Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Leffalauantai: Scream

    Teinikauhuelokuvien klassikko Scream nosti tämän maskin laajaan tietoisuuteen

    Scream (IMDB) on vuonna 1996 julkaistu Wes Cravenin ohjaama ikoninen slasher-kauhuelokuva. Sen pääosissa nähdään Neve Campbell, Courtney Cox, Skeet Ulrich, David Arquette sekä Matthew Lillard.

    Pienellä kylällä on tapahtunut lähes vuosi sitten tappo jossa Sidneyn (Neve Campbell) äiti on saanut surmansa. Rikolliseksi luultu mies on telkien takana ja odottamassa kuolemantuomiota. Kylän rauha järkkyy kuitenkin uudemman kerran kun kaksi teiniä tapetaan raa’asti. Pian tapahtuman jälkeen Sidneykin saa havaita olevansa vaarassa ja hänen varmuutensa siitä että oikea syyllinen on telkien takana alkaa vähitellen murenemaan.

    Hämmentäviä visailuun pakottavia puheluita uhreilleen tekevä maskia ja puukkoa käyttävä raaka tappaja on jossain vapaalla eikä kukaan ole turvassa ennen kuin syyllinen on saatu kiinni.

    Sidney (Neve Campbell)

    Toiminnalliset ja yleensä ainakin omaan makuuni vähemmän pelottavat slasher-tyylilajin teinikauhuelokuvat ovat selkeästi oma tyylilajinsa kauhuelokuvien saralla. Näitä yhdistävänä tekijänä toimii monet kliseiset piirteet kuten irrationaalisesti aina yläkertaan tappajaa pakon juoksevat teinit luovat katsojalleen tutun ja turvallisen katselukokemuksen mikäli näistä piirteistä ylipäätään sattuu pitämään. Scream ottaa reilusti näitä lajityyppinsä tuttuja elementtejä käyttöönsä ja kertoo siitä katsojalleen samalla tiedostavan itseironisesti antaen siten hieman hupaisia vivahteita muutoin helposti vakavasti kääntyvään tyyyliin.

    Vaikka Screamissa onkin omanlaistansa lajityyppinsä kliseitä tunnistavaa ironiaa ei se silti poista sitä että siinä on myös suoraa raakuutta ja veren vuodatusta kohtalaisen paljon. Pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin puhtaasti kauhuelokuva eikä sen humoristiset aspektit sitä lainkaan vesitä, päinvastoin, ne ainoastaan ovat omiaan antamaan sille lisämakua rikkoessaan välillä jännityksellisen tunnelman. Mikäli kauhuelokuvat joissa verta lentää ja puukko puhuu ovat yleisesti ahdistavia on mahdollista että myös tämä elokuva saattaa jossain määrin olla pelottavakin.

    Tarina on rakennettu todella hyvin eikä syyllinen välttämättä ole heti katsojalle selvillä. Mielenkiintoisen lisän tarinaan tuo myös motiivit ja niiden järjettömyys. Samoin pidin siitä kuinka tarinassa yhdessä vaiheessa elokuvassa teinit katsovat yhdessä porukalla kauhuelokuvaa kunnes samaan aikaan rakentuvat osaksi yhtä sellaista itsekin. Sellaista, mikä samaan aikaan kuitenkin noudattaa muiden kauhuelokuvien kliseitä joista yksi nuorista muita valistaa kesken heidän yhteisen elokuvan katselun.

    Scream oli aikoinaan massiivinen menestys eikä sen menestys rajoittunut ainoastaan isoihin kassatuloihin. Se nousi tunnetuksi elementiksi myös laajemminkin populäärikulttuuriin ollen innoittamassa myös humoristisempaa Scary Movieta.

    Scream on katsomisen arvoinen klassikko.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 324 050 annettuun ääneen”]7,3/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Fat Lizard Fog Fluid

    Espoolaisen Fat Lizardin Fog Fluid Hazy Pale Ale on 5,0 % vahvuinen pale ale jota myydään hyvin varustelluissa marketeissa. Omani löysin Koivukylän K-Citymarketista. IBU-arvo oluessa on 45. Lisää tietoja oluesta löytää panimon omalta sivulta (katso täältä).

    Tölkki on ulkoisesti tuttua ja turvallista Fat Lizardia. Samankaltainen kuin kaikki muutkin, mutta sopivan erottuva että tämän pystyy nopeasti erottamaan valmistajan monesta muusta tölkistä.

