Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: Crazy, Stupid, Love. (Hölmö hullu rakkaus)

    Cal (Steve Carell) saamasa tyyliopastusta Jacobilta (Ryan Gosling)

    Crazy, Stupid, Love (IMDB) eli Hölmö hullu rakkaus on vuonna 2011 julkaistu romanttinen draamakomedia. Sen ohjauksesta on vastannut Glenn Ficarra ja John Requa ja pääosarooleissa nähdään Steve Carell, Ryan Gosling, Julianne Moore, Emma Stone, Lio Tipton sekä Jonah Bobo.

    Ollessaan ravintolaillallisella vaimonsa Emilyn (Julianne Moore) kanssa Cal (Steve Carell) saa kuulla että Emily haluaa avioeron. Jätetyksi tulemisen seurauksena Cal alkaa viettämään useina iltoina aikaansa baarissa hakien lohtua alkoholista. Muiden baarissa olevien tunnelmaa ei pettymyksessä ääneen piehtaroiva mies nostata ja eräänä iltana baarin pelimies Jacob (Ryan Gosling) kutsuu Calin pöytäänsä ja tarjoaa hänelle neuvojaan kuinka naisten kanssa tulisi toimia.

    Jacob ja Cal alkavat viettämään yhdessä aikaansa ja vähitellen Jacobin neuvoilla tappiomielialasta kärsinyt Cal alkaa löytämään itsestään kauan sitten unohtuneen itsevarman maskuliinisen puolensa.

    Jacob ja Cal tekemässä tuttavuutta Katen (Marisa Tomei) kanssa

    Romanttisten draamakomedioiden lajityyppi on elokuvallisesti jossain määrin haasteellinen, sillä on helpompaa onnistua puhtaasti romanttisen komedian tai romanttisen draaman saralla kuin lajityypissä jonka pitäisi onnistua tuomaan molempien tyylilajien parhaat puolet samaan pakettiin. Tietenkin jokaisessa romanttisessa komediassa on lähes poikkeuksetta jonkinmoista kepeää ja usein kliseistä draamaa, mutta ajatuksia enemmän herättävää vakavammin otettava draamallista tulkintaa ei kovin usein tule vastaan. Crazy, Stupid, Love. onnistuu kuitenkin hyvin saavuttamaan kummankin lajityypin hyviä puolia toimivaksi kokonaisuudeksi.

    Itselleni hyvin toimivat romanttiset komediat ja romanttiset draamat usein keskittyvät yhteen pariin joiden ympärille tarina nivoutuu. Tässäkin tapauksessa tarinan keskiössä on kyllä yksi pariskunta ja heidän suhteensa joka rakentaa tarinan draamallisen aspektin, mutta samaan aikaan ympärillä rakentuu pari muuta ihmissuhdetarinaa jotka ovat hyvänä mausteena tuomassa vähitellen sekaan komediallisia elementtejä. Mikä parasta, koomisuus ei jää ainoastaan pariin yksittäiseen hauskaan hetkeen vaan hyvin tasaisen varmasti rakennettuun hupaisaan pohjavireeseen joka saavuttaa hetkellisesti sopivan yliammutun absurdiuden rajan.

    Kaiken komediallisten elementtien alta löytää katsoja silti puhuttelevia ja ajatuksia herättäviä kasvutarinoita. Pelimies joka näkee baarissa aikaansa viettävässä epätoivoisessa miehessä jotain sellaista joka kaipaa korjaamista tarjoaa hänelle apuaan, mutta saman matkan aikana hän itsekin saa oppia jotakin siitä mikä todellisuudessa on tärkeää.

    Huumoria ja draamaa hyvässä tasapainossa etsivälle Crazy, Stupid, Love. on katsomisen arvoinen elokuva.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 500 578 annettuun ääneen”]7,4/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: A Nightmare on Elm Street (Painajainen Elm Streetillä)

    Freddy Krugerilta ei ole turvassa edes vankilassa

    Wes Cravenin ohjaama A Nightmare on Elm Street (IMDB) joka tunnetaan suomeksi myös nimellä Painajainen Elm Streetillä on vuonna 1984 julkaistu populäärikulttuuriin paikkansa raivannut kauhuelokuvaklassikko. Sen pääosarooleissa nähdään Heather Langenkamp, Ronee Blakley, Johnny Depp sekä Robert Englund.

