Löfbergs Kharisma on ruotsalaisen Löfbergsin paahtimon tummaa kahvia jonka paahtoasteeksi on ilmoitettu 4. Valmistajan sivun mukaan täyteläisyys on 4 ja hapokkuus 2. Lisää kahvin tietoja voi käydä katsomassa heidän sivuiltaan klikkaamalla tästä.
Paketin kyljessä on ilmoitettu että pavut ovat 100 % arabicaa. Nettisivujen tietojen mukaan pavut tulevat Brasiliasta, Kolubmiasta, Keski-Amerikasta, Itä-Afrikasta sekä Kakkois-Aasiasta.
Tumman paahdon ystäville Kharisma on miellyttävän makuinen kahvi, sillä tummuudestaan huolimatta siinä ei ole useassa tummassa kahvissa olevaa suhteettoman väkevää jälkimakua. Toki tässäkin jälkimaku esiin nousee kulauksen jälkeen, mutta se ei kuitenkaan kuivata suuta niin paljoa kuin monet muut tummat kahvit joita on tullut maisteltua.
Pidän myös tämän kahvin pehmeydestä. Se on helposti lähestyttävä eikä tarpeettoman terävä, mutta kuitenkin sen tumma paahteisuus nousee hyvin esiin.
Kokonaisuutena varsin kelvollinen kahvi jo entuudestaan tummiin kahveihin tottuneille, muille voimakas maku voi olla hieman haasteellinen.
Kuten jo hitaammatikin ovat kenties kerenneet havaitsemaan on helmikuu saapunut ja tammikuu on enää vain muisto menneestä mielen syvissä sopukoiossa. Blogilleni tavalliseen tapaan on aika tehdä lyhyt kuukausikatsaus viime kuukauden tapahtumiin yleisellä tasolla.
Tammikuu oli tavallinen perus jees kuukausi, mitä nyt sääolosuhteet ovat olleet kaikkea muuta. Vettä on tullut paljon ja lumesta ei ole ollut juuri tietoakaan yksittäisiä lumipyryjä lukuunottamatta. Positiivisesti ajatellen eipä ole joutunut kuitenkaan auton lasejakaan skraappailemaan kovin usein 😀
Töissä tuli käytyä, uutta tuli opittua ja tulipa loppukuusta hieman pienimuotoisesti koodailtuakin. Lisäksi kotona tuli verkon infrastruktuuria päiviteltyä joten niistä sitten kirjoitan joskus erillisen postauksen kunhan saan aikaiseksi.
Töiden lisäksi elämään mahtui muutakin, eli kavereita tuli nähtyä normaaliin tapaan ja saimme vihdoin yhden kaverini videon editoitua valmiiksi (lue täältä postaus aiheesta). Muuten en kerennyt tai saanut videoeditointijuttuja tehtyä, mutta muutamat käsikirjoitukset sain kirjoiteltua jo valmiiksi kuitenkin odottamaan kuvakäsikirjoituksia ja tekemistä. Videoharrastus siis jatkuu yhä vain.
Kävin Machinae Supremacyn keikalla
Elokuvia tuli katsottua viime kuussa 23, joten hieman on jäänyt aikaa kaiken muun ohella myös leffojen katsomiselle. Ilahduttavasti loppukuun puolella kerkesin aikaa jättämään myös PC-pelaamisellekin, useampana iltana tuli pelailtua useita tunteja. Mukavan rentoa puuhaa.
Kuun alussa oli myös keikoilla käyntiä. Kävin katsomassa Machinae Supremacyn ja samalla tuli hieman nähtyä lämppärinä ollutta Somehow Jotakin. Kuvia Machinae Supremacyn keikasta löytää täältä ja Somehow Jon keikasta löytää täältä.
Mitään suurta ja mullistavaa elämässä ei tapahtunut, tavallista pönöttämistä siis on ollut arki. Seuraavan levyn materiaalien äänitykset ovat edenneet ja lähipäivinä niitä on tarkoitus jatkaa joten jospa Q1:llä saa levyn vihdoin valmiiksi ja Spotifyyn/iTunesiin ja muihin vastaaviin.
Desperate measures (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Piinaavat hetket on vuonna 1998 ensi-iltansa saanut rikostoiminta/draamaelokuva jonka on ohjannut Barbet Schroeder. Pääosarooleissa nähdään Michael Keaton ja Andy Garcia.
Juonikuvio kertoo San Franciscon poliisina toimivasta Frank Connorista (Andy Garcia) jonka yhdeksänvuotiaalla pojallaan on syöpä, joten kuten jokainen hyvä isä tekisi niin myös hän haluaa pelastaa poikansa kuolemalta. Poikansa pelastamisessa tarvittaisiin oikeanlaista luuydintä jollaista löytyy ainoastaan Peter McCabelta (Michael Keaton), mieheltä joka kuitenkin istuu parhaillaan vankilassa tapoista.
Frank ja Peter pääsevät keskusteluissaan sopimukseen josta kumpikin osapuoli hyötyisi. Peter antaa luuydintään Frankin pojan pelastamiseen ja hän itse saa vastapalveluksena vankilassa paremmat oltavat. Sopimus vaikuttaa hyvältä mutta kuten tämänkaltaisessa elokuvassa odotettua on, sopimukset on tehty rikottaviksi ja pian vaarallista rikollista ollaan ottamassa kiinni poliisivoimien toimesta uudemman kerran.
