Sarah Connorin roolissa nähdään Game of Throneseista tuttu Emilia Clarke
Terminator Genisys (IMDB) on vuonna 2015 julkaistu toiminnallinen sci-fi jonka on ohjannut Alan Taylor. Pääosarooleissa nähdään Emilia Clarke, Jason Clarke, Arnold Schwarzenegger sekä Jai Courtney.
Ihmiskunta on joutunut tulevaisuudessa hankalaan tilanteeseen sillä oman tietoisuuden saavuttanut Skynet tietokonejärjestelmä on aiheuttanut ihmisille tukalat olosuhteet nähtyään ihmiskunnan uhkana. Ihmiset eivät ole kuitenkaan luovuttaneet taisteluitta ja niinpä koneet ovat huomanneet että John Connorin (Jason Clarke) johtama armeija on kova vastus.
Aikamatkustuksen suomien mahdollisuuksien vuoksi Kyle Reese (Jai Courtney) lähetään menneisyyteen suojelemaan John Connorin äitiä Sarah Connoria (Emilia Clarke) sillä roboteilla on suunnitelmana tuhota Sarah jotta John ei pääsisi edes syntymään ja sitä kautta estämään Skynetin suunnitelmia.
Siinä missä juonikuvio on hyvin samanlainen kuin alkuperäisessäkin Terminatorissa (lue arvostelu täältä) ottaa Genisys omia juonteitaan sillä aikajanat ovat enemmän tai vähemmän erilaiset kuin tulevaisuudesta menneisyyteen hypännyt Kyle on kuvitellut. Sarah on tietoinen tulevaisuuden asioista ja myös Kyle saa tietää menneisyydessä ollessaan omaa historiaansa paremmin.
Alkuperäisistä Terminatoreista tuttu Arnold Schwarzenegger on mukana myös tässä filmatisoinnissa
Moni kakku päältä kaunis on kenties osuvin ilmaisu mitä nopeasti miettien Terminator Genisyksestä tulee mieleen. Sen ulkoiset piirteet ovat näyttävät, sen äänimaailma on toimiva, ohjaus, näyttely ja kaikki muutkin tuotantotekniset peruselementit ovat asiallista tasoa mutta sisällöllisesti kokonaisuus jättää tyhjän ja merkityksettömän tunnun.
Genisyksestä on helppo löytää hyviäkin piirteitä sen ison maailman meiningillä toteutettujen tehosteiden ansiosta, mutta elokuvalliselta anniltaan se jää kauas jälkeen alkupään Terminatoreista. Siinä missä elokuvasarjan ensimmäisissä osissa oli tunnelmaa ja toimiva rytmi ei tämän tapauksessa kumpaakaan tahdo löytää etsimälläkään.
Toimintaelokuvissa kuuluu tietenkin olla toimintaa, mutta siinä vaiheessa kuin toimintaa lyödään toiminnan perään ilman että katsojalle annetaan kunnollista hengähdystaukoa missä tarinaa rakennettaisiin menettää nopeat kohtaukset merkitystään. Kaikki kaahaamiset, ampumiskohtaukset, räjähdykset ja muut adrenaliiniryöppyjä tarjoavat vastaavat skenaariot laimenevat asteittain puuduttavaksi, merkityksettömäksi sekä itseistarkoitukselliseksi erikoistehosteiden ilotulitteluksi samaan tapaan kuin Man of Steelissä (lue arvostelu täältä).
Epätasapainoisen toiminnallisuuden lisäksi Genisyksen tarina on suhteellisen mitäänsanomaton ja sekava. Tietenkin aikamatkustusta sisältävät juonet saavatkin olla jossain määrin sekavia itsessään monimutkaisen konseptinsa vuoksi, mutta Genisyksen eriävien aikajanojen ja mukaan lyhyesti liitettyjen sivuhahmojen kohtaamiset oman tulevaisuuden minänsä kanssa vailla kunnollista pohjustusta jättää lopulta vain tarpeettoman täytteen tunnun.
