Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: American heist

    James Kellyn roolissa nähdään Hayden Christensen

    American Heist (IMDB) on vuonna 2014 julkaistu toiminnallinen rikosdraama. Sen on ohjannut Sarik Andreasyan ja pääosarooleissa nähdään Hayden Christensen, Adrien Brody, Jordana Brewster, Tory Kittles sekä pelkällä taitelijanimellä nimetty Akon.

    Frankie Kelly (Adrien Brody) vapautuu vankilasta istuttuaan kymmenen vuoden kakun. Palattuaan linnasta hän palaa takaisin veljensä Jamesin (Hayden Christensen) elämään. Jameskin on istunut aikoinaan lyhemmän aikaa vankilassa keikasta jonka he veljensä kanssa tekivät, mutta nykyisellään Jamesin elämä on paremmalla tolalla. Hänellä on rehellinen työ joka pitää hänet leivän syrjässä kiinni eikä rikollinen elämä enää houkuttele.

    Veljensä puhuu Jamesille ideasta toimia asuntovälittäjänä. Frankiella on kaverit Sugar (Akon) sekä Ray (Tory Kittles) joiden kanssa tarkoitus on lähteä tätä uudenlaista alaa harjoittamaan. Pian James ja Frankie kuitenkin huomaavat että he ovat ajautuneet tilanteeseen jossa heidän on osallistuttava pankkiryöstöön päästäkseen irti kuvioista joihin he Rayn ja Sugarin kanssa sotkeutuivat.

    Frankie (Adrien Brody)

    American Heist on suhteellisen suoraviivainen pankkiryöstöelokuva, mutta tapa miten kokonaisuus on rakennettu tekee siitä lajityypissään merkittävästi keskivertoa mielenkiintoisemman. Siinä missä näkemieni tämänkaltaisten elokuvien osalta tarina usein nojaa enemmän varsinaiseen toimintaan ja ryöstöön, on tässä annettu paremmin tilaa parin tekijän persoonalle ja sille minkälaisia ajatuksia ja tunteita asia herättää.

    Syyt miksi rikoksen poluilta jo irti päässyt James ajautuu uudelleen rikoksen teille veljensä kanssa umpikujaan johtaneiden olosuhteiden vuoksi on kiintoisa. Olosuhteet jossa on nähnyt liikaa ja ollut välillisesti osallisena tapahtumiin voivat johtaa helposti umpikujaan josta ei ole helppoa pakokeinoa ulos. Sitä kautta myös tämän elokuvan draamallinen aspekti on onnistuttu hyvin rakentamaan.

    Pidin siitä kuinka henkilöhahmoissa tapahtuu jonkinlaista kasvua ja kuinka hahmoissa on tavallista enemmän ulottuvuutta. Frankie ja James eivät jää persoonattomiksi tusinahahmoiksi jotka päättävät ryöstää pankin vaan heistä rakentuu eheäksi muovautuva hahmo jonka kautta on kiintoisaa peilata heidän toimiaan.

    Mielenkiintoisesti kriitikot tämän ovat haukkuneet lyttyyn ja IMDB:ssäkin keskiarvo on ainoastaan 5,0, mutta IMDB:n arvosanojen jakautumista katsoessa on kiintoisa havaita kuinka 18,3 % katsojista on kuitenkin antanut tälle täydet 10 pistettä joten elokuva on jakanut selvästi mielipiteitä (katso IMDB:n painotettu arvosanataulukko tästä).

    Kokonaisuutena American Heist oli allekirjoittaneelle lajityypissään selkeästi keskivertoa parempi elokuva.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 16 482 annettuun ääneen”]5,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Assassins (Ammattitappajat)

    Robert Rath (Sylvester Stallone)

    Richard Donnerin ohjaama Asssassins (Ammattitappajat) (IMDB) on vuonna 1995 julkaistu toiminnallinen rikostrilleri. Sen pääosarooleissa nähdään Sylvester Stallone, Antonio Banderas sekä Julianne Moore.

    Robert Rath (Sylvester Stallone) on ammattitappaja joka saa tietokoneensa välityksellä anonyymiltä henkilöltä keikkoja joissa yleensä on tarkoituksena pistää kohde tai useampikin kylmäksi. Kesken erään keikan suorittamisen Robert saa havaita että hän ei suinkaan ole ainoa henkilö kuka on samaa keikkaa suorittamassa. Miguel Bain (Antonio Banderas) on toinen ammattitappaja joka jostain syystä sattuu useammankin kerran samoille apajille saalista noutamaan.

    Eräällä keikalla yhdeksi kohteeksi tulee salaperäinen nettikäyttäjä Electra (Julianna Moore), jolla on hallussaan levyke täynnä salaisia tietoja. Rahojen ja levykkeen vaihto ei mene suunnitellusti ja pian Electra on Robertin kohteena.

