Author: stargazers

  • Kuukausikatsaus helmikuuhun

    Helmikuu oli luminen

    Kuukausi vaihtui ja toinen päivä uutta kuukautta on jo täällä joten on aika jälleen tehdä pikainen kuukausikatsaus taakse jääneeseen kuukauteen. Isossa kuvassa arvioituna omassa elämässäni mitään maata mullistavaa ja merkittävää ei tapahtunut, mutta pienempiä mutta mielenkiintoisia muutoksia kuitenkin kuukauteen mahtui.

    Ikävä kyllä samaa mullistavuuden puutetta ei voi sanoa globaalista tilanteessa maailmalla, sillä Venäjän hyökkäys Ukrainaan voi olla merkittävä uhka koko maailmalle. Toivotaan ja rukoillaan kuitenkin että konflikti päättyisi pian eikä se laajenisi. Koska tämä on kuitenkin oman elämäni kuukausikatsaus en mene politiikkaan sen enempää ainakaan tässä postauksessa.

    Kuun vaihdos meni Lapissa Saariselällä ollessa mökkeilemässä. Blogiinkin jonkin verran kirjoittelin ja laitoin kuvia ja niitä löytää blogin Matkat-sivun alta (katso täältä).

    Kotiin palattua arki rullasi normaaliin tapaan, mutta hieman ennen puolta väliä kuukautta vaihdoin ensisijaisesti käyttämäni OnePlus 8T -puhelimen (lue täältä) vähemmän älykkääseen Nokia 3310 -puhelimeen (lue täältä). Muutamia viikkoja puhelin on ollut nyt käytössä ja olen tähän mennessä vielä ainakin ollut tyytyväinen tähän muutokseen. Kun olen käyttänyt puhelinta vähintään kuukauden tai luultavasti enemmänkin koetan saada tänne kirjoitettua syvempää arviota siitä millaista elämä on ollut kun ensisijaisena puhelimena ei ole ollut enää älypuhelin vai olenko ottanut takaisin älypuhelimen käyttöön ensisijaisena puhelimenani.

    Hankin viime kuussa myös kannettavan CD-soittimen joka on ollut yhä edelleenkin pätevä käytössä (lue täältä). Musiikin kuunteluun soitin on ollut hyvä ja levyjä on tullut iltaisin kuunneltua kohtalaisen paljon 🙂

    Helmikuussakin tuli vietettyä tavalliseen tapaan sosiaalista elämää. Keskiviikkona on ollut pienryhmä, perjantaisin on ollut Raamatun tutkiskelua ja sapatinpäivänä sitten normaaliin tapaan yleensä kotikirkko. Kuun viimeisenä sapattina kuitenkin tuli poikkeuksellisesti oltua Annankadun Adventtikirkolla sillä kotikirkkoja ei ollut vaan tapahtuma oli ainoastaan Annankadulla. Oli mukava pitkästä aikaa käydä sielläkin ja nähdä paljon ihmisiä joita ei tule normaalisti nähtyä itselleni läheisessä kotikirkossa käynnin vuoksi.

    Kelit ovat olleet pääosin kauniita

    Helmikuun puolella unirytmissä on tapahtunut selkeää paranemista. Olen lähes vuoden alusta saakka laittanut kellon soimaan aamulla kuudelta ja pääsääntöisesti silloin myös jäänyt jo jalkeille, mutta uni ei ole iltaisin meinannut tulla kuitenkaan tolkulliseen aikaan ja univajetta on kertynyt. Helmikuun puolella on tapahtunut silti selkeää parannusta asiaan ja uni on monesti alkanut tulemaan jo yhdeksän ja kymmenen välillä. Tämä on ollut suuri muutos parempaan!

    Muita isompia ihmeitä elämään ei mahtunut. Tavallista arkea, sosiaalista elämää, elokuvien ja X-Filesin katselua, musiikin kuuntelua, pianon pimputtelua ja ihan vain oleskelemista. Kauniilla keleillä on tullut myös toisinaan käytyä kävelemässä ihan vain kävelemisen ilosta. Toivon mukaan kelit pian paranevat enemmänkin ja jäät lähtevät pois jalkakäytäviltä ja kävelemään tekee mieli lähteä useamminkin 🙂

    Oikein mukavaa alkanutta kuukautta! Pidetään Ukrainan tilanne mielessä ja rukouksissa 🙂

  • Katsastus meni jälleen läpi! Jee!

    Mini nostettuna yläilmoihin

    On jälleen se aika vuodesta kun uskollinen rautaratsuni joutui käymään vuosittaisessa kuntotarkistuksessa todistamassa valtiolle että tämänkin vanhuksen kroppa yhä kestää tiellä kulkemista ilman että on vaaraksi kanssakulkijoille minkään ilmiselvän mekaanisen vaurion vuoksi.

