Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Kokeilussa: Hotelli Savonia (Kuopio)

    Huoneesta löytyi kaksi erillistä sänkyä

    Viime viikonloppuna perjantain ja lauantain välisenä yönä kävin yöpymässä Kuopiossa hotelli Savoniassa joten kirjoitetaan tänne hieman kokemuksia millainen hotelli oli kyseessä.

    Hotelli Savonia sijaitsee tätä kirjoittaessa osoitteessa Sammakkolammentie 2, 70200 Kuopio. Syyt miksi päädyin valitsemaan tämän hotellin yöpymispaikaksi oli edullinen hinta (viime viikonloppuna hinta oli ainoastaan 84 euroa yö, sisältäen aamupalan) ja omia menojani ajatellen hyvä sijanti.

    Hotellihuone oli perus hyvää tasoa. Kaksi sänkyä, pieni mutta asiansa ajava televisio, pieni sohva ja sohvapöytä, pöytä ja tuoli sekä matalampi sivutaso pöydän vieressä. Omaan tarpeeseen täältä löytyi kaikki välttämättömyydet, mutta pieni jääkaappi huoneessa olisi ollut mukava lisä omien ruokien ja juomisen säilömiseen. Kuitenkin kun ottaa huomioon huoneen edullisuuden niin en ihmettele että aivan jokaiseen huoneeseen ei ole mitään minijääkaappeja hankittu 🙂

    Huoneessa oli myös televisio, työpöytä ja matalampi taso, sohva sekä sohvapöytä.

    Hotellin käytävästä ja yleisilmeestä tuli mieleen vahvasti oppilaitosmaiset vibat mutta se selittynee sillä että se myös on sitä. Ilmeisesti täällä rakennuksessa pyörii Savon ammattiopiston matkailu- ja ravitsemusalan koulutusyksikkö. Toisin sanoen käytävillä pyöriessä ei ehkä niin hotellimaiset fiilikset synny mutta asialla ei ainakaan itselleni ole niin suurta merkitystä sillä en kovin paljoa käytävillä pyöriskellyt.

    Aamupala oli toimiva ja ajoi hyvin asiansa. Leipää oli yhtä sorttia, lisäksi oli karjalanpiirakoita (vai mitä lie riisipiirakoita ne ovatkaan ne mitkä ovat pienempiä), pekonia, munakasta yms. Koska itse olen pääsääntöisesti kasvisruokailulinjaa vetänyt pitäydyin leivässä ja piirakoissa sekä niiden päälle tulevissa täytteissä. Tarjoilussa löytyi myös muroja ja jogurttia, hedelmiä, kahvia ja kahvileipää.

    Käytävän näkymistä syntyy mielikuva oppilaitokseta
    ´Käytävällä löytyi piste missä oli mikro (kaapissa), vedenkeitin ja joku ilmeisesti kylmäkaappi tjsp. Lisäksi täältä löytyi kertakäyttöastioita ja teetä.

    Mikä hieman olisi voinut olla parempi hotellilla oli sen ulko-ovella oleva ovikello. Kun siitä painoi ei kuullut kovin selkeästi mitä kaiuttimesta kuuluu kun ulkona tiestä tuleva melu peitti alleen kaiuttimen äänen. Toivottavasti tähän saadaan jatkossa hieman kovemmin kuuluva kaiutin 🙂

    Myös paremmin paikallaan pysyvä petauspatja olisi mukava piirre. En tiedä pyörinkö vain sängyssä niin paljon mutta petari meinasi lähteä aina valumaan reunan yli ja sitä tuli useammankin kerran korjattua takaisin paikalleen. Onko muilla samanlaisia ongelmia tai olisiko itselläkään ollut jos olisin ollut toisessa sängyssä, en tiedä.

    Kokonaisuutena Hotelli Savoniasta jäi kuitenkin selkeästi peruspositiiviset fiilikset ja sen hinta-laatu-suhde on kohdallaan. Jos etsinnässä on edullinen hotellimajoitus Kuopiossa realistisilla odotuksilla mitä edullisella hinnalla saa niin on tämä asiansa ajava paikka.

  • Kuopion adenttikirkko tuli nähtyä

    Kuopion adventtikirkolla

    Viime sapattina kävin jumalanpalveluksessa Kuopion adventtikirkolla joka sijaitsee kotisivujensa mukaan Saastamoisenkatu 10:ssä (katso sivut). Kyseessä oli itselleni ensimmäinen kerta kyseisellä seurakunnalla joten oli mielenkiintoista käydä katsomassa minkälainen toimintamalli täällä seurakunnassa on.

