Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Kirja: Pekka Lahtinen – Maailman yhdentyminen

    Yleistä

    Pekka Lahtisen kirjoittama ja Helmi Median kustantama Maailman yhdentyminen on alunperin vuonna 1994 julkaistu teos. Teosta on laajennettu myöhemmin lisää ja tämä lukemani painos oli kansikuvan mukaisesti kolmas laajennettu painos ja se on julkaistu vuonna 2010. Sivuja on 192 + liitteet.

    Muistan törmänneeni tämän teoksen teksteihin jo joskus 2000-luvun alkupuolen tietämissä Internetin ihmeellisessä maailmassa ja näyttäisi tämän kirjan jonkinlaisen version löytävän tekstimuotoisena vieläkin (löydät sen täältä) joten mikäli sisältö kiinnostaa voit käydä tuosta linkin takaa sitä hieman selailemassa tai vaikka lukemassa kokonaankin.

    Teos käsittelee useita erilaisia aihealueita joita keskimäärin kuvattaisiin termillä salaliittoteoria. Kuten kirjan kansikuvassakin näkyy on siellä mainintoja mm. Syyskuun 11. päivä 2001, Sikainfluenssa, HAARP, Maailmantalous, Ilmaston lämpeneminen sekä tietenkin yksi salaliittoteoriapiirien ulkopuolella populäärikulttuurissakin hyvin tunnettu aihe mikrosirut.

    Myös monille ainakin nimenä tutut Vapaamuurarit ja Illuminati (josta olen itsekin kirjoittanut lyhyesti, lue täältä) on lyhyesti kirjassa käsitelty, mutta myös monelle salaliittoteorioihin perehtymättömälle vähemmän tunnetut mutta salaliittoteorioihin perehtyneille entuudestaan tutut Pääkallon ja sääriluiden järjestö sekä Bildeberg-ryhmä ovat saaneet lyhyen siivunsa kirjan sisällöstä. Näiden järjestöjen lisäksi kirjasta löytyy juttua Uudesta maailmanjärjestyksestä eli NWO:sta, YK:sta, Maailmanpankista sekä Kansainvälisestä valuuttarahastosta eli IMF:stä.

    Yksittäisten järjestöjen lisäksi kirjan sivuilla saa tilaa myös erilliset aihealueet kuten esim. väkiluvun kontrollointi, AIDS, ydinaseuhka sekä väestöräjähdys.

    Kuten voi huomata on kirjassa monia erilaisia aihealueita, joten kirjan lyhyyden huomioon ottaen ei ole vaikeaa arvata että mitään osa-aluetta ei kovin syväluotaavasti lähdetä selittämään vaan enemmänkin kyseessä on monien erilaisten salaliittoteorioiden lyhyt tiivistelmä jossa kantavana yhdistävänä teemana on Uusi maailmanjärjestys eli NWO johon muut teoriat tavalla tai toisella nivoutuvat.

    Omat ajatukset kirjasta

    Kirjan luettua jää hieman kahtiajakoinen olotila. Samaan aikaan pidin siitä, mutta oli siinä paljon syitä miksi en aivan varauksetta liputtaisi teoksen lukemisen puolesta.

    Itselleni kirja kyllä toimi hyvänä ja mielenkiintoisena yleiskattauksena erilaisiin salaliittoteorioihin, joskin suurin osa näistä oli entuudestaan jo itselleni tuttuja. Jos tämänkaltaiset aihealueet kiinnostavat ja haluaa saada lyhyessä ja tiiviissä muodossa tietoa siitä millaisiin erilaisiin salaliittoihin uskotaan on tämä siinä mielessä toimiva yleisteos.

    Syitäkin tämän kirjan välttämiselle toki on. Jos tapana on liian herkästi uskoa näihin teorioihin – tai ainakin siten että se vaikuttaa negatiivisesti omaan käytökseen tai psyykeeseen – ja jos lähdekritiikki luettuja asioita kohtaan ei ole kovin vahvaa, on turvallisempaa jättää tämä kirja lukematta. Mikäli olet taipuvainen paranoiaan en suosittele tätä teosta.

    Ongelmalliseksi koin teoksessa sen, että monia asioita esitetään mutkat suoraksi -päätelmillä vailla tarkempia lähteitä joista asiaa voisi tarkemmin tutkia. Asioita kerrotaan totena mutta tarkemmin ei kerrota mistä tämä väitteen tieto on peräisin. Esimerkiksi vaikkapa sivulla 133: “Tiede on viimeaikoina joutunut tosiasioiden eteen, joista se mielellään vaikenee. Dinosaurusten luista on eristetty valkuaisainetta, joka todistaa, että luiden täytyy olla alle 10.000 vuoden ikäisiä.”.

