Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: The Social Network

    Mark Zuckerbergin roolissa nähdään Jesse Eisenberg

    The Social Network (IMDB) on vuonna 2010 julkaistu biografinen draamaelokuva jonka on ohjannut David Fincher. Pääosarooleissa nähdään Jesse Eisenberg, Justin Timberlake sekä Andrew Garfield.

    The Social Network kertoo verkkojätti Facebookin perustamisesta, sen alkuvaiheista, riidoista ja oikeudenkäynneistä jotka ovat varjostaneet sivuston taivalta jo ensimetreiltä saakka. Mark Zuckerbergillä (Jesse Eisenberg) ja tyttöystävällään Erica Albrightillä (Rooney Mara) tulee ero jonka seurauksena Mark toteuttaa sivuston jossa voi ränkätä koulun naisia kauneuden mukaan. Sivuston nopeasti saama suosio saa yliopiston verkon kaatumaan ja sitä kautta aiheuttaa Markille erottamisen koulusta.

    Tapaus ei jää huomaamatta yliopistossa opiskelevilta Winklevossin veljeksiltä sekä heidän ystävästän jotka kertovat hänelle ideasta tehdä opiskelijoiden käyttöön sosiaalinen verkkosivu jonne pääsisi yliopiston sähköpostitunnuksella kirjautuen. Mark lupaa toteuttaa sivuston, mutta vähitellen veljekset ja heidän ystävänsä saavat huomata että Mark on ystävineen ominut idean itselleen ja luonut nopeaan nousukiitoon lähteneen verkkosivuston.

    Sean Parker (Justin Timberlake)

    Internet on vuosikymmenien aikana kokenut suuria mullistuksia ja merkittäviä verkkopalveluita joilla on ollut iso osa kulttuurin muovatumisessa nykyisenkaltaiseen suuntaan. Kenties merkittävin verkkopalvelu on ollut sosiaalisen median alusta Facebook jonka kasvu ja leviäminen yhteiskunnassa moneen paikkaan ei ole tyrehtynyt monista oikeudenkäynneistä ja kärsityistä imagotappioista huolimatta.

    Elokuva pohjautuu Ben Mezrichin teokseen The Accidental Billionaires, mutta koska en ole sitä lukenut enkä myöskään ole tietoinen elokuvan tapahtumien todenmukaisuudesta en osaa arvioida elokuvan biografisen puolen paikkaansapitävyyttä. Itseänäisenä draamaelokuvana tämä kuitenkin toimii hyvin.

    Tapa miten Mark Zuckerbergin hahmo kuvataan hieman ristiriitaisen oloisena persoonana on mielenkiintoinen ja Jesse Eisenbergin näyttely antaa hahmolle uskottavuutta. Samaan aikaan henkilökuvaus on kylmä, rationaalinen ja tunteeton, mutta samaan aikaan paikka paikoin esiin tulee myös inhimillisempi puoli.

    Tarinankerronta on mielenkiintoista ja tapa miten tarinan nykyisyydessä käytävää oikeustaistelua kuvataan samalla kun hypitään paikka paikoin menneisyyden tapahtumiin on hieman samankaltaista kuin Slummien Miljonäärin (lue arvostelu) tyylissä, vaikkakin yksittäisissä kohdissa ainakin itselleni oli hieman hankaluuksia erottaa hetkellisesti tapahtumien ajankohtia.

    Kokonaisuutena The Social Network on mielenkiintoinen ja näkemisen arvoinen draamaelokuva.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 634 523 annettuun ääneen”]7,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: From Dusk Till Dawn (Hämärästä aamunkoittoon)

    Seth Gecko (George Clooney)

    From Dusk Till Dawn (IMDB) joka suomennettuna kulkee nimellä Hämärästä aamunkoittoon on Robert Rodriguezin ohjaama toiminnallinen rikosvampyyrielokuva vuodelta 1996. Pääosarooleissa nähdään George Clooney, Quentin Tarantino, Juliette Lewis sekä Harvey Keitel. Pienemmässä roolissa nähdään myös Salma Hayek.

    Tarinassa kaksi rikollista veljestä Seth (George Clooney) ja Richard Gecko (Quantin Tarantino) ovat pakomatkalla saaliin kanssa Meksikon puolelle. Pakomatkan varrellakin väkeä laitetaan kylmäksi eikä matalan profiilin vetäminen tunnu Robertin ymmärrykseen mahtuvan. Matkalla veljesten reitille osuu myös asuntovaunulla reissaava isä kahden nuoren lapsensa kanssa jotka taivutellaan aseen avustuksella viemään veljekset Meksikon rajan toiselle puolen.