    Electra (Julianna Moore)

    Assassins on mukaansatempaava toimintaelokuva. Sen tarina on kiinnostava ja se rakentuu hyvällä rytmillä pitäen koko ajan yllä jonkinlaista tapahtumaa käymättä kuitenkaan missään vaiheessa liiallisen nopeatempoiseksi tai sekavaksi. Pakka pysyy toisin sanoen hyvin kasassa alusta loppuun saakka.

    Ennalta arvattavia ja myös arvaamattomiakin käänteitä oli tarinassa tarpeeksi luomassa hieman makua tarinan suoraviivaiseeen etenemiseen. Ohjaus on toimivaa eikä liian useassa modernimmassa toimintaelokuvassa nähtävää suhteettoman nopeaa ja siten käsittämättömän sekavaa leikkaustyyliä onneksi nähdä missään vaiheessa.

    Tämän tyylilajin elokuvissa en yleensä kovin suurta ja syvällistä henkilöhahmokuvausta odota, mutta hieman lisää olisin siltikin kaivannut Miguelin hahmoon avaamista. Kuka hän oli ja mistä hän tuli? Samoin Electran hahmon olisi suonut saavan astetta enemmän taustaa jotta tarina ei henkilöiden osalta olisi jäänyt näin ohueksi. Onneksi lajityyppi on vähemmän draamaa ja enemmän toimintaa joten tämä suotakoon, vaikkakin onnistuneesti näiden hahmojen taustoja avaamalla olisi saatettu saada tähän tarinaan merkittävästi enemmän tarttumapintaa.

    Kokonaisuutena Assassins on viihdyttävä toimintaelokuva jonka katsoo mieluusti kerran tai vaikka useammankin.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 78 933 annettuun ääneen”]6,3/10[/simple_tooltip])

  • 200 elokuvan rajapyykki arvosteluissa saavutettu

    Jennifer Lawrence elokuvassa Passengers (lue arvostelu)

    Yleistä historiaa leffalauantai-postauksista

    Viime lauantaina arvostelemani Burn After Reading (lue täältä) rikkoi merkkipaalun tässä blogissa, sillä se oli 200:s elokuva josta olen kirjoittanut arvostelun.

    Ensimmäinen elokuva-arvostelu tässä blogissa oli elokuvasta The Moth Diaries (lue täältä) ja se julkaistiin 22.06.2017 – neljä vuotta takaperin, ainoastaan yhden päivän erolla. Kuten ensimmäisestä arvostelusta voi helposti havaita oli elokuvien arvostelu alkuvaiheessa täysin erilaista kuin mitä se on nykyään. Tyyli tekstissä oli myös lähempänä päiväkirjamaista ilmaisua kuin nykyistä tekstiä leffalauantai-postauksien osalta.

    Alkuvaiheen arvosteluissa ei ollut lainkaan kuvia itse elokuvasta ja ainoat kuvat olivat DVD:n tai BluRayn kansikuvista. Arvostelu elokuvasta Blended (Lomapainajainen) kuitenkin oli poikkeus tähän tyyliin ja postaukseen pääsi myös kuvia varsinaisesta elokuvasta (lue täältä). Kuitenkin tämänkin jälkeen kolmessa seuraavassa arvostelussa nähtiin kuvissa vain elokuvan kotelo, mutta The Martian (Yksin Marsissa) muutti suunnan ja kuviin päätyi elokuvan kansikuvan lisäksi myös kuvankaappauksia elokuvasta (lue täältä).

    Alkuvaiheessa antamani arvosana ei erottunut kovin selkeästi tekstistä, mutta The Martian -elokuvan arvostelussa ja sen jälkeen on nähty postauksen lopussa lihavoidulla tekstillä arvosana jonka olen elokuvalle antanut.

    Viimeinen arvostelu jossa nähtiin postauksessa mukana myös kotelon kansikuva oli vampyyrielokuvasta BloodRayne (lue täältä) ja ensimmäinen arvostelu missä kansikuvaa ei ollut eikä sen jälkeen ole ollut oli elokuvasta Dark Shadows (lue täältä).

    Alkuvaiheen kuvattomuus arvosteluissa johtui siitä, että en ollut aivan varma kuvankaappauksien käytön tekijänoikeuksellisista puolista. Selvitin asiaa ja muutaman kuvan käytön pitäisi olla ihan OK, joten siirryin lisäämään myös kuvia varsinaisesta elokuvasta.