    Harmillisesti lähdettä tälle ja monelle muullekaan kirjassa esitetylle väitteelle ei esitetä – kuka tai mikä taho tämän löydöksen on tehnyt ja milloin? Ilman lähteitä tämänkaltaisten väitteiden todenmukaisuus jää jokaisen lukijan omien tiedonetsintätaitojen varaan. Itse olen kyllä tästä kuullut jo vuosia sitten, mutta monet välttämättä eivät. Jos aiheesta haluaa etsiä tietoa joutuu summassa lähteä etsimään mihinkähän tapaukseen tällä voidaan viitata.

    Jos jotakuta juuri tämä dinosaurusaihe ja tämä väittämä sattuu kiinnostamaan niin ainakin ennen kirjan julkaisua on ollut esim. New York Timesillä aiheesta jotain (katso täältä, harmillisesti maksumuurin takana). Onko kirjoittaja viitannut tähän vai johonkin muuhun, paha sanoa. Tämänkaltaisten asioiden vuoksi ne lähdeviittaukset olisivat aina väittämissä todella kova juttu olla. Alkuperäistä kirjaa uudempia juttuja aihealueesta löytää paljonkin netistä, esim. National Geographicilla (katso täältä) ja New York Timesillä (katso täältä) ja esim. merkkejä dinosauruksen verestä kerrotaan uutisissa ainakin NBC Newsiltä (lue täältä) tai vaikkapa fossiilisoidusta sydämestä kerrotaan Los Angeles Timesin sivuilla (lue täältä).

    Toinen asia jonka erityisesti koin ongelmalliseksi kirjassa oli muutamat siinä esitetyt teologiset tulkinnat. Mikäli Raamatun erilaisetkin tulkinnat eivät ole jossain määrin tuttuja, on hyvä muistaa tätä kirjaa lukiessa että siinä esitetyt tulkinnat (pedon merkistä ja ylöstempauksesta) eivät edusta ainoaa tulkintaa mitä kristillisissä piireissä näistä aiheista on. Esim. itse en allekirjoita kumpaakaan tulkintaa sellaisena kuin ne tässä kirjassa on tuotu esiin. Tällä en tietenkään tarkoita sanoa sitä että oma tulkintani olisi oikea ja tämän kirjan tulkinta väärä eikä tarkoituksena ole tietenkään kritisoida myöskään kirjailijan uskoa tai häntä henkilökohtaisesti, vaan tällä haluan ainoastaan muistuttaa että nämä aihealueet ovat sellaisia että näistä on myös muunkinlaisia tulkintoja jotka on hyvä pitää mielessä ja ottaa itse selvää päätyykö näkemyksissä samanlaiseen vai erilaiseen tulkintaan.

    Lopputulemana Lahtisen teos oli kyllä viihdyttävä kokonaisuus ja mukavaa luettavaa yleiskuvan saamiseksi erilaisista teorioista joita eri aiheista on, mutta aiemmin mainitsimistani syistä johtuen aivan varauksetta tätä en jokaiselle osapuolelle voi suositella luettavaksi.

  • Leffalauantai: Scarface (Arpinaama)

    Tony Montana (Al Pacino) on tyylikkäästi pukeutuva rikollinen

    Brian De Palman ohjaama vuoden 1983 Scarface (IMDB) joka suomeksi tunnetaan myös nimellä Arpinaama on Al Pacinon, Michael Pfeifferin ja Steven Bauerin tähdittämä rikosdraama joka pohjautuu Howard Hawksin ohjaamaan ja käsikirjoittamaan samaa nimeä kantavaan vuonna 1932 julkaistuun rikoselokuvaan.

    Alkukohtauksessa näytetään kuinka Kuuban presidentti Fidel Castro antaa tuhansien kuubalaisten lähteä maastaan Yhdysvaltoihin. Matkustajien joukossa on mielipidevankien lisäksi myös monia rikollisia joihin Tony Montanakin (Al Pacino) kuuluu. Hänet ja monet muut matkalaiset joilla ei ole oleskelulupaa ja työntekoon oikeuttavaa green cardia viedään Yhdysvalloissa Freedomtowniin.

    Jonkin ajan kuluttua Montanan ystävä Manny (Steven Bauer) saa alamaailmasta green cardia vastaan tarjouksen keikasta missä eräs Freedomtownissa oleva henkilö täytyisi päästää hengiltä. Montana tarttuu tilaisuuteen ja päästää henkilön päiviltä jonka seurauksena he saavat itsellensä tien vapauteen Freedomtownista.