    Meksikon rajan yli päästyä seurue päätyy Titty Twister -nimiseen baariin odottamaan aamua jolloin Geckon veljesten on tarkoitus tavata yhteyshenkilönsä ja päästää rajan yli avustanut perhe vapaaksi. Alkuillasta ihmiset sammuttavat janoaan väkijuomilla kunnes pidemmälle yöhön mentäessä paljastuu että baari on täynnä vampyyreitä jotka tahtovat sammuttaa omaa janoaan asiakkaiden verellä.

    Richard Gecko (Quentin Tarantino)

    Hämärästä aamunkoittoon on suoraviivainen toiminnallinen rikoselokuva missä tarinaan on heitetty vampyyreitä hämmentämään tavallista tarinaa. Nimekkäistä näyttelijöistä huolimatta nykysilmin katsottuna suhteellisen kankeiden efektiensä ja reilusti överiksi vedetyn tyylillisen absurdiutensa vuoksi tämä hakeutuu ainakin allekirjoittaneen kirjoissa lähemmäs B-luokan toimintavampyyrielokuvia.

    Vaikka olen vampyyrielokuvien ystävä, on toiminnalliset vampyyrielokuvat lajityypissään yleensä itseäni vähemmän sytyttävää sorttia sillä vampyyrielokuvien genren kiehtovuutta synnyttävä maalaileva mystiikan tunnelma loistaa lähes aina poissaolollaan. Valitettavasti näin on myös tämänkin elokuvan osalta sillä tässä filmatisoinnissa vampyyrit ovat lähinnä koomisen näköisiä kuminaamarit päässä hyppiviä olentoja joilta lentää pää ja sisälmykset brutaaleilla tavoilla. Sinänsä tämä ei ole mitenkään huono juttu elokuvallisesti, mutta vampyyrielokuvien kategoriassa tämä ei erityisemmin itseäni sytytä. Splatterit splatterina, vampyyrielokuvat vampyyrielokuvina.

    Jos tätä elokuvaa katsoo splatterina on tämä mukiinmenevä tuotos, vaikkakin hieman hämmentävä kokonaisuutena. Alkuosa elokuvasta on tyylillisesti paljon vakavammin otettavaa rikoselokuvaa mutta loppuosa vedetään aivan lekkeriksi ja överiksi vedetyt vampyyreiden lahtaamiset saa loppuosan elokuvasta tuntumaan lähinnä Evil Dead -tyyliseltä splatterilta. Mene tiedä mikä tekijöiden visio kokonaisuudesta on ollut, mutta tällaisenaan se jättää vähän laimean tunnun.

    Ohjaus ja näyttelytyö on kautta linjan toimivaa eikä teknisesti tästä valittamista tule muuta kuin nykymittapuulla katsoen koomiselta näyttävistä erikostehosteista. Kokonaisuutena tämä on viihdyttävä elokuva jos sen katsoo B-luokan splatterina, mutta vampyyrielokuvana se jättää katsojan kylmemmäksi kuin nälkäinen vampyyri saaliinsa.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 290 817 annettuun ääneen”]7,2/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Bandidas

    Maria Alavarez (Penélope Cruz) ja Sara Sandoval (Salma Hayek)

    Bandidas (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu komediallinen lännenelokuva. Sen on ohjannut Joachim Rønning ja Espen Sandberg ja sen pääosarooleissa nähdään Penélope Cruz, Salma Hayek, Steve Zahn sekä Dwigh Yoakam.

    Tarina sijoittuu meksikoon missä paikallisella väestöllä alkaa olemaan ongelmia pankkien alkaessa ottamaan polkuhinnoin tiloja haltuunsa maksuvaikeuksien vuoksi. Paikallinen pankki tekee yhteistyötä ja sopimuksia New Yorkin pankin kanssa, mutta sopimukset eivät vaikuta pidemmän päälle molempia osapuolia kovin paljoa hyödyttävältä.

    Paikallisen pankkiirin kuollessa omituisella tavalla päättää kuolleen pankkiirin tytär Sara Sandoval (Salma Hayek) kostaa isänsä kuoleman syyllisille. Hän lyöttäytyy yhteen Maria Alavarezin (Penélope Cruz) kanssa jolta pankki on kieroilla sopimuksilla riistänyt tilan hänen isältään sekä ampunut häntä. Pian erilaisista taustoista tullut kaksikko alkaa ryöstelemään pankkeja ajaakseen kostoa ja oikeudenmukaisuuden voittoa.

