Ifolorilta on edullista tilata isompiakin pinoja kuvia. Pinossa on viime kuussa otetuista kuvista tehty tilaus.
Olen suunilleen vuoden ajan pitänyt tapanani vaihtaa jääkaappini oveen aina uudet valokuvat kerran kuukaudessa siten että edellisen kuukauden kuvia on aina jääkaapin ovessa seuraavien kuvien vaihtoon saakka.
Aikaisemmin olen tulostanut valokuvia kotonani Canon Pixma Pro 10s -tulostimella (sitä ennen Canon Pixma Pro 100s -tulostimella, lue täältä) mutta parin viime kuukauden ajan olen alkanut tilaamaan isomman määrän kuvia kerralla suoraan Ifolorilta.
Jääkaapin oveen mahtuu 27 kpl kymppikuvia – 15 pystykuvaa ja 12 vaakakuvaa joten mistään kovin suurista määristä kuvia ei ole kyse. Kuitenkin pidän valokuvien ottamisesta ja olen huomannut että paperinen kuva on vain niin paljon mukavampi käpisteltävä kuin tietokoneella verkkolevyllä pyörivät kuvat joten päätin testata Ifolorin kuvapalvelun kuvien laatua. Miksi suotta tulostaa vain 27 kuvaa kuukaudessa kun kerralla voi tilata reilusti yli satakin kuvaa huokeaan hintaan.
Nyt olen muutaman kerran kuvia sieltä tilannut ja olen tullut tulokseen että laatu on ollut omaan käyttööni sopiva ja hintakin on todella edullinen. Normaalisti Ifolorilla kymppikuvat on 0,18 snt ja tarjouksessa useasti 0,09 senttiä per kuva joten kotona tulostamalla ei oikein pääse näin huokeisiin tulostuskustannuksiin kun helposti edullisimmatkin tulostuspaperit jo maksavat sen mitä Ifolorin kuvat. Tulostaessa paperin lisäksi tietenkin menee vielä rahaa musteisiin, joten isompia kuvamääriä tulostettaessa taloudellisesti on ollut merkittävästi järkevämpää tilata kuvat kotiin kannettuna kuin itse niitä printtailla.
Kotona printtaamisessa isoina etuina on tietenkin se että voin valita millaiselle tulostuspaperille kuvani tulostan ja se että saan kuvat heti katsottavaksi. Ifolorin paperi on merkittävästi ohuempaa kuin monet paperit joita itse olen kotonani käyttänyt, mutta kuitenkin sellaista että siinä ei ole ollut mitään suurempaa valittamista. Ainoa mikä voisi olla parempaa olisi se että kuvat eivät “kaareutuisi” hieman sisäänpäin, mutta jos kuvia pitää albumeissa niin tätä ongelmaa tuskin tulee. Tällä hetkellä kuvani ovat valokuvalaatikossa (lue täältä) ja nyt kun olen innostunut kuvia tilaamaan isompia määriä laitoin myös kaksi uutta laatikkoa tilaukseen.
Ifolorin käyttämä paperi (ainakin vajaa kaksi vuotta sitten kun asiakaspalvelusta sitä kysyin) on Fujin Crystall Archive paperia (13-koko: Crystall Archive Supreme) joten uskoisin että kuvat ovat vielä vuosikymmenienkin päästä ainakin paperinsa osalta kunnossa.
Kokonaisuutena olen ollut tyytyväinen kuvien ja paperin laatuun. Laatu yhdistettynä sopivaan hintaan on luultavaa että jatkossakin tulen tekemään joka kuukausi tilauksen edellisen kuukauden valituista kuvista, koska paperikuva on jotain mikä tuottaa paljon enemmän iloa kuin yksikään tietokoneen syövereissä pyörivä kuva. Viime kuun puolelta kehitykseen meni 330 kpl, joten saapa nähdä kuinka paljon ensi kuussa uusia kuvia löytää tiensä paperille 🙂
Koska tässäkin tekstissä on positiivista tekstiä jostain firmasta ja tuotteesta, on hyvä vielä mainita loppuun että tämä teksti ei ole Ifolorin tai kenenkään muunkaan sponsoroima, joten aivan omilla rahoilla olen täältä kaikki tilaukseni tehnyt 🙂
Viikonloppuna havahduin huomaamaan että autoni tuulilasinpyyhkijästä on tullut onneton ja toimivuus alkoi jo kääntymään negatiivisen puolelle – pyyhkiessä vettä pois levitti pyyhkijänsulka ainoastaan veden leveämmälle alueelle jättäen pyyhkimisen jälkeen vain huonomman näkyvyyden. Kuten arvata saattaa ei se kovin hyväksi ole liikenteessä joten asia tarvitsi pikaista korjaamisliikettä.
