä 100 % vihreissä energioissa ei käsittääkseni ole kuitenkaan otettu huomioon konesalin muita suoraan ympäristöä kuormittavia tekijöitä (korjatkaa jos olen väärässä) – konesaleissa tarvitaan palvelimia, kovalevyjä, nauha-asemia ja nauhoja, verkkolaitteita ja monia muitakin laitteita eikä näitä taideta tuottaa kokonaan 100 % vihreällä energialla. Samoin tietenkin niiden kuljettaminen konesaleihin ympäri maailmaa tulevilta tehtailta vie sekin energiaa ja kuluttaa luontoa välillisesti. Mitä enemmän kovalevyjä, verkkolaitteita ja muita hajoavia komponentteja konesaleissa kuluu sitä enemmän niitä tarvitsee uusia. Jos näiden tuotanto ei ole 100 % puhtaasti tuotettua energiansa ja hiilijalanjälkensä osalta, voiko tällöin konesaliakaan pitää aidosti vihreänä?

Kun IT-alalla puhutaan esimerkiksi siitä kuinka isot konesalit ovat täysin vihreää energiaa, on hyvä kuitenkin tehdä katsahdus todellisuuteen ja muistaa yllä mainittujen seikkojen lisäksi myös se, että käyttäjät jotka näitä palveluita käyttävät tuskin ovat yhtä vihreällä pohjalla. Karrikoidusti ja provokatiivisesti ilmaisten se että diileri itse pysyy kuivilla ei poista kuitenkaan laajalle levinneen haitan vaikutusta muualla.

Verkkosivujen raskaus ei helpota tilannetta lainkaan

Mitä enemmän mielenkiintoisia, hyödyllisiä tai muuten vain viihdyttäviä sivustoja Internetissä on sitä enemmän niitä luultavasitkin myös käytetään. Tämä tietenkin on toivottavaa ja odotettavaa enkä asiaa itse sen suuremmin vastustakaan. Huonoin puoli tässä on kuitenkin se että nettisivujen koot ovat paisuneet paisumistaan vuosi vuodelta aivan järjettömiin kokoluokkiin. Hyvä esimerkki paisuneista webbisivuista on jo tämä oma bloginikin joka selvästi kaipaisi parempaan suuntaan katseensa kääntämistä.

Siinä missä ennen nettisivut olivat jossain vaiheessa kauan sitten varmastikin alle megatavun on nykyään monet sivustot kymmeniä megoja. Esimerkkinä mainittakoon nimeltä mainitsematon kotimainen uutissivusto jonka etusivun kun rullaa alusta loppuun saakka on sivu ladannut yli 600 elementtiä ja siirtänyt dataa hieman yli 13 MB joka on purettuna ollut 28.2 MB.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä uutissivusto eikä mikään varsinainen viihdesivusto joten verkkosivun raskaus on kohtuuton. Kun vielä miettii kuinka paljon sivustolla on käyttäjiä päivittäin (en tiedä, mutta veikkaisin satoja tuhansia) ja kuinka monilla erilaisilla laitteilla sitäkin sivustoa ladataan on Internetin kulutus pelkästään tämän yhden sivuston vuoksi massiivista vaikka kyseessä on vain ja ainoastaan suomalainen sivusto jossa tekstit on suomeksi eikä sitä luultavasti suomea osaamattomat lue juurikaan.

Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa myös kuitenkin tekniikan realismista ja siitä että tilanne ei ole tietenkään näin mustavalkoinen. Nettiselaimet tallentavat välimuistiinsa aiemmin lataamiaan elementtejä eikä kaikkea tarvitse ladata verkon yli uudelleen kun käyttäjä tulee samalle sivulle uuden kerran. Samoin vaikka palvelimet (eli paikka missä sivusto on) voivat olla ties missä päin maailmaa voi varsinainen sisältö tulla paljon lähempää käyttäjän näkökulmasta katsoen ja sen vuoksi kaikki liikenne ei kierrä niin monen konesalin, reitittimen ja muun vekottimen läpi kuin se saattaa tulla jos mitään ei ole selaimen välimuistissa.