    Jumalanpalvelusta ennen oli Raamatun tutkiskelu adventtikirkon piireissä tuttuun tapaan Raamatun Sanoma -vihkon mukaan. Vihkon löytää netistä ladattavana aiheittain pilkottuna (katso täältä) ja viime sapattina käsitellyn aiheen löytää myös PDF:nä suoraan (katso täältä).

    Raamatun tutkiskelu toteutettiin siten että edessä oli tutkiskelun johtaja ja seurakuntalaiset lukivat välillä kohtia Raamatusta sekä kävi yhdessä tutkiskelua johtaneen kanssa keskusteluita aihealueesta esiin tulleista kysymyksistä.

    Jumalanpalveluksen osuus oli muodoltaan kohtalaisen normaali, oli ylistämistä, rukoilemista ja saarna. Tällä kertaa täällä tosin saarna katsottiin television kautta Aitolahden kirkolta eikä paikalla ollut ketään pitämässä puhetta. Ilmeisesti näin toimitaan täällä aina toisinaan, mutta myös normaaleja paikan päällä pidettäviä saarnojakin siis kyllä on mutta tällä kertaa niin ei sattunut olemaan. Ei siinä mitään, tärkeintä on että kirkossa opetetaan tervettä oppia joko paikan päällä tai striimin kautta.

    Kokonaisuutena myös Kuopion adventtikirkon jumalanpalvelus ja Raamatun tutkiskelu oli tuttua jos aikaisemmin on adventtikirkoilla käynyt. Hyvä niin, koska vaikka ulkoiset puitteet muuttuvat on mukavaa että olo on kotoisa heti uudessakin paikassa.

    Ikäjakauma painottui selkeästi itseäni iäkkäämpään väkeen joten muistetaan rukouksissa että myös Kuopioon tuli herätystä ja myös nuorikin väki löytyisi tiensä kirkolle 🙂

  • Leffalauantai: Don’t Tell Mom the Babysitter’s Dead (Apua! Lapsenvahti kuoli – eihän kerrota äidille?)

    Christina Applegate nähdään Swellin roolissa jonka harteille tulee perheestä huolehtimisen rooli äidin kesäloman ajaksi

    Don’t Tell Mom the Babysitter’s Dead (IMDB) joka suomennettuna kulkee nimellä Apua! Lapsenvahti kuoli – eihän kerrota äidille? on vuonna 1991 julkaistu komedia. Sen on ohjannut Stephen Herek ja sen pääosarooleissa nähdään Christina Applegate, Joanna Cassidy, John Getz, Keith Coogan ja John Charles.

    Viisi sisarusta jäävät keskenään kesäksi kotiin kun heidän äitinsä lähtee lomareissulle – tai niin he luulevat. Vähän ennen äidin lähtöä heille valkenee todellisuus siitä että äiti on palkannut heille lapsenvahdin. Lapsenvahti on vanha rouva joka heti äidin mentyä matkaan alkaa laittamaan lapsia tiukkaan ruotuun. Swell (Christina Applegate) aikoo pienimpien sisarusten kanssa käydyn keskustelun jälkeen mennä tekemään lapsenvahdille selkeäksi että pompottelu loppuu siihen paikkaan, mutta sanaisen arkkunsa aukaistua Swell havaitsee että pian on sanaisen arkun sijaan aika aukaistakin jo astetta puisempaakin arkkua sillä lapsenvahti on kuollut.

    Lapset miettivät miten heidän pitäisi toimia, mutta vastoin viisainta valintaa he päätyvät laittamaan lapsenvahdin kirstussa hautaustoimiston ovelle. Kesä on tarkoitus viettää keskenään, mutta pian lapset huomaavat että äidin lapsenvahdille antamat rahat onkin kadonneet ja rahat on lopussa jo ennen alkua. 17-vuotias naisen alku Swell tarttuu toimeen ja alkaa etsimään työtä jotta voisi pitää pienemmistä sisaruksistaan huolta kesän ajan.

    Kenny (Keith Coogan) on Swellin pilveä pössyttelevä renttu pikkuveli jota kiinnostaa ainoastaan rock ‘n roll

    Don’t Tell Mom the Babysitter’s Deadin julkaisusta on jo muutaman kuukauden yli 30 vuotta, mutta elokuva ei onneksi ole ajan rattaissa päässyt kuluttamaan särmäänsä. Sen tarinan syvin olemus teini-iän huolettomasta vastuuttomuudesta kohden aikuistumisen maailmaa on olemukseltaan ajaton, vaikkakin elokuvan keskiluokkainen amerikkalainen elämäntyyli viidellä lapsella varustettuna ei enää nykyisen ajan maailmankuvaan sellaisenaan kovin luontevasti sulaudu.

