Saimaa Brewingin Yakima Valley Double Hopped APA on 4,5 % vahvuinen American Pale Ale. Väriarvoltaan olut on 20 EBC, kantavierrettä on 12,0° P ja katkeroita löytyy 40 EBU. Lisää tietoja löytää panimon sivulta (katso täältä).
Tölkki on toimivan tyylikäs. Tuoppiin kaataminen ottaa hieman aikansa sillä vaahtoaminen on runsasta. Pinnalle kaataessa muodostuva vaahto on kauniin kermaista ja paksua vaahtoa joka kestää hetken aikaa tuopissa myös nauttijan ilona. Tuoksu on raikas ja sitruksinen ja siitä löytää myös hivenen havun tuntua. Oranssiin kallistuva sävy on miellyttävä.
Suutuntuma on raikas, keskitäyteläinen ja kepeästi kuiva. Maussa on magon ja sitruksen tuntua sekä humalaisuutta. Jälkimaku on hieman suuta kuivavaa sorttia katkeruudesta johtuen, mutta onneksi se ei käy liian dominoivaksi. Toimiva olut.
Musiikkina tämän kanssa menee afrikkalaisia viboja sisältävä musiikki, mm. Yemi Alade – Johnny tai Sona Jobarteh – GAMBIA.
Yksinkertainen ja nopea kotiateria vailla hienosteluita
Tämänkertaisena kasvisruokana on keitetyt nuudelit jonka kanssa chilikastikkeessa olleita papuja. Näiden lisäksi laitoin vielä purkillisen tomaattimurskaa sekä viipaloituja jalapenoja antamaan lisää mausteisuutta.
Aterian valmistaminen tapahtui heittämällä ensin pannu lämpenemään liedelle ja tietenkin siihen jotain mikä estää ruoan köntsähtämisen pintaan kiinni. Omassa tapauksessa se oli margariini, mutta öljyt olisivat olleet aivan yhtä hyviä. Käytännössä olisin laittanut öljyä, mutta koska sitä ei ollut kaapissani päädyin margariiniin.
Kun margariini oli sulanut pannulle heitin kidneypavut chilikastikkeessa pannulle lämpiämään. Valmiiksi chilikastikkeessa olevat pavut ovat hyviä ja niistä tulee kohtalaisesti jo nesteitä itsessään, mutta itse halusin ateriaan lisää tomaattikastiketta joten heitin myös tomaattimurskaa paketillisen sekaan kun olin kidneypapuja chilikastikkeessa paistanut pannulla ehkä noin viisi minuuttia tai enemmänkin. Sen verran kuitenkin että isoimmat nesteet on kiinteytynyt pannulla edes jonkin verran jonka jälkeen sitten laitoin tomaattimurskan ja jalapenoja pannulle.
Käyteyt ainekset
Aivan alussa kun pannu oli lämpiämässä oli hyvää aikaa laittaa myös nuudeleita valmistumaan. Oma tapani tehdä nuudelit on kiehauttaa vettä vedenkeittimessä, pistää nuudelit ja mausteet kattilaan ja heittää kiehuva vesi nuudeleiden päälle ja jättää ne kannen alle imemään nesteitä itseensä aina välillä hieman hämmentäen että mausteet leviävät tasaisemmin.
Kun nuudelit olivat imeneet tarpeeksi ison osan nesteistä kippasin loput vedet pois (koska en halunnut nuudeleita keittona vaan pannulla valmistuvan lisukkeen kanssa) ja nostin nuudeleita lautaselle ja heitin pannulla valmistettua papukastiketta sekaan. Lopussa vielä hämmensin kastiketta ja nuudeleita lautasella jotta annos sekoittui mukavasti.
Maku oli hyvä ja kastikkeessa seassa olleet jalapenot antoivat mukavaa lisäpotkua mausteena. Toki en heittänyt kastikkeen sekaan koko purkillista vaan ainoastaan muutamat teelusikalliset joten täytynee laittaa jatkossakin näitä jalapenoja muihinkin ruokiin.