    Tavallinen työ ei Mannyä ja Tonyä houkuta joten pian alamaailman tekemät työtarjoukset alkavat vaikuttamaan mielenkiintoisemmilta ja näinpä kaksikko astuu rikollisuuden poluille hoitamaan askel kerrallaan isompia tehtäviä.

    Osana vallanhaluaan Tony haluaa myös omakseen pomonsa naisen Elviran (Michelle Pfeiffer)

    Muutto Kuubasta mahdollisuuksien maahan Yhdysvaltoihin antaa tilaisuuden uudelle alulle, mutta uudetkaan olosuhteet eivät aina kannusta muutokseen rehelliseen elämään. Alkumetreiltä asti Tony Montanan luonteen vallanhimo ja kontrolloimisen halu tulevat hyvin esille sillä pienillä palkkioilla tarjotuista tehtävistä hän alkaa neuvottelemaan kovempipalkkiosia siitäkin huolimatta että tarjotut tehtävät voisivat jäädä saamatta. Hän tietää mihin kykenee ja on valmis myös vaatimaan sen mikä hänelle kuuluu.

    Rikolliset kyvyt eivät jää huomaamatta alamaailmassa ja pian hän ja Manny pääsevät osallisiksi asteen verran isompiin kuvioihin huumerikollisuuden alueella. Vaikka Tony rupeaakin tekemään töitä Frank Lopezille (Robert Loggia) alkaa hän pian jo havittelemaan lisää valtaa ja isompia kuvioita. Vallan ja menestyksen halun lisäksi myös Frankin nainen Elvira (Michelle Pfeiffer) on jotain jonka Tony haluaa ja askel kerrallaan hän saavuttaa kaiken sen mistä hän on haavaillut.

    Uransa huipulle astuessaan hän näkee taivaalla viestin “The World Is Yours” (“Maailma on sinun”) ja kohtauksen hetki toimiikin jonkinlaisena vedenjakajanas vanhan ja uuden elämänvaiheen välillä. Vallanhimo ja häikäilemättömyys on tuottanut hedelmää ja nähty viesti kiteyttää hyvin rikollisen elämän uran huippukohdan. Hieno iskulause joka lopulta tulee kuitenkin saamaan ainoastaan ironisen sävyn. Maailman omaksi saamisesta tuli itselleni väistämättä mieleen myös Raamatun sanat:

    “Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon?” – Luukas 9:25 (vuoden 1992 käännös)

    Hienossa ravintolassa istuessaan Manny ja Elviran kanssa Tony alkaa kyseenalaistamaan kaiken saavuttamansa merkityksen.

    Vaikka Tony on tehnyt paljon työtä päästäkseen huipulle alkaa hänen otteensa pian jo luisua aina vain vallanhimoisempaan suuntaan myös siviilielämän puolella. Raha ja valta sokaisevat hänet täysin ja kontrollin halu asioihin myös lähipiirinsä elämässä alkaa saavuttamaan epäterveet mittasuhteet. Ulkoisten puitteiden ollessa hienosti hän alkaa kuitenkin havahtumaan kaiken merkityksettömyyteen. Vainoharhaisuus lisääntyy ja aineiden käyttö kasvaa eikä saavutetut päämäärät enää näytä yhtä hohdokkailta kuin ennen niiden saavuttamista.

    Ote herpaantuu ja pian näyttääkin että laki ja oikeus voittavat. Alamaailmassa kuitenkin on myös omat sääntönsä eikä niiden rikkomista katsota läpi sormien vaan niitä katsotaan enemmänkin läpi tähtäimen. Lopun viimeinen epätoivoinen taistelu muistuttaa kyllä katsojaa että tyylikkään puvun taakse verhoutuessaankin Tony on pohjimmiltaan alamaailman kasvatti, tappamaan kykenevä rikollinen joka kuitenkin on valtansa ja asemansa sokaistamana menettänyt terävimmän otteensa.

    Vaikka kyseessä on todella pitkä elokuva (2 h 50 min) ei se silti tunnu liian pitkältä. Se on mielenkiintoinen alusta loppuun saakka ja se pitää hyvin otteessaan. Kokonaisuutena tämä on erinomainen elokuva ja pääsipä se myös Suosituksia-listallenikin.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 786 947 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Hiisi väki

    Panimo Hiiden Väki on 4,4 % vahvuinen pilsner. Sen EBC on 7 ja IBU-arvo on 30. Lisää tietoja löytää oluesta löytää Panimo Hiiden kotisivuilta (katso täältä).