Päähahmot ja heidän välinen dynamiikkansa tuntuu kautta linjan etäiseltä eikä niissä ole minkäänlaista tunnetta joka katsojalle välittyisi. Lisäksi juonellisesti sinänsä olennainen mutta päälle liimatun teennäiseltä tuntuva ihmissuhdeosuus on lähinnä puuduttava ja turha lisä nykyisellä toteutuksella.
Terminator Genisys on suhteellisen tylsä ja mitäänsanomaton toimintaelokuva jonka katsoo kyllä kerran tai vaikka kahdestikin, mutta joka ei anna katsojalleen erityisesti mitään muuta kuin näyttävän erikoistehostespektaakkelin joka jaksaa viihdyttää edes jossain määrin sen noin kahden tunnin keston verran.
Englantilaisen Lyme Bay Wineryn panimon Traditional Mead on 14.5 % vahvuinen erikoisuus jota myydään Alkon vakiovalikoiman tuotteena. Lisää tietoja löytää Alkon nettisivuilta (katso täältä).
Pullo niin tyyliltään kuin kokonsa vuoksi tuo mieleen enemmänkin viinin vaikkakin tämä olueksi on juomana luokiteltu. Pullon aukaista löytää voimakkaan ja aavistuksen väkevänkin alkoholin tuoksun joka ei katoa pullosta tuoppiin kaadettuakaan vaan jää oluen pinnalle antamaan tuoksua pitkäksi aikaa. Tuopissa onneksi tuoksuun nousee voimakas hunaja joten tuoksu paranee hetken lasissa oltuaan.
Kaataminen käy vaivattomasti sillä vaahtoavuutta ei ole lainkaan. Tuopissa kuten pullossakin pääsee oluen kaunista meripihkaisesta väristä nauttimaan.
Suutuntuma on pehmeän täyteläinen. Maku on persoonallinen ja siinä nousee voimakkaasti esiin makeus, sokerisuus ja hunaja. Se on kyllä hyvä maultaan mutta voi olla vähemmän makeisiin oluihin tottuneelle aavistuksen liiankin makea, sillä makeutta tässä on sen verran paljon että se eroaa merkittävästi monista muista oluista senkin osalta.
Omaan makuuni tämä on hyvä olut vaikkakin hieman maltillisempi sokerointikin olisi kyllä riittänyt.
Musiikkina tämän kanssa menee hyvin mm. Doja Cat – Woman tai Nicki Minaj ft. Fivio Foreign – We Go Up.
Playstation 5 on massiivinen konsoli. Kukka vierellä kaipaisi enemmän rakkautta ja huolenpitoa.
Yleistä
Maanantaina odotus päättyi ja Playstation 5 -konsoli saapui postin kotiinkuljetuksella perille! Illalla konsoli tuli heti tietenkin paketista purettua ja otettua käyttöön ja kerkesipä muutaman tunnin konsolilla myös pelaamaan ennen kuin oli aika käydä unille.
Kuten monet pelaavat tietävät on Playstation 5 julkaisu tapahtunut jo marraskuussa 2020 mutta erittäin ilmeisesti komponenttipulasta johtuvan huonon saatavuuden vuoksi näitä ei suoraan hyllytavarana löydy käytännössä mistään. Olen aina aika-ajoin katsellut eri sivustoilta josko tilanne olisi parantunut, mutta muutosta ei ole tapahtunut mihinkään suuntaan – saatavuus on suomeksi sanottuna surkeaa tasoa. Käytettynä ja avaamattomina uusinakin näitä tori.fi:n kautta on ollut saatavana jo hyvän tovin, mutta hinnat ovat olleet suhteettomia siihen nähden mitä uusi konsoli maksaa silloin kun sitä onnistuu kaupoista saamaan joten en sen vuoksi sieltä konsolia hommannut jo aiemmin vaikka mielessä sekin kävi.