    Tuoppiin kaataminen on helppoa ja vaivatonta ja käy lähes yhdessä käden käänteessä sillä vaahtoavuus on kohtalaisen maltillista. Kyllähän se kuohahtaa mutta ei mitenkään ennakoimattomasti tai liiallisesti. Harmillisesti pinnalle muodostuva vaahto katoaa pian jo pois.

    Tuoksu on miellyttävän raikas ja sitruksinen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja siinä on helposti lähestyttävä rento tuntu. Maussa on napakasti kirpeyttä ja reilusti katkeruutta sitruksisessa maussa ja kokonaisuudessa on ipamaista tuntua mutta kokonaisuus pysyy hyvin kasassa. Toimiva olut yksittäisenä tölkkinä nautittuna, useamman jos nauttisi voisi kuivahko olemus nousta jälkimaussa tarpeettoman dominoivaksi.

    Musiikkina tämän kanssa menee mm. Lindsay Lohan ft. Nicki Minaj – Back to Me tai Ashlee Simpson – La La.

  • Kaupungissa asumisen hyvät puolet

    Auto on jossain täällä

    Rakastan asua kaupungissa. Pidän erityisesti siitä että täällä ei joudu koskaan tekemään lumitöitä. Täällä Vantaalla ei muutenkaan tule paljoa lunta, koska ilmaston lämpeneminen on johtanut siihen että Suomessa ei enää ole lumisia talvia 😛

    Lapin reissun jälkeen kävin eilen ensimmäistä kertaa autollani kun kävin katsomassa vieläkö se siellä parkkipaikalla on ja onko siihen tullut paljon lunta päälle. Kuten kuvista saattaa huomata, olihan tuota jonkin verran.

    Ilahduttavaa kyllä takakontin sai helposti auki ja sieltä sai kaivettua lapion, mutta lapioimista kyllä riitti hyvän tovin verran. Ensimmäisenä sai lapioida tien etuovelle, kauhoa lunta sen ympäriltä reilusti että ovi mahtui aukeamaan ja sen jälkeen pääsi vasta tekemään lumitöitä auton ympäriltä muutoin.

    Parkkiruudusta pois pääseminenkin teetti hankaluuksia. Putsailin sen verran auton ympäriltä lunta että pääsin yrittämään auton pakittamista ruudusta pois jotta lumet saisi helpommin putsailtua konepelliltä yms., mutta tasaisella maallakin sai hyvän tovin venkslata että auton sai edes ruudusta pois. Onneksi rukouksella ja lapioinnilla tästäkin selvittiin ja pian autoa pääsi putsailemaan joka puolelta.

    Vaikka kaupugissa asuu on lumilapiolle autossa paikkansa 🙂

    Tänne sen Minin jätin
    Oikea auto vaikuttaisi löytyneen
    Lapiohommia riitti

  • Reissu Lappiin – Päivät 8 ja 9

    Täytetty lintu

    Reissu Lappiin on takana ja olen jo palannut takaisin kotiin, joten voisin vielä viimeisen postauksen reissusta kirjoitella parin viimeisen päivän osalta.

    Viimeinen päivä Saariselällä meni muiden päivien tapaan rennosti hönötellen ilman mitään suuria ihmeitä. Katselin leffan Oculus Go -virtuaalilaseilla Netflixistä, nukuin, selailin nettiä ja illalla sitten kävimme kauppakeskus Kuukkelilla.

    Kuukkelilla käynnin yhteydessä tuli käytyä myös paikallisessa ravintolassa syömässä pizza kasvistäytteillä ja se maistui tänäkin vuonna hyvälle. Viime vuonna siis tuli käytyä samaisessa ravintolassa.

    Perjantaina lähdimme takaisin kohden etelää. Joskus puolen päivän jälkeen lähdimme Saariselältä ajamaan Rovaniemelle. Matkalla kävin syömässä pizzan jossain matkalla olleessa pizzeriassa ja samalla tein kauppaostokset kotiin että ei tarvitse kotona ollessa sapattina käydä kaupassa jotta saan edes kahvit maidon kanssa.

    Paluumatkalla kotiin söin pizzaa kasvistäytteillä

    Rovaniemellä olimme jo hyvissä ajoin ja siellä vain pärräilimme autolla, eno kävi parturissa ja itse vain selailin odotellessa nettiä.

    Rovaniemen asemalla onnistuimme onneksi vaihtamaan istumapaikat hytiksi ja pääsimme junan tultua suoraan hyttiin. Siellä sitten melkein heti kävin jo pitkäkseni ja selailin vain nettiä ja kävin ihmisten aikaan unille.