    Etiketti on omaperäinen, erottuva ja toimiva. Pullon aukaistua löytää hiivaisan tuoksun joka tuoppiin kaadettuna säilyy hyvin mukana. Vaahtoavuus on runsasta mutta ei kuitenkaan sellaista etteikö sen käyttäymistä voisi ennakoida joten tuoppiin kaato ottaa hetken aikaa mutta ei kovin suurta varovaisuutta vaadi.

    Olut on samea eikä sen väri erityisesti omaa silmääni miellytä, mutta onneksi suutuntuma on väriä miellyttävämpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä aavistuksen pistävällä sivujuonteella. Maku on kuivahko mutta raikas ja sitruksinen ja siinä on hiivaisan olemuksensa kanssa simamaisia piirteitä. Toimiva olut.

    Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti vaikkapa jonkinsorttista Indie Rockia, esim. Decades – Get me home tai Ruthie – The Tide.

  • Kuukausikatsaus marraskuuhun

    Marraskuu jäi taakse ja joulukuu saapui. Tällä kertaa joulukuun alku alkaa itselläni pienessä kuumeessa, flunssaisena ja tukkoisena, mutta minkäs teet. Ihmeen kauan onkin kulunut siitä kun viimeksi olen flunssassa tai kuumeessa ollut, joten etätyöt ovat ainakin olleet iso etu terveydellisestä näkökulmasta katsoen viimeisen puolentoista vuoden ajan mutta ei silläkään kaikkia pöpöjä silti onnistu karttamaan.

    Tänään kävin myös kaiken varuilta koronatestissä vaikka oireet ovatkin olleet perinteiset flunssan oireet. Tällä kertaa oikeaan sieraimeen tökkäisy ja ruoppaus tuntui varsin epämukavalta, mutta vasempaan sieraimeen tökättyä ei erikoisemmin tuntunut kovin kummoiselta. Tuloksetkin jo tulivat ja testit antoivat negatiivisen tuloksen eli en ole altistunut koronalle ainakaan testin perusteella joten kiitos Herralle, eipähän joudu väki ainakaan itseni takia karanteeniin 🙂

    Taakse jäänyt marraskuu oli mukava ja tapahtumarikas. Kuun alkupuolella olin äidin luona Itä-Suomessa josta jatkoin matkaani Kuopion kautta kotiin Vantaalle. Kuopiossa kävin moikkaamassa kaveria ja samalla kävin ensimmäistä kertaa Kuopion adventtikirkolla (lue täältä). Samalla reissulla otin luultavasti ensimmäistä kertaa Suomessa itselleni hotellihuoneen siten että itse maksoin sen ja siitä tuli tänne blogiinkin kirjoitettua (lue täältä).

    Sosiaaliseen elämään mahtui pitkästä aikaa myös uudessa ravintolassa käynti kun kävin kaverin kanssa Fonda Del Solissa (lue täältä).

    Ulkonäköni koki jonkinmoisen muutoksen kun pitkähkö hiuspehko lyhentyi suhteellisen lyhyeksi. Samalla sain hyvän syyn taas pitkästä aikaa harjoitella studiovalokuvausta (lue täältä)

    Sosiaaliseen elämään mahtui myös Lohjalla vietetty miesten viikonloppu seurakuntaveljien kanssa (lue täältä) sekä Lahdessa pidetty Nuorten Aikuisten Päivät (lue täältä) joten marraskuu oli tavallisuudesta poikkeava sen suhteen kuinka monenlaisia erilaisia tapahtumia siihen mahtui. Tietenkin lisäksi oli normaalia sapatin kirkkoa kotiseurakunnassa, pienryhmätoimintaa sekä myöskin lautapeli-iltoja joten tekemistä ainakin on ollut.

    Kotona ollessa elämään mahtui normaaliin tapaan elokuvien katselua, X-Files-sarjan katselua, pelaamista ja pianon soittelua ja lauleskelua. Lisäksi kotivideoita tuli editoitua useampiakin kesältä joten mielekästä puuhaa riitti myös yksin ollessa 🙂 Sain myös pitkästä aikaa luettua kirjan, Roger Morneau – Yliluonnollisen lumoissa josta tänne blogiinkin kirjoitin (lue täältä). Jos enemmän olisi aikaa ja motivaatiota ei pahaa tekisi lukea kirjoja enemmänkin.