    Useampi nuori näkee painajaisia miehestä jonka sormien päässä on pitkät terät. Vaikka unet ovatkin heille pelottavia, todellisuudessa pelottavaksi ne alkavat käymään vasta hieman myöhemmin kun he huomaavat että unessa tapahtuvat asiat muuttuvat osaksi todellisuutta. Unissa Freddy Krugerin uhreiksi joutuvat nuoret tulevat hänen uhreiksiin myös todellisuudessa joten paras keino säilyä elossa on olla antamatta unelle sijaa.

    Vähitellen myös Nancyn (Heather Langenkamp) äiti Marge (Ronee Blakley) joutuu kertomaan tyttärelleen kuka tämä Freddy Kruger on ja miten Marge tietää hänen olemassaolostaan.

    Nancyn on onnistunut tuoda unimaailmasta Freddyn hattu tähän todellisuuteen todisteeksi muille

    Painajainen Elm Streetillä on helppoa laskea klassikkoelokuvien kategoriaan. Moni joka ei ole tätä elokuvaa nähnyt on vähintäänkin joko kuullut Freddy Krugerista, tunnistaa nähneensä tämän hieman pelottavan variksenpelättimen näköisen hahmon tai ainakin on kuullut muodossa tai toisessa populäärikulttuurissa viittauksia tähän elokuvaan joten kulttuurillinen vaikutus on ollut merkittävä.

    On helppoa ymmärtää miksi elokuva on saanut arvostusta, sillä se yksinkertaisesti vain toimii vielä vuonna 2022 katsottunakin. Sen tunnelma on hyvin ja sopivalla tahdilla rakennettua, siinä on sopivasti mystiikkaa eikä tunnelmaa pilata sillä että Freddyä tuotaisi liiaksi esiin. Hän kyllä on siellä jossain, häntä näytetään sopivan paljon että hänestä saa katsoja rakennettua mielikuvan mutta samalla sopivan vähän että katsojan rakentama mielikuva ei pääse lässähtämään ainoastaan koomiseksi.

    Vaikka kyseessä on kauhuelokuva, ei tämä silti ainakaan allekirjoittanutta missään vaihessa jännittänyt tai pelottanut. En muista onko muitakaan slasher-tyylisiä kauhuelokuvia tullut vastaan mikä olisi erityisen paljoa kauhua tai jännitystä aiheuttanut itselleni, mutta tästäkin huolimatta on tämä katsomisen arvoinen filmatisointi omassa lajityypissään. Muutamissa kohtauksissa överiksi menevät veren määrät toivat hieman mieleen The Shiningin eli Hohdon (lue arvostelu) hissikohtauksen missä veren määrässä ei myöskään tarpeettomasti kainosteltu.

    Näyttelytyö on hyvää ja toimivaa vaikkakin stereotyyppisen 80-lukumaista – sellaista mikä toimii ja on tarpeeksi uskottavaa, mutta silti se on samalla sopivan epätodellista jotta se ei tunnu aidolta ja todelliselta vaan puhtaan viihteelliseltä elokuvalta. Katsojana on helppoa tuntea olevansa elokuvan ulkopuolella oleva katsoja ja kokija eikä siihen samalla tapaa uppoudu kuin mitä ehkä moniin moderneihimpin filmatisointeihin. Itselleni tämä tyyli kyllä toimii hyvin, mutta moderneimmista elokuvista pitäville tämä voi hieman olla miinustakin.

    Kokonaisuutena Painajainen Elm Streetillä on hyvä ja katsomisen arvoinen elokuva. Se on klassikko eikä syyttä. Se on kauhussaan sopivan kepeää ja teinikauhumaista – aivan kuin se olisi nuotioilla kerrottavaa kauhutarinaa filmatisoidussa muodossa – eikä sitä voi ottaa liian vakavasti, mutta ehkä siksi se on saavuttanut ja pitänyt paikkansa populäärikulttuurissa halki vuosien.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 225 589 annettuun ääneen”]7,5/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Vampire academy

    Dhampyyri Lucy (Zoey Deutch) ja Moroi Lissa (Lucy Fry) ovat vampyyriakademiassakin läheiset ystävät

    Vampire Acedemy (IMDB) on vuonna 2014 julkaistu komediallinen teinivampyyridraama jonka on ohjannut Mark Waters. Pääosissa nähdään Zoey Deutch, Lucy Fry, Danila Kozlovskiy, Dominic Sherwood, Sarah Hyland sekä Cameron Monaghan.