Viime viikon puolella kaveri vinkkasi Giganttiin tulleesta erästä PS5:ttä jonka mukana tuli myös Gran Turismo 7 -peli sekä langattomat Sonyn pelikuulokkeet. Harmillista kyllä kun olin lisäämässä pakettia ostoskoriin oli tuotteet jo loppu. Heh.
Seuraavana päivänä onneksi tuli uusi samanlainen erä myyntiin ja tällä kertaa olin nopea liikkeissäni ja onnistuin saamaan konsolin, kuulokkeet ja pelin ostoskoriin ja sitä kautta myös lopulta onnellisesti kotiin saakka 🙂
Käyttöönotto oli todella helppoa eikä suuria ihmeen aiheita matkalla ilmennyt. Pystyssä kun pleikkaria pidän mukana tulleella jalustalla tuli kuitenkin huomattua että levyt on laitettava asemaan toisinpäin kuin oletusarvoisesti olisin kuvitellut. Pistin siis Call of Duty: Vanguardin pelilevyn ensialkuun asemaan väärinpäin eikä se tietenkään tunnistunut. Pienien haasteiden jälkeen kuitenkin CoDin sai laitettua asentumaan ja päivitykset sekä Vanguardin kampanjan lataukseen.
Konsolin mukana oli ilmeisesti esiasennettuna (tai sitten asennuksen aikana pleikkari todella sutjakasti sen latasi) Astro’s Playroom joka ilmeisesti on jonkimoinen demopeli millä havainnollistetaan uuden kontrollerin ominaisuuksia. Sitä pelailin odotellessa CoDin valmistumista. Täytyy myöntää että tuo peli/demo oli tyylikäs, pitänee jossain vaiheessa pelata kyllä ne muutkin kentät kuin vain se minkä kerkesin pelaamaan odotellessa muiden asennuksien menoja.
Ensituntumat
Call of Duty: Vanguard näyttää kauniilta, mutta elävässä elämässä paljon paremmalta kuin staattisissa kuvissa
Muutaman päivän – tai oikeastaan illan, sillä päivät olen yhä tavalliseen tapaan töissä – ja parin pelin kokemuksen perusteella ensituntumat ovat selvästi positiiviset.
Siinä missä Playstation 4 sekä Playstation 4 Pro ovat olleet poikkeuksellisen äänekkäitä konsoleita ei onneksi samaa voi sanoa Playstation 5:stä, ainakaan ensimmäisten käyttötuntien perusteella. Konsoli on pysynyt hiljaisena eikä normaalilla pelaamisella ole ainakaan itse kuullut vekottimesta normaaliiin istumaetäisyyteen mitään tuulettimien pöhinää.
Uudistunut ohjain tuntuu paremmalta kuin edellisen konsolisukupolven ohjain. Muuten mitään maata mullistavaa ei ole vielä tullut huomattua, mutta share-painike on paremmassa paikassa kuin ennen. Tämä on ainakin itselleni selvä parannus sillä tykkään ottaa peleistä paljon kuvankaappauksia.
Suorituskyvystä osaan kertoa vasta myöhemmin paremmin, mutta ainakin Call of Duty: Vanguardin kohdalla oli helppoa huomata heti että konsolisukupolvi on mennyt selvästi eteenpäin aikaisemmasta. Kuten aikaisemmankin konsolisukupolven kohdalla kuvankaappauksista ei välttämättä aina saa sellaista kuvaa että mikään olisi erityisesti muuttunut – eikä aina pelivideoistakaan – mutta pelatessa sen huomasi ainakin itse samantien. Tämä havainto tapahtui vuosia sitten jo Xbox Onella ja nyt Playstation 5:lläkin.