    Maria Alvarez (Penélope Cruz) ja Quentin (Steve Zahn)

    Kepeille toimintaelokuville ominaiseen tyyliin myös Bandidas on yksinkertainen ja selkeä tarinansa osalta eikä siitä kovin syvällisiä pohdintoja sen suuremmasta merkityksestä tai tarkoituksesta irtoa, joten tämän vuoksi tämä on mukavaa ja rentoa katsottavaa niihin hetkiin kun haluaa nähdä viihdettä.

    Pidin tässä elokuvasta sen yleisestä tunnelmasta joka syntyy mm. miljöön uskottavuuden, lavastusten ja puvustusten, hyvän näyttelytyön ja toimivien valaistuksien ja värimaailman kautta. Ulkoisesti tässä on kaikki peruselementit kohdallaan eikä mikään osa jätä erityisen kylmäksi.

    Cruzin ja Hayekin näyttelytyötä (sekä tietenkin heidän naisellista kauneuttaan) on aina ilahduttavaa katsoa eikä tälläkään kertaa mitään pahaa sanottavaa roolisuorituksista löydy.

    Erityisesti omaa makuani ohjauksellisessa tyylissä miellytti suhteellisen loppuvaiheilla nähty hidastettu taistelukohtaus, joten vaikka kokonaisuutena mentiin tasaisen varmalla toimivalla tyylillä ilman suurempia poikkeuksia oli mukaan saatu tehtyä silti myös positiivisesti esiin nouseva kohtaus.

    Bandidas on viihdyttävä elokuva jonka katsoo kerran tai vaikka toisenkin. Se ei loista erityisesti millään osa-alueella, mutta ei se myöskään epäonnistu missään. Se on tasaisen varma valinta niihin hetkiin kun haluaa nähdä kepeää toimintaa ilman sen suurempaa tarvetta syvällisempään merkitykseen ja sen etsintään.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 34 329 annettuun ääneen”]5,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: X-Men: The Last Stand

    Erik Lehnsherrin roolissa nähdään yhä Ian McKellen

    X-Men: The Last Stand (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu supersankarielokuva joka on suoraa jatkumoa aikaisemmin nähdyille X-Men (lue arvostelu) sekä X2 aka. X-Men 2 -elokuville. Siinä missä aikaisemmissa osissa ohjaajana toimi Bryan Singer on kolmannessa osassa syystä tai toisesta ohjaajaksi vaihtunut Brett Ratner.

    Roolitukset hahmojen osalta on kuitenkin pysynyt muuttumattomina joten pääosarooleissa nähdään yhä Patrick Stewart, Ian McKellen, Halle Berry, Hugh Jackman sekä Famke Janssen.

    Mutanttien ja ihmisten yhteinen taivallus maan kamaralla ei tahdo ottaa onnistuakseen sillä kummallakin osapuolella pienellä joukolla on aina jotakin suunnitelmia toistensa pään menoksi. Tällä kertaa ihmiset ovat onnistuneet löytämään mutantin jonka läheisyydessä muut mutantit menettävät mutanttikykynsä ja tulevat tavallisiksi ihmisiksi. Ihmiset kehittävät tämän pohjalta lääkkeen jolla mutantit voidaan parantaa.

    Kaikki mutanteista ei ota uutista ilolla vastaan, sillä he eivät koe että heidän mutanttiutensa olisi mikään sairaus eikä sitä sen vuoksi pitäisi edes tarvita parantaa. Kun kuolleeksi luultu Jean Grey (Famke Janssen) palaa elämään on hänen mutanttivoimansa aivan uusissa sfääreissä. Siinä missä Charles Xavierin (Patrick Stewart) opeissa hänelle on rakentunut suojamuurit joilla hän voi hillitä kykyjään eikä olla kykyjensä hallittavana, on takaisin palattua nuo suojamuurit kadonneet. Vallanhimoiselle Erik Lehnsherrille (Ian McKellen) näiden voimien valjastaminen omiin tarkoituksiin sopii hyvin ja pian Erikin joukoissa on yksi ylivoimainen mutantti lyöttäytyneenä ihmiskuntaa vastaan.

    Kuolleeksi luultu Jean Grey on palannut (Famke Janssen)

    Ohjaajan vaihdoksesta huolimatta X-ryhmä jatkaa tässä kolmannessa osassaankin tutulla, turvallisella ja hyväksi havaittavalla viihteellisellä supersankarielokuvien linjalla.