    Katsastus meni tänäkin vuonna kerralla läpi eikä isompia sanomisia löytynyt. Onneksi näin! Ainoastaan huomautus tuli toisen polttimon suuntauksesta joka voi olla hyvinkin edellisen valon vaihdon jäljiltä mennyt pieleen. Pitänee katsoa asia jotenkin kuntoon.

    Katsastus tuntuu vielä näinäkin päivinä samalta kuin nuorena kun autoa vei katsastukseen – koskaan ei tiedä miten käy, eli lopputulos on täysin fifty-fifty meneekö se katsastuksesta läpi vaiko ei 😀

    Nyt on jälleen vuosi aikaa rullailla ainakin katsastuksen suhteen joten tästä on hyvä jatkaa asfalttiteiden kulutusta.

  • Leffalauantai: Minotaur (Minotaurus)

    Theon roolissa ja tonnin seteli -ilmeessä nähdään Tom Hardy

    Minotaur (IMDB) eli suomalaisittain Minotaurus on vuonna 2006 julkaistu toiminnallinen seikkailufantasia. Sen on ohjannut Jonathan English ja sen pääosarooleissa nähdään Tom Hardy, Michelle Van Der Water ja Tony Todd.

    Kauan aikaa takaperin ihmiskunnassa tehtiin paljon vääryyttä ja niinpä ihmisten luonnottomien aivoituksien seurauksena ihminen lisääntyi härän kanssa muodostaen tästä seuranneesta syntymästä myyttisen pedon Minotauruksen. Sukupolvien ajan tälle vertoa himoitsevalle olennolle uhrattiin pienen kylän nuoria ihmisiä pääosin vastoin heidän tahtoaan.

    Minotaurukselle uhreja hakevat soturit saapuvat jälleen kylään, mutta tällä kertaa kaapattujen uhriksi joutuvien joukkojen sekaan ujuttautuu myös Theo (Tom Hardy) joka lähtee etsimään aikaisemmin uhrilahjaksi joutunutta mielitiettyään jonka hän yhä uskoo olevan elossa. Monet uskovat Minotauruksen olevan jumala jota ei voi tappaa, toiset taas uskovat että kyseessä on olento jonka voi päästää päiviltä ja tähän vaihtoehtoon myös Theo uskoo lähtiessään ottamaan mittaa tästä pedosta.

    Raphaella (Michelle Van Der Water) lämmittelemässä Minotaurukselle meneviä uhreja

    Minotauruksen myytti kuten muukin mytologia on aihepiiri mikä itseäni yleisellä tasolla kiehtoo, joten lähtökohdat tarinalle on hyvät. Harmillista kyllä mielenkiintoinen myytti kiintoisalla elokuvan alulla ei jaksa kuitenkaan kantaa läpi filmatisoinnin sillä pian katsoja joutuu kohtaamaan keskinkertaisuuden iskun vasten kasvoja.

    Tarinan protagonistilla Theolla on selkeä vaikkakin kliseinen insentiivi lähteä kaapattaviksi joutuneiden joukkoon pelastamaan kauan sitten kaapatuksi joutunutta rakastaan. Ajatuksen tasolla kyse on hienosta uskosta rakkauteen ja siitä kuinka sankari saapuu pelastamaan rakastettunsa pahan pedon kourista, mutta lopulta toteutus onnistuu laimentamaan sankaritarinan tarpeettoman merkityksettömäksi. Tunne rakkauden innoittavasta taustavoimasta jää puuttumaan ja tarinan konspetin tajuaa ainoastaan rationaalisella tavalla, mutta sitä ei tunne emotionaalisesti millään muotoa.

    Eniten kuitenkin kritiikkiä elokuvalle on annettava sen yrityksestä olla tarpeettoman paljon liian monelle olematta lopulta juuri kenellekään mitään. Päätarinan ympärillä on merkityksettömän tuntuisia täytehenkilöitä joiden rooli elokuvassa tuntuu vain turhalta lisämausteelta jolla pyritään peittämään mautonta pääruokaa. Hahmot ovat pääpiirteittäin vain hahmoja joilla on tunnesiteitä toisiaan kohtaan mutta joiden tunnesiteet eivät saa sidottua katsojaa missään vaiheessa mukaan naruihinsa. On helppoa ymmärtää mitä näiden hahmojen suhteilla on pyritty katsojalle viestittämään, mutta harmillisesti tunne ja merkitys katoaa täysin jättäen hahmot vain etäisiksi täytehahmoiksi joita ilmankin olisi elokuvan voinut katsoa.

    Vaikka tästä on paljon löydettävissä kritiikkiä, on tässä silti toimiviakin piirteitä. Sen visuaalinen ilme ja efektit ovat tarpeeksi toimivaa tasoa vaikka antavatkin hieman tuntua pienemmän budjetin elokuvasta. Silti ne ovat kautta linjan toimivia siinä missä musiikitkin.