Onnena onnettomuudessa sain vänkärin puoleisen tuulilasin pyyhkijän napattua irti ja laitettua sen kuljettajan puolelle. Näkyvyys parantui samantien. Lähelläni on kuitenkin Neste josta kävin kyselemässä josko sieltä löytyisi sopivaa pyyhkijänsulkaa jotta saan molemmalle puolelle hyvän näkyvyyden. Onneksi sieltä löytyi oikeanlaisen sulka ja pääsin irroittamaan kuskin puolelle laittamani ehjän sulan takaisin vänkärin puolelle ja kuljettajan puolelle sitten tuli uusi tuliterä Bosch Twin 450 U.
En tiedä onko näissä yhtään mitään eroa edullisen ja merkkituotteen välillä, mutta ainakin tällä tuntui pyyhkiminen käyvän hyvin. Muutenkin tämän hintaluokan tuotteessa (olikohan 13 euroa) ei paljon tule tunnetta että hirveästi tarvetta olisi saada säästettyä, joten nyt on uusi tuliterä pyyhkijänsulka käytössä kuljettajan puolella ja vanha toimiva yhä vänkärin puolella.
Ilahduttavaa kyllä, Mini Cooperissa on ainakin tässä 2002 mallissa tämä helposti kiinnitettävissä oleva osa. Muistan joskus vuonna nakki ja kirves kun Nissan Micraan tai johonkin muuhun omistamaani autoon koetin vaihtaa sulkaa ja sen kanssa sai tapella parikymmentä minuuttia ilman että sulkaa edes sai paikalleen. Tämän napsauttaminen paikalleen oli kuitenkin helppoa ja vaivatonta eikä tätä tarvinnut minuuttia tai paria kauempaa ihmetellä kun sen sain paikalleen.
Jake Doylen roolissa lapsuuden roolissa nähdään Winslow Fegley
8-bit Christmas (IMDB) on vuonna 2021 julkaistu koko perheen komedia. Sen on ohjannut Michael Dowse ja sen pääosarooleissa nähdään Winslow Fegley, Steve Zahn, Bellaluna Resnick, Sophie Reid-Gantzert sekä Neil Patrick Harris.
Aikuiseksi kasvaneella Jake Doylellä (Neil Patrick Harris) on tytär Annie (Sophie Reid-Gantzert) joka haluaisi kovasti saada jo oman matkapuhelimen. Mummolassa ollessaan 8-bittisen Nintendon ääressä Jake alkaa kertomaan hänelle tarinaa kuinka hän sai tuon kyseisen Nintendon jota hän niin kovasti halusi lapsena ollessaan. Elokuva hyppää aikaan Jaken nuoruuteen ja pääosin tarinaa kuljetetaan nuoren Jaken (Winslow Fegley) näkökulman kautta. Isänsä tarinan kautta Annie ymmärtää että aina kaikkea ei saa mitä haluaisi, mutta samalla hän ja isänsä ymmärtää tarinan suuremman merkityksen.
Jake Doyle aikuisena (Neil Patrick Harris)
Oman ikäpolveni ihmisille 8-bittinen Nintendo on tavalla tai toisella kuulunut osaksi omaa lapsuutta – joko itse omistaen tai vähintäänkin välillisesti jonkin lähipiiriinsä kuuluvan ihmisen omistana – ja sitä kautta se on osa oman ikäluokkani sukupolvikokemusta aivan siinä missä Beatles, Elvis, hippiaate tai kuukävely ovat olleet osana aiempien ikäluokkien sukupolvikokemusta. Tätä taustaa vasten tarinassa on kyllä jotain kosketuspintaa josta voi jollain tapaa tarrata kiinni, mutta harmillisesti kosketuspinta jää kuitenkin liukkaaksi kuin öljytty hylje eikä ote pysy kiinni oikein missään kohtaa kunnolla.