    St. Vladimirin vampyyriakademiasta karanneet Rose (Zoey Deutch) sekä Lissa (Lucy Fry) saadaan kiinni ja heidät tuodaan takaisin akademiaan missä heidän pitäisi olla paremmassa turvassa ulkomaailmassa vaanivilta strigoilta, pahoilta vampyyreiltä. Dhampyyri eli puolivampyyri Rose on karkumatkalla olleen ihmisten kanssa hyvin tulevan moroi-vampyyri Lissan vartija johon hänellä on jonkinmoinen telepaattinen yhteys.

    Akademian sisäpuolella jälleen ollessaan he pian saavat selville että suurin uhka ei välttämättä tulekaan ulkomaailmassa olevista strigoista, vaan uhka tulevaisuuden kannalta tärkeässä roolissa olevan Lissan turvallisuudelle tuleekin lähempää kuin he osaavat odottaa.

    Lucy

    Vampire Academy on suoraviivainen ja harmaaseen massaan hukkuva tusinaelokuva jonka kyllä kliseisistä teinimäisistä elementeistään huolimatta jaksaa katsoa, mutta joka ei kuitenkaan missään vaiheessa pääse erityisesti säväyttämään.

    Tarina on mukiinmenevä vaikkakin itselleni se jätti lähinnä tunnun siitä aivan kuin kyseessä olisi jatko-osa jollekin muulle elokuvalle tai vaihtoehtoisesti elokuva samaa nimeä kantaneelle TV-sarjalle. Tapa miten asioita kuvataan ja kerrotaan luo paikoitellen mielikuvan siitä aivan kuin katsojan odotettaisiin entuudestaan tietävän jo asioita joita on jossain muualla tapahtunut. En tiedä onko asia oikeasti näin, mutta jotain kerrontatyylissä olisi voitu hioa toisenlaiseksi mikäli näin ei ole ollut tarkoitus.

    Näyttelytyö on paikoitellen teennäisen tuntuista, mutta onneksi eniten nähtävien Zoey Dutchin sekä Lucy Fryn osalta samanlaista mielikuvaa ei synny, mutta heidän näyttelemissä roolihahmoissa sitä vastoin on teinidraamakomedioiden kliseistä vivahdetta. Tätä roolihahmojen tyyliä en kuitenkaan laske miinukseksi elokuvaa kohtaan sillä lasken sen enemmänkin lajityypilleen tyypilliseksi piirteeksi joka on osittain määrittämässä lajityyppiä itsessään.

    Kokonaisuutena Vampire Acedemy kestää kyllä katsomisen mikäli on vampyyrielokuvien ystävä ja osaa suhteuttaa tämän selkeästi teinielokuvan kategoriaan omissa odotuksissaan, mutta mikäli vampyyrielokuvat ei iske ei tätä oikeastaan voi suositella muille kuin teinielokuvista pitäville katsojille.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 53 679 annettuun ääneen”]5,5/10[/simple_tooltip])

  • Vuonna 2021 näkemäni näkemisen arvoiset elokuvat

    Parin viime vuoden tapaan vuoden vaihteen jälkeen on hyvä tehdä pikainen katsaus elokuviin jotka olivat tavalla tai toisella näkemisen arvoisia. Aikaisemmat samanlaiset listat löydät vuodelta 2020 (katso täältä), vuodelta 2019 (katso täältä) sekä vuodelta 2018 (katso täältä).

    Täällä sivustolla on erikseen Suosituksia-sivu (katso täältä) jonne omasta mielestäni parhaimmisto elokuvista pääsee, mutta kuitenkin moni elokuva on hyvä ja näkemisen arvoinen mutta ei kuitenkaan ole ylittänyt sitä kynnystä että olisivat ansainneet paikkaansa Suosituksia-sivun filmatisointien joukossa.

    Vaikka viime vuonna elokuvia kerkesi katsomaan todella vähän, ainoastaan 124 kappaletta, mahtui siihenkin määrään monia erinomaisia elokuvia joten pidemmittä puheitta laitetaan siis lista nähtäville.

    Parasite (IMDB) – Parhaan elokuvan Oscarin ansainnut musta draamakomedia. Synkkä mutta tyylikäs.

