Musamaanantait – yleistä höpinää
Jotain aikoja takaperin eräs kaverini ehdotti että olisi kiinnostavaa lukea musiikkilevyistä jotka itselleni on ollut jollain tapaa tärkeitä tai merkityksellisiä. Tästä ajatus jäi itämään ja ajattelin että tämähän voisi olla ihan mukava idea kirjoitella näistä sillä samalla saisi itsekin muisteltua mitä kaikkea sitä on vuosien mittaan tullut kuunneltua ja diggailtua kovasti.
Päätin kuitenkin kirjoittaa näistä levyistä siten että en kirjoita pelkästään niistä jotka on olleet jostain syystä vuosia sitten tärkeitä, koska rajanveto menisi turhankin vaikeaksi toisinaan – onko levy jonka ostin 6 kk sitten laskettava merkittäväksi levyksi jos olen luukuttanut sitä läpi kymmeniä kertoja, vai pitääkö vuosia olla kulunut ennen kuin levy voi saavuttaa tietyn statuksen. Päädyin lopulta lopputulemaan että kirjoitan kaikista niistä levyistä joilla on jostain syystä itselle paikka omassa musiikinkuuntelun historiassa siten että se on säväyttänyt ja jättänyt jäljen syystä tai toisesta, olipa se syy sitten mikä tahansa.
Samoilta artisteilta luultavasti tulee moniakin levyjä, mutta en kuitenkaan peräkkäisinä viikkoina ainakaan tule saman artistin levyistä kirjoittamaan. Levyt joista kirjoitan tulevat täysin satunnaisessa järjestyksessä lukuunottamatta tätä ensimmäistä postausta.
Nirvana: From the muddy banks of Wishkah
Olisi suhteellisen häpeällistä olla aloittamatta tätä Nirvanan albumilla From the muddy banks of Wishkah johon liittyy hyviä muistoja erinomaisen musiikin lisäksi. Kyseessä on amerikkalaisen Nirvana-yhtyeen live-tallenne vuodelta 1996 eli ajalta Kurt Cobainin itsemurhan jälkeen. Levylle on kerätty livebiisejä vuosien 1989-1994 väliltä ja mukana on tietenkin myös klassikko Smells like teen spirit monien muiden tuttujen hittien lisäksi.
Tärkeäksi ja merkitykselliseksi tämän albumin tekee itselleni sen vaikutus musiikkimakuni muovautumisessa ja tietenkin muistoista vuosien varrelta. Olin muistini mukaan yläasteella, seitsemännen ja kahdeksannen luokan välisenä kesänä eli elettiin vuotta 1998 tai 1999 kun ensimmäistä kertaa tästä kuulin. Oli kesälomat ja serkkupoika oli kyläilemässä meillä ja hänen kanssa kävimme silloisen kotipaikkani läheisellä kylällä Pyhäselän Hammaslahdessa kirjastolla kuuntelemassa musiikkia. Kuuntelin itse muistaakseni jotain Dingon levyä kun serkkuni kuunteli tätä levyä ja aina välillä kuuntelin hänen kuulokkeistaan tätä kun hän sitä kehui.
Tällöin vielä en tätä tarkemmin kuunnellut, mutta myöhemmin yksin kirjastolla käydessäni jäin tätä kuuntelemaan ja sieltä sitten Nirvana matkaan tarttui.
Tähän levyyn liittyy myös hienoja muistoja yläasteen ajoilta. Pidimme toisinaan päivän viimeisiä tunteja yhteen jolloin pääsimme lähtemään aikaisemmin. Näinä päivinä aina toisinaan tuli sännättyä suoraan kirjastolle kuuntelemaan tätä levyä ja siinä sopivasti kerkesi kuuntelemaan levyä yleensä Smells like teen spirit -kappaleeseen asti jonka jälkeen piti jo kuulokkeet palauttaa kirjaston virkailijalle ja juosta bussipysäkille jotta kerkeää omaan bussiin eikä joudu odottamaan tuntia seuraavaa.
From the muddy banks of Wishkah on hieno levy joka potkii itselleni yhä edelleen tänäkin päivänä. Parhaillaan samalla kun tätä kirjoitan soi tämä levy taustalla ja kappaleena pyörii juuri nyt Aneurysm ja yhä vain kappale ja koko tämä levy saa jalan vipattamaan ja nostattaa hyvän fiiliksen.
Cobainin sydäntäriipaisevat tulkinnat, nuoruuden into sekä aggressio joka välittyy tältä levyltä on jotain mitä on vaikeaa löytää mistään muualta. Yhdistettynä nämä elementit häpeilemätömän tarttuviin kappaleisiin on tässä levyssä kaikki täydellisyyden ainekset.
Koska näistä kappaleista ei monestakaan ole musiikkivideoita pistän tähän kuitenkin linkin YouTubesta kappaleeseen Smells like teen spirit josta pääsee Nirvanan livevetojen tunnelmia hakemaan.
https://youtu.be/QlWVZjL9WD4