Tarina itsessään on kohtalaisen tavallinen mutta silti toimiva. Eletään 80-lukua ja on monia lapsia jotka himoitsevat 8-bittistä Nintendoa päästyään sen vetovoiman vaikutuspiiriin ja jotka himoitsevat monien muiden tavoin tuota pelikonsolien ja digitaalisen maailman mullistanutta laitetta ja ovat valmiita tekemään paljon töitä jotta saisivat sellaisen myös itselleen. Oikean elämän tavoin tässä elokuvassakaan ei kovakaan työ ei aina tuota tulosta vaan maali karkaa aina vain kauemmaksi ja kauemmaksi – toisinaan tavoitetta ollaan lähempänä, toisinaan kauempana mutta kokonaisuutena päämäärä pysyy silti kirkkaana ja tavoittelemisen arvoisena.
Vaikka tarinan keskiö onkin lapsuudessa halutun asian saavuttamisessa ja kaikissa vastoinkäymisissä mitä sen tielle on tullut on omasta näkökulmastani katsoen kuitenkin syvempi merkitys siinä kuinka tärkeää on nähdä kaikki se mitä meillä jo on eikä ainoastaan sitä mitä meillä ei vielä ole.
Kokonaisuutena 8-bit Christmas on keskinkertainen elokuva. Siinä on kyllä tarina joka on toimiva ja sen tarinan syvempikin merkitys on toimiva, mutta kokonaisuus jättää silti toivomisen varaa. Se ei missään vaiheessa pääse kunnolla lentoon eikä se missään vaiheessa erityisemmin iske. Ei se tylsäkään ole, mutta tällaisenaan se jää keskinkertaisten tusinaelokuvien laariin.
Teerenpeli-panimon Pohjoiskaarre on 4,4 % vahvuinen pale ale. Sen väri on 10 EBC, katkeroita siinä on 35 EBU ja kantavierrettä 11,2. Olutta löytyi ainakin Vantaan Koivukylän Citymarketista. Lisää oluesta löytää tietoja Teerenpelin sivuilta (katso täältä).
Pullon etiketti on tyylikäs ja tuo ainakin itselleni mieleen Gallen-Kallelan maalaukset jostain syystä. Olut tuoksuu raikkaalle ja sitruksiselle niin pullossa kuin tuopissakin. Tuoppiin kaataminen ottaa aikansa sillä vaahtoaminen on runsasta ja sen kanssa saa olla maltillinen jotta ei ylitse tuopin onnistu kaatamaan.
Väri on kullankeltainen ja olemukseltaan hivenen samea. Suuntuma on keskitäyteläinen ja sopivasti pistävää sorttia. Maussa on raikkkautta ja sitruksisuutta ja se on aavistuksen kuivahko. Tasapainoinen kokemus ja omaan makuuni toimiva olut.
Musiikkina tämän kanssa menee hyvin kansanmusiikki, mm. Sanni Halla – Nuku nuku nurmilintu tai Tallari – O Kriste, Kunnian Kuningas.
Tällä kertaa poikkeuksellisesti jaan postaukseen liittyen YouTube-videon joka on otsikoitu nimellä Ratkaiseva hetki eli video on suomeksi tekstitetty. Itse en ole tämän videoon ja sen tekemiseen ollut millään muotoa osallisena, mutta haluan sen jakaa tänne sillä se käsittelee aihetta jota itse pidän erittäin tärkeänä.
Luultavaa toki on että tämä ei paljoa katsomisia kerää, mutta toivottavasti joku edes tämän videon katsoo ja jää miettimän onko tämä nykyinen kehityksen suunta todella sellainen mihin yhteiskunnan halutaan antaa luisuvan.
Niille jotka eivät videota jaksa katsoa vaan haluvat tietää mistä siinä suunilleen edes kerrotaan niin sanottakoon lyhyesti tiivistäen että video käsittelee nykyistä yhteiskunnan tilaa monessa eri maassa, koronapassia ja sen luomia uhkakuvia jotka ovat merkittävästi suuremmat kuin ainoastaan tässä nykyhetkessä olevat pandemian luomat uhkat.
Lyhyesti sanoen uhkana on se, että koronapassin varjolla länsimaihin tuodaan askel kerrallaan totalitäärinen valvontayhteiskunta ja samankaltainen sosiaalisen pisteytyksen järjestelmä mitä Kiinassakin on missä kansalaisten oikeuksia rajataan milloin milläkin tavoin valtion toimesta (tai ainakin näin meille on länsimaissa median kautta annettu ymmärtää).
