Author: stargazers

  • Leffalauantai: Exorcist: The Beginning

    Isä Merrin (Stellan Skarsgård)

    Exorcist: The Beginning (IMDB) on Renny Harlinin ohjaama elokuva vuodelta 2004. Tyyliltään se on kauhu/mysteeri/trilleri ja sen pääosarooleissa nähdään mm. Stellan Skarsgård, Izabella Scorupco sekä James D’Arcy.

    Tarina kertoo kuinka nykyisin arkeologina toimiva uskonsa menettänyt entinen pappi Isä Merrin (Stellan Skargsgård) saa kuulla kirkosta joka on löytynyt kaivauksilla hiekkaan hautautuneena paikasta minne kirkkoja ei pitäisi olla rakennettu. Hän lähtee tutkimaan löytöä ja saa huomata että paikalla vaikuttaa myös yliluonnollisia voimia. Vähitellen Isä Merrin saa havaita pahuuden todellisuuden ja sen että ainoa kuka voi tällaisessa tilanteessa auttaa on Jumala.

    Mikäli on nähnyt alkuperäisen vuonna 1973 julkaistun Exorcist (Manaaja)-elokuvan on tästä vuoden 2004 versiosta helppoa löytää monia samoja elementtejä ja tarinallisia vivahteita mutta monin verroin huonommalla tapaa toteutettuna.

    Eniten pielessä tässä versiossa oli monien elementtien lainaaminen vuoden 1973 versiosta siten että niiden merkitys ja viitekehys uupuu täysin jolloin tunnelma ja mystiikkakin jää puuttumaan siinä sivussa. Vähän sama kuin ottaisi jouluelokuvasta joulukuusen, sijoittaisi sen action-scifiin ja koettaisi saada siihen mukaan sitä kautta joulun tunnelmaa. Se ei vain toimi vaikka tunnelman rakennuspalikoita tarinassa olisikin mukana.

    Sarah (Izabella Scorupco)

    Jollain tapaa elokuvasta jää mielikuvaksi että tunnelmaa yritetään hakea ainoastaan kristillisen symboliikan kautta ja lisäilemällä soppaan mystiikkan aineksia pakanauskonnoista esimerkiksi Pazuzun patsaan muodossa.

    Eniten elokuvaan olisi kaivannut tunnelmaa hahmoihin jonka kautta myös muitakin elementtejä olisi ollut helpompaa sisäistää. Esimerkiksi hahmot joista ei saa mitään irti, joihin ei millään tapaa voi samaistua ja joiden kohtalo ei kiinnosta sen vuoksi lainkaan ovat sellaisia että niiden ympärille on vaikeaa rakentaa enää toimivaa kauhuakaan. Jos hahmojen kohtalo on täysin yhdentekevä ei heille sattuvat ikävätkään asiat hätkäytä mihinkään suuntaan.

    Elokuvassa parhaina puolina oli sen visuaalinen tyyli ja hyvin toteutettu äänimaailma. Pidin siitä miten surroundia oli käytetty hyvin ja tunnelmaa parantavalla tapaa. Teknisesti ottaen elokuvasta en löytänyt mitään pahaa sanottavaa ja ainoa mikä elokuvasta teki keskivertoa huonomman oli sen tunnelmattomuus. Katsoihan tämän kerran, mutta ei tätä erityisesti voi suositella.

    Arvosana: 4/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 32 011 annettuun ääneen”]5,1/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Thwaites Crafty Dan 13 Guns IPA

    Crafty Dan 13 Guns on englantilaisen Thwaites Breweryn panemaa 5,5 % vahvuista amerikkalaistyylistä indian pale alea eli tuttavallisemmin IPAa. Paljoa muita tietoja sitten en oluesta löytänytkään.

    Oluen etiketti on omaan makuuni tyylikäs ja antaa oluesta heti positiivsen mielikuvan. Pullon avattua löytää vahvan ja hedelmäisen aromin joka säilyy ilahduttavasti myös tuoppiin kaatamisen jälkeen. Tuoppiin kaataminen sujuu heittämällä eikä olut vaahtoa juuri nimeksikään. Pinnalle muodostunut ohut vaahto haihtuu myös pois nopeammin kuin hippi poliisien kevätjuhlista. Oluen väri on kauniin punertava ja tummahko.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Mausta nousee esiin makeutta ja hieman myös etäisesti hedelmäisyyttä. Maku on aavistuksen pistävä ja jälkimaku hivenen kuiva mutta kuitenkin sellainen että tasapainoinen tuntuma säilyy alusta loppuun saakka. Hyvän makuinen IPA jota voi ostaa mielellään toisenkin kerran.

    Musiikiksi menee tämän kanssa mm. Anti-Flag – This is the end (For you my friend) tai Bouncing souls – Kids and heroes.

  • IKEA-hyllyn paluu

    IKEA-hylly löysi tiensä makuuhuoneeseen

    Pidempiaikaiset blogin lukijat ovat saattaneet havaita näiden postauksieni perusteella taipumukseni vaihdella huonekaluja, siirtää niitä asunnossa eri paikkoihin, heivata niitä pois käytöstä ja myöhemmin ottaa niitä jälleen uudemman kerran käyttöön. Näin tälläkin kertaa.