Se mistä Playstation 5:n suorituskyvyn kehittymisen pelatessa huomasi heti oli pienten pelaamisen kannalta irrelevanttien lisääntyneiden elementtien määrästä kentässä jotka eivät muuta pelattavuutta mutta luovat “elävyyttä” tunnelmaan, selkeästi aidomman näköisistä savu- sekä tuliefekteistä, valaistuksen muuttumisessa vielä aidomman näköiseksi ja yleistuntumaltaan ainakin CoD: Vanguardissa se vain “tuntuu” pehmeämmin rullaavalta. Vaikea kuvata, mutta pelatessa helppo havaita.
Loppusanat
Erityisesti valaistus tuntuu parantuneen
Ilahduttavana lisänä tabletille tai älypuhelimelle saatava PS App vaikuttaa nykyään jopa käyttökelpoiselta ainakin vähäisen käytön perusteella. Pelistä otetut screenshotit saa automaattisesti synkkaantumaan konsolista PS Appiin josta ne sitten saa suhteellisen helposti ainakin iPhonessa/iPadissa tallenenttua kameran rullaan mistä ne synkronoituvat iCloudiin mikäli iCloud on käytössä.
Käytän tässä kuitenkin termiä suhteellisen, sillä parannettavaakin ohjelmassa vielä olisi. Omassa käytössäni olisi kätevintä jos voisin kerralla valita kaikki ottamani kuvankaappaukset jotka on ohjelmaan synkroinoitunut ja siitä siirtä ne kännykän/tabletin kuviin. Jostain syystä ohjelma kuitenkin rajoittaa käyttöä siten että käyttäjä voi valita enintään neljä kuvaa kerrallaan kameran rullaankin jaettavaksi. Rasittava ominaisuus, mutta parempi kuin ei mitään 🙂
Ensituntumat on hyvät, vaikkakin CoD: Vanguard yhden kerran kippasi ja aiheutti konsolin buuttaamisen. Mistä lie johtui, mutta jospa tämä olisi vain yksittäinen kerta. Eipä siinä, aiemmatkin konsolit ovat aina joskus buuttailleet pelin kaadettua ne, joten ei mitään uutta alla auringon siis tämän suhteen.
Call of Duty tuli jo pelattua läpikin kahdessa illassa joten nyt lähden katsomaan josko Gran Turismo 7 olisi asentunut jo konsolille että pääsisin sitä vielä pelaamaan ennen kuin on aika mennä unille. 🙂
Helmikuussa hankin Nokia 3310:n ensisijaiseksi puhelimekseni (lue täältä). Lisäksi itselläni on työpuhelin (iPhone 7) jossa on erillinen puhelinnumero sekä sen lisäksi ilman SIM-korttia aikaisemmat älypuhelimeni iPhone 11 Plus sekä OnePlus 8T (lue täältä sekä täältä). Koska näissä kahdessa ei ole SIM-korttia lainkaan on ne pysyneet käytännössä ainoastaan kotona eivätkä ne edes aina ole virroissakaan, mutta myöhemmin niistä lisää.
Alunperin syyt puhelimen vaihdolle olivat se, että en vain pidä siitä kuinka nykyiset älypuhelimet ovat lähtökohtaisesti käyttäjiään ja kaikkia heidän liikkeitään seuraavia haittaohjelmia. Tietenkin mikä tahansa puhelin mikä on matkapuhelinverkossa on laite jota voidaan seurata sitä kautta, mutta en koe tätä ongelmaksi koska en usko että tähän kykenevillä tahoilla on mitään tarvetta tai halua itseäni seurata koska olen ns. tavan pulliainen jolla ei ole yhteiskunnallisesti vaikuttavaa asemaa, Suomessa ei ole minkäänlaisia vainoja joiden kohteena olisi tai jotain muuta vastaavaa jolloin matkapuhelinverkon kautta seurantakin olisi ongelmallista.