Frank Connor (Andy Garcia)
DVD-levyn kansitaiteen ja takakannen lyhyen kuvauksen perusteella syntyi mielikuva suoravaiivaisesta toimintaelokuvasta eivätkä ennakko-odotukset johtaneet harhaan. Desperate Measures on helposti lähestyttävä kepeän viihteellinen toimintaelokuva jossa on lajityyppinsä ominaispiirteet niin hyvässä kuin pahassakin – riippuen siis siitä mistä katsoja sattuu pitämään.
Tarinassa on poliisi joka on valmis joustamaan lain noudattamisesta tilanteen niin vaatiessa, siinä on vaarallinen rikollinen joka yksin näyttää koko poliisivoimille kuka tätä sirkusta pyörittää ja kokonaisuuden sinetöi ennalta-arvattava tai vähintäänkin pääpiirteiltään ennalta-arvattava loppu. Itseäni onneksi nämä kliseisyydet eivät häirinneet tämän elokuvan tapauksessa sillä kokonaisuus oli mukavan kepeä ja viihdyttävä.
Pidin elokuvan ohjauksessa siitä että se ei turvautunut yleisiin mutta siitäkin huolimatta typeriin suhteettoman nopeisiin ja sekaviin leikkauksiin ja huojuviin kameratyöskentelyihin joka tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus aivan liian monen elokuvan tapauksessa.
Kokonaisuutena Desperate Measures on genressään viihdyttävä tapaus niihin hetkiin jolloin tekee mieli rojahtaa sohvalle, nostaa jalat pöydälle ja jättää aivot narikkaan muutamaksi tunniksi. Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta kyllä siitä viihdearvoa irti sai koko rahan edestä.
Birra Morena Oro on italialaisen Birra Morenan panimon lager. Vahvuutta sillä on 5.2 %. Harmillisesti muita tietoja oluesta en sitten löytänytkään ainakaan kotimaisella kielellä tai lontooksi joten tarkempia tietoja etsivä joutuu turvautumaan hakukoneiden pariin paremmalla menestyksellä.
Oluen tuoksussa on monien tsekkiläisten lagereiden tunnelmaa ja sokkona olisin väittänytkin olutta sen vuoksi tsekkiläiseksi. Vaahtoaminen on kevyen maltillista ja tuoppiin kaataminen käy vaivattomasti. Pinnalle muodostunut vähäinen vaahto katoaa myös pian pois. Väriltään olut on kuparinkeltaista.
Suutuntuma on puolitäyteläinen. Maku on raikas, hedelmäinen ja sitruksinen. Hetken suussa pidettyä maun vivahteet nousevat selkeämmin ja miellyttävämmin esiin. Omaan makuuni tämä on lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistuna erinomainen olut, eli sellainen että tätä tulee kyllä toisenkin kerran kaupasta kotiin kannettua jos haluan Budvarille vaihtoehdon mutta kuitenkin samanalaisella fiiliksellä.
Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin mm. Nirvana – Heart-shaped box tai Alice in Chains – Man in the box.
Viime viikon maanantaina sain hankittua työpaikan kuntosalille lätkän jolla pääsen käymään salilla. Koska salille pääsy vaatii asianmukaisia kenkiä kävin lauantaina kirkon jälkeen Intersportista etsimässä töppöset joilla salille saa mennä pyöriskelemään ja tekemään myös treenejä siinä sivussa jos pelkkä pyöriskely tuntuu muuten turhalta ja merkityksettömältä.
Ajatuksena oli etsiä edulliset kengät että edes pääsen menemään salille. Jos salilla innostuu käymään enemmänkin näkee kuitenkin vasta ajan kanssa minkälaisia liikkeitä tekee ja minkälaisia ominaisuuksia kengillä olisi hyvä olla joten hillittömiä summia ei kannattanut sijoittaa.
Ilahduttavaa kyllä Niken poistomalli oli edulliseen hintaan myynnissä joten 40 eurolla sai kengät liikkeestä kantaa pihalle. Tämä jos mikä oli erinomaista, sillä tähän mennessä parhaat kengät joita olen omistanut ovat olleet Nikejä (jotka ovat käytössäni pääasiallisena ulkokenkänäkin) joten hyvä ajankohta sattui kaupoilla käynnissä olemaan alennuksen osalta.
Viime sunnuntaina sitten kävin illalla muiden menojeni jälkeen tutustumassa työpaikan saliin. Sali oli monipuolinen ja laitteita löytyi vähän joka lähtöön, mutta koetin ainoastaan muutamaa. Testailin juoksumattoa ja kuntopyörää, muuten kyykkäilin kahvakuulat kädessä ja enimmäkseen hypin hyppynarulla. Säkkiä olisi tehnyt mieli piekseä, mutta valitettavasti nyrkkeilyhanskoja ei salilla ollut. Täytynee käydä ostamassa jokin päivä urheiluliikkeestä jonkinmoiset niin pääsee nyrkkeilysäkin kimppuun.
Nopeasti tuli huomattua että hyppynarulla hyppely oli aivan uskomaton tappolaji tällä kunnolla jo muutaman minuutin jälkeen. Lisäksi sai samalla havaita että hyppynarulla hyppely vaatii myös jonkinlaista koordinaatiotakin kehitettäväksi kunnon lisäksi, sillä parhaana sarjana sain hypittyä varmaankin alle 30 pyöräytystä. Jotenkin vain rytmi meni sekaisin ja naru tökkäsi jalkoihin.
Ensimmäisellä salikerralla oli kestoa luultavasti noin 30 minuuttia joten mitenkään pitkän kaavan kautta ei tullut lähdettyä. On parempi lähteä maltillisesti kehittämään salikäyntikulttuuria kuin täysillä ja veri suussa jotta motivaatio ei lopu heti ensimmäisen viikon jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa!