    Tarina on aikaisempien osien tapaan toimivaa tasoa, elokuvan rytmi on omaan makuuni miellyttävää ja toimintakohtaukset tukevat tarinaa eikä tunnu itseistarkoitukselta erikoistehosteiden demonstraatiolta. Elokuvan kaikki muutkin peruselementit (ohjaus, tehosteet, valaistukset jne.) ovat mukavaa katsottavaa, vaikka tämänkin filmatisoinnin tapauksessa on paikoitellen erikoistehosteissa huomattavissa elokuvan ikä. Omaan silmääni ne kuitenkin näyttivät yhä hyviltä.

    Kokonaisuutena kolmas osa ei jostain syystä yllä aivan täysin yhtä mukaansatempaavaan tunnelmaan kuin ensimmäinen ja toinen osa, mutta arvosanan puolesta päädyin kuitenkin antamaan tälle saman kuin edellisellekin osalle. On tämä silti selkeästi keskivertoa supersankarielokuvaa viihdyttävämpi elokuva (mikäli aikaisemmat kaksi elokuvaa on nähnyt) ja se onnistuu päättämään trilogian sopivan mielenkiintoisella tavalla.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 486 059 annettuun ääneen”]6,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Mercury Rising (Salasana Mercury)

    Art Jeffries (Bruce Willis)

    Mercury Rising (IMDB) joka suomalaisille on tullut tunnetuksi nimellä Salasana Mercury on Harold Beckerin ohjaama toiminnallinen rikosdraama vuodelta 1998. Pääosarooleissa nähdään Bruce Willis, Miko Hughes, Chi McBride sekä Alec Baldwin.

    Willisin tähdittämä Art Jeffries on peitehommissa työskennellyt FBI:n agentti joka laitetaan erään pieleen menneen pankkiryöstötapauksen jälkeen syrjään vainoharhaisuuteen vedoten. Art joutuu tylsään työtehtävään kuuntelemaan puheluita, mutta kauaa hän ei kerkeä hommaan uppoutua kun hänet jo laitetaan etsimään kadonnutta lasta jonka vanhemmat on juuri tapettu.

    Rikospaikalla tilanne näyttää siltä kuin perheen isä olisi ampunut vaimonsa ja itsensä, mutta kaikki ei kuitenkaan täsmää oletettuun tapahtuman kulkuun. Kun perheen kadonnut autistinen poika Simon (Miko Hughes) löytyy saa Art huomata tapauksen tiimoilta enemmänkin omituisia piirteitä sillä pian käy ilmi että myös Simonin henki on vaarassa.

    Artille selkenee vähitellen että tappojen takana ei ole mitkään alamaailman rikolliset vaan Simon on tahattomasti onnistunut olemaan hiekkana paljon suuremmissa rattaissa.

    Nick Kudrow (Alec Baldwin)

    Omaan makuuni rikosdraamaelokuvat lukeutuvat helposti lähestyttäviin viihteellisiin elokuviin joista sen suurempaa puhuttelevuutta ei tule etsittyä eikä kaivattua. Näiden raamien sisälle Mercury Rising mahtuu hyvin vailla ongelmia, sillä lajityypilleen tavalliseen tapaan kyseessä on suoraviivainen elokuva joka etenee alusta loppuun saakka tarinaa sopivalla tahdilla katsojalleen avaten.

    Kliseisesti mutta tyylilajilleen tarpeeksi hyvin toimivasti mukaan kuvioihin on saatu kirjoitettua niin FBI kuin NSA:kin. Olisi kiintoisaa tietää voisiko tämän tyylilajin elokuvaa edes Amerikan maalla tehdä ilman että mukana on jokin kolmikirjaiminen virasto joka on sotkeutunut johonkin mihin sen ei kuuluisi. Mene tiedä.

    Tarina on mielenkiintoinen ja tapa kuinka se katsojalle kuvataan on hyvä. Näyttelytyö oli muutamaa pienessä roolissa ollutta sivuhahmoa lukuunottamatta hyvää tasoa ja Baldwin ja Willis ovat kuin tehty tämän tyylilajin filmatisointeihin, mutta erityisesti silti pidin Miko Hughesin roolisuorituksesta autistisen pojan näyttelyssä.

    Mikäli etsinnässä on kepeä ja viihdyttävä aivot nollalle -rikostoimintaelokuva on tämä toimiva valinta.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 69 303 annettuun ääneen”]6,2/10[/simple_tooltip])