En koe siis sitä ongelmalliseksi että ihmistä voidaan tarpeen mukaan virkavallan toimesta seurata (Suomessa, eri maissa voi olla eri tilanne) mikäli sille on painavat syyt. Ongelmalliseksi koen ainoastaan sen, että monikansalliset teknologiajätit keräävät tai ainakin heillä on mahdollisuus kerätä paljon laajamittaisempia tietoja käyttäjästään kuin mitä pelkän puhelimen sijainnista voidaan kerätä.
Vanhoina hyvinä aikoina eli ennen Edward Snowdenin tekemiä paljastuksia jos uskoi että ihmisistä kerätään tietoja operaattoreiden ja puhelinvalmistajien toimesta oli se folihattupäistä salaliittoteoriaa, mutta paljastusten jälkeen julkinen mielipide on kallistunut siihen että kaiken datan kerääminen on oletusarvoisesti ok ja ihmiset jotka eivät halua että heistä kerätään järjettömiä määriä tietoja ovat epäilyttäviä ja olettamus on että ihmisellä on jotain salattavaa. Kiintoisaa kuinka paljon yleinen mielipide on muuttunut eikä ainakaan terveempään suuntaan.
Nykyisin käyttämäni laitteet
Erillinen kamera on hyvä olla mikäli älypuhelimesta luopuu ja harrastaa valokuvaamista. Kuvassa Nokia 3310:n vierellä Fujifilm X100F.
Muutaman kuukauden aikana on suhteellisen hyvin jo tottunut elämään ilman että älypuhelinta kuljettaa joka paikassa mukanaan. Itselläni kyllä on älypuhelimiakin olemassa kuten alussa kirjoitin – iPhone 7 joka on työpuhelin, iPhone 11 sekä myöskin OnePlus 8T jotka kummatkin ovat aikaisemmin käyttämiäni älypuhelimia.
Ainoastaan iPhone 7 on puhelimista sellainen jota toisinaan otan mukaani kun kotoa lähden, ja käytännössä vain siksi että haluan käyttää sen navigaattoria autossani olevassa soittimessa joka tukee CarPlaytä. Joskus käytän myöskin erillistä navigaattoria autossa jolloin en tarvitse älypuhelinta tähänkään, mutta sen suurin ongelma on akkukesto sekä pysyvyys telineessä. Vaikka miten imukupin laittaa kunnolla niin enemmän tai vähemmän sen pysyvyys autossani on huono ja joudun aina vetäisemään tämä erillisellä teipillä lisäksi kiinni että navigaattori ei putoa kesken ajon lattialle. Tämä on ollut sen verran rasittavaa että olen vielä tässä vaiheessa aina joskus ottanut navigointitarpeita varten työpuhelimeni mukaan navigaattoriksi.
Samoin navigointia saattaa tarvita kävellessä jos etsii uusia alueita kaupungilla jolloin älypuhelimen on saattanut ottaa mukaansa. Kuitenkin nykyään usein myös kuljetan iPad Miniä mukanani navigointia varten mikäli tiedän että saatan tarvita kaupungilla kävellessä navigaattoria. Ikävä kyllä Apple ei ole laittanut iPadiin CarPlaytä joten jos haluaa autosoittimeensa saada navigoinnin CarPlayllä pitää käyttää työpuhelinta.
iPhone 11 ja OnePlus 8T on lähes poikkeuksetta kotona, sillä näissä ei ole lainkaan SIM-korttia sisällä eikä niillä siten juuri mitään silloin myöskään tee mitä en voisi iPad Minillä tehdä. iPad Minin etu älypuhelimeen nähden on se, että se on sen verran suuri että sitä ei tule vähässä kummassa kaivettua esille eikä siten tule myöskään sellaista aivot nollille -tyylistä päämäärätöntä netin selaamista sosiaalisissa tilanteissa jota yleensä älypuhelimilla helposti käy.