    Lapset ovat kasvaneet eroperheessä eikä äidin auktoriteetin kunnioittaminen kaikilta osin tunnu olevan sitä tasoa mitä lapsilta soisi odottavan. Kuten elämässä yleensäkin liian useat tärkeät asiat otetaan itsestäänselvyytenä joiden arvo nähdään vasta olosuhteiden muututtua. Äidin ollessa lomalla Swell hakeutuu työhön rahapulassa pitääkseen pienemmistään huolta. Lisääntyneiden vastuiden ja työn tekemisen kautta opittuaan rahan arvon alkaa hänestä löytymään pian jo samanlaisia piirteitä kuin äidistäänkin. Rahaa ei riitä automaattisesti jokaiseen asiaan vaan taloudellisia asioita joutuu myös miettimään.

    Elämässä tuuliajolla oleva teini-ikäinen veli Kenny (Keith Coogan) ei kanna huolia tai murheita sisarustensa huolehtimisesta ennen kuin hän kantapään kautta joutuu huomaamaan mitä omasta vastuuttomasta käytöksestä voi seurata. Pieneksi jääneen onnettomuuden jälkeen ja siskon avun tarpeen vuoksi myös Kenny alkaa saamaan elämäänsä jonkinlaista suuntaa polulla joka vie kohden aikuisuutta.

    Tyylilajiksi tälle elokuvalle on annettu komedia ja siinä on kyllä useita hupaisia vivahteita, mutta mistään kovin useassa kohtaa naurattavasta elokuvasta ei silti ole kysymys. Omassa määritelmässä tämä menisi lähemmäksi koko perheen elokuvaa jossa on humoristisia vivahteita eikä niinkään varsinainen komedia. Olipa tyylilaji mikä hyvänsä, on tämä viihdyttävä elokuva jonka katsoo mieluusti kerran tai vaikka useammankin – jos ei muista syistä niin vähintäänkin Christina Applegaten vuoksi.

    Arvosana: 6,3/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 31 756 annettuun ääneen”]7,3/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Poppels DIPA

    Poppels DIPA on ruotsalaisen Poppels Byrggerin panimon 8.0 % vahvuinen Double IPA. Katkeroita siitä löytää 48.0 EBU ja kantavierrettä 19.6 °P. Lisää teknisiä tietoja löytää Alkon sivulta (katso täältä). Olut on tätä nykyä Alkossa tilausvalikoiman tuotteena, vaikkakin Koivukylän Alkosta tätä löysin suoraan hyllystä.

    Etiketti on suhteellisen tasapaksu. Erottuva, mutta ei jotenkin erityisen sytyttävää sorttia. Olut tuoksuu raikkaalle ja sitruksiselle ja on siten miellyttävä omaan mieltymykseeni. Vaahtoavuus on runsasta ja hieman malttiakin joutuu omaamaan jos tarkoitus on lurauttaa koko pullo kertalaagista tuoppia täyttämään. Pinnalle syntyvä harsomainen vaahto katoaa pian kuitenkin pinnalta pois.

    Väri on kuparinkeltainen ja olemukseltaan samea. Suutuntuma on omaan suutuntumaani keskitäyteläisen ylärajoilla, mutta Alkon mukaan täyteläinen. Oli miten oli, suhteellisen täyteläinen tuntu tässä on. Maku on raikas ja sen voimakkaan humaloitu olemus nousee dominoivasti esiin. Greippisyys ja hedelmäisyys toimii, mutta aavistuksen liian korostunut humala vie parhaimman sävyn tästä double ipasta jotta olisi omaan makuuni keskivertoa parempi.

    Musiikkina tämän kanssa toimii mm. GIMS – Only you feat. Dhurata Dora tai Dhurata Dora yksinäänkin, esim. Dhurata Dora – Harrom.

  • Kokeilussa: Easterneuropeanmovies.com

    Valikoimaa voi selata maittain

    Elokuvia katsellessa saattaa aina toisinaan tulla tilanteita vastaan jolloin haluaisi nähdä “jotain aivan muuta” kuin mitä normaalisti tulee katseltua. Hollywood-elokuvat edustavat itselläni enemmistöä katsomistani elokuvista, mutta aina joskus haluaa nähdä jotain täysin toisenlaista tavaraa. Mielenkiintoisia vaihtoehtoja perus elokuvien rinnalle on vanhat elokuvat – Hollywoodista tai muualta – sekä tietenkin eri maissa tehdyt elokuvat.

    Suomessa Yle Areena tarjoaa hyvän valikoiman elokuvia (katso täältä) jotka menee tähän “jotain aivan muuta” -elokuvien kategoriaan tarjoten usealta eri vuosikymmeneltä elokuvia useasta eri maasta. Amazon Primessä, HBO Maxissa yms. myös löytää ainakin jossain määrin vanhoja elokuvia vaikkakin suhteellisen suppeasti, mutta fiilispohjalta arvioiden nämä ovat vahvasti jenkkipainotteisia. Sekään ei ole huono asia, mutta niihin hetkiin kun haluaa katsoa muiden maiden elokuvatuotantoa on hyvä tiedostaa että muitakin vaihtoehtoja löytyy.

    Yksi tällainen maksullinen sivusto on Easterneuropeanmovies.com (katso täältä) josta nimensä mukaisesti löytää itäeurooppalaisia elokuvia eri vuosikymmeneltä. Valikoimassa on bulgarialaisia, tsekkoslovakialaisia, virolaisia, saksalaisia, unkarilaisia, liettualaisia, puolalaisia, romanialaisia, ukrainalaisia sekä jugoslavialaisia elokuvia.

    Elokuvista vanhimmat on 1930-luvulta, vaikkakin tältä vuosikymmeneltä löytyy tätä kirjoittaessa ainoastaan 4 elokuvaa. 1940-luvulta löytyy 3 elokuvaa mutta 1950-luvulta löytyy jo 31 elokuvaa. Kokonaisuutena elokuvia ja tv-ohjelmia löytyy yli 600 kpl ainakin sivuston sähköpostilla saamani mainoksen mukaan.

    Valikoimassa olevissa filmeissä on saatavana tekstitykset englanniksi ja usein myös monella muullakin kielellä, mutta suomeksi tekstitettyjä löytyy ainoastaan 5 kpl. Käytännössä englanti on se kieli jota on hyvä osata mikäli näitä aikoo katsoa tekstityksien kanssa.

    Yksittäisen elokuvan tiedot ovat selkeät. Elokuvan latausvaihtoehdot löytää sivun alalaidasta kuvankaappauksen ulkopuolelle jääneeltä alueelta.

    Itselleni monipuolisen ja laajan valikoiman sekä englanninkielisten tekstityksien lisäksi tärkeänä ominaisuutena oli myös mahdollisuus ladata elokuvat ennen katsomista. Reissussa ollessa luokattoman huonon Saunalahden 5G-yhteyden takana (lue täältä) mahdollisuus ladata elokuvat kokonaisuudessaan ennen katsomista on enemmän kuin tervetullut ominaisuus sillä muutoin katsomisesta ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä monina hetkinä tulisi mitään jatkuvan pätkimisen takia.

    Matkassani on ollut mukana myös minivideotykki Optoma ML1050ST+ (lue täältä) jossa on sisäänrakennettuna microSD-muistikorttipaikka. Easterneuropeanmovies.com sivulta ainakin muutamat lataamani elokuvat ja niiden tekstitykset ovat olleet suoraan oikeassa formaatissa (.m4v jonka nimesin .mp4) videotykin näkökulmasta joten tietokoneella muistikortille kopioidut elokuvat on voinut katsoa tekstityksineen päivineen ilman tarvetta kytkeä tietokonetta tai chromecastia tai mitään muutakaan tykkiin elokuvien katsomista varten.

    Halloweenin aikana oli sivustolla tarjous jossa elinikäisen tilauksen sai hintaan 80 USD normaalin 100 USD sijaan johon tarjoukseen sitten itse tartuin. Sivustolla myydään päivän, viikon ja kuukauden mittaisia tilauksia tämän elinikäisen tilauksen lisäksi, joten mikäli tämäntyyliset elokuvat kiinnostavat on tätä mahdollista testata edullisellakin hinnalla, alkaen 5 USD/pv.

    Kokonaisuutena sivusto on vaikuttanut valikoimansa ja teknisen toimivuutensa osalta asialliselta. Elokuvien ja tekstityksien lataaminen on ollut helppoa samoin kuin valikoiman selaaminen ja rajaaminen esim. aikakauden tai maan mukaan. Kokeilemisen arvoinen palvelu on siis kyseessä elokuvia harrastaville, ainakin tämän lyhyen käyttökokemuksen perusteella.