Mikäli annamme tämänkaltaisen valvontayhteiskunnan ensiaskeleen – tai pitäisikö oikeamminkin sanoa jo seuraavan askeleen – saada suuren jalansijan yhteiskunnassamme on vaarana että kansalaisten kaikki mahdollisuudet vapauteen ja yksityisyyteen kuolevat mikäli yksilö haluaa jatkossakin olla osallisena yhteiskunnan toimintaa.
Miksi itse tämän videon haluan jakaa
Ne ketkä itseni tietävät elävässä elämässä tai ovat jonkin verran tätä blogia lukeneet saattavat tietää että olen kiinnostunut joissain määrin tietoturvasta ja digitaalisen maailman mahdollistamista uhkakuvista. Koronapassi on asia jota vastustan täysin jo sen nykyisessä muodossa ja vielä enemmän vastustan sitä että sen käyttöä aiotaan laajentaa.
Vastustamisessa merkittävää ei ole se saako passin tällä hetkellä rokotteita vastaan, negatiivista testitulosta vastaan tai yleensä mitä tahansa muutakaan vastaan tulevaisuudessa. Ongelma on lähtökohtaisesti jo siinä että tämänkaltaista järjestelmää on rakennettu, otettu käyttöön ja aiotaan laajentaa. Mikäli tämänkaltaisen järjestelmän annetaan jäädä osaksi länsimaalaista yhteiskuntaa on mahdollisuudet sen väärinkäytöksille aivan liian suuret, sillä ei ole minkäänlaisia takuita siitä että mitkään rajoitukset tulisivat jatkossa ainakaan poistumaan.
Koronapassi tai mikä tahansa muukaan isossa mittakaavassa yhteiskuntaan integroitava kansalaisten oikeuksia ja vapauksia rajoittava järjestelmä on vaaraksi koko länsimaalaiselle vapaudelle. Mikäli tällä hetkellä se sitä ei kaikkien mielestä ole, se ei tarkoita sitä että se ei sitä olisi jatkossa myös monen muunkin mielestä.
Vapaus ja yksityisyys sellaisena kuin länsimaissa kasvaneina ne tunnemme ovat aikaisempien sukupolvien uhrauksilla saavutettuja etuoikeuksia ja itseisarvoja yksilön elämässä ja niiden kuuluu sellaisina jatkossakin pysyä. Ihmisellä on lähtökohtaisesti oltava vapaus kulkea, käydä ostoksilla, matkustaa eri paikkoihin, oikeus ilmaista mielipiteitään ja ajatuksiaan ilman pelkoa siitä että hänen oikeuksiaan elämään rajoitetaan valtiovallan toimesta mielivaltaisin perustein.
Perusteita oikeuksien rajaamisella voi olla jatkossa aivan mitä vain mikäli tämänkaltainen yhteiskunnallinen kehitys jatkuu. Se että tällä hetkellä ihmisiä rajoitetaan rokotteiden ottamisen vuoksi on jo itsessään erittäin vaarallinen asia, mutta tämä valitettavasti ei kovin suurta vastustusta aiheuta monissa sillä asia ei monen elämää kosketa.
Jo kerran sosiaalisesti normaaleiksi hyväksyttyjä rajoitustoimia on helppoa lisätä koskettamaan jälleen uutta tarpeeksi pientä joukkoa ihmisiä, eikä sekään luultavasti tule saamaan laajamittaista vastustamista mikäli seuraavakin ryhmä jonka oikeuksia otetaan pois on tarpeeksi pieni. Tämänkaltaisessa suuntauksessa vaarana on se, että askel kerrallaan ryhmien määrä joilta oikeuksia on otettu pois kasvaa aina siihen saakka kunnes juuri kukaan ei ole enää sellainen keneltä oikeudet ei jo olisi otettu pois. Ainoastaan ne, jotka noudattavat kaikkia valtion luomia säädöksiä ja rajoituksia ovat lähtökohtaisesti turvassa – olipa säännökset miten järkeviä tai järjettömiä tahansa.