Käytännön elämässä kun olen liikkunut kotoa pois on varmaankin 95 % ajasta sellaista että mukana on vain Nokia 3310 ja jos autolla lähtee jonnekin kauemmaksi jossa on mahdollisuus eksyä (esim. Espooseen) otan tuolloin mukaani työpuhelimen, iPad Minin tai sekä-että. Jos omaisin paremman suuntavaiston en kotoa poistuessa tarvitsisi käytännössä kumpaakaan, joten nykyisessä modernissakin yhteiskunnassa on helppoa ja realistista pärjätä ilman että älypuhelinta kuljettaa aina sinne minne menee.
Muut laitteet joita älypuhelimen sijaan yleensä kuljetan mukanani
Musiikin kuuntelu onnistuu Nokia 3310:llakin Mp3:na, mutta olen itse hankkinut erillisen Mp3-soittimen (lue arvostelu) joka sopii omiin tarpeisiini paremmin.
Koska nykyisillä älypuhelimilla voi tehdä paljon muutakin kuin soittaa ja lähettää tekstiviestejä on olennaista että näille muille käyttämilleen toiminnoille on realistiset vaihtoehtoiset toimintamallit mikäli älypuhelimesta haluaa siirtyä käyttämään palikkapuhelinta.
Itselleni älypuhelimissa eniten käyttämät ominaisuudet ovat luultavastikin olleet musiikin kuuntelu, kamera, taskulamppu sekä aina toisinaan urheilusuoritusten seuranta. Koska olen jo aikaisemmin siirtynyt käyttämään 99 % ajasta jotain muuta kameraa kuin puhelimen kameraa ei tämä ole ollut itselleni ongelmallista. Useimmiten mukanani on Fujifilm X100F, mutta jossain vaiheessa on tarkoitus katsella raaskisinko sijoittaa pienikokoisempaan pokkariin kevyemmän painon vuoksi. Tämä kuitenkin on ehkä joskus tulevaisuudessa tapahtuva asia ja nykyinen valokuvaus luonnistuu hyvin ilman puhelinta.
Musiikin kuuntelu on asia mitä monesti on tehnyt puhelimella ja 3310:llakin se onnistuisi, mutta käytettävyyden vuoksi hommasin erillisen Sandiskin 32 GB muistilla varustetun mp3-soittimen jota kuljetan aina toisinaan mukanani kun menen esim. kaupungille.
Ostan levyni fyysisenä ja ostin aikaisemminkin joten musiikin löytäminen ja kuuntelu ei ole ollut itselleni ongelma ilman älypuhelimen mukana kuljettamistakaan. Kiintoisaa sinänsä on se, että on tuntunut aivan kuin kuuntelisin monipuolisemmin musiikkia nyt kun kuuntelen mp3-soittimella enkä Spotifystä. Spotifyssä valikoimaa on todella laajasti, mutta jostain syystä lähes aina kuuntelee kuitenkin suhteellisen samoja artisteja ja levyjä.
Taskulamppu löytyy myös Nokian 3310:stä joten erillistä lamppua en ole vielä hommannut. Joskus kuitenkin voisi harkita sellaisen hankkimista mikä olisi tarpeeksi pieni että sitä saa mukavasti kuljetettua avaimenperässä ja jossa olisi enemmän valotehoa, mutta nykyisellään 3310 ajaa tarpeen mukaan lampun asian. En muista tosin onko tänä parin kuukauden aikana ollut tälle tarvetta joten lampun käyttö on aina täysin kausittaista.
Liikuntasuorituksien seuraamiseen en ole käyttänyt lähiaikoina mitään. Tähän olisi toki olemassa älykelloja, mitä lie aktiivisuusranekkeita ja muita sellaisia mutta koska itselläni ei ole niin kovaa intressiä seurata kävelyitäni en ole jaksanut moista hankkia.