    Kokonaisuutena ei tämä ollut omaan makuuni kuitenkaan huono elokuva, mutta ei se missään vaiheessa hyväkään ole. Se on tusinaelokuva jonka katsoo kerran ja katsottuaan sen muistaa katsoneensa ainakin muutaman viikon verran, mutta tämän jälkeen se luultavasti jo hautautuu muistojen syövereihin jättäen ainoastaan ohuen muistijäljen siitä että tämä on joskus verkkokalvojen kautta tietoisuuteen saakka kulkeutunut.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 00000 annettuun ääneen”]3,6/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Stallhagen Bock

    Ahvenanmaalaisen Stallhagenin Bock on 5,2 % vahvuinen tumma lager. Sen EBC on 43 ja katkeruus on 19. Oluesta löytää hieman lisää tietoa panimon omilta sivuilta (katso täältä). Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.

    Etiketti pullossa tuo itselleni mieleen jouluisen tunnelman vaikka kyseessä ei olekaan jouluolut. Stallhagenilla on kyllä olemassa (tai ainakin ollut) myös Julbock josta täälläkin blogissa on ollut aikoinaan arvio (katso täältä), mutta kenties tuohipukki assosioituu mielessäni automaattisesti jouluksi. Oli miten oli, tyyli on silti toimiva ja etiketti kaunis.

    Tuoppiin kaataminen käy vaivatta eikä vaahtoa synny pinnalle juuri lainkaan. Sekin vähäinen vaahto mikä käy pinnalla on pian jo poistunut keskuudestamme. Väri oluessa on kaunis tumma jossa vielä löytyy punertavaa sävyä. Tuoksu on mieto ja hivenen maltainen.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maussa on maltaisuutta ja pähkinäistä otetta. Kepeän rento lähestyttävyys yhdistettynä sopivan aromikkaaseen makuun tekee tästä miellyttävästi toimivan nautinnon.

    Musiikkina tämän kanssa kuuntelee helposti aavistuksen perusrockia raskaampaa rockia, esim. KoRn – Falling away from me tai Drowning Pool – Tear away.

  • Muutamia testikuvia Canon Ixus 265 HS -kameralla

    Ixusen zoom on kätevä ominaisuus niihin hetkiin jos ei jaksa kävellä lähemmäksi kohdetta. Polttoväli 26 mm, F/5,6, valotusaika 1/20 sekuntia, ISO-nopeus 1250.

    Hieman taustaa

    Joitain aikoja takaperin löysin kaapistani vuosia siellä pyörineen Canon Ixus 265 HS -kameran joka joskus vuoden 2017 aikoja taisi tulla kaveriltani. Kamera ei ollut omaan ensisijaiseen kuvaustarpeeseeni sopiva ja sen käyttö jäi sen vuoksi todella vähälle muutamaa testailua lukuunottamatta ja unohtui pian jo moneksi vuodeksi kokonaan kaapin perukoille.

    Ajatus pienestä ja kepeästä kamerasta kiehtoo itseäni ja haluaisin löytää kutakuinkin Ixuksen kokoisen taskukameran joka ei paina juuri mitään, joten ennen kuin katsettaan kääntää minnekään muualle on parempi koettaa kameraa joka jo löytyy entuudestaan ja katsoa saako sillä sopivia räpsäisyjä arjessa.

    Monille nykyisten matkapuhelinten kamerat ovat kuvanlaadullisesti jo erinomaisia ja luultavamminkin parempiakin kuin mihin vuoden 2014 Ixus kykenee, mutta se mihin Ixus kykenee ja matkapuhelin ei on pitkä zoom. Pitkä zoom on ominaisuus josta pidän ja se onkin selkeästi yksi pokkareiden suurista vahvuuksista (ainakin allekirjoittaneen näkökulmasta katsoen) verrattuna esimerkiksi järjestelmäkameroihin.

    Siinä missä pokkarilla saa edullisesti todella kauas yltävän zoomin saa järjestelmäkameroihin sellaisen zoomin saadakseen lyödä taaloja tiskiin sen verran paljon että alkaa nopeasti miettimään haluaako sitä todella niin paljoa että olisi kaiken sen rahan väärti. Myönnettäköön toki että järjestelmäkameroiden kauas kantavat zoomit antavat myös kuvanlaadullisesti vastinetta rahalle, mutta monissa tapauksissa “tarpeeksi hyvä” on hyvä – ainakin parempi kuin että kuva jäisi ottamatta.

    Laitan tähän täysin satunnaisia kuvia joilla ei ole muuta tarkoitusta ollut kuin ainoastaan testailla millainen kuvanlaatu kamerassa on nykymittakaavassa silloin kuin kameraa käyttää kuin turisti – satunnaista räpsintää siellä täällä ilman sen suurempia valokuvauksellisia pohdintoja.