    Sekalaisia tilastoja elokuvien katseluun ja arvosteluihin

    Margot Robbie elokuvassa Suicide Squad (lue arvostelu)

    Arvosteluita on blogissani julkaistu nyt yhteensä 200 kpl. Elokuvia olen katsonut vuodesta 2017 alkaen yhteensä 812 kpl jos ei ole tilastoinnissani virheitä, joten lähes joka neljännestä elokuvasta on arvostelu tullut kirjoitettua. Tosin voi olla että tuohon 812 joukkoon lasketaan jotkut elokuvat useampaan kertaan sillä joitain elokuvia olen katsonut useampaankin kertaan. Oli miten oli, suuntaa antavasti siitä voi päätellä elokuvien katselun määrää.

    Suosituksiin saakka näistä katsotuista elokuvista on päätynyt 4 vampyyrielokuvaa sekä 28 muuta elokuvaa (katso täältä). Kuusi elokuvaa on suosituksia-listalla, mutta en kuitenkaan ole niistä saanut kirjoitettua jostain syystä arvostelua (kaksi vampyyrielokuvaa, neljä muuta).

    Elokuva-arvostelut joihin on suoraan päädytty hakukoneella, suoralla linkillä tai muuten sivuni kautta klikkaamalla eivät yleisesti ottaen ole kovin suuria katselukertoja keränneet. Eniten katselukertoja on kerännyt arvostelut elokuvista OtherLife (lue täältä) (176 kertaa), Final Girl (lue täältä) (145 kertaa) sekä The Shining – Hohto (lue täältä) (109 kertaa).

    Top 10 arvostelut sivun katseluiden määrän mukaan ovat seuraaavat:

    1. OtherLife
    2. Final Girl
    3. The Shining
    4. The Divergent Series: Insurgent
    5. Eden Lake
    6. John Carpenter’s Vampires
    7. Requiem for a dream
    8. The Others
    9. Helmiä ja Sikoja
    10. The Exorcism of Anna Ecklund

    Toki arvostelun lukukertoja ei voi päätellä suoraan näistä lukemista, koska jos käyttäjä selaa sivuani esim. etusivun kautta ja lukee arvostelun suoraan sivuja rullaamalla eikä klikkaamalla yksittäiseen postaukseen ei sitä näy tilastoissa.

  • Leffalauantai: Burn After Reading

    Brad Pitt roolissaan Chad Feldheimerinä

    Burn After Reading on veljeskaksikko Ethan ja Joel Coenin ohjaama komediallinen rikosdraama vuodelta 2008. Pääosissa nähdään Brad Pitt, George Clooney, Frances McDormand, John Malkovich sekä Tilda Swinton.

    CIA:lla työskennellyt Osbourne Cox (John Malkovich) siirretään syrjään työtehtävistään alkoholiongelman vuoksi. Osbournen vaimo Katie (Tilda Swinton) ei ota asiaa kevyesti ja pian hän on jo suunnittelemassa avioeroa. Syynä eroon kuitenkaan tuskin on ainoastaan miehensä työttömyys vaan kuvioihin hänellä itsellään mahtuu salasuhde yhteisen perhetuttavan Harryn (George Clooney) kanssa.

    Samaan aikaan toisaalla eräänä päivänä kuntosalilta löytyy salaperäinen CD jossa vaikuttaa olevan huippuluokan salaista tietoa. Kuntosalin työntekijä Chad (Brad Pitt) aikoo yhdessä kollegansa Linda Litzken (Frances McDormand) ottaa yhteyttä CD:n tietoja mahdollisesti omistavaan tahoon. Tuo taho on Osbourne Cox ja pian useiden ihmisten elämänpolut alkavat risteämään.

    Linda Litzken roolissa Frances McDormand

    Komediankin lajityyppiin kuuluvaksi listattu Burn after reading on mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu rikos/draamaelokuva, mutta sen komediallisuudesta voi olla montaa mieltä. Paikoitellen siitä löytyy mustan komedian sävyjä ja kokonaisuutena tarinan absurdeissa tapahtumissa on kyllä reilusti ironiaa, mutta tällaisenaan en tätä osaa komediaksi sijoittaa. Humoristisempaa elokuvaa etsivälle ei tätä aivan ensimmäisenä tulisi ehdotettua.

    Pidin kuinka hyvin käsikirjoituksessa oli kirjoitettu erilaisista taustoista tulevien ihmisten elämäntarinoiden yhteen nivoutuminen. Roolihahmot ovat mielenkiintoisia ja näyttelytyö kaikin puolin toimivaa joten perus varmaan Hollywood-tasoa on nähtävissä alusta loppuun saakka. Ohjauksellisestikaan tästä ei mitään valittamisen aihetta löydä.