Loppusanat
3310 on lompakon kokoluokkaa
Nokia 3310 on ollut itselläni muutamaa päivää vaille neljä kuukautta ensisijaisena puhelimena ja kokonaisvaltaisesti kokemus on ollut hyvä. En ole erityisen paljoa älypuhelinta kaivannut lukuun ottamatta navigointitarpeita. Näissä tilanteissa otan työpuhelimeni tai iPad minin mukaani jos en jaksa erillistä navigaattoria autoon viritellä kiinni paikalleen.
Aikaisemmat älypuhelimet ovat yhä käytössä kotona tarpeen vaatiessa mutta niissä ei siis ole SIM-korttia eikä siten niitä tule minnekään kotoa kuljeteltua. Tarpeita joissa niitä käytän on WhatsApp, Telegram, Signal sekä MobilePay. Suurimmaksi osaksi käytän kuitenkin kommunikoinnissa WhatsAppia, Signalia sekä Telegrammia tietokoneella. Signal on näistä ainoa jonka olen asentanut iPad Minille ja siitäkin olen ottanut kaikki notifikaatit pois.
Ilman älypuhelinta pärjääminen on onneksi itselleni ollut helppoa sillä käytän erillistä kameraa ja mp3-soitinta. Julkisessa liikenteessä liput voi yhä ostaa R-kioskilta tai juna-asemalta joten tämäkään ei ole aiheuttanut ongelmia arjessa. Raitiovaunureittejä jos on tarvinnut katsoa ja olen ollut tietoinen että tällainen tarve tulee olemaan olen ottanut suosiolla suoraan iPad Minin mukaani kaupungille mennessä.
Vaikka tässä postauksessa onkin kirjoitettu paljon asioista joita ilman joutuu olemaan ilman älypuhelinta tai etsimään niille vaihtoehdot on hyvä muistaa että eri ihmisillä on erilaiset käyttötarpeet eikä nämä haasteet tule välttämättä kaikille edes eteen jotka harkitsevat älypuhelimesta luopumista.
Olen pitänyt Nokia 3310:stä. Sillä voin soittaa ja sillä voin lähettää tekstiviestejä ja erittäin karkealla kameralla saa edes jonkinlaisia kuvia halutessaan. Akkukesto on todella hyvä ja akkua latailen yleensä ehkä kerran viikossa. Hyvänä puolena voi mainita myös sen että siihen ei saa WhatsAppia, Telegrammia, Signalia, Instagrammia tai mitään muutakaan aikasyöppöä. Kun olen jossain olen helpommin läsnä hetkessä kun ei ainakaan älypuhelimen selaamiseen voi uppoutua missään vaiheessa. iPad Minillä samanlaista ongelmaa ei ole koska laite on sen verran iso että sitä ei pidä taskussaan vaan laukussa ja kaivaa esiin vain kun oikeasti tarvetta on katsoa jotain.
Hyväksi puoleksi on vielä lisättävä hinta. Itse maksoin aikoinani 59,90 euroa tästä puhelimesta joten vaikka näitä onnistuisi kahdessa vuodessa hajottamaan 10 kappaletta olisi se silti vielä merkittävästi edullisempaa kuin yksi uusi iPhone.
Kokonaisuutena Nokia 3310 on ollut ainakin nykyisessä elämäntilanteessani hyvä puhelin ja se tekee sen mitä siltä odotankin. Älypuhelimet voivat pysyä kotona niissä hetkissä kun niille saatavia ohjelmia tarvitsen, mutta normaalissa arjessa onneksi mitään niistä en välttämättä tarvitse joten Nokia 3310 pysyy yhä pääasiallisena puhelimenani vielä tämän jälkeenkin 🙂
King Arthur – Legend of the Sword (IMDB) on Guy Ritchien ohjaama toiminnallinen fantasiaelokuva vuodelta 2017. Sen pääosarooleissa nähdään Charlie Hunnam, Astrid Bergès-Frisbey, Jude Law sekä Djimon Hounsou.