Helppo ja nopea kotiruoka joka on kaiken lisäksi edullinen. Prisman sivulta kun laskin näiden ainesten hinnan tuli hinnaksi 3,85 euroa joten luultavasti Alepasta kun nämä ostin on hintatasot myös alle neljää euroa. Annoksia valmistui ehkä kolme tai neljä (söin kaksi ja kattilaan jäi vielä jäljelle yhteen tai kahteen annokseen).
Setuppi äänityksen aikana. Huomaa ammattitason jalustat Geneleceillä!
Testisetuppi ja yleiset horinat
Olen tänne blogiini postannut aikaisemmin muutaman kirjoituksen ääninäytteiden kanssa Shure SM57 -mikrofoneista (täällä), mutta koska mikrofoni on monipuolinen jokapaikan höylä laitetaan tällä kertaa ääninäytteitä miltä Korg Microstation kuulostaa monitoreiden kautta mikitettynä.
Oikeassa elämässä en tätä syntikkaa tietenkään näin äänittäisi vaan käyttäisin linjaulostuloa suoraan tallentimeen ja sen kautta kierrättäisin äänet monitoreille, mutta demonstraatiomielessä halusin koettaa miltä syntikka kuulostaisi jos olisi tarvetta syystä tai toisesta äänittää syntikkaa suoraan monitoreista.
Syntikkana tässä siis Korg Microstation, tallentimena Zoom F4, monitoreina Genelec 6010 ja mikrofoneina otsikon mukaiset Shure SM57:t. Jälkikäsittelyssä ei ole tehty muuta kuin leikattu aivan matalimmat ja korkeimmat taajuudet pois.
Tuttuun tapaan soitanta ei ole tässäkään se juttu ja soittovirheitä on vaikka kuinka paljon koska vetäisin ykkösellä sisään randomia jamittelua. Mikrofonit ovat tässä setupissa myös ollut sen verran lähellä itse soittajaa (minua) että koskettimien paukutus kuuluu paikoitellen läpi.
Todellisessa äänitystilanteessa tietenkin monitorit tulisi pidettyä kauempana soittajasta tai luukutettua kovempaa monitoreita että soittajan koskettimien naputtelut ei vuotaisi läpi äänitykseen, mutta tähän postaukseen on nämä kuitenkin täysin riittävät demonstroimaan itse varsinaista postauksen aihetta eli Shure SM57 -mikrofonia.
Ääninäytteet
Piano & StringsPiano + rumpukomppi ja synasoundiKorgin orkesterisoundejaPehmoista padisoundiaPianoRomantic pianoRaikas synasoundi
Loppupäätelmät
Mikrofoni osoitti basso- ja diskanttielementin puoleen väliin, etäisyyttä oli hieman yli 10 cm
Vaikka tiedossa oli että SM57 on mikrofoni joka käy melkeinpä mihin tahansa, olin silti positiivisesti yllättynyt kuinka omaan käyttööni sopivan toimivan äänityksen näillä sai aikaan ilman suurempaa säätämistä. Käytännössä siis sellaisen, että jos ainoa tapa olisi mikittää monitorien kautta syntikat voisin hyvin näin kuvitella tekeväni ilman että joutuisi miettimään tuleeko aivan käyttökelvotonta roskaa äänitykseen vaiko ei.
Mitä oikeassa äänitystilanteessa tekisin toisin verrattuna tähän postauksen demoiluun on tietenkin jo aikaisemmin mainitut monitorien sijoittelut ja/tai äänenvoimakkuudet. Mikrofonit on tässä ollut todella lähellä soittajaa ja soittamisesta syntyneet äänet on siksi paikoitellen vuotanut läpi joka voi joissain tapauksissa olla häiritsevää.
Jos äänityksessä olisi kyseessä kokonainen bändi jossa mukana on myös rummut, kitarat ja laulut ei kosketinsoittajan koskettimien naputtelu toki ensimmäisenä kuulijan huomiota mahtaisi viedä, joten suhteellisuudentaju on hyvä pitää aina mielessä.
Mercury Rising (IMDB) joka suomalaisille on tullut tunnetuksi nimellä Salasana Mercury on Harold Beckerin ohjaama toiminnallinen rikosdraama vuodelta 1998. Pääosarooleissa nähdään Bruce Willis, Miko Hughes, Chi McBride sekä Alec Baldwin.
Willisin tähdittämä Art Jeffries on peitehommissa työskennellyt FBI:n agentti joka laitetaan erään pieleen menneen pankkiryöstötapauksen jälkeen syrjään vainoharhaisuuteen vedoten. Art joutuu tylsään työtehtävään kuuntelemaan puheluita, mutta kauaa hän ei kerkeä hommaan uppoutua kun hänet jo laitetaan etsimään kadonnutta lasta jonka vanhemmat on juuri tapettu.
Rikospaikalla tilanne näyttää siltä kuin perheen isä olisi ampunut vaimonsa ja itsensä, mutta kaikki ei kuitenkaan täsmää oletettuun tapahtuman kulkuun. Kun perheen kadonnut autistinen poika Simon (Miko Hughes) löytyy saa Art huomata tapauksen tiimoilta enemmänkin omituisia piirteitä sillä pian käy ilmi että myös Simonin henki on vaarassa.
Artille selkenee vähitellen että tappojen takana ei ole mitkään alamaailman rikolliset vaan Simon on tahattomasti onnistunut olemaan hiekkana paljon suuremmissa rattaissa.
Nick Kudrow (Alec Baldwin)
Omaan makuuni rikosdraamaelokuvat lukeutuvat helposti lähestyttäviin viihteellisiin elokuviin joista sen suurempaa puhuttelevuutta ei tule etsittyä eikä kaivattua. Näiden raamien sisälle Mercury Rising mahtuu hyvin vailla ongelmia, sillä lajityypilleen tavalliseen tapaan kyseessä on suoraviivainen elokuva joka etenee alusta loppuun saakka tarinaa sopivalla tahdilla katsojalleen avaten.
Kliseisesti mutta tyylilajilleen tarpeeksi hyvin toimivasti mukaan kuvioihin on saatu kirjoitettua niin FBI kuin NSA:kin. Olisi kiintoisaa tietää voisiko tämän tyylilajin elokuvaa edes Amerikan maalla tehdä ilman että mukana on jokin kolmikirjaiminen virasto joka on sotkeutunut johonkin mihin sen ei kuuluisi. Mene tiedä.
Tarina on mielenkiintoinen ja tapa kuinka se katsojalle kuvataan on hyvä. Näyttelytyö oli muutamaa pienessä roolissa ollutta sivuhahmoa lukuunottamatta hyvää tasoa ja Baldwin ja Willis ovat kuin tehty tämän tyylilajin filmatisointeihin, mutta erityisesti silti pidin Miko Hughesin roolisuorituksesta autistisen pojan näyttelyssä.
Mikäli etsinnässä on kepeä ja viihdyttävä aivot nollalle -rikostoimintaelokuva on tämä toimiva valinta.
Tornion panimon Herutus Cassis Goze on 4,2 % vahvuinen Gose/Grodziskie. Muita teknisiä tietoja oluesta en löytänyt edes panimon omilta sivuilta (katso täältä).
Pullon aukaistua erottaa helposti happaman kirpeän marjaisan tuoksun joka säilyy tuopissakin hyvin mukana. Omaan mieltymykseeni tuoksu ei ole mikään erityisen hyvä, mutta ainakin se on varsin erottuva ja persoonallinen. Olut ei vaahtoa juuri lainkaan joten kaataminen sujuu vaivatta. Tuopissa erottuu oluen tumman marjaisa olemus.
Suutuntuma on keskitäytelänen, hapan ja hivenen pistävä tuoden mieleen sourit joita olen maistanut. Maku on marjaisa ja herukkainen, sen mitä mausta sain suutuntuman alta kaivettua. Jotenkin tästä tulee mieleen marjamehu joka on käynyt liian kauan, joten en ehkä ole aivan otollisin kohderyhmä tämän nauttimiselle.
Omaan makuuni tämä ei erityisesti kolahda liiallisen happamuuden vuoksi, mutta mikäli sourit on omaan makuun oluita joista nauttii on tämäkin koettamisen arvoinen.
Musiikkina tämän kanssa menee funkahtava acid jazz, mm. Brand New Heavies – Never Stop tai Incognito – Still a friend of mine.