    Lauantaina juna saapui Pasilaan. Sieltä sitten kotiin pääsin jo hyvissä ajoin ennen kymmentä. Harmillista kyllä etelässä sää oli niin kauhea ja pihat ja tiet niin huonossa kunnossa lumen vuoksi että kirkolle ei tullut lähdettyä vaan ilta meni kotona.

    Illalla kaverikin tuli kylään ja paluu kotiin ja kotiarkeen oli tapahtunut. Reissu jäi taakse ja paljon kuvia tuli matkalta otettua joita tänne blogiinkin tuli jaettua. Toivon mukaan Lappiin tulee päästyä jossain vaiheessa myös kesällä koska paikka voisi olla kaunis ja miellyttävä myös lämpimämmilläkin keleillä 🙂

    Saariselällä mökin pihassa

  • Leffalauantai: The Babysitter: Killer Queen

    Aiemmin kovia kokenut Cole (Judah Lewis) joutuu kokemaan lisää vaikeuksia

    The Babysitter: Killer Queen (IMDB) on vuonna 2020 julkaistu teinikauhukomedia ja se on jatkoa vuoden 2017 elokuvalle The Babysitter. Elokuvan on ohjannut McG ja pääosarooleissa nähdään Judah Lewis, Samara Weaving, Jenna Ortega sekä Emily Alyn Lind.

    Aiemmassa vuoden 2017 elokuvassa Cole (Judah Lewis) joutui kokemaan kovia kun paljastui että hänen lapsenvahtinsa Bee (Samara Weaving) oli osallisena hämärässä saatananpalvontakultissa. Colea varten oli mietitty suunnitelmia jotka eivät kuitenkaan menneet täysin putkeen.

    Tässä vuoden 2020 jatko-osassa Colen kertomuksia aiemmista tapahtumista ei uskota sen enempää koulussa kuin vanhempiensakaan puolelta. Vanhemmat ovat suunnitelleet Colelle avun hankkimista mutta ennen hoitoon lähtöä hän karkaakin ystävänsä Melanien (Emily Alyn Lind) ja hänen ystäviensä kanssa viettämään rentoa iltaa rannalle.

    Tapahtumat eivät rannalla kuitenkaan mene Colen toivomalla tavalla vaan pian menneisyys tulee ovelle uudemman kerran koputtelemaan.

    Uusi omalaatuinen oppilas Phoebe (Jenna Ortega) tulee osalliseksi tapahtumiin odottamattomalla tavalla

    Edellisen osan tapaan myös tämä vuoden 2020 jatko-osa on suoraviivaista, överiksi menevää splatterimaista teinikauhua missä paikoitellen veren määrässä ei turhia säästellä. Käsiä katkeaa ja verta suihkuaa mutta se ei vauhtia tapahtumista hidasta. Hyvä niin, sillä näin korostetun yliampuvaksi vedetyllä tyylillä on absurdiudessaan oma huumori- ja viihdearvonsa ja se saa elokuvan pysymään poissa turhan vakavasti otettavaksi pyrkivän elokuvan viitekehyksestä.

    On hyvä kuitenkin huomata että en tarkoita tällä sanoa etteikö tämä olisi hyvin tehty filmatisointi tai että sitä ei voisi ottaa tosissaan elokuvallisesti, vaan tarkoitan sitä että sen tyyli osaa paikoitellen hyvin ottaa irti lajityyppinsä suomat mahdollisuudet revitellä reilusti kohtuulisuuden rajojen yli.

    Tarina oli toimiva ja se sopi hyvin edellisen osan jatkoksi. Jos aiempaa elokuvaa ei ole nähnyt ei tarinasta ehkä aivan kaikkea saa irti, mutta kyllä tämä itsenäisenäkin viihdepläjäyksenä toimii.

    Kokonaisuutena tämä oli hyvä ja toimiva elokuva omassa lajityypissään. On kuitenkin hyvä huomata että jos överiksi vedetyt splatterimaiset kohtaukset ei iske on luultavaa että tästäkään ei paljoa irti saa. Jos taas sen tyylilajin rujouden alta onnistuu kuitenkin löytämään sen koomisuuden kannattaa tämän edeltäjä ja tämä kumpikin laittaa Netflixistä katsottavien elokuvien listalle.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 35 688 annettuun ääneen”]5,8/10[/simple_tooltip])