Maagien ja ihmisten välillä on ollut pitkään jatkunut rauha joka kuitenkin järkkyy. Kuningas Uther Pendragon (Eric Bana) ja vaimonsa menehtyvät mutta heidän poikansa Arthur (Charlie Hunnam) pääsee turvaan. Arthur näkee ja kokee lapsuudessa vääryttä itseään ja läheisiään kohtaan ja niinpä hänestä kasvaa oikeudenmukaisempi sankari.
Eräänä päivänä vesiä väistyy läheisestä järvestä ja legendaarinen Excalibur-miekka ilmestyy näkyviin kiveen iskettynä. Tarina kertoo että seuraava kuningas on se kuka pystyy irroittamaan miekan kivestä ja niinpä tämän tunnetun legedan mukaisesti Arthur on se kuka tuon ihmeen pystyy tekemään.
Vallassa oleva kuningas Vortigern (Jude Law) haluaa raivata Arthurin tieltään mutta tätä yrittäessään hän vain onnistuu luomaan Arthurista sen kuninkaan joksi hänen on määrä tulla.
Valtaa pitävä kuningas Vortigern (Jude Law) ei halua Arthuria kuninkaaksi
Kuningas Arthurin tarina on vuosisatoja vanha legenda ja Wikipedian mukaan ensimäisen kerran hänet saatetaan mainta jo 600-luvulla walesilaisessa runoelmassa nimeltä Gododdin. Arthur ja hänen pyöreän pöydän ritarinsa ovat kiehtova myytti joka jo lapsena on itseäni kiinnostanut. Ikävä kyllä tämä elokuva ei tee millään muotoa kunniaa kiehtovalle legendalle, enemmänkin päin vastoin.
Tarina jonka pohjalle elokuva on rakennettu antaa hyvät raamit joiden sisälle voi tehdä monipuolisen ja kiinnostavan juonen. Näkymättömät rajat ovat muutenkin niin laveat että niiden ylikin voi hyppiä reilusti sivuun ja silti onnistua vielä tekemään mielenkiintoisen mutta legendaa kunnioittavan elokuvan, mutta jostain syystä tämän filmatisoinnin kohdalla on astuttu niin kauas ohi polulta että tarina ei enää tunnu arvokasta nimeään kunniakkaasti kantavalta elokuvalta.
Vaikka sivuuttaa täysin tuon osuuden että tarina ei juurikaan sovi legendaansa ja pyrkii näkemään tämän itsenäisenä tarinana ei siltikään liian paljoa hurraamista löydy. Tarina on tylsä, mitäänsanomaton ja täysin merkityksettömän tuntuinen. Tietenkin isossa kuvassa sillä on selkeä merkitys, mutta tapa miten se on toteutettu jättää niin rikkonaisen kokoneisuuden että iso kuva hukkuu kaiken toiminnan taakse.
Toimintaelokuvissa on tietenkin hyvä olla toimintaa, mutta liiallinen toiminnallisuus eri muodoissaan aiheuttaa sen että kohtauksien vaikutuksen arvo vähenee ja jokainen kohtaus alkaa nopeasti tuntumaan samalta. Siihen turtuu. Näin käy myös tämän elokuvan kohdalla eikä mikään kohtaus lopulta enää tunnu miltään tarinan kannalta. Näyttäviä kohtauksia kyllä elokuvassa nähdään ja niistä voi kyllä helposti ohjausta ja erikoistehosteita kiittää, mutta kaunis kuori vailla merkitystä ei kauaa jaksa viihdyttää.
Kuningas Arthurin legenda kerrottuna King Arthur – Legend of the Swordissa on tylsä ja mitäänsanomaton toiminta jonka ainoat hyvät apektit löytyvät sen teknisessä toteutuksessa. Tehosteet ja paikoitellen käytetyt hidasteet ovat toimivia ja näyttäviä katsoa. Kaiken kaikkiaan tätä elokuvaa en silti voi suositella katsottavaksi ja se jääkin keskivertoa huonommaksi elokuvaksi.