    V for Vendetta (IMDB) – Tyrannian koulimassa maassa vapaustaistelija V nousee ja nostattaa kapinan. Ajankohtainen elokuva katsottavaksi nykyisen maailman suuntauksen ollessa mitä on.

    Beverly Hills Cop I, II ja III (IMDB, IMDB ja IMDB) – Lapsuudestani asti tutut elokuvat joiden päätähtenä nähdään Eddie Murphy. Vaikka nämä eivät kenties mitään arvostelumenestyksiä olekaan, on nämä viihdyttäviä vielä näinäkin päivinä.

    Black Dynamite (IMDB) – Sopivan överiä toiminnallisen komedian menoa 70-luvun hengessä vuoden 2009-elokuvassa.

    Shrek 2 (IMDB) – Shrekin ja Fionan edesottamuksia vuodelta 2004. Loistava animaatioelokuva.

    12 years a slave (IMDB) – Erinomainen vuonna 2013 julkaistu draama orjuuteen joutuvasta miehestä. Paikoitellen suhteellisen brutaalikin, mutta ansiosta kyllä parhaan elokuvan Oscarin ansainnut.

    Passengers (IMDB) – Jennifer Lawrencen ja Chris Prattin tähdittämä romanttinen sci-fi-draama jonka olen pariin otteeseen katsonut. Toisella katselukerralla elokuva kolahti vielä paremmin.

    Hacksaw Ridge (IMDB) – Mel Gibsonin ohjaama hieno sotaelokuva jossa pääosansa saa adventistisen kristinuskonsa vuoksi aseettomana sotilaana toiminut Desmond Doss.

    Jaws (IMDB) – Tappajahai. Spielbergin klassikko.

    The Ninth Gate (IMDB) – Johnny Deppin tähdittämä mysteeritrilleri harvinaisten kirjojen välittäjästä joka saa tehtäväkseen etsiä muutamaa kirjaa joissa on paholaisen puumerkit.

    Million Dollar Baby (IMDB) – Upea nyrkkeilyelokuva jossa tarinassa on syvyyttä. Päätyi myös Suosituksia-sivulleni.

    Billy Elliot (IMDB) – Tyylillä tehty elokuva pojasta joka haluaa tanssia balettia.

    Monsters, Inc. (IMDB) – Sympaattinen animaatioelokuva.

    Mercury Rising (IMDB) – Mukavan menevää toimintadraamaa vuodellta 1998.

    The Social Network (IMDB) – Elokuva Facebookin alkuvaiheilta. Aihepiiriään kiinnostavampi elokuva.

    Deep Blue Sea (IMDB) – Varmaankin paras Renny Harlinin elokuva joita olen lähivuosina katsonut. Toimiva elokuva tappajahain meiningeissä.

    From Dusk Till Dawn 3: The Hangman’s Daughter (IMDB) – Oma suosikkini tästä elokuvasarjasta. Eniten vampyyrielokuvan tuntua!

    Prometheus (IMDB) – Hieno Sci-Fi vuodelta 2012.

    Ad Astra (IMDB) – Sci-Fi elokuva vuodelta 2009 missä astronautti etsii totuutta isänsä katoamisesta.

    American Heist (IMDB) – Kriitikoiden lyttäämä ja suuren yleisönkin keskinkertaiseksi 5,0/10 laskema toiminnallinen rikosdraama joka pärähti itselleni kuitenkin varsin mukavasti. Hyvä esimerkki elokuvista että parempi katsoa elokuvat itse eikä luottaa ainoastaan liikaa muiden arviontiin.

    Carrie (IMDB) – Kingin kirjaan pohjautuva Brian De Palman filmatisointi vuodelta 1976 jossa on tunnelmaa.

    Invasion of the Body Snatchers (IMDB) – Kauhun ja sci-fin kategorioihin lukeutuva Philip Kaufmanin ohjaus vuodelta 1978.

    La dentellière (IMDB) – Romanttinen draama vuodelta 1977. Täysin erilaista romanttista draamaa kuin modernit saman lajityypin filmit.

    A matter of life and death (IMDB) – Vuoden 1946 fantasian ja romanttisen draaman yhdistelmä joka kolahti itselleni kovasti, 10/10 omassa lajityypissään.