Trendi on huono sillä selkeää havaintoa muutoksesta parempaan ei ole näköpiirissä

Isossa mittakaavassa kuitenkin trendi on ollut selkeä ja huono. Huonolla tarkoitan tässä sitä että se on huono asia ympäristön näkökulmasta mutta myöskin omasta henkilökohtaisesta old-school nörtin näkökulmastanikin katsoen.

En pidä nykyisestä internetistä kovinkaan paljon ja olen ennenkin tästä jotain tänne kirjoitellut (lue täältä), mutta nykyisin jossain määrin on tullut myös mietittyä tämän kaiken ympäristölle aiheutuvaa kuormaa aiempaa enemmän.

Olen kyllä jo vuosikausia takaperin miettinyt kuinka järjettömiä määriä esim. kovalevyjä kuluu konesaleissa ja kuinka paljon siitä voi olla ympäristölle haittaa sekä sitä että onko Spotifyn tai vastaavien käyttö hyvä juttu lopulta kuitenkaan sillä vaikka kukaan ei kuuntelisi sieltä musiikkia niin konesalin serverit pitää olla kuitenkin päällä 24/7/365. Lisäksi kaikki siellä olevat tavarat on heidän myöskin varmuuskopioitava joka sekin kuluttaa luonnon resursseja yms. Onko tämä lopulta puhtaampaa isossa mittakaavassa kuin fyysinen levy joka kerran tuotettuaan ei enää kuluta kaapissa tai hyllyssä ollessaan lainkaan luonnonvaroja kun taas konesali ja kaikki kuluttajan kuuntelussa käyttämät laitteet pitää olla aina tulevaisuudessakin kuluttamassa energiaa jotta palvelu pysyy pystyssä ja käyttökelpoisena?

Tulevaisuuden visiot eivät myöskään näytä paremmalta. Tietenkin tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa, mutta mitään selkeää muutosta ei ole näköpiirissä verkkopalveluiden käytön vähentämisen osalta. Luultavasti tilanne tulee olemaan aina vain pahempi, sillä parempilaatuista ääntä ja kuvaa halutaan striimata jatkossakin joten luultavasti verkon kulutus tulee kasvamaan kasvamistaan. Mitä enemmän dataa siirretään, säilötään ja varmuuskopioidaan ympäriinsä, sitä enemmän energiaa kulutetaan suoraan ja välillisesti.

Kaiken tämän jälkeen herää kysymys, onko tässä mitään järkeä?

Kuinka asiat voisivat olla paremmin?

On vaikeaa sanoa suoraan kuinka asiat voitaisi tehdä globaalissa mittakaavassa paremmin. Tai no, tietenkin on helppoa sanoa miten asiat voitaisi tehdä globaalissa mittakaavassa paremmin jos ainoana määrittävänä tekijänä olisi IT-alan ympäristöpäästöjen vähentäminen sillä tällöinhän ratkaisu olisi yksinkertaisesti se että käytäisiin yhteisellä päätöksellä maailmassa sammuttamassa konesalien koneet, kytkimet, näytöt ja kaikki muutkin härpättimet ja ajettaisi koko Internet alas.

Tämänkaltaisen toiminnan seurauksena kotikäyttäjien tietokoneiden, tablettimien, älypuhelinten, musiikkistriimereiden ja monien muidenkin käyttö romahtaisi todella vähiin ellei loppuisi pian jo kokonaankin sillä nettiä ei voisi selata eikä monia muitakaan laitteiden palveluita voisi käyttää sillä ne nojaavat vahvasti verkon käyttöön. Kerrannaisvaikutuksetkin olisivat siis CO2-arvoilla mitattavissa mielettömän suuret ja positiiviset kun niin monet tietotekniset laitteet jäisivät käyttämättä ja viemästä energiaa.