Nykyteknololgian luomat mahdollisuudet yhdistettynä koronapassiin ovat vaarallinen yhtälö
Jokainen varmaankin on jo huomannut ainakin jossain määrin että nykyteknologia on todella kehittynyttä eikä kehityksen hidastumisella näyttäisi olevan kovin suuria esteitä ellei satunnaisia raaka-ainepulia ilmene tai yhteiskunnallisesti tapahdu jotain merkittävää kriisiä joka vaarantaa kehityksen.
Pilvipalveluiden tarjoamien mahdollisuuksien myötä tietojärjestelmien vikasietoisuudet voidaan saada maailmanlaajuisesti todella hyväksi mikäli rahaa laitetaan tarpeeksi ympäristön pystyttämiseen, tietoverkkoihin liitettyjen koneiden konetehot on kasvaneet merkittävästi jonka vuoksi monimutkaisempien järjestelmien kehittäminen on aikaisempaa realistisempaa. Myöskin suurien datamäärien tallentaminen vuosikymmeniksi ja jopa vuosisadoiksi ei ole enää mitään tieteiskirjallisuutta vaan aivan todellista nykypäivää.
Teknologia itsessään on neutraali asia eikä sillä ole moraalia ja sitä voidaan käyttää katsantokannasta riippuen niin hyvään kuin pahaankin. Yhdysvaltalaisen tunnetun tietovuotajan Edward Snowdenin paljastukset ovat tuoneet kansalaisten tietoisuuteen jo vuosia sitten sen kuinka paljon eri käyttäjistä kerätään erilaista dataa. Nykyisen teknologian suomien mahdollisuuksien myötä tätä kerättyä dataa voidaan käyttää jatkossa merkittävästi laajempien analyysien tekemiseen jokaisesta yksilöstä josta kerätään tietoja.
Monet yksittäiset isomman ja monipuolisemman datan lähteet kuten Facebook, Google, Microsoft, Amazon jne. ovat itsessään jo paikkoja joiden datojen perusteella käyttäjästä voidaan luoda tarkanlaisia profiileita heidän itsensä syöttämän datan perusteella, mutta myöskin heidän ystäviensä syöttämien datojen perusteella, esim. jos toinen henkilö merkitsee toisen kuvassa olevan henkilön kuvaan on algoritmien helppoa luoda linkityksiä eri henkilöiden välillä. Kehittyneet kasvojen tunnistamiset tekniikan avulla lisäksi auttaa linkittämään henkilöitä toisiinsa riippumatta siitä onko käyttäjät itse merkinneet kuka kuvassa on.
Aina vain tarkemmaksi profiili voidaan kuitenkin luoda mikäli eri lähteistä kerätyt datat yhdistetään keskenään. Tietoja joita meistä kerätään voivat olla mm. missä kaupassa käyt, mitä reittejä mieluiten autolla kuljet, kuinka usein käytät julkista liikennettä ja mistä minne silloin kuljet, keiden ihmisten seurassa liikut, monestako moneen olet matkapuhelimen äärellä, minkälaisia harrastuksia harrastat, millaisilla internetsivustoilla vierailet jne. Dataa kerätään hyvin monissa eri paikoissa ja näistä saadaan rakennettua laajamittaisia käyttäjäprofiileja.
Laajat käyttäjäprofiilit yhdistettynä kansalaisten vapauksia kulkea ja liikkua rajoittavaan koronapassiin on huolestuttava kehityssuunta. Entä jos hallitus jossain vaiheessa syystä tai toisesta kokee että rokottamattomien lisäksi uhkana yhteiskunnalle ovat myös ne ihmiset jotka kirjoittavat esimerkiksi tämänkaltaisia tekstejä joilla on tarkoitus saada ihmisiä miettimään kehityksen suuntaa? Entä jos uhkakuvana turvallisuudelle jatkossa nähdäänkin ihmiset jotka epäilevät hallituksen toimia muutenkin? On mahdollista että jatkossa uhkakuvana nähdään myös ihmiset jotka ostavat epäterveellisiä ruokia eivätkä syö lautasmallin mukaisia aterioita (ainakaan ostotottomuksiensa perusteella luodun profiilin kautta arvioituna), koska hekin ovat vaarassa olla kuormittamassa jatkuvasti äärirajoilla olevaa sairaalan henkilökuntaa?