    Jo pitkä aika (vuosi tai jotain?) sitten ostamani IKEAn hyllykkö on kerennyt kiertämään aiemmin asunnossani makuuhuoneessa sekä käytävällä ja olenpa hetkellisesti sitä mallaillut myös olohuoneeseen aikoinani. Olohuoneessa se oli liian syvä jotta olisi ollut sopiva muiden kalusteiden kanssa ja pidemmän aikaa hylly lepäili käytävällä toimien vinyylilevyjen sijoituspaikkana. CD-hyllyn löydettyä tiensä kaapin viereiseen tyhjään tilaan sai tämä hylly mennä huilaamaan häkkivarastoon odottamaan takaisin paluuta.

    Koska asuntoni sisustus on muuttunut ja hifi-setuppi on siirtynyt makuuhuoneeseen (lue täältä) oli tarvetta saada vinyylilevyt käytännöllisen etäisyyden päähän kuuntelupaikasta. Koska tämä hyllykkö on kuin tehty vinyyleiden säilyttämistä varten lähdin häkkivarastolta hakemaan alakerrasta hyllykön takaisin ja nostin sen aikaisemman televisiotason tilalle.

    Nyt on näppärästi taas hyllykkö käytössä minne saan vinyylilevyni säilöttyä siististi ja käytännöllisesti ja kasvuvaraa vinyylivarastolle on vielä kuukausiksi tai vuosiksi eteenpäin. Edes yhtä välikköä ei tule omista vinyyleistä vielä täyteen joten kun ensin vinyyleiden määrä kasvaa edes niin paljon että yksi väli tulee täyteen on vielä sen jälkeen seitsemän hyllyä jäljellä.

    Käytännöllisesti hyllyn päälle sai mahtumaan hyvin myös viherkasvin, mesh-boksin, Sonoksen kaiuttimen sekä tulostimen joten nyt on käytännöllisyys kunnosa myös näiltä osin.

  • Vahvistin vaihtoon

    Naim Nait 5i-2 löysi kotinsa hifi-räkkiini

    Jokunen aika takaperin tori.fi sivustolla satuin bongaamaan käytetyn NAIMin integroidun vahvistimen Nait 5i-2:n todella edulliseen hintaan. Entuudestaan en tiennyt lainkaan onko vahvistin hyvä, huono vai jotain siltä ja väliltä mutta kiinnostusta selvittää NAIMin vahvistimen omaan korvaan miellyttävyys on ollut mielessä jo jonkin aikaa.

    Olen jo joitain vuosia käyttänyt pääasiallisena stereovahvistimenani integroitua Rotel A14:aa. Ennen Rotelia käytössäni oli muistaakseni NAD C315BEE joka oli varsin hyvä vahvistin. NADin jälkeen koetin vuosia takaperin AV-viritinvahvistinta stereosetupissani mutta sen äänenlaatu oli NADiin verrattuna surkea (mutta ei niin surkea että olisin ollut tyytymätön jos en olisi ollut kuullut jo paremmasta).

    Tämän seurauksena kuitenkin sain havaita että vahvistimissa todellakin on eroja äänenlaadussa jonka jälkeen siirryin sitten NADista tuohon Rotel A14 -sarjan vahvistimeen. Vahvistin on ollut hyvä ja toimiva, siinä on monipuoliset ominaisuudet ja tehoja riittänyt jokaisille kaiuttimille joita olen käyttänyt joten mitään varsinaista tarvetta vahvistimen vaihdolle ei sen suhteen ollut – ainoastaan harrastusmielessä yleinen mielenkiinto päästä koettamaan millaista on elämä NAIMin vahvistinten äänimaailmassa.

    Kävin NAIMin hakemassa kotiin, pistin sen räkkiin ja virittelin lähes kaikki johdot jo valmiiksi lukuunottamatta kaiutinkaapeleita. Ennen niiden siirtoa Rotelista NAIMiin kuuntelin kuitenkin Sarah Connorin kappaleen From Sarah With Love vielä Rotel A14:lla. Sen jälkeen vaihdoin vasta kaiutinkaapelit kiinni NAIMiin ja kuuntelin heti saman kappaleen silläkin jotta mielessä olisi tuoreena miltä eri vahvistimet kuulostavat.

    NAIM NAIT 5i-2 takaa kuvattuna

    Ero vahvistinten välillä oli helposti huomattavissa (ellei vain ole placebo-efektiä joka tietenkin on mahdolista aina näissä hifijutuissa) sillä NAIMin soundi kuulosti heti lämpimämmältä ja tuntui kuin stereokuva ja erottelevuus olisi parantunut myöskin.

    Rotelissa on omaan makuuni ollut erinomainen ääni, mutta NAIM tuntui heti alusta asti omaan korvaani miellyttävämmältä. En toki varmaksi tiedä miksi, ehkä siksi että se kuulostaa lämpimämmältä tai sitten vain placebo-efektin vuoksi koen sen paremmaksi. Oli miten oli, pääasia on että musiikin kuuntelun nautinto kasvoi vielä entuudestaankin paremmaksi. Nopeasti oli jo selvää että minun ja Rotelin tiet eroavat ja A14 päätyi tori.fi sivustolle myyntiin.