Koska näin mustavalkoisen naiivit ratkaisuehdotukset menee suoraan samaan kategoriaan kuin liian useaiden nykyisten vihreitä arvoja ajavien maailmanparantajien vouhotukset voi tietenkin tämän idean suoraan heittää roskakoriin. Se ei ole realismia muuta kuin lainsäädännöllä pakottamalla ja sen kerrannaisvaikutukset olisi ihmiskunnassa humaanisti arvioituna massiivisen negatiiviset.

Miljoonilta ihmisiltä menisi sen seurauksena työt sillä monen ihmisen työ on internetissä, talous menisi sekaisin kun mitkään rahaliikenteet eivät kulkisi, tiedonkulku lamaantuisi pitkäksi aikaa ja tämä aiheuttaisi laajasti suuria kriisejä joka puolelle maailmaa. Siitäkin huolimatta että uskon ihmiskunnan pärjäävän luultavasti paremmin ilman internettiä ja sen lieveilmiöitä niin silti tällaiseen toimintamalliin en missään nimessä haluaisi mennä. Kiitos, mutta ei kiitos. Muutoksen pitää olla realistista ja vapaasti ihmisten tehtävissä.

Harmillista kyllä, isossa mittakaavassa en heti keksi mitään realistista muutosta parempaan joka nojaisi tavallisten ihmisten vapaaehtoisuuteen muutoksen saavuttamisessa. Niin kauan kuin verkkopalvelut ovat mukavia, toimivia ja kustannuksiltaan sopivia käyttää niitä luultavasti käytetään myös jatkossakin.

Ehkäpä katse onkin syytä kääntää ensisijaisesti verkkopalveluita tuottavien tahojen suntaan ja alkaa pyytämään kevyempiä verkkosivustoja jotta verkon kuormitus sitä kautta vähenisi. Entä jos verkkosivut olisivat kymmeniä kertoja kevyempiä ja pienempiä?

Jotta tulevaisuus ei näyttäisi niin synkältä kuin miltä se tämän tekstin luettua saattaa vaikuttaa niin laitetaan tähän loppuun vielä kuva oman firmani nettisivun jollain muotoa lasketusta hiilijalanjäljestä.

Kevyellä sivustolla on mahdollista tehdä kevyempää hiilijalanjälkeä, joten muutos on kaikkialla mahdollista kunhan vain kuluttajat alkaisivat vaatimaan firmoilta kepeämpiä nettisivuja hiilijalanjäljen vuoksi. Henkilökohtaisesti ilahtuisin siitä lähinnä nörttäysnäkökulman vuoksi – mikäs sen parempaa kuin kepeät ja nopeat sivut jossa ei vilku ja hypi miljoonaa eri asiaa häiritsemässä.

Ehkä jonakin kauniina päivänä saan uudistettua tämän bloginikin kokonaan uuteen kuosiin ja omalta osaltani olen sitä kautta muuttamassa maailmaa parempaan, edes pienenpienellä pisaralla internetin valtameressä. Myönnettäköön rehellisyyden nimissä kuitenkin se että en sitä olisi tekemässä aidosti vihreiden arvojen vuoksi vaan siksi että se antaisi tarpeeksi nörtin haasteen kilpaillessani itseäni vastaan siitä kuinka pieneksi ja kevyeksi blogini voisin tehdä. Sitä odotellessa.

P. S. Mikäli tätä tekstiä luettaessa törmäät selkeisiin virheellisiin päätelmiin niin laitathan viestiä missä olen mennyt metsään. Tulevaisuudenkuvathan voivat olla tietotekniikan osalta paljon paremmat tai myöskin paljon synkemmätkin kuin miltä se tämän postauksen perusteella saattaa vaikuttaa jos olen vain tehnyt jonkin aivan pieleen menneen ajatuskulun jossain vaiheessa ja päätynyt sen vuoksi vääriin lopputulemiin.