Tietenkin kaikki tässä esittämäni skenaariot ovat uhkakuvia siitä mitä voisi tapahtua, eikä ole mitään takeita siitä että asiat automaattisesti tulisivat menemään näin. Monesti tämänkaltaista kaltevan pinnan argumentaatiota (lue täältä) vastaan kritisoidaan (käsittääkseni) siksi, että nämä ovat vain teoreettisia uhkia jonka vuoksi ei pidä luoda turhan pitkälle meneviä tulevaisuuden uhkakuvien maalauksia.
On kuitenkin hyvä muistaa että monet asiat joita vielä kaksi vuotta sitten ei moni olisi ollut valmis uskomaan osaksi länsimaalaista yhteiskuntaa on nyt arkipäivää – rokotepassia ei pitänyt tulla tai jos piti niin ainoastaan todella rajoitetusti mutta pian ääni kellossa päättäjillä muuttui ja käytön laajentamista alettiin ajamaan monella eri osa-alueella. Parhaillaan keskusteluita käydään siitä että työpaikoilla olisi oltava rokotepassi jos aikoo töihin päästä lainkaan hoitoalalla, mutta myös muita aloja halutaan laajentaa mitä asia koskettaisi. Eikö tämäkin ollut juuri sitä kaltevan pinnan argumentaatiota että näin ei tulisi käymään, mutta kuitenkin kävi? Onko meillä minkäänlaista realistista syytä uskoa että näin ei voisi jatkossakin tulla käymään monien muidenkin kaltevan pinnan argumentaation kautta nähtyjen uhkakuvien kohdalla?
Havainnointia ilman panikointia
Vaikka uhkakuvat siitä mihin yhteiskunta voi kehittyä ovat huolestuttavat, on hyvä muistaa että pelkoon tai paniikkiin ei ole mitään syytä. Pelolla, panikoimisella ja fanatismilla ei ole ennenkään saavutettu luultavasti mitään hyvää ja pelolla ja vainoharhaisuudella sumentaa helposti vain terveen arviointikykynsä siitä mihin suuntaan asiat ovat menossa tai näyttäisivät olevan menossa.
On hyvä seurata koronapassin ja valvonnan yleistä lisääntymistä Suomen lisäksi myös ulkomailta jotta voi realistisemmin muodostaa arvion siitä onko todennäköisempää että rajoitukset oikeasti tullaan poistamaan ja voidaan palata takaisin vanhaan muutaman vuoden takaiseen normaaliin vai onko vaarana että rajoituksia ja kansakunnan segregaatiota tullaan lisäämään askel kerrallaan lisää. Kuten tämän tekstin lukenut voi helposti päätellä oma näkökulmani kallistuu siihen suuntaan että rajoituksia tullaan aina vain lisäämään askel kerrallaan kunnes siitä ei enää ole paluuta ilman isompia konflikteja yhteiskunnassa. Olen ollut monesti ja monessa asiassa väärässä, joten toivon mukaan olen väärässä tässäkin.
Vaikka itse kirjoitan tässä tekstissä että olen huolissani yhteiskunnallisesta kehityksestä, on hyvä kuitenkin tarkentaa myös se että en emotionaalisesti koe minkäänlaista huolta asian tiimoilta. Ilmauksella tässä kontekstissa tarkoitan sitä että näen kehityskulun joka voi johtaa omasta arvomaailmastani käsin epätoivottuun lopputulemaan. Huolestuneisuus on siis samanlaista kuin silloin kun näkisin autoni bensavalon palavan ja tietäisin että seuraavalle huoltoasemalle on vielä 70 kilometriä matkaa. Ei se emotionaalisesti kovin suuresti hätkäyttäisi sekään, mutta pahimman mahdollisen polttoaineen loppumisen skenaarion kannalta olisin hieman huolissani siitä että joutuukohan sitä kävelemään pidemmän lenkin vai selviääkö samoilla bensoilla ilman ylimääräistä happihyppelyä bensakanisterin kanssa hakemaan lisää menovettä.
Syykin miksi asia itseäni ei emotionaalisesti pelota on selkeä – yhteiskunta ja ihmiskunta menee mihin menee, mutta kun on turva Kristuksessa ei tämän maailman murheet tai uhkat tunnu samalta. Miksi pelkäisimme, sillä eihän meitä ole kehoitettu pelkäämään? Miksi murehtisimme, sillä eihän sillä mitään saavuteta?
Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? (Matt. 6:27)
Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. (Matt. 10:28)
Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: — Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: — Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä? (Hepr. 13:5-6)