    Toivon mukaan jonakin päivänä vielä vastaan tulee edullisesti käytetty NAIMin CD-soitin jotta pääsisin testaamaan myös sitä. Tällä hetkellä NADin CD-soitin yhdistettynä NAIMin DACiin on ollut hyvä kokemus, mutta mene tiedä vaikka kokemus paranisi eri CD-soittimelta. Jos ei muuten niin ainakin hifiräkki näyttäisi esteettisesti miellyttävämmältä kun kaikki olisivat saman valmistajan laitteita 😀

  • Jo yli 250 elokuvaa nähty tänä vuonna

    Kohtaus elokuvasta The Yards (Charlize Theron)

    Satuin huomaamaan että tämän vuoden puolella on tullut katsottua elokuvia jo yli 250 kappaletta. Muutaman elokuvan olen nähnyt tänä vuonna kahteen otteeseen (mother! sekä Leprechaun) ja muutamat ovat sellaisia jotka olen aikaisemmin jo katsonut, mutta kuitenkin uniikkien elokuvien määrä on noin 250 tietämillä. Koska hyvä rajapyykki on tullut jo ylitettyä näiden määrässä ajattelin kirjoitella hieman yleistä löpinää aiheeseen jollain muotoa liittyen.

    Kävin mielenkiinnosta myös pintapuoleisesti läpi kaikki blogini elokuva-arvostelut ja lisäsin niihin myös tagin joka kertoo minkä vuoden elokuva on kyseessä. Tagia klikkaamalla pääsee sitten myös katsomaan kaikki elokuvat siltä vuodelta jotka olen arvostellut tänne blogiini. Mikäli blogi ei ole kovin tuttu niin tagit löytää jokaisen postauksen lopusta mikäli tageja on. Elokuva-arvosteluissa olen pyrkinyt aina lisäämään pääpiirteittäin edes ohjaajan ja päänäyttelijät joista klikkaamalla pääsee selaamaan myös muita postauksia joissa kyseinen henkilö on tagitettu.

    Tageja pääsee myös selaamaan suoraankin, esimerkiksi linkin https://aleksinblogi.net/wordpress/tag/vuoden-2000-elokuva/ kautta voi käydä katsomassa elokuvia jotka on julkaistu vuonna 2000 ja joista olen tänne arvostelun kirjoittanut.

    Tagien lisäämisen myötä sain myös hieman tilastotietoa tänne kerrottavaksi. Olen kirjoittanut kautta aikojen kaikkein eniten arvosteluita vuonna 2005 julkaistuista elokuvista (11 kappaletta) jonka jälkeen jaetulla toisella sijalla on vuoden 2012 ja 2014 elokuvat (9 kappaletta kummaltakin vuodelta). On hyvä kuitenkin huomata että kaikkia kirjoittamiani elokuva-arvosteluita ei ole vielä tänne julkaistu vaan muutama on jo kirjoitettu valmiiksi ja odottaa julkaisupäivää.

    Kohtaus elokuvasta Dark Floors (Skye Bennett)

    Blogin olemassaolon aikana on julkaistu tähän mennessä 121 elokuva-arvostelua. Ensimmäinen kirjoittamani arvostelu oli elokuvasta The Moth Diaries. Näin jälkeenpäin tuota lukiessa on mielenkiintoista havaita kuinka paljon arvostelut ovat muuttuneet. Ensimmäiset arvostelut eivät myöskään olleet otsikoitu Leffalauantai-alkuisesti vaan ensimmäinen sillä otsikolla kirjoitettu arvostelu oli elokuvasta The Fast And The Furious.

    Tänä vuonna olen antanut useimmiten elokuvalle arvosanaksi joko 5 tai 6 (asteikolla 1-10) sillä kumpiakin on tämän kirjoittamisen aikana 45 kappaletta. Mielenkiintoista on havaita että todennäköisemmin antamani arvosana elokuvalle on hakeutunut aika hyvin noihin lukemiin.

    Tähän saakka nähdyistä filmeistä tänä vuonna eniten olen katsonut elokuvia joissa päätähtenä on Jennifer Aniston (21 elokuvaa), James Franco (9 elokuvaa), Willem Dafoe (7 elokuvaa) ja J. K. Simmons (7 elokuvaa). Eniten olen nähnyt elokuvia joiden ohjaajana on ollut Steven Spielberg tai Todd Phillips joista kummaltakin olen nähnyt 4 elokuvaa.

    Todennäköisin elokuvan katsomispäivä on ollut sunnuntai (50 elokuvaa), toiseksi todennäköisin lauantai (47 elokuvaa) ja vähiten todennäköinen päivä on torstai (23 elokuvaa).

    Mielenkiinnolla jään seuraamaan mitä vuoden loppuvaiheille elokuvien katselun joukkoon mahtuu 🙂