    Isona ja merkittävänä asiana marraskuun viimeisenä päivänä oli myös päätös vihdoin ja viimein erota luterilaisesta kirkosta. Olen viimeisen parin vuoden aikana miettinyt useampaankin otteeseen tätä asiaa, mutta eilen vihdoin ja viimein kävin suomi.fi lomakkeen kautta jättämässä eroamiseni. Mikään yksittäinen tapahtuma ei tähän johtanut vaan luterilaisen kirkon monien pappien jo pidempään jatkunut Raamatun arvovallan vähättely monissa kannanotoissaan sekä liialliseksi politisoitunut arvomaailma yli Raamatun miellyttääkseen ajan hengen mukaisia arvoja on jotain jota en vain voinut enää tukea taloudellisesti.

    Lisäksi oma seurakuntayhteyteni on jo pidempään ollut Seitsemännen päivän adventisteilla joten en senkään vuoksi koe enää järkeväksi kuulua luterilaiseen kirkkoon jonka monien arvojen takana en ole valmis seisomaan. En tietenkään tarkoita että kaikissa pitäisi aina olla samaa näkemystä omien näkemysten ja kirkon näkemysten, mutta kirkon ajautuminen liiaksi “maallistuneisuuteen” on jotain jota en halua enää taloudellisesti tukea.

    Kokonaisuutena marraskuu oli oikein mukava kuukausi ja ainoastaan flunssaan ja pieneen kuumeeseen sairastuminen kuun lopussa oli asia joka olisi voinut jäädä välistäkin, mutta enemmän tai vähemmän jokaisena vuotena on flunssakausia ollut joten jospa tästäkin jossain vaiheessa toipuisi takaisin täyteen kuntoon 🙂

    Hyvää alkanutta joulukuuta jokaiselle! Muistakaa olla kiltisti, sillä tonttuarmeija saattaa olla ikkunan takana tekemässä muistiinpanoja siitä missä asuu kilttejä ihmisiä ja missä ei 🙂

  • Nuorten Aikuisten Päivät (NAP) 2021 takana

    Robottikameroiden ohjausyksikkö

    Viikonloppu kului kuin siivillä sillä Lahdessa oli Nuorten Aikuisten Päivät joissa olin itsekin mukana tuotantotiimissä. Nuorten Aikuisten Päivät eli tuttavallisemmin NAP on Adventtikirkon järjestämä nuorisotapahtuma josta löytyy lisää tietoa täältä.

    Omiin tehtäviini kuului viime vuoden tavoin robottikameroiden ohjaaminen. Lisäksi tänä vuonna tuli tehtyä muutaman workshopin striimaus Zoomin kautta internetiin.

    Pääsääntöisesti asiat toimivat hyvin, mutta YouTube-striimeissä oli välillä äänissä jotain outoja häiritseviä ääniä ollut sekä jossain lähetyksessä äänen ja kuvan kanssa epäsynkkaa, mutta minkäs teet, joku laite matkalla oli luultavasti lähettänyt väärää frameratea tai jotain muuta mikä oli sotkenut laitteiden tahdistuksia. Mene tiedä.

    Samoin Zoomin kautta tehtävissä striimeissä oli haasteita, koska laitteet joilla oli äänet tarkoitettu ottaa eivät kuitenkaan toimineet kännykän kanssa johon niitä oli ajateltu joten kännykän omalla mikrofonilla sitten äänitykset Zoomiin joutui laittamaan menemään.

    Yhdessä vaiheessa kävimme isolla porukalla ulkona kävelemässä Lahdessa hyppyrimäillä

    Tänä vuonna tapahtuma oli onneksi ensisijaisesti livenä hoidettu ja paikalla olikin useita kymmeniä nuoria aikuisia. Tapahtumassa oli musiikkiesityksiä, näytelmiä, muutamia workshoppeja sekä tietenkin rentoa hengailua muiden kanssa. Mukavasti perjantain ja lauantain illat tuli päätettyä kodassa illan viettoon jonkinkokoisella porukalla yhdessä ylistäen ja rupatellen.

    Lähdin reissuun jo perjantaina ja pidin lyhemmän työpäivän. Menin kaverin kyydillä Lahteen ja kävimme ensin hotellilta avaimet huoneeseen ja viskasimme kamppeet sinne. Lauantai meni tapahtumapaikalla aamusta yöhön asti ja sunnuntaina sitten illasta ajoimme takaisin pääkaupunkiseudulle. Tapahtuma loppui sunnuntaina jo varmaankin kahdelta mutta jäimme vielä roudaamaan tavaroita tapahtumapaikalta autoihin jne.

    Kokonaisuutena viikonloppu oli onnistunut ja mukava. Oli mitä mukavinta päästä osallistumaan tällaiseen tapahtumaan ja saada olla itsekin tekemässä jotain seurakunnan ja Jumalan valtakunnan työn eteen 🙂