    Elokuvan loppu on toimiva ja tuo jollain muotoa tunnelmaltaan mieleen Coenin veljesten vuoden 1998 komedian The Big Lebowski sekä samojen ohjaajien vuoden 2007 parhaan elokuvan Oscarin kahmaisseen No Country For Old Manin, sillä myöskään tässä asioita ei liikoja selitellä ja kaiken jälkeen käteen katsojalle jää elämän epävarmuus ja satunnaisuudelta tuntuvien tapahtumaketjujen hämmentävä lopputulema.

    Kokonaisuutena tämä elokuva on viihdyttävä, mutta se jättää silti kaipaamaan jotain enemmän. Kuitenkin tällaisenaankin tämän katsoo kerran tai vaikka useammankin.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 315 576 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Jesse James Meets Frankenstein’s Daughter (Jesse James kohtaa Frankensteinin tyttären)

    Hank/Igor (Cal Bolder), Maria Frankenstein (Narda Onyx) sekä Jesse James (John Lupton)

    Jesse James Meets Frankenstein’s Daughter joka suomennettuna on suoraan käännetty Jesse James kohtaa Frankensteinin tyttären on vuonna 1966 julkaistu lännenelokuvan ja sci-fi-elokuvan yhdistelmä. Sen on ohjannut William Beaudine ja sen pääosarooleissa nähdään John Lupton, Narda Onyx, Cal Bolder, Estelita Rodriguez, Jim Davis, Rayford Barnes sekä Steven Geray.

    Elokuvan tarinassa kerrotaan kuinka Juanita Lopezin (Estelita Rodriguez) kotikylässä tapahtuu epäilyttäviä kuolemia jonka seurauksena koko kylän väki on vähitellen lähtenyt alueelta pois. Väki epäilee syyllisiksi omituisiin kuolemiin euroopasta saapuneiden tiedemiesten Maria Frankensteinin (Narda Onyx) ja hänen veljensä Rudolph Frankensteinin (Steven Geray) salaperäisiä töitä laboratoriossaan.

    Matkallaan kotiseuduiltaan pois sattuu Juanitan ja hänen vanhempiensa kohdalle tunnettu lainsuojaton Jesse James (John Lupton) ja apurinsa Hank Tracy (Cal Bolder). Hankia on ammuttu ja Juanita päättää viedä Jessen ja Hankin kotikyläänsä saamaan hoitoa. Maria Frankenstein näkee Hankissa oivan henkilön seuraavaan ihmiskokeeseensa.

    Maria Lopez (Estelita Rodriguez) sekä Jesse James (John Lupton)

    Tahtotila yhdistää kauhu/sci-fi elokuvan elementtejä lännenelokuvaan on jossain määrin mielenkiintoinen ja omaperäinenkin. Harmillisesti mielenkiintoisen lajityyppien kombinaation luominen jää ainoastaan ajatuksen tasolle tämän filmatisoinnin kohdalla, sillä lopputulemana on keskinkertainen tusinafilmi jonka painopiste nojaa liiallisesti enemmän westernien suuntaan kuin kahden lajityypin välimaastoon.

    Kuten monissa näkemissäni vanhoissa filmatisoinneissa (lue: ennen vuotta 1970 tehdyt elokuvat) on tämänkin kohdalla havaittavissa oman aikakautensa tyylisuuntaukset. Tarkoitan tällä sitä, että tarina ja hahmot ovat pintapuoleisia vailla minkäänlaista syvyyttä tai sen suurempaa sanomaa. On vain satunnaisia henkilöitä ja heille sattuvia tapahtumia ilman sen suurempaa evästä katsojan ajatustoiminnalle. Kepeää viihdettä joka toisinaan toimii hyvin itsellenikin, mutta joka kuitenkaan ei säväytä missään vaiheessa mihinkään suuntaan. Aivojen lepuuttamiseen kuitenkin tämänkaltaiset elokuvat sopivat.

    Monien vanhojen elokuvien tyyliin myös tässä näyttely on teatreaalista ja liioiteltua vaikkakin maltillisissa määrin. Dialogit ja niiden ilmaisut tuntuvat enemmän teatterimaailmaan toimivammalta kuin elokuviin, mutta tämä tietenkin on henkilökohtainen preferenssini joka on muovautunut modernimman aikakauden elokuvien kanssa kasvamisen seurauksena.

    Kokonaisuutena Jesse James Meets Frankesntein’s Daughter on keskinkertainen tusinaelokuva jolla on kyllä ollut jotain yritystä omaperäisyyden saralla, mutta joka kuitenkin jätti itselleni vain halun etsiä jotain aivotoimintaa enemmän ruokkivaa taidetta kuin tämänkaltaista tusinaviihdettä. Lajityyppiinsä suhteutettuna tämä on kuitenkin keskinkertaisuudessaan mukiinmenevä.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 1 583 annettuun ääneen”]3,3/10[/simple_tooltip])