    Lord of the Rings -trilogia (IMDB, IMDB ja IMDB) – Hienoja fantasia-elokuvia jotka ovat kestäneet aikaa.

    Braveheart (IMDB) – Loistava historiallinen draamaelokuva William Wallacesta joka nousee kapinaan Edward I:n joukkoja vastaan. Pääsi myös Suosituksia-elokuviini.

    Gladiator (IMDB) – Upea Suosituksia-listallenikin päätynyt Russell Crowen tähdittämä elokuva gladiaattorista.

    Rocky (IMDB) – Nyrkkeilyelokuva vuodelta 1976 joka yhä vain toimii.

    First Man (IMDB) – Biografiallinen draamaelokuva Neil Armstrongista ja hänen matkastaan kuuhun.

    Snow White and the Seven Dwarfs (IMDB) – Disneyn piirretty klassikkoelokuva vuodelta 1937 joka tuli VHS-filmiltä katsottua. Klassikko aivan syystä!

    The Queen (IMDB) – Suosituksia-listalle päätynyt elokuva englannin hovista ja Kuningatar Elizabeth II:sta prinsessa Dianan kuoleman ajoilta.

    The Notebook (IMDB) – Romanttinen nyyhkyleffa.

    Singing in the rain (IMDB) – Vuoden 1952 tunnettu musikaali. Toimii vielä näinäkin päivinä erinomaisesti!

    Scarface (IMDB) – Suosituksia-sivulleni päässyt elokuva huumeiden ja rikollisuuden maailmassa.

    Sleeping Beauty (IMDB) – Prinsessa Ruusunen, Disneyn piirrosklassikko vuodelta 1959 joka tämäkin on paikkansa ansainnut näkemisen arvoisten elokuvien joukossa.

  • Leffalauantai: The Kid (Chaplinin poika)

    Poika (Jackie Coogan) ja Chaplin (Charles Chaplin)

    Charles Chaplinin ohjaama elokuva The Kid (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Chaplinin poika on vuonna 1921 julkaistu draamakomedia. Sen pääosissa nähdään Charles Chaplin, Edna Purviance sekä Jackie Coogan.

    Nuori nainen (Edna Purviance) synnyttää pojan mutta ei kuitenkaan pysty huolehtimaan lapsesta. Hän jättää lapsen jonkin löytämänsä auton takapenkille josta hän monen mutkan kautta päätyy yksin elävän miehen (Charles Chaplin) huostaan. Pian viisi vuotta on vierähtänyt ja poika (Jackie Coogan) on kasvanut jo vauvasta pikkupojaksi. Mies kasvattaa poikaa kuin omaansa kunnes lääkärille selviää että poika ei ole varsinaisesti hänen. Pian asiaan puuttuu jo orpokodin väkikin ja pojan ja kasvatti-isän tiet näyttävät kulkeutuvan kummankin tahtoa vastaan erilleen.

    Lapsen äiti (Edna Purviance)

    Chaplinin The Kid on komediallisia elementtejä sisältävä viihdyttävä draama joka on kestänyt hyvin ajan hammasta. Elokuvan julkaisusta on jo hitusen yli 100 vuotta, mutta hyvin toteutettu filmatisointi ei yhtään häpeä nykyelokuvien rinnalla vaikkakin elokuva taidemuotona on kokenut hyvin suuren muutoksen tämän elokuvan jälkeen.

    Kerrontatyyli on hieman teatterimainen, sillä välissä asioita selvennetään väliteksteillä mutta pääsääntöisesti katsojaa kuljetetaan kohtauksesta toiseen luonnollisesti etenevällä filmatisoinnilla. Vaikka elokuvassa ei ole ääneen käytävää dialogia on katsojan silti pääsääntöisesti helppoa pysyä kartalla tapahtumien kulusta ja merkityksestä.

    Tarina on toimiva ja toteutuskin saa elokuvan menemään mukavaan helposti lähestyttävän viihde-elokuvan kategoriaan. Näyttely on hyvää eikä elokuvan tekninen toteutuskaan jätä kaipaamaan enempää. Toisinaan tämänkaltainen yksinkertainen ja vähäeleinen sympaattisen tarinan kerronta on kaikki mitä tarvitaan joten tätä taustaa vasten The Kid on katsomisen arvoinen elokuva vielä näinäkin päivinä.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 121 867 annettuun ääneen”]8,3/10[/simple_tooltip])