Baronka on tsekkiläistyylinen pilsner. Vahvuutta siinä on 5.3 %, katkeroita 30.3 EBU ja kantavierrettä 12.6 °P. Väri on 13.4 EBC. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.
Pullon aukaistua löytää monelle tsekkiläiselle lagerille tutun suhteellisen imelän ja raikkaan tuoksun joka myös tuopissa säilyy hyvin mukana. Vaahtoa ei muodostu juuri lainkaan edes nopealla kaatamisella joten ylitse kuohumista ei tarvitse erityisemmin varoa. Väriltään Baronka on kullankeltainen.
Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on hedelmäinen ja hieman sitruksinen ja mikäli tsekkiläisistä lagereista yleensä pitää ei tämänkään kanssa varmasti voi pieleen mennä. Hyvä ja helposti lähestyttävä olut jota etenkin kesällä voin kuvitella nauttivani aurinkoisena kesäpäivänä terassilla mikäli tätä jossain vastaan tulee.
Musiikkina tämän kanssa toimii mm. The Smashing Pumpkins – Bullet with butterfly wings tai Hole – Celebrity Skin.
Olen aikaisemmin tänne blogiini kirjoittanut QNAPin TS-451A-4G -verkkolevystä (lue täältä). Viime vuoden lokakuussa hankin sen tilalle järeämmän verkkolevyn, QNAP TVS-882-i3-8G:n.
Hieman huonoa tuuria sattui itselläni olemaan tämän kanssa alussa, sillä ostamani tuote oli viallinen ja sen tuuletin piti hermoille käypää räminää. Vein tuotteen huoltoon mutta logistiikan kanssa oli ongelmia ja tuote jäi sille tielleen. Sain selviteltyä asian ja huoltoliike antoi uuden vastaavan tilalle. Eipä siinä, QNAPin huoltokin oli lähettänyt uuden entisen tilalle joten itselleni ei mitään eroa tullut tämän suhteen, mutta odottaa sai kauan ja silloinkin asia selvisi vasta kun itse lähdin asiaa selvittämään. Loppu hyvin kaikki hyvin, nyt NAS on takaisin kotona.
Helposti havaittavat erot löytyy jo silmämääräisesti levykelkkojen määrässä. Siinä missä TS-451:een mahtui neljä levyä mahtuu tähän kuusi kappaletta isoja 3.5″ levyjä, kaksi 2.5 ” levyä sekä sisälle kaksi M.2 levyä. Ilmeisesti myös noihin 3.5″ kelkkoihin onnistuu ruuvata 2.5″ kovalevykin kiinni, mutta en ole kokeillut joten en toimivuudesta osaa kertoa. Myöskään M.2 levyjä en ole laittanut masiinaan sisälle, mutta jossain vaiheessa voisin moisia harkita jotta suorituskyvystä saisi maksimaalisen hyödyn irti.
Toinen selkeä ero aikaisempaan NASiini on muistin määrässä. Aikaisemmassa NASissa oli 4 GB muistia ja maksimit oli 8 GB, tässä on pakasta vedettynä jo suoraan 8 GB muistia ja maksimit on valmistajan sivun mukaan 64 GB, myyjäliikkeen sivun mukaan 32 GB. Oli kumpi hyvänsä, selvästi enemmän tähän siis muistia saa laitettua. En ole vielä lisännyt tähän muistia enempää, mutta jossain vaiheessa on ajatuksena lisäillä hieman jotta laitteen tukemasta virtualisoinnista saa enemmän irti.
Kolmas selkeä ero tulee prosessorissa. Aikaisemman NASini prosessori oli Intel Celeron N3060 1.6GHz (up to 2.48GHz) kun taas tässä on Intel Core i3-7100 dual core 3.9GHz prosessorilla. Grafiikkaprosessorina uudemmassa on Intel HD Graphics 630, vanhemman NASini spekseissä ei ole edes mainintaa millainen siinä on.
Muutenkin uudemmassa NASissa löytyy paljon enemmän liitäntöjä. HDMI-ulostuloja on 3, gigabittisiä ethernet-paikkoja löytyy neljä ja PCIe-paikkoja on 2. Lisäksi mukavana lisänä on etupaneelissa oleva näyttö josta näkee relevantteja informaatioita suoraan (kuten IP-osoitteen).
Käyttöönotto oli aikaisemman NASin tavoin inhimillinen jos teknistä osaamista löytyy. Jos ei löydy voi käyttöönotto aiheuttaa hieman haasteita levyjen osiointien, tyyppien ja muiden suhteen.
Mitä käytännön etuja tämä sitten itselleni tarjoaa?
Suurimmat hyödyt mitä uudempi NAS itselleni tarjoaa on paremmat tehot joista on iloa virtualisointiympäristöjen ajossa sekä toisena etuna on se että rungossa löytyy suoraan useampi levypaikka.
Aikaisempaa malliakin olisi käsittääkseni voinut laajentaa erillisellä levykotelolla, samoin tätä voi laajentaa myöskin, mutta pidän siitä että yhteen laitteeseen uppoaa suoraan tarvittavat määrät levyjä, eli sen verran että ainakin vielä tässä vaiheessa se on riittävästi.
Ajatuksena itselläni on pyöritellä tässä virtuaalikoneita ja/tai dockeroituja ohjelmia jolloin laitteen tehoilla on enemmän merkitystä. Kunhan saan aikaiseksi koodailla erinäisiä ohjelmia on hyvä että voin sisäverkossa olevassa 24/7 päällä olevassa laitteessa pyörittää ohjelmia ilman että joutuu aina miettimään minnehän ohjelman milloinkin haluaa laittaa.
Toivon mukaan saan joskus aikaiseksi kirjoitella tännekin erinäisistä koodausprojekteista joita tällä NASilla tulen pyörittelemään 🙂
Löfbergs Kharisma on ruotsalaisen Löfbergsin paahtimon tummaa kahvia jonka paahtoasteeksi on ilmoitettu 4. Valmistajan sivun mukaan täyteläisyys on 4 ja hapokkuus 2. Lisää kahvin tietoja voi käydä katsomassa heidän sivuiltaan klikkaamalla tästä.
Paketin kyljessä on ilmoitettu että pavut ovat 100 % arabicaa. Nettisivujen tietojen mukaan pavut tulevat Brasiliasta, Kolubmiasta, Keski-Amerikasta, Itä-Afrikasta sekä Kakkois-Aasiasta.
Tumman paahdon ystäville Kharisma on miellyttävän makuinen kahvi, sillä tummuudestaan huolimatta siinä ei ole useassa tummassa kahvissa olevaa suhteettoman väkevää jälkimakua. Toki tässäkin jälkimaku esiin nousee kulauksen jälkeen, mutta se ei kuitenkaan kuivata suuta niin paljoa kuin monet muut tummat kahvit joita on tullut maisteltua.
Pidän myös tämän kahvin pehmeydestä. Se on helposti lähestyttävä eikä tarpeettoman terävä, mutta kuitenkin sen tumma paahteisuus nousee hyvin esiin.
Kokonaisuutena varsin kelvollinen kahvi jo entuudestaan tummiin kahveihin tottuneille, muille voimakas maku voi olla hieman haasteellinen.
Kuten jo hitaammatikin ovat kenties kerenneet havaitsemaan on helmikuu saapunut ja tammikuu on enää vain muisto menneestä mielen syvissä sopukoiossa. Blogilleni tavalliseen tapaan on aika tehdä lyhyt kuukausikatsaus viime kuukauden tapahtumiin yleisellä tasolla.
Tammikuu oli tavallinen perus jees kuukausi, mitä nyt sääolosuhteet ovat olleet kaikkea muuta. Vettä on tullut paljon ja lumesta ei ole ollut juuri tietoakaan yksittäisiä lumipyryjä lukuunottamatta. Positiivisesti ajatellen eipä ole joutunut kuitenkaan auton lasejakaan skraappailemaan kovin usein 😀
Töissä tuli käytyä, uutta tuli opittua ja tulipa loppukuusta hieman pienimuotoisesti koodailtuakin. Lisäksi kotona tuli verkon infrastruktuuria päiviteltyä joten niistä sitten kirjoitan joskus erillisen postauksen kunhan saan aikaiseksi.
Töiden lisäksi elämään mahtui muutakin, eli kavereita tuli nähtyä normaaliin tapaan ja saimme vihdoin yhden kaverini videon editoitua valmiiksi (lue täältä postaus aiheesta). Muuten en kerennyt tai saanut videoeditointijuttuja tehtyä, mutta muutamat käsikirjoitukset sain kirjoiteltua jo valmiiksi kuitenkin odottamaan kuvakäsikirjoituksia ja tekemistä. Videoharrastus siis jatkuu yhä vain.
Kävin Machinae Supremacyn keikalla
Elokuvia tuli katsottua viime kuussa 23, joten hieman on jäänyt aikaa kaiken muun ohella myös leffojen katsomiselle. Ilahduttavasti loppukuun puolella kerkesin aikaa jättämään myös PC-pelaamisellekin, useampana iltana tuli pelailtua useita tunteja. Mukavan rentoa puuhaa.
Kuun alussa oli myös keikoilla käyntiä. Kävin katsomassa Machinae Supremacyn ja samalla tuli hieman nähtyä lämppärinä ollutta Somehow Jotakin. Kuvia Machinae Supremacyn keikasta löytää täältä ja Somehow Jon keikasta löytää täältä.
Mitään suurta ja mullistavaa elämässä ei tapahtunut, tavallista pönöttämistä siis on ollut arki. Seuraavan levyn materiaalien äänitykset ovat edenneet ja lähipäivinä niitä on tarkoitus jatkaa joten jospa Q1:llä saa levyn vihdoin valmiiksi ja Spotifyyn/iTunesiin ja muihin vastaaviin.
Desperate measures (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Piinaavat hetket on vuonna 1998 ensi-iltansa saanut rikostoiminta/draamaelokuva jonka on ohjannut Barbet Schroeder. Pääosarooleissa nähdään Michael Keaton ja Andy Garcia.
Juonikuvio kertoo San Franciscon poliisina toimivasta Frank Connorista (Andy Garcia) jonka yhdeksänvuotiaalla pojallaan on syöpä, joten kuten jokainen hyvä isä tekisi niin myös hän haluaa pelastaa poikansa kuolemalta. Poikansa pelastamisessa tarvittaisiin oikeanlaista luuydintä jollaista löytyy ainoastaan Peter McCabelta (Michael Keaton), mieheltä joka kuitenkin istuu parhaillaan vankilassa tapoista.
Frank ja Peter pääsevät keskusteluissaan sopimukseen josta kumpikin osapuoli hyötyisi. Peter antaa luuydintään Frankin pojan pelastamiseen ja hän itse saa vastapalveluksena vankilassa paremmat oltavat. Sopimus vaikuttaa hyvältä mutta kuten tämänkaltaisessa elokuvassa odotettua on, sopimukset on tehty rikottaviksi ja pian vaarallista rikollista ollaan ottamassa kiinni poliisivoimien toimesta uudemman kerran.
Frank Connor (Andy Garcia)
DVD-levyn kansitaiteen ja takakannen lyhyen kuvauksen perusteella syntyi mielikuva suoravaiivaisesta toimintaelokuvasta eivätkä ennakko-odotukset johtaneet harhaan. Desperate Measures on helposti lähestyttävä kepeän viihteellinen toimintaelokuva jossa on lajityyppinsä ominaispiirteet niin hyvässä kuin pahassakin – riippuen siis siitä mistä katsoja sattuu pitämään.
Tarinassa on poliisi joka on valmis joustamaan lain noudattamisesta tilanteen niin vaatiessa, siinä on vaarallinen rikollinen joka yksin näyttää koko poliisivoimille kuka tätä sirkusta pyörittää ja kokonaisuuden sinetöi ennalta-arvattava tai vähintäänkin pääpiirteiltään ennalta-arvattava loppu. Itseäni onneksi nämä kliseisyydet eivät häirinneet tämän elokuvan tapauksessa sillä kokonaisuus oli mukavan kepeä ja viihdyttävä.
Pidin elokuvan ohjauksessa siitä että se ei turvautunut yleisiin mutta siitäkin huolimatta typeriin suhteettoman nopeisiin ja sekaviin leikkauksiin ja huojuviin kameratyöskentelyihin joka tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus aivan liian monen elokuvan tapauksessa.
Kokonaisuutena Desperate Measures on genressään viihdyttävä tapaus niihin hetkiin jolloin tekee mieli rojahtaa sohvalle, nostaa jalat pöydälle ja jättää aivot narikkaan muutamaksi tunniksi. Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta kyllä siitä viihdearvoa irti sai koko rahan edestä.