    Ainoa asia mitä näissä testikuvissa blogia varten on muokattu on niiden koko ja pakkaus jotka on muutettu pienemmäksi jotta ne eivät tarpeettomasti vie levytilaa blogista. Muuten kuviin ei ole koskettu mitenkään vaan ne näyttävät siltä miltä ne oikeasti näyttivät kameran muistikortilla.

    Sekalaisia kuvia

    Taustaa saa todella pienimuotoisesti myös sumennettua. Polttoväli 4 mm, F/3.6, valotusaika 1/20 sekuntia, ISO-nopeus 1250.
    Tarkennuksessa oli hieman haasteita zoomatessa. Kuva otettu kameran omaa salamaa käyttäen. Polttoväli 17 mm, F/5, valotusaika 1/60 sekuntia, ISO-nopeus 800.
    Zoom maksimiasennossa. Polttoväli 54 mm, F/7, valotusaika 1/320 sekuntia, ISO-nopeus 500.
    Spaghettia ja Boltseja. Perusräpsinnät päivänvalossa on laadullisesti asiallisia vielä nykyäänkin. Polttoväli 4 mm, F/3,6, valotusaika 1/30 sekuntia, ISO-nopeus 800.
    Talvinen maisema. Kuvanlaatu alkaa heikkenemään selkeästi suuremmassa kuvassa, mutta blogikokoon pienennettynä kuvanlaatu ei itseäni häritse. Polttoväli 4 mm, F/3.6, valotusaika 1/8 sekuntia, ISO-nopeus 1600.
    Pienemmällä resoluutiolla kuvat ovat asiallisia blogikäyttöön, mutta tässäkin täysikokoisessa kuvassa oli helppoa havaita että laatu ei aivan vastaa sitä mihin on uudempien kameroiden kanssa jo tottunut. Polttoväli 4 mm, F/3.6, valotusaika 1/20 sekuntia, ISO-nopeus 1600.
    Pieneen kokoon kutistettuna käsivaralla otetun kuvan epätarkkuutta ei niin helposti huomaa. Polttoväli 4 mm, F/3,6, valotusaika 1/8 sekuntia, ISO-nopeus 1600.
    Edellisen kuvan kyltti kameralla lähelle zoomattuna. Zoomi hämärässä käsivaralta yllätti positiivisesti. F/5,6, valotusaika 1/8 sekuntia, polttoväli 28 mm, ISO-nopeus 1600.
    Kauas ylettyvä zoom on mukava ominaisuus. Polttoväli 31 mm. F/5,6, valotusaika 1/8 sekuntia, ISO-nopeus 1600.
    Luminen maisema. Polttoväli 5 mm, F/3.6, valotusaika 1/8 sekuntia, ISO-nopeus 1600.

    Loppupäätelmät

    Täysikokoisista kuvista huomaa nopeasti isolta tietokoneen näytöltä katsoessa että laadussa olisi parantamisen varaa ja kameran vanha ikä näkyy, mutta kuvia esimerkiksi tähän blogiin sopivaan kokoon piennettäessä ei kameran vanha teknologia enää tunnukaan lainkaan niin huonolta. Täytyy muistaa että nykyiset tietokoneiden näyttöjen koot ovat suhteellisen suuria jonka vuoksi paperikuvana tavallinen “kymppikuva” tuntuu lähinnä pieneltä postimerkiltä jos sitä katsoisi tietokoneen näytöltä.

    On hyvä myöskin muistaa realismi muutoinkin sen suhteen että luultavasti paperikuvina nämäkin kuvat olisivat sellaisia että niitä pystyisi katsomaan ilman että ensisijaisesti huomio menisi kameraan millä ne on otettu vaan siihen mitä kuva esittää. Tarkoituksenani on kuljettaa tätä kameraa ainakin jonkin aikaa lähiaikoina mukanani eri paikkoihin minne menen ja sen jälkeen tulostaa kymppikoon valokuvaksi joitain satunnaisia otoksia jotta voin varmemmin arvioida mitä mieltä tästä kamerasta olen jos kuvien loppusijoituskohteeksi pyrkisi näkemään ensisijaisesti blogikokoiset kuvat tai kymppikoon paperikuvat.

    Kamera itsessään ei vaikuta nopean testaamisen perusteella siis huonolta ainakaan tällaisiin satunnaisiin kuvauksiin, etenkään jos kuvat otetaan hyvässä valaistuksessa. Se on helppokäyttöinen, se käynnistyy nopeasti, siinä on hyvä zoom ja se on erittäin pienikokoinen ja kepeä mukana kuljetettavaksi. Täytynee siis antaa tällekin kameralle kunnollinen mahdollisuus osoittaa kykynsä ennen kuin teen tämän suhteen suurempaa tuomiota suuntaan